Berliini, Saksa; Oslo (lentokenttä), Norja sekä Helsinki ja Kokemäki, Suomi 24.-30.9.2015
Viimeiset päivät Berliinissä, auringonlaskuja, katuruokaa ja hyvästit kissoille. Oslon lentokenttähotellissa vietetyn yön kautta Suomeen, ystävien seuraan. Huoneesta pakeneminen, Helsingin kiertelyä ja lopulta vanhempien luokse Kokemäelle syysilmoista nautiskelemaan. Joskus viikossa ei tapahdu mitään, joskus taas siihen mahtuu vaikka mitä. Nyt kyseessä oli mitä ilmeisemmin tuo jälkimmäinen tapaus.
Torstaina lähdimme töiden jälkeen Neuköllnin alueelle, jossa sijaitsevan Arcaden ostoskeskuksen katolta löytyy viihtyisä terassi Klunkerkranich. Olin tämän aiemminkin muutamasta jutusta bongannut, mutta kun sain vielä viimeviikkoisen postaukseni kommenteissa vinkin käydä täällä, niin pakkohan se oli lisätä kalenteriin. Ja kyllä kannatti, sillä sieltä oli aivan upea näkymä Berliinin kattojen ylle!
Olimme paikalla hieman ennen auringonlaskua ja saimme nauttia hienosta valoshowsta.
Auringonlaskun – ja parin oluen – jälkeen suuntasimme askeleemme Kreuzbergin kaupunginosaan. Mukava muutaman kilometrin iltakävely toi meidät Street Food Thursday katuruokatapahtumaan Markthalle Neun kauppahalliin. Emme olleet todellakaan ainoita paikalla, mutta yllättävän vähällä jonottamisella pääsimme maistelemaan herkkuja maailman eri kolkilta.
Aloitimme kojusta, jonka edessä oli pitkä jono. Pakkohan siellä on olla jotain hyvää tarjolla, kun niin moni sitä haluaa. Ja olihan se hyvää. Seuraavan päivän googlaus paljasti annoksen olleen käsespätzleä eli baijerilaistyyppistä juustopastaa. Testasimme myös korealaistyylisen kimchi tacon, ikisuosikkini vietnamilaiset kesärullat sekä jälkkäriksi espanjalaisen leikkele-juustolautasen. Kaikki oli todella hyvää ja rahaa meni alle 20€. Hallista sai ostaa myös juomia, joten kokeilimme omenasiideriä sekä erinomaisen hyvää valkkaria. Tämäkin tapahtuma pääse suositeltavien listalle!
Perjantaina kävimme aamulla salilla ja vietimme loppupäivän töiden ohessa kamoja kasaillen ja paikkoja siivoillen. Ennen nukkumaanmenoa täytin vielä kerran kylpyammeen, pitihän minun käyttää jäljellä olevat kylpyrakeeni ja hoitonaamioni.
Lauantaina kolmiviikkoinen kissavahtiurakkamme olikin jo ohi ja omistajat palasivat kotiinsa. Heillä oli ollut hyvä reissu Kanadassa ja me taas nautimme täysillä Berliinistä ja kissoista, eli molemmat olivat tyytyväisiä järjestelyyn. Olisin kyllä mielelläni jäänyt pidemmäksikin aikaa Berliiniä tutkailemaan ja kissoista huolehtimaan, olivat ne vaan sen verran lutuisia.
Lauantai oli pitkä matkapäivä, sillä pelkkä matka julkisilla lentokentälle kesti reilun tunnin. Perillä kentällä vietimme useamman tunnin kahvilassa töitä tehden, sillä lentomme lähti vasta illalla. Oslon lentokentälle saavuimme puoli kymmenen aikaan ja silloin olin aika iloinen, että olin varannut huoneen kävelyetäisyydellä terminaalista. Park Inn hotelli oli meille yleensä aika paljon pienemmällä budjetilla matkaaville varsinaista luksusta, pehmeine sänkyineen ja kattavine aamupaloineen. Tuorepuristettu mehua, vohvelirauta ja hyvää luonnonjogurttia, niillä sai kyllä voitettua meikäläisen puolelleen.
Sunnuntaina laskeuduimme Helsinki-Vantaalle hieman ennen puolta päivää ja suuntasimme suoraan Vantaan “kotiimme”. Siellä otimme kaivatut päivätorkut ja piristyimme riittävästi lähteäksemme Kallioon ystäviä tapaamaan. Tokoinrannassa aurinko vielä paistoi, mutta ilma oli jo aika syksyinen. Tai kuten eräs meistä asian ilmaisi: “samanlaistahan nyt on kuin tänä kesänä, mutta ei vaan sada vettä“. Aika nopeasti siirryimme siis sisätiloihin Majava-baarin tuttuun ja turvalliseen meininkiin. Ja reippaina viimeisellä metrolla kotiin.
Maanantaina kävimme pakenemassa huoneesta Kalliossa. Labyrinth Gamen Escape Room oli todella hyvä, juuri sopivan haastava ja mielenkiintoinen, ajatuksella rakennettu. Suosittelen! Kaverini Anna ehti jo kirjoittaa pelistämme enemmänkin: Room Escape eli kuinka paetaan mielisairaalasta. Uskokaa tai älkää, tuo jutussa mainittu erittäin fiksu työkaveri olen minä.
Koska ilma oli mukavan aurinkoinen, päätimme kävellä Kalliosta Kamppiin. Matkalla keräsimme kolikot taskunpohjalta ja ostimme jätskin. Jätskiauton myyjä kysyi mistä olemme kotoisin – englanniksi – ja hämmentyneenä vastasin “Finland”, sillä olinhan tehnyt tilauksen suomeksi. Myyjä totesi, että meillä Suomessa ei käytetä 1 ja 2 sentin kolikoita ja heitti ne roskiin. Vieläkin hämmentävämpää.
Kampista huruttelimme Onnibussin edullisella – mutta silti mukavalla – kyydillä Kokemäelle. Siellä saimme viettää muutaman rauhallisen päivän syystunnelmissa. Tosin sisko perheineen (ja koirineen) kävi kylässä tiistai-iltana, joten sitä aikaa en ehkä kuvailisi rauhalliseksi. Oikein mukavaksi kyllä.
Kävimme pitkällä kävelyllä metsäteillä ja peltojen poikki, lämmitimme saunan ja söimme hyvin. Puut olivat hiljalleen pukeutumassa syysväreihin, aamuisin metsän yllä leijaili usva ja ilma oli kirpeän raikas. Ihanaa käydä Suomessa syksyllä!
Keskiviikko oli muuten 1000. päivämme läppärikulkureina. Aika hurjaa. Päällimmäiset tunnelmani voit lukea täältä: 1000 päivää kulkurina. Antti taas kirjoitti virstanpylväästä jutun englanninkieliseen Anywhereism-blogiimme: 1000 digital nomad days. Käykääpä lukaisemassa, sieltä löytyy myös liuta upeita kuvia sekä allekirjoittaneen väsäämä infograafi.
Sellainen viikko tällä kertaa. Seuraava hieman rauhallisemmissa merkeissä, sillä suuntaamme kaveriviikonlopun jälkeen Luumäen mökille. Siellä on luvassa lisää syksyn lumoa <3
—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme sekä Snapchat-kuvillani (tunnukseni on kotonakaikkial). Seuraa vaikka molemmissa!
