Täällä sitä viimeinkin ollaan kahden ja puolen kuukauden jälkeen kliseetä elämässä. Pienen palmumökin terassilla läppäri sylissä, pauhaava lämmin meri kymmenen metrin päässä. Vastataan siis vihdoinkin siihen mielikuvaan, joka monilla tuntui olevan suunnitelmistamme kertoessamme. Eipä silti, oikein toimiva ympäristö tämä on ja seuraavat pari viikkoa onkin tarkoitus uppoutua töihin oikein kunnolla. Netti toimii yllättävän hyvin, mukavia istumapaikkoja on yllin kyllin, tuuli tuo mereltä vilpoisen tuulahduksen. Ja tauolla voi pulahtaa hetkeksi aaltoihin. Paljon muuta tekemistä täällä Otres Beachillä (Kambodza) ei olekaan, eli häiriötekijät ovat vähissä.
Viimeiset pari viikkoa on ollut aika vauhdikasta reissaamista, joten pysähtyminen onkin tarpeen. Helmikuun lopulla jätimme ihanan Chiang Main taaksemme ja suuntasimme uudelleen Kuala Lumpuriin. Vietimme siellä tällä kertaa vain neljä yötä ja majoituimme jonkin verran ydinkeskustan ulkopuolelle, paikkaan jossa ei muita turisteja pahemmin näkynyt. Nähtiin siis ihan eri kaupunki kuin viime pysähdyksellä… Alueelta löytyi muutaman sadan metrin säteellä kymmeniä ruokapaikkoja. Ilmeisesti paikalliset eivät pahemmin itse kokkaa, vaan syövät ulkona ja samalla tapaavat tuttuja.
Seuraavaksi suuntasimme viideksi päiväksi Singaporeen, joka oli kuin pala Eurooppaa Aasian keskellä. Tai ehkei Euroopassakaan yleensä ole niin siistiä ja säntillistä. Suomalaisena oli kuitenkin jotenkin kotoisa olo… Vaikka muutaman Kaakkois-Aasian kuukauden jälkeen jo pistikin silmään se, miten ihmiset oikeasti noudattivat ohjekylttejä. Lieneekö ainoa paikka Aasiassa, jossa jalankulkijat pysähtyvät punaisiin valoihin, vaikka autoja ei näy?
Singaporesta palasimme Kuala Lumpuriin, jossa tapasimme ihanan ystävämme Marian. Parin päivän aikana keskityimme lähinnä syömiseen ja juomiseen eri paikoissa. Lähtöpäivänä kävimme myös seikkailemassa paikallisella metsäntutkimuslaitoksella ja opimme, että aina pitää tuplatsekata ohjeet, vaikka respan mukava tyttö oikein tietäväiseltä vaikuttaakin. Mentiin sitten aika monta juna-asemaa liian pitkälle ja tajuttiin asia vasta ajeltuamme taksilla puolisen tuntia ja hermostuttuamme kuljettajalle (opaskirjan mukaan taksimatkan piti olla n. 5-10 minuuttia). Jäi sitten ajan loppuessa päänähtävyys eli riippusiltakävely puiden latvassa kokematta, mutta olipa seikkailu.
Maria tuli mukaamme vielä Kambotzaan. Lensimme Siem Reapiin Angkorin muinaistemppeleitä ihmettelemään. Olin lukenut matkaoppaista, että päiväksi vuokrattavia autoja kuskeineen löytyy joka puolelta ja niinpä olikin, jo lentokentältä hotellille meidät kuljettanut taksikuski Mr. Bros onnistui kauppaamaan meille itsensä kuskiksi seuraavaksi päiväksi.. Toisena temppelipäivänä otettiin mukaan vielä opas, jonka kertomat tarinat auttoivat ymmärtämään paikkaa paremmin.
Siem Reapista matka jatkui Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Pheniin. Sieltä löytyi viihtyisä jokibulevardi monine ravintoloineen. Ja mukava pikkuhotelli uima-altaineen. Ongelmia tuottivat tosin säännölliset sähkökatkot, mutta onneksi näihin pariin päivään ei ollut paljoa töitä suunniteltuna. Sen sijaan tutustuimme enemmänkin maan kauhistuttavaan lähihistoriaan. Aina jaksaa ihmetyttää, miten sellaiset tragediat ovat mahdollisia ja miten niitä vain tapahtuu vielä nykyaikanakin. Toivoa toi kuitenkin se, että kuolemankentilläkin vieraillessa kuului kauempaa lasten mekastus. Elämä jatkuu.
Tässä taas tällainen pikakatsaus, kun on kovasti kyselty postausten perään. Nyt rannalla ollessa ehtii varmaan kirjoittelemaan vielä tarkempia sepustuksiakin. Melkein lupaus.
Kuala Lumpur oli ytimekkaasti kuvattu!Syotiin ja juotiin. Ja ….niin syotiin ja juotiin!Jooh, ja nyt osaa jo metsaseikkailu naurattaa, mutta siloin meni niin hermot, etta kipeaa teki!