Tämä viikko 106: Edinburgh, Lontoo ja Tunisia

Edinburgh ja Lontoo, Iso-Britannia; Pariisi (Orlyn lentokenttä), Ranska; Coworking Camp Djerba, Tunisia 29.10.-4.11.2015

Historiaa syksyisessä Edinburghissa, (melkein) poimittaislinjalla Lontooseen, puistoilua, Pariisin lentokenttä ja Djerban saaren lämpimät tuulet Tunisiassa. Coworking Camp on alkanut!

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Viikko alkoi Edinburghissa. Aamut töitä Airbnb-huoneen työpöydän ääressä ja iltapäivät kaupungin kiertelyä, oppaalla ja ilman. Edinburgh, tai ainakin sen vanhemmat osat, ovat täynnä historiaa ja synkän mahtavia rakennuksia. Tuntui, että kaupunki on omimmillaan juurikin syksyllä, iltojen hämärtyessä ja ruskan tuodessa väripilkkuja rosoiseen ilmeeseen.

Olen osallistunut jo useammalle Sandemans New Europe kierrokselle eri kaupungeissa ja ne ovat aina olleet erinomaisia. Asiantunteva ja viihdyttävä opas sekä sopiva miksaus faktoja ja tarinoita, historiaa ja nykyaikaa, oppaan persoonallisuudella ja kokemuksilla höystettynä. Torstaina tekemämme Edinburgin Free Tour vahvisti tätä mielikuvaa entisestään, oppaamme oli aivan loistava! Niin ja vaikka kierroksen nimessä on sana free eli ilmainen, niin on silti suositeltavaa tipata opasta lopuksi, sillä he eivät saa muuta palkkaa.

Perjantaina kävimme Skotlannin kansallismuseossa. Aloitimme luonnontieteelliseltä puolelta nopella dinosaurusten ihmettelyllä ennen Skotlannin historiaan perehtymistä. Historiarakennuksen alimmassa kerroksessa oli näytillä kuvilla ja kirjoituksilla varustettuja hyvin vanhoja kivitauluja sekä muuta alueen “varhaisiin ihmisiin” liittyvää materiaalia. Vaikka esillä olikin kaikkea mielenkiintoista, niin kokonaiskuvaa oli vaikea saada, sillä esittelyteksteistä puuttui usein yhteyksien ymmärtämisen kannalta oleellista tietoa. Keistä tämä kertoo? Mihin aikaan tämä sijoittuu? Onneksi olimme torstaisella kierroksella oppineet jo jotakin alueen historiasta, joten pysyimme jonkin verran kärryillä. Ylemmissä kerroksissa tietoa löytyikin sitten jo paljon paremmin, joten ehkä alimman kerroksen epämääräisyys johtuikin vaan siitä, että asioista ei oikeasti tiedetä.

Etsiessäni parasta (=helppoa ja halpaa) tapaa päästä Edinburghista Orlyn lentokentälle Pariisiin bongasin Megabus Goldin tarjoamat sängyillä varustetut yöbussit. Koska emme olleet tällaisia ennen edes Aasiassa kokeilleet, niin nyt oli korkea aika ja varasin meille parisängyn(!) bussista. Kiivettyämme kaksikerroksisen bussin toiseen kerrokseen tajusin, että jokaisen parisängyn päällä oli vielä yksittäinen makuupaikka, eli liikkumatilaa ei paljoakaan ollut. Kävi sääliksi yläpuolellani nukkuvaa poikaa, sillä lähes joka kerta liikahtaessani onnistuin samalla kolhaisemaan hänen sänkyään. Pehmeän pohjan läpi iskut varmaankin tuntuivat ihan mojovasti.

Bussin lähtiessä liikkeelle olo oli kuin Harry Potterilla poimittaislinjalla, tarrautuessani sängyn laitoihin ja yrittäessäni pysyä patjalla bussin heilahdellessa puolelta toisella. Motarille päästyämme kyyti onneksi hieman tasaantui ja sain nukuttuakin muutaman tunnin. En siis ihan ensimmäisenä vaihtoehtona suosittele tätä, mutta kyllä se normaalin istumabussin yökulkuneuvona voittaa. Ja pääsinpä elämään hetken velhoelämää, pienenä korvauksena siitä, että jouduin jättämään haaveilemani Lontoon Harry Potter studiot välistä kaikkien vierailuaikojen ollessa loppuunmyydyt jo viikkoja etukäteen.

Lontoossa etsimme ihan ensimmäisinä käsiimme lähimmän kahvilan, josta löytyi sekä sähköpistoke että netti. Siellä vierähtikin aika lähes huomaamatta puoleenpäivään, joten luovuimme sen suuremmista Lontoon suunnitelmista ja lähdimme vain kävelemään lähialueille. Buckinghamin palatsin luota ei löytynyt kuninkaallisia, mutta turisteja kylläkin pilvinpimein. Viereinen Green Park puisto oli pukeutunut upeisiin syysväreihin ja taivaisiin kurottelevien puiden alla olo oli kuin toisessa maailmassa. Hyvä paikka ottaa muutama ihan täysin lavastamaton lehtienheittelykuva — eikös kaikilla ole tapana heitellä lehtiä ilmaan puistossa käydessään?

Ennen Heathrown kentälle siirtymistä kävimme vielä herkuttelemassa korealaisella ruualla — niin hyvää! — ja tutustumassa Westminsterin katedraliin. Täytyy kyllä myöntää, että katedraali ei todellakaan ollut kaunein näkemäni vaan toi mieleeni 80-luvun pastelliväreillä sisustetun kylpylän. Kuriositeetti toki sekin, samoin kuin yhdestä katedraalin sivukappelista löytämäni pyhimys lasiarkussa. — Olenko ainoa, jolle katolinen tapa esitellä pyhäinjäännöksiä tuntuu erikoiselta? Mieleeni on ikuisesti syöpynyt eräässä kirkossa Irlannissa näkemäni pyhimyksen pää lasilaatikossa.

Heathrowlla kaikki meni sujuvasti ja lento oli mukava, tarjoilutkin ilman lisämaksua! Pariisissa olimme varanneet huoneen lentokentän lähellä olevasta hotellista ja hintaan kuuluva nouto kentältä oli kyllä hieno asia yli vuorokauden matkustamisen jälkeen. Huoneeseen päästyämme kaaduimme sänkyyn ja nukuimme syvästi tuhisten kellon soittoon asti. Lentomme lähti vasta neljän aikaan iltapäivällä, mutta matkaan Pariisin keskustaan olisi mennyt reilusti aikaa ja tiesimme palaavamme useammaksi päiväksi joulukuussa. Vietimme siis päivän hotellin aulassa töitä tehden ja palasimme ajoissa kentälle odottamaan lentoamme Djerban saarelle Tunisiaan, Coworking Campille.

Astuessamme koneesta ulos Djerbassa vastassa oli se tietynlainen lämmin tuulenhenkäys, joka kertoo etelänmaista ja tuo mieleeni lapsuuden lomat. Nostimme automaatista käteistä, haimme paikallisen sim-kortin (nettidataa!) ja etsiydyimme taksiin. Autosta löytyi ihan kunnon taksimittari, joten ei tarvinnut edes neuvotella ja tingata. Koska saavuimme sen verran myöhään, että aurinko oli jo ehtinyt laskea emme nähneet paljoakaan maisemia matkalla hotellille. Palmuja vilahteli ohi siellä täällä ja muutaman pienemmän kylän läpi ajelimme.

Olimme perillä hotellilla juuri sopivasti ennen illallisajan päättymistä, joten saimme vatsamme täyteen ja bongasimme samalla muutaman muun Campin osallistujista. Osa oli vanhoja tuttuja viime vuodelta, osa aivan uusia tuttavuuksia ja kokonaisuus vaikuttaa oikein hyvältä!

Maanantaina heräsin verhojen välistä pilkistävään auringonvaloon ja parvekkeelle astuessani minua tervehti sininen taivas ja linnunlaulu. Aika hyvä fiilis tuli heti seuraavasta kuusiviikkoisesta! Ja samalla meiningillä päivä jatkui. Aamiaista nautimme ravintolan ulkopöydässä ja tarjontaan sisältyi sekä maustamatonta jogurttia että hyvää kahvia. Coworking-tilamme oli saatu järjestettyä, siellä odottivat työpöydät, mukavat tuolit ja runsas määrä sähköpistokkeita. Nettikin toimi jo, vieläpä yllättävän hyvin.

Lounas tarjoiltiin rannan ravintolassa, joten siellä käydessämme näimme ensimmäisen kerran Djerban valkean rannan turkoosin Välimeren syleilyssä. Aika hienolta näytti! Autioiksi rantaa ei toki voi kutsua, sillä rantatuoleja on vieri vieressä juuri hotellimme kohdalla ja muutama kaupustelijakin rannalla liikehti. Sekä tietenkin kamelikyytejä tarjoava mies, Tunisiassa kun ollaan. Hevosellakin pääsisi ratsastamaan, hiukset hulmuten rantaviivaa pitkin kuten hevosen vuokraaja itse demonstroi. Taidan jättää nämä kuitenkin väliin, sillä en ole ihan vakuuttunut näiden eläinten kohtelusta.

Päivän päätteeksi kokoonnuimme ensin yhteen esittäytymään ja suunnittelemaan tulevaa viikkoa, kävimme sen jälkeen illallisella ja päätimme päivän muutamalla drinkillä korttipelin (Exploding Kittens!) parissa.

Samaan tyyliin ovat muutkin päivät menneet täällä: aamupala, töitä, lounas, töitä, yhteinen työpaja, illallinen, pelejä, nukkumaan. Ja sama uusiksi. Keskiviikkoiltana tosin pelien jälkeen suuntasimme vielä meren rantaan yöuinnille. Valotikut ja hohtavat ilmapallot turvavälineinämme kahlasimme lämpimään veteen kellumaan. Ja hyvin nuo turvavälineet toimivat, sillä kaikki löysivät vielä rannalle takaisin. Lopuksi otimme muutaman ryhmäkuvan pitkällä valotusajalla, niistä tuli aika hienoja, eikös?

Täällä Djerban Coworking Campillä olemme vielä yli viisi viikkoa, joten lisää juttua näistä maisemista on tulossa! Niin ja mukaan mahtuu vielä, jos kiinnostua kokeilla etätyötä ja coworkingia vaikkapa parin viikon ajan ;)