Tämä viikko 137-138: Camino de Santiago

Tämä viikko 137-138: Camino de Santiago

Madrid ja Camino de Santiago, Espanja 2.-15.6.2016

Kesäkuun alussa oli vihdoin vuorossa jo kuukausia fiilistelemäni paluu Camino de Santiagon poluille Espanjaan. 11 päivässä ehdimme matkakumppanini eli äitini kanssa kävellä reilut 150 kilometriä, kärsiä kipeistä lihaksista ja nauttia upeista maisemista. Matkan varrella kiertelimme sympaattisia pikkukyliä ja vaikuttavia kaupunkeja, söimme lukemattomia pintxoksia sekä istuskelimme monella terassilla kylmä olut kädessä.

Tämä viikko 137-138: Camino de Santiago

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Kävelin osia Camino de Santiagon, tai tarkemmin Camino Francesin, vaellusreitistä jo pari vuotta sitten mieheni kanssa. Siitä lähtien olen miettinyt sopivaa paluuhetkeä ja viime vuoden loppupuolella keksin kysyä juuri vuorotteluvapaalle jäänyttä äitiäni matkaseuraksi. Hän ei paljoa suostuttelua vaatinut, ja heti kun Norwegian kauppasi halpoja Madridin lentoja, niin nappasin sellaiset meille kesäkuulle.

Roncesvalles, Espanja

Tarkempia suunnitelmia teimme vasta muutamaa viikkoa ennen lähtöä. Aiemmalla reissulla mieheni kanssa meillä oli aikaa kolme viikkoa ja päädyimmekin kävelemään kolmella erilaisella osuudella, hypäten välillä bussikyydillä eteenpäin. Tällä kertaa meillä oli vain 11 varsinaista kävelypäivää, joten päätimme keskittyä yhteen osioon. Mutta mihin? Itse halusin nähdä uusia kulmia ja toisaalta viimeksi kävelemättä jäänyt Caminon loppupää hirvitti ruuhkaisuutensa takia.

Camino de Santiago, Espanja

Päädyimme lopulta aivan Caminon alkuvaiheille ja valitsimme lähtöpisteekseemme Roncesvallesin aivan Ranskan rajalla. Sinne pääsee helposti julkisilla Pamplonan kautta ja reitille mahtuisi sekä vuoristoa että viinialueita. Monet aloittavat kävelyn yhtä päivämatkaa aiempaa Ranskan puolelta, mutta silloin ensimmäisenä on vastassa tuntien mittainen ylämäki. Me halusimme välttää tämän ja aloittaa vasta vuoren päältä. Perillä selvisi, ettemme olleet ainoita tämän päätöksemme kanssa.

Sumuinen lähtö

Ennen lähtöä fiksu ihminen olisi varmaan treenannut kävelyä, mutta me keskityimme varusteiden miettimiseen. Viime kerralla rinkkani painoi kymmenisen kiloa, koska kannoin mukanani läppäriä ja muita työtarpeita. Tällä kertaa tähtäsin huomattavasti kevyempään rinkkaan välttääkseni niska- ja hartiakivut. Nyt rinkka painoi seitsemän kiloa, ja sekin oli melkein liikaa. Onneksi äitini lähetti oman, epäergonomisen rinkkansa joka päivä kuljetuspalvelulla (5-7€ per etappi) seuraavaan majapaikkaan ja minä sain hivutettua osan omista kantamuksistani sinne. 

Camino de Santiago, Espanja

Viisikiloista rinkkaa ei enää melkein huomannutkaan, eivätkä paikat kipeytyneet kantamisesta. En tosin tiedä mitä olisin vielä voinut jättää rinkastani tehdäkseni sen alunperinkin kevyemmäksi. Nyt oikeastaan ainoat käyttämättä jääneet kamat olivat sadevarusteita, eikä niitä oikein olisi voinut jättää pois. Harvemmin Caminolla on niin hyvä tuuri kuin meillä, että selviää kastumatta 11 päivää putkeen.

Fiiliksiä Caminolla

Torres del Rio, Camino de Santiago, Espanja

Meillä oli mennen tullen yksi yö Madridissa. Mennessä olimme perillä alkuillasta, jolloin meille jäi majapaikkaan asettumisen jälkeen hyvin aikaa vielä kierrellä keskustassa ja nauttia tapaksista. Ja espanjankieltäkin pääsin treenaamaan heti, sillä paikan herttainen omistajamummo ei puhunut sanaakaan englantia. 

Kaupungeista poluille

Espanjan perussanaston hallitseminen helpotti matkaa huomattavasti, sillä monessa paikassa henkilökunta ei puhunut kuin aivan muutaman sanan englantia, jos sitäkään. Suurin saavutukseni oli eräänä päivänä soittaa edelliseen majapaikkaan ja espanjaksi selittää, että olin unohtanut e-kirjanlukijani sinne ja selvittää miten saisin sen takaisin. Aika jankkaamistahan se oli, pienellä sanavarastolla, mutta kylläpä vain laitteeni seuraavaan majapaikkaan saapui.

Matkan varrella

Ensimmäinen Caminon majapaikkamme oli Roncesvallesin vanha albergue. Sen uudessa majoitusrakennuksessa pääsimme heti Caminon tunnelmaan jakaessamme väliseinin erotellun ison salin kymmenien muiden kerrossängyissä tuhisevien kanssa. Nämä alberguet ovat vaeltajille tarkoitettuja majataloja, joita löytyy reitin varrelta ikivanhoja ja upouusia, satoja henkilöitä majoittavista pieniin muutaman sängyn paikkoihin. Majoitus tapahtuu jaetuissa huoneissa, yleensä kerrossängyissä. Jossain albergueissa on tarjolla myös yksityisiä huoneita lisämaksusta. Me maksoimme parina yönä tuon lisämaksun, muutamana yönä panostimme hotellihuoneeseen ja muina nukuimme noissa jaetuissa huoneissa.

Sänkyjä Caminon Albergueissa

Estella, Espanja

Kävelimme kahtena ensimmäisenä päivänä molempina yli 20 kilometriä, ylös alas vuoristossa. Melkoista shokkihoitoa keholle, enkä vieläkään tiedä, miten onnistuin raahautumaan perille toisen päivän majapaikkaan Pamplonaan. Joka paikkaa särki, toinen jalka oli rakoilla ja hetkenkin istumisen jälkeen ylösnousu tuntui lähes mahdottomalta tehtävältä. Emme kyllä olleet ainoita, kanssavaeltajat kahvilassa tunnisti viimeistään heidän lähtiessään. Hiljainen voihke ja hyvin hidas liikehdintä olivat selkeitä merkkejä.

Upeita maisemia Caminon varrella

Jalat ja Camino

Me jäimme Pamplonaan yhdeksi ylimääräiseksi yöksi. Varasimme hotellihuoneen ja lepäsimme, tutkiskelimme kaupunkia ja söimme lukemattomia pintxoksia (pieniä leivän päälle rakennettuja makupaloja). Levon jälkeen matka sujui jo paljon paremmin ja muutaman päivän kuluttua yli 20 kilometrin matka kului ihan huomaamatta. Eli ehkä se shokkihoito oli kuitenkin ihan hyvä aloitus vaellukselle!

Taidetta Caminolla

Kävelimme lopulta 10-24 kilometrin matkoja, enimmäkseen varmaan 15 kilometriä päivässä. Päivämatkojamme ohjaili se, että meidän piti tietää kohteemme etukäteen, koska lähetimme rinkan sinne autokyydillä. Mietimme siis aina pari päivää eteenpäin, miten saisimme järkeviä päivämatkoja. Pisimmät välit majoituskylien välillä olivat reilusti yli kymmenen kilometriä, joten näissä kohdissa sai laskeskella hieman tarkemmin sopivia etappeja. Väleiltäkin saattoi usein löytyä majoitusta, mutta ne olivat hinnakkaampia kuin alberguet,  eivätkä ne usein olleet kuljetusfirmojen listoilla.

Yksityiskohtia Caminon varrelta

Kirkkoja Caminolla

Camino de Santiago, Espanja

Päiviin muodostui rutiini hyvin nopeasti. Aamulla heräsimme kuuden aikoihin ja silti olimme yleensä viimeisten joukossa lähtiessämme tien päälle seitsemän jälkeen. Jos majapaikasta ei saanut aamupalaa, etsimme lähistöltä kahvilan. Aamupala oli melkein joka paikassa sama: paahtoleipää ja marmeladia, appelsiinimehu ja kahvi. Ei kovin ravitsevaa kävelyevästä, mutta sillä pärjättiin. Muutaman tunnin kävelyn jälkeen pysähdyimme yleensä kahville ja toisinaan myös syömää pientä välipalaa. Pidempinä kävelypäivinä söimme kevyttä lounasta matkan varrella, lyhyempinä vasta perille päästyämme. 

Taukohetkiä

Ylös alas ylös alas

Perillä majapaikassa vuorossa oli ensimmäisenä suihku ja kävelyvaatteiden pesu, jotta ne ehtivät kuivua seuraavaan aamuun mennessä. Toisinaan saatoimme kyllä ottaa ihan ensimmäisenä pienen kylmän oluen. Suihkun jälkeen olo oli mukavan rento ja pienet torkutkin tulivat toisinaan tarpeeseen. Tai sitten me vain istahdimme kahvilan pöytään viinilasin ääreen lueskelemaan ja juttelemaan, ja jos ei paikkoja aivan liikaa kolottanut, niin kävelimme hieman kylän kaduilla. Illalliseksi söimme yleensä vaeltaja-menun, jota oli tarjolla melkein kaikissa majapaikoissa ja lähistön kuppiloissa. 8-11 eurolla sai kolme ruokalajia, leipää, viiniä ja vettä, eikä varmasti jäänyt enää nälkä.

Miten Caminolla syödään

Viiniä!

Ensimmäiset päivät kävelimme vuoristossa, upeiden näköalojen avautuessa ympärillämme. Toisinaan reitti vei metsän siimekseen, toisinaan historia huokuvien pikkukylien läpi. Muutaman päivän jälkeen ympärillä näkyi yhä enemmän peltoja, alavia maita ja myöhemmin viinitarhoja ja oliivipuita silmän kantamattomiin. Joka päivä vastassa oli jotain uutta ja uskomattoman kaunista. Luulen, että ”vau” oli näiden päivien aikana eniten käyttämäni sana.

Hurmaavia kyliä

Viinipeltoja ja oliivipuita

Camino de Santiago, Espanja

Olin myös etukäteen ajatellut ehtiväni miettimään vaikka mitä asioita kävellessäni, mutta tämä 11 päivää oli liian lyhyt aika siihen. Vasta viimeisinä päivinä kehoni alkoi olemaan siinä kunnossa, että ehdin keskittymään johonkin muuhunkin kuin maisemiin tai omaan kivualiaaseen olotilaani. 

Tie vaan jatkuu, jatkuu

Camino de Santiago, Espanja

Joku kokenut Caminon kävelijä totesikin, että Caminolla on kolme vaihetta. Ensimmäinen on fyysinen vaihe, jossa kiivetään mäkiä ylös alas ja keho vasta totuttelee kävelyyn. Toisessa vaiheessa, mesetan loppumattomilla tasangoilla on aikaa ajatella. Keho ei enää vaivaa ja tasainen maisema antaa tilaa ajatuksille. Ja viimeisessä vaiheessa tasanko muuttuu vehreydeksi ja kumpoilevaksi maastoksi, johdattaen ajatukset hengellisiin asioihin, maailman ja elämän arvostamiseen ja joillakin jonkinlaiseen henkilökohtaiseen valaistumiseen. Itse olen siis päässyt vasta tuohon ensimmäiseen vaiheeseen, joten vielä pitää palata polulle ;) 

Maisemia

Logroño, Spain

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *