Tämä viikko 46: Ljubljana, Bled, Bohinj ja Zagreb

Aamu-usvaa Bohinjin seuduilla
Bohinj, Slovenia

Ljubljana, Bled ja Bohinj, Slovenia sekä Zagreb, Kroatia 4.-10.9.2014

Torstaina, yllättäen, satoi taas. Onneksi meillä oli viihtyisä Ljubljanan kotimme, jossa oli hyvä naputella konetta ja kuunnella sateen ropinaa. Lounasaikaan kävi tuuri ja sää antoi meidän kävellä kastumatta lounaalle aikaisemmin bongaamaamme intialaiseen raflaan. Oli jo aikakin päästä taas herkuttelemaan intian mausteisilla mauilla. Kaavin naan-leipäni viimeisetkin masalakastikkeen rippeet lautaselta. Tai oikeastaan Antin leipään, sillä olin omani jo syönyt.

Ljubljanan lohikäärme

Perjantaina lähdettiin työpäivän jälkeen kiertelemään Ljubljanaa kameroiden kanssa, meillä kun oli vasta hyvin vähän kuvia tästä ihanasta kaupungista. Aurinkokin pilkisteli välillä ja kuvasaalis oli erinomainen.

Ljubljanaa halkova joki

Illaksi olimme sopineet treffit muutaman Statenbergissä tapaamamme kaverin kanssa. Paikaksi valikoitui Ljubljanan keskustori, jonne kokoontuu kymmeniä ruokakojuja perjantai-iltaisin (maalis-lokakuussa). Eipä tarvinnut arpoa, mikä ravintola sopisi kaikille. Me testasimme ihanan tuoreita falafeleja ja joululta maistuvaa egyptilaistä kanakasvispaistosta. Paikan päältä löytyi jonkin verran pöytäryhmiä (saimme kuin ihmeen kaupalla yhden meidän porukallemme, vaikka tapahtuma oli hyvin suosittu) ja myös juomia sai ostettua kojuista. Jatkoimme iltaa vielä joenvarren terassille, josta punaviiniä sai vain 1,5 litran pulloissa. Onneksi meitä oli aika monta. Maailmaa tuli taas parannettua oikein urakalla ja lähdettiinkin kotiin vasta kun terassi laitettiin kiinni joskus puolen yön jälkeen.

Ljubljanan keskustaa

Lauantai-aamun pakkaaminen ja kämpän siivoaminen oli hieman nihkeää, mutta oltiin kuitenkin ajoissa valmiina bussiasemalle lähtöön. Matka Blediin kesti reilun tunnin ja maisemat senkun paranivat reissun edetessä. Perillä Bledissä etsittiin ensin turisti-info (kartta ja oppaita!) ja sen jälkeen noukittiin meidän vuokra-auto. – Vinkki: kannattaa valita pieni automalli, sillä alueen tiet ja varsinkin kylien kadut ovat hyvin kapeita.

30 kilometriä vuoristomaisemia, turkoosin joen pilkahduksia ja pikkutiellä lujaa kaahaavia paikallisia ja oltiinkin Bohinj-järvellä. Niin kaunis! Ihailtiin (ja kuvailtiin) hetki järveä, etsittiin lounasta kurniviin vatsoihimme ja haettiin vielä snäcksejä kaupasta (roadtripillä pitää aina olla snäcksejä, riippumatta siitä kuinka lyhyt reissu on kyseessä).

Hurmaava Bohinj-järvi

Seuraavaksi etsimme majapaikkamme läheisestä kylästä. Muutaman huoneen majatalo Stanko Stare, jossa omistajaperhe itse asui alimmassa kerroksessa oli löytynyt jo aiemmin booking.comin kautta. Vastaanotto oli ihanan lämmin ja huoneemme kodikas ja tilava. Se sijaitsi ylimmässä eli kolmannessa kerroksessa ja voi että niitä parvekkeelta avautuvia maisemia! Antti otti pienet päikkärit ja mä istuskelin tuolla parvekkeella näkymää ihailemassa.

Näkymä parvekkeelta

Emäntämme keitti meille kahvit ja antoi vinkkejä lähiseudun nähtävyyksiin, joita lähdimmekin katsastamaan. Savican vesiputoukselle piti kiivetä noin parikymmentä minuuttia loppumattomia portaita pitkin, onneksi reitti kulki läpi satumetsän ja mahtavien vuoristomaisemien. Ja kun vastaan tuli kepin avulla köpöttelevä vanha pari ja sen perään mies vauvan ja taaperon kanssa, niin ei enää kehdannut miettiä kipuamisen rankkuutta. Perillä odotti hieno putous ja upeat näkymät alas laaksoon.

Vesiputouksen jälkeen Antti tipautti minut järven rannalle, jossa lähdin seuraamaan kävelypolkua järven toiselle reunalle. Tuo noin seitsemän kilometrin reitti metsäpoluilla ja pikkuteillä pysytteli koko ajan rannan tuntumassa. Ilma oli ihanan raikas eikä liikkeellä ennen auringonlaskua ollut montaa muuta ihmistä. Askel kulki ja lähes juoksin hymy naamallani polulla, pysähtyen toki tämän tästä kuvaamaan joka mutkan takaa avautuvia upeita maisemia. Antti noukki kyytiinsä väsyneen mutta onnellisesti virnuilevan vaimonsa järven toisesta päästä ja me suuntasimme kotikyläämme illalliselle. Suuret annokset maistuvaa paikallista ruokaa ja olimmekin ihan valmiita nukkumaan.

Aamulla heräsin tähän usvaiseen näkyyn:

Aamu-usvaa parvekkeelta

Bohinjista palasimme Blediin päin ja ihan ensimmäiseksi Vintgarin rotkolle. 1,6 kilometriä rotkon pohjalla seikkailevaa turkoosia jokea seuraillen, pitkin polkuja ja varta vasten seinämään kiinnitettyjä puusiltoja pitkin. Mahtava kokemus! – Kannattaa muuten mennä ajoissa, sillä paikka on todella suosittu ja molempiin suuntiin kuljetaan samalla kapealla polulla/silloilla.

Vintgar-rotko

Vintgarilta ajelimme takaisin Blediin ja linnakukkulalle, jossa meillä ei ollut aikaa itse linnassa vierailuun, mutta kuvailimme kukkulanharjalta avautuvaa näkymää järven yli. Palautettuamme auton kävimme vielä lounaalla ja istuskelimme kahvilassa järven rannalla, viulunsoittoa kuunnellen. Ensin ajatuksemme oli ottaa soutuvenekyyti joen keskellä sijaitsevalle saarelle, mutta veneitä kulki sen verran harvakseen, että epäilimme ehtimistä takaisin ajoissa ennen bussimme lähtöä.

Bled-järvi

Bledistä palasimme bussilla Ljubljanaan ja sieltä junalla Zagrebiin. Perillä olimme yhdeksän aikaan illalla ja Airbnb-isäntämme oli ystävällisesti meitä vastassa rautatieasemalla. Tosi ihana kämppä jälleen. Tää on tilava, upeat näkymät parvekkeelta (!), hyvin varustettu keittiö, kylpyamme ja ihana löhösohva olkkarissa. Ihan ydinkeskustaan on lähes puolen tunnin kävely, mutta lähistölläkin on paljon kaikenlaista ja ratikoilla pääsee.

Maanantaina käytiin vaan lähistöllä kävelemässä ja samalla lounaalla. Valitsimme suositun paikallista ruokaa tarjoavan Pri Zvoncun, jossa ahdoimme vatsamme täyteen erilaisia grillattuja lihoja ja shopska-salaattia. Paikka oli ihan täynnä bisnesvaatteisiin pukeutuneita ryhmiä, joista kaikki viipyivät siellä pidempään kuin me ja useimmilla oli viinilasi edessään. Mitenköhän heidän työpäivänsä jatkuu?

Tiistaina pidettiin vielä pidempi lounastauko ja käveltiin keskustaan. Matkan varrelta sai kattavan lounaan (keitto, leipä, salaatti, pääruoka, jälkkäri) noin viidellä eurolla, eli ilmeisesti täälläkin kannattaa syödä ulkona lounasaikaan. Turisti-infosta ei löytynyt karttaa eikä mitään ajankohtaista tapahtumaesitettä, joten palloiltiin aika päämäärättömästi ympäriinsä. Ihasteltiin 1000 vuotta vanhaa katedraalia ja etsittiin paikallinen tori. Mukaan tarttui kassin täydeltä vihanneksia ja hedelmiä.

Löytöjä markkinoilta

Keskiviikkona satoi koko päivän, ukkostakin saatiin välillä. Oltiin siis koko päivä kotona, hauduteltiin pataa torilta ostetuista kasviksista ja istuttiin koneidemme ääressä. Illalla uhmattiin tihkusadetta ja käveltiin lähikorttelien ympäri, pysähtyen lähikahvilan terassille hetkeksi.

Olipas siinä monenlaista juttua yhdessä viikossa! Seuraavaksi ollaankin paikoillamme täällä Zagrebissa, keskitytään tähän kaupunkiin ja työntekoon.

—–
Vaikka Instagram Travel Thursday on tästä eteenpäin vain joka kuukauden eka torstai, niin päätin jatkaa viikkoyhteenvetojeni kuvittamista Instagram-otoksillamme.

2 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *