Tämä viikko 28: Atlantti ja Benalmadena

Atlantin risteily; Southampton, Englanti ja Benalmadena, Espanja 1.-7.5.2014

Kolme viimeistä meripäivää, eli torstaista lauantaihin, menivät jo vanhalla rutiinilla ja aivan liian nopeastikin. Siellä viime kerralla mainitsemassani yökerhossa sentään käytiin, mutta kellon vasta lähennellessä puolta yötä oltiin siellä melkein kahdestaan. Saipa olla tanssilattialla katsojista murehtimatta. Päätettiin tuo ilta rentouttavasti poreammeeseen yläkannella. Tähtiä ei näkynyt katteen takaa, mutta muuten fiilis oli aikas mukava.

Kolmeen päivään mahtui myös tanssiharjoituksia ja niiden pohjalta flashmob jäähyväisshown yhteydessä. Aamupäivisin kävimme kuuntelemassa lisää viiniluentoja. Tiesitkö muuten, että se on usein juuri se listan toiseksi halvin viini, jossa on suurimmat voittomarginaalit, sillä niin monet valitsevat sen – minä mukaanlukien. Usein olisi parempi strategia valita vaikka sitten se halvin viini. Varsinainen viinien maistelu jäi vähiin, mutta ruuan suhteen tein useita kokeiluja. Yhdellä illallisella oli tarjolla hummeria, sillä jättikatkarapujen loputtua tarjosivat sitä tilalla. Olen opetellut syömään mereneläviä vasta viime vuosien aikana ja tämä oli ensimmäinen hummerin maisteluni. Ei jää viimeiseksi, sen verran hyvää oli.

Sunnuntaina saavuttiin Southamptonin satamaan jo aikaisin aamulla, puoli kasin aikaan piti lähteä huoneesta. Aamupala vielä ja maihin, etsimään reittiä juna-asemalle. Onneksi löydettiin taksitolpalta kyydinjakaja, sillä meillä oli vain 5 puntaa taskussa. Toisaalta matka olikin niin lyhyt, että hinnaksi tuli vain 5,05 puntaa. Eli oltaisiin melkeinpä perille päästy omillakin rahoilla.

Junilla (vaihto Brightonissa) suhaten meni muutama tunti Gatwickin (Lontoo) lentokentälle. Matkan varrella ohi soljui, ainakin mun silmissäni, hyvin perinteistä englantilaista maaseutua puroineen ja puineen. Penkereen päällä kulkevasta junasta näki myös kivasti rivitalojen takapihoille. Joillakin oli kapeilla pihoillaan vehreitä puutarhoja, toisilla taas lähinnä romuja. Lapsiperheet tunnisti trampoliineista ja leluvuorista.

Kentällä meillä oli aivan liikaa aikaa, varsinkaan kun ei löydetty kunnolla toimivaa ilmaista wifiä. Yhdellä sai tosin käytettyä appseja, vasta selaimen käyttö vaati maksun. En tiedä oliko tarkoituksella, vai vaan joku virhe. Samaan törmännyt aiemminkin. Muuten kulutettiin reilut neljä tuntia syöden, kauppoja kierrellen ja kahvilassa istuskellen. Löysin aurinkosuojakertoimellista kasvorasvaa ja shavereita, ja Antti varvastossut hajonneiden tilalle (vaikka hyvinhän ne vanhat vielä runsaalla jesseteipillä kasassa pysyi). Oli siis jotain hyötyäkin tästä luppoajasta.

Lento oli lomalento, polvet kiinni edessä olevassa penkissä ja ilmastointi jäätävän kylmällä. Nenä vuosi koko matkan ajan, muutkin niisti kuorossa ja kurkku kipeytyi. Ei kivaa. Toisaalta mulla nää oli ilmeisesti flunssan alkuoireita, eli lentokoneen lämpötilaa on ehkä turha syyttää kaikesta. Bussi hotellille oli turhan täynnä matkasta väsyneitä lapsia, takanani istuva ensin potki pitkään penkkiäni ja suuttui suuresti, kun kiellettiin. Opin ainakin tytön nimen, Olivia, sillä sen verran tiuhasti yllättävän rauhallinen isä sitä toisteli. Juuri ennen perille saapumista syntyi uusi riita siitä, pitääkö turvavyön olla kiinni. Tämä siis samaan aikaan, kun opas kertoili jotain käytännön juttuja. Eipä sillä kai, toivottavasti, mitään kovin tärkeää ollut. Perille päästiin lopulta joskus iltakympin aikaan, ja tavattiinkin mun perheeni (vanhemmat, sisko + mies + 8v. siskonpoika) vasta seuraavana aamuna. Olivat lähteneet matkalle jo hieman lauantain puolella ja yöunet jääneet melkeinpä kokonaan väliin, joten ei pysyneet silmät auki noin myöhään asti.

Aamu alkoi aamiastreffeillä, niin mukava nähdä perhettä pitkästä aikaa! Kuulumistenvaihtoa ja halauksia :) Aamiainen tai muutkaan ruokailut itsessään ei juuri nyt enää niin säväytä. Kun ilmaisia, tai siis oikeastaan etukäteen maksettuja, ruokailuja on menossa kolmas viikko, niin enää ei kerry buffet-pöydästäkään kovin kukkurallisia lautasia.

Tiistaina tehtiin retki naapurikylään Fuengirolaan, jossa joka kolmannen kaupan nimi oli suomeksi. Kylässä on tiistaisin isot markkinat, joissa samat kymmenen kojua toistuvat varmaankin satoja kertoja. Hyödyllinen reissu oli kuitenkin, löysin tabletilleni kotelon hajonneen tilalle ja kynsisakset lentokentällä takavarikoituja korvaamaan. – Tunnustus: vaikka reissataan pelkillä käsimatkatavaroilla, pakkaan yleensä kynsisakset mukaan. Läheskään aina niitä ei takavarikoida, ja jos ne huomataan, niin sitten vaan yritän näyttää siltä, kuin olisin unohtanut koko asian.

Markkinoiden jälkeen muut pysähtyi kahvilaan ja me etsittiin prepaid-dataa puhelimeen. Löytyi, nyt on alkuun 5GB (44€, kallista!) niille päiville, jolloin wifi on heikko tai sitä ei ole saatavilla. Kuten täällä meidän hotellilla, missä verkko ei oikein yllä meidän huoneeseen asti. Meillä on kuitenkin niin mukava kulmahuoneisto neljännessä kerroksessa, näkymät merelle ja kukkuloille, ettei olla vaihtamassa. Parvekkeelle saa aamupäivällä, auringon paahtaessa vielä toisella puolella, oikein mukavan toimiston. Nyt kun on siis se nettikin.

Fuengirolassa käytiin myös pienessä, mutta hyvin modernissa eläintarhassa. Suosittelen! Eläimillä näytti olevan ihan mukavat olot ja tilaa. Eikä kunto/innostus lopu kesken, niin kuin jossain suuremmissa eläintarhoissa. Madagaskar-animaatioista tutut makit elelivät omalla saarellaan, jonne niiden sekaan pääsi oppaan kanssa kävelemään. Aikas söpöjä ja pelottoman oloisia otuksia olivat. Jänniä olivat myös kääpiökauriit, jättikilpikonnat ja orangit. Harmaaselkäinen gorillasetä istuskeli aivan ikkunalasin vieressä, siinä sitten tuijoteltiin suuntaan ja toiseen toisiamme. Komodonvaraani oli harmittavan pieni, pitää kai vielä joskus matkustaa ihan Komodon saarelle asti isompia nähdäkseni.

Loppuiltapäivästä rupesi flunssa iskemään päälle oikein kunnolla ja virta loppumaan. Kotiin asti selvisin, mutta sitten piti ottaa muutaman tunnin torkut. Keskiviikko sujuikin sitten hyvin rauhallisissa merkeissä. Syömistä, lepoa, hieman koneen naputtelua.

Tällainen viikko. Nyt vaan toivotaan flunssan väistyvän mahdollisimman pian, jotta päästään aloittamaan kävely.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.