Tämä viikko 18: Playa del Carmen

Playa del Carmen, Meksiko 20.-26.2.2014

Torstain suuri tapahtuma oli netin saapuminen. Korjaaja ilmestyi kympin aikaan aamulla oven taakse, mitään tietenkään ilmoittamatta. Onneksi oltiin kotona ja noin tunnin säätämisen jälkeen meillä oli yhteys ulkomaailmaan! Jee! Kuten arvata saattaa, seuraavat päivät kuluivat aika tiukasti koneen äärellä rästihommia hoidellen.

Perjantai-iltana lähdettiin sentään liikkeelle. Käytiin ensin syömässä superhyvää meksikolaista El Fogon ravintolassa tässä meidän lähistöllä. Paikkaa oli kehunut meille useampikin, mutta se oli ollut aina niin täynnä, ettei vielä oltu päästy kokeilemaan. Nyt mentiin paikalle jo hyvissä ajoin (paikallisesti ajatellen) eli kuuden aikaan ja saatiinkin heti pöytä. Oli kyllä niin maukkaita tacoja, että pitää käydä vielä uudestaan testaamassa. Ja naapuripöydän lihavartaat näytti myös kokeilemisen arvoisilta… Vatsat täynnä ajateltiin vielä pikaisesti käväistä katsastamassa iltaelämää turistikadulla. Löydettiinkin mukava rokkibaari, jossa oli sekä livemusiikkia että kaksi-yhden-hinnalla cocktaileja. Pikainen käväisy venyi viisituntiseksi, vaikka cocktailtarjouskin loppui melkein heti paikalle päästyämme. Musiikki sen sijaan jatkui ja kylmä olut oli kohtuuhintaista. Loppuillasta meidän pöytää istahti pari ruotsalaista, jotka olivat viidettä kertaa Playalla lomailemassa. Oli kuulemma ollut aika eri meininki, kun vierailivat täällä ekan kerran kymmenisen vuotta sitten. Lähes autio ranta ja sillä pari pikku ravintolaa. Nyt on muutaman kilometrin verran hotelleja, rafloja ja putiikkeja…

Maanantaina pidettiin pitkä lounastauko ja suunnattiin viimeinkin rannalle. Matkalla pysähdyttiin ranskalaiseen kahvioon lounaalle ja maistuipa patonki ihan Pariisilta! Ranta itsessään oli kyllä upea, mutta vähän turhan täynnä auringonpalvojia. Yritin napsia näkymästä kuvia, mutta aina jonkun punainen kaljamaha tupsahti kuvan reunaan. Vähän hiljaisempia osuuksia ilmeisesti löytyy, jos kävelee pohjoiseen päin. Tanskalaiset ystävämme Celia ja Jonas (Nomadic Danes) asuvat ihan rannan läheisyydessä, mutta noin kilometrin päässä tuolta päärannalta ja kertoivat, että siellä ei montaa muuta näy. Pitää ehkä käydä kävelyllä siellä suunnassa vielä joku päivä.

Tiistaina oli retkipäivä! Juurikin noiden tanskalaisten diginomadiystäviemme kanssa olimme sopineet lähtevämme päiväksi naapurikylä Tulumia ihmettelemään. Pikkubussilla matka kesti vajaan tunnin ja maksoi alle kolme euroa. Perillä otettiin heti taksi ja ajettiin Grand Cenotelle, joka on alueen suosituin cenote (eli sortumakaivo). Aika hintava sisäänpääsymaksu (~7€) mutta hienon näköinen paikka. Cenote oli oikeastaan jakautunut kahteen osaan, joiden välillä pystyi uimaan tunnelin läpi. Tunnelin katossa oli lintujen pesiä ja ne suhahtelivat pään yli uidessa. Cenote ja varsinkin sen yhteydessä olevat luolat ovat suosittu sukelluskohde ja sukeltajien valot näyttivät aika jänniltä luolan pohjassa. Sukeltajat pääsivät tietysti paljon pidemmälle ja syvempiin luoliin kuin uidessa, mutta kyllä mä yhteen uin sen verran syvälle, etten enää paljoakaan nähnyt. Yritin myös snorklailla hetken (tanskalaiset vuokrasivat yhden snorklausvälinesetin ja sain lainata sitä hetkeksi), mutta vesi oli aika sumeaa niin monen polskiessa siellä. Ja vielä kun moni kävijä vaikutti siltä, että oli ihan elämänsä ensimmäistä kertaa vedessä, niin meno oli välillä aika jännittävää. Ei koskaan tiennyt milloin tulee huitaisu naamaan tai täysilaidallinen vettä räpylöiden pärskiessä. – Tästä osiosta ei ole kännykässä kuvia, mutta tanskalaisilla oli käytössä kamera, jolla sai kuvattua myös veden alla (niin hieno! tahtoo!). Pitääpä kysellä heiltä kuvia lainaan ja kirjoittaa ihan kokonainen postaus.

Cenotelta jatkettiin taksilla rannalle syömään. Ei oikein tiedetty minne mennä, joten pyydettiin kuskia viemään meidät hienoimmalle rannalle. Play Paraiso, eli paratiisiranta, täytti tuon toiveen kyllä aika hyvin. Pakko oli juosta heti veteen kun sinne päästiin, hyvä kun ehdin heittämään vaatteet pois päältä. Lounas oli ok, vaikkakin ylihinnoiteltu, mutta upeasta näkymästähän siinä maksettiin. Lounaan jälkeen oli aika päivän pääkohteen eli Tulumin mayaraunioiden, joiden kuvia käytetään varmaan kaikissa alueen matkailuesitteissä. Kun ruvettiin selvittelemään miten raunioille päästään, niin selvisi, että kävelymatkaa on vaan reilun vartin verran. Osuttiin siis senkin suhteen juuri oikeaan kohtaan rantaan, eli sinne pohjoispäähän missä ne rauniotkin sijaitsevat.

Itse rauniot olivat jo muutamia nähneelle aika pienet eivätkä mitenkään erikoiset, mutta se sijainti… Valkoinen hiekka ja turkoosi meri taustalla tekevät kyllä vähän vaatimattomammistakin raunioista mieleenpainuvat. Auringon välkehtiessä laineilla ja tuulen hulmuttaessa hiuksia tuli mieleen, että tämän kaupungin mayoilla on ollut kyllä aika mukavat oltavat. Toinen mieleenpainuva asia oli alueen runsas eläinkanta, liskoja näkyi pusikoissa joka puolella, välillä keskellä polkuakin. Ei mitään jättiläisiä, mutta muutama oli sentään yli puolimetrinen. Lisäksi nähtiin myös jokin ison kissan kokoinen pitkähäntäinen eläin, joka hengasi polun varrella. Iso joukko ihmisiä ympärillä kuvaamassa ja ihmettelemässä. En onnistunut saamaan kännykällä kunnon kuvaa, pitää katsoa olisiko kamerassa, niin voisi koittaa tunnistaa otusta.

Päätettiin ilta vielä käyden päivää läpi Starbucksissa isojen kahvikupposten äärellä. – Kirjaan muuten kaikki meidän kulut, niin myös tuon retken. Oli mielenkiintoista huomata, että tuo Starbucksin kahvihetki oli yli 10% päivän kuluista, vaikka ajeltiin taksilla, syötiin meren äärellä ja käytiin useammalla nähtävyydellä.

Keskiviikkoiltana päästiin treffaamaan jälleen yksiä kanssadiginomadeja, tällä kertaa Seek New Travel blogin Kitiä, joka on kiertänyt maailmaa miehensä kanssa jo viitisen vuotta. Käytiin heidän kanssaan syömässä aivan mahdottoman hyvät pizzat (tosin nyt olen edelleen niin täynnä, että aivan ahdistaa) ja juttelemassa nomadielämästä. Niin paljon yhteistä jutunjuurta! Kokeiltiin myös Playan parasta jogurttijäätelöä (kyllä!), vaellettiin läpi kävelykadun vilinän ja käytiin rannalla ihailemassa meren pauhua, lähisaaren valoja ja yleistä hiljaisuutta.

Nyt on tämä viikko pulkassa ja sänky & hyvä kirja odottaa.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.