9.-15.10.2014 Skopje, Makedonia
Istuin alas kirjoittamaan tästä viikosta ja mietin, ettei ole tullut tehtyä paljoa muuta kuin töitä. Mutta näköjään sitä on tullut tehtyä vaikka mitä.
Torstaina pidettiin pitkä lounastauko ja herkuteltiin ravintolassa grillatulla lihalla (vielä maistuu, vaikka onkin tullut paljon syötyä täällä Balkanilla). Tuossa ihan keskustassa, joen varrella on monia mukavia ravintoloita. Kaikissa on iso terassi, suurinpiirtein sama ruokalista ja ne täyttyvät paikallisista työpäivän jälkeen. Ollaan kokeiltu niistä jo kolmea. Lounaan jälkeen käveltiin vielä hieman ympäriinsä ja nappailtiin kuvia aurinkoisesta keskustasta.
Illalla vuokraemäntämme vei meidät kokeilemaan Bozaa. Tämä alueelle perinteinen, käymisteitse valmistettu, lähes alkoholiton mallasjuoma oli mielenkiintoinen kokemus. Makeaa, kirpeää, raikasta ja raskasta. Hetken maistelun jälkeen päädyin siihen, että hyvää on ja otin vielä toisenkin lasillisen. Vuokraemäntämme oli juoman suuri fani ja kertoi miten se on erinomaista terveydelle, sisältäen A- ja B-vitamiineja sekä maitohappoja. Siinä juomaa siemaillessa ja turkkilaisia makeita herkkuja maistellessa opimme samalla lisää jokapäiväisestä elämästä Skopjessa. Tajusimme myös (jälleen kerran) miten helppoa sitä on suomalaisena matkata, kun ei paljoa tartte viisumeista yms. murehtia. Toista se on vuokraemäntämme albanialaiselle miesystävälle, jonka on hankala päästä oikeastaan mihinkään muuten kuin työmatkoille.
Perjantaina käveltiin työpäivän jälkeen joen toiselle puolelle Vanhaan basaariin, joka on kuin toinen maailma keskustan leveään kävelykatuun ja monumenttien loistoon verrattuna. Ottomaaniarkkitehtuuria, kapeita kivikatuja, pieniä puoteja ja lukemattomia pikku kuppiloita. Alueesta on tullut suosittu illanviettopaikka, joka houkuttelee niin paikallisia kuin turistejakin. Testasimme kolme terassia, maistoimme paikallista olutta, viiniä ja rakijaa. Tunnelma oli mukavan rento, eivätkä paikat olleet vielä alkuillasta täynnä. Naapuripöytien puheensorinaa, heiluvia baarijakkaroita ja lämpötilakin vielä (juuri ja juuri) riittävä ulkona istuskeluun.
Lauantai-aamun otimme hitaasti ja rennosti. Ulos ovesta selvisimme vasta joskus kahden jälkeen. Kävelimme joelle ja sen vartta seuraavaa kävelypolkua kaupunginpuistoon asti. Viikonloppu ja raikas, mutta lämmin syyspäivä oli houkutellut paikalle paljon ihmisiä. Hölkkääjiä, perheitä, koiranulkoiluttajia. Lähes joka penkillä istui vanhoja miehiä kuulumisia vaihtamassa. Puisto itsessään oli ihanissa syysväreissä ja niin kaunis! Pienen järven rannalle, auringonpaisteeseen oli istahtanut kaveriporukoita sinne tänne, monilla piknik-eväät mukana.
Sunnuntaina otimme osaa tippipohjaiselle kävelykierrokselle (tosin tämän kierroksen nettisivulla ohjeistettiin, että minimitippi on 5€…). Opas oli aika vauhdikas ja omaperäinen. Tietoa tuli kuin saavista kaataen ja katettua tuli niin uudempaa kuin vanhempaa historiaa, käytännön vinkkejä matkailijoille ja oppaan oma elämä. Japanilaisen arkkitehdin suunnittelemat kerrostalot, jotka edesauttavat tuulen virtausta. Aleksanteri Suuren auringonvaloa heijastavat aseet. Maanjäristyksessä pysähtynyt rautatieaseman kello. Ja sunnuntaisin kiinni olleet Vanhan basaarin kohteet, joihin kurkittiin oven raoista.
Kierroksen jälkeen aurinkoinen terassi houkutteli meidät lounaalle. Pienellä lavalla soitteli jazz-bändi ja kissat kiehnäsivät jaloissa. Eihän tätä voinut vastustaa. Kissoja täällä näkyy muutenkin paljon ja välillä saa vahtia annostaan aika tarkasti, sillä varsinkin pennut ovat aika rohkeita ruuanmetsästäjiä.
Ihan kunnon viikonlopun jälkeen maanantai, tiistai ja keskiviikko kuluivat taas koneen ääressä. Olemme kuitenkin lähteneet liikkeelle joka päivä töiden jälkeen. Maanantaina illallistimme taas yhdessä jokirannan ravintoloista. Tiistaina kävelimme Vanhaan basaariin ja testasimme vuokranantajamme suosittelemaa Turist-grilliravintolaa ja paikallista papuvuokaa, Tavce Gravcea. Olen aika nirso papuruokien suhteen, mutta tämä oli kyllä hyvää! Illallisen jälkeen otimme vielä lasilliset viiniä lähiterassillamme ja suunnittelimme maailmanvalloitusta.
Keskiviikko-iltana treffasimme ystäviämme, joihin olimme törmänneet ihan sattumalta sunnuntaisella kävelykierroksellamme. Kuulin silloin jonkun huutavan nimeäni ja hetken hämmennyksen jälkeen bongasin Helsingin ajoilta tutun makedonialaisen ystäväni ja syöksyin halaamaan. Olin luullut, että hän asuu perheineen jossain ihan muualla, mutta olivatkin muuttaneet tänne joskus vuosi sitten. Olipas yhteensattuma törmätä kadulla! Koska meillä oli kierros kesken, sovimme menevämme illalliselle myöhemmin.
Keskiviikkona ystäväni siis noukki meidät kyytinsä ja kuljetti Debar Maalon kaupunginosaan, jota hän kuvaili “paikalliseksi Punavuori-Kallioksi”. Mukavan oloinen alue ja paljon ravintoloita ja kuppiloita. Kannattaa käydä tutustumassa, jos tänne päin eksyy. Noin vartin kävelymatka Makedonia-aukiolta. Istahdettiin ensin yksille terassille kuulumisia vaihtamaan ja jatkettiin siitä ravintolaan illallistamaan. Mukana oli ystäväni koko perhe, eli ruotsalainen vaimo (Suomessa tavattu), noin kolmivuotias tyttö sekä sylivauva. Tytöllä riitti virtaa ja oli hauska katsella, kun hän ravintolassa tanssahteli teatraalisesti paikallisen yhtyeen soiton tahdissa.
Siinäpä se viikko. Seuraavalla ollaan taas liikkeessä, ensin viikonloppu Thessalonikissa ja sitten Ateenassa matkabloggaajasemman merkeissä.
—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!
