Karkunkylä, Luumäki, Harjavalta, Kihniö ja Hämeenlinna, Suomi 21.7.-10.8.2016
Näillä heinä-elokuun viikoilla vuorossa oli lähinnä mökkeilyä ja sukulaisia, yhdet kirjanjulkaisujuhlat sekä suuren suuria uutisia.
Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).
Ruotsista palattuani suuntasin Karkunkylään Virranpielen kylä 2 -kirjan julkaisutilaisuuteen. Neljä vuotta sitten autoimme julkaisemaan kirjan ensimmäisen osan ja hyvän vastaanoton jälkeen alkoi toisen kirjan kokoaminen. Tarinaa kun vielä riitti. Minä hoidin tällä kertaa kuvankäsittelijän, nettisivujen tekijän sekä oikolukijan rooleja. Mielenkiintoista vaihtelua, samalla tutustuen mieheni suvun historiaan!
Kirjahulinoilta suuntasimme Luumäen mökille, jossa sielläkin kyllä hulinaa riitti, sillä samaan mökkiviikkoon olivat päätyneet monet muutkin tämän sukumökin käyttäjät. Onneksi siellä on reilusti tilaa ja yhteiselo oli sopuisaa kesäisessä kelissä.
Vesi oli sen verran lämmintä, että minäkin uiskentelin – tai ainakin kastauduin – useita kertoja, jopa aamuisin ilman saunaa. Antilla oli toisenlainen strategia pitempiin uimaretkiin: märkäpuku huppuineen.
Mökillä tajusin myös, että kuukautiseni olivat reilusti myöhässä, joten tein raskaustestin. Hämärässä huussissa tikkua tutkiessani en huomannut mitään, mutta jostain syystä nappasin sen vielä mukaani. Hetken päästä vilkaisin tikkua sisätiloissa – ja hetkinen – onko tuo viiva? Yritimme molemmat tulkita näkemäämme ja googlettelun jälkeen päädyin siihen, että eihän tästä ota selvää, vaan parin päivän päästä on tehtävä uusi testi.
Suunnatessani ystävien luokse Harjavaltaan, laukussa oli sekä Karmarockin lippu että uusi raskaustesti. Rokkiaamuna tein tämän toisen testin ja kyllä, nyt saivat piknikviinit jäädä Alkoon. Edessä olisi uusi seikkailu! Olihan tämä ollut toiveissa jo hetken, joten en ihan puulla päähän löyty uutisista ollut. Mutta kyllä se silti hämmentävältä – ja iloiselta ja pelottavalta – tuntui, että nyt se ihan oikeasti tapahtuu.
Vuorossa oli siis hieman erilainen rokkikokemus, mutta Karmarockissa on kyllä aina kivaa olosuhteista huolimatta. Mahtavia keikkoja ja ystäviä, hengailua auringonpaisteessa ja tanssia kaatosateessa aina niin loistavan Maj Karman keikalla.
Karmarockista jatkoin siskoni kyydillä Kihniöön mökkeilemään perheeni parissa. Hetken pohdin, kertoako vauvauutisia heti, kun ei vielä tiennyt onko kaikki edes kunnossa. Hankalaa se kuitenkin olisi ollut vaivihkaa vahtia syömisiä ja kieltäytyä alkoholista koko viikon ajan, epäilyksiä herättämättä. Enkä ehkä olisi muutenkaan hiljaa pystynyt olemaan, sen verran jännästä asiasta oli kuitenkin kyse. Anttikin käväisi matkallaan mökille vanhempiensa luona kahvittelemassa ja kertomassa uutiset.
Mökkiviikko oli itsessään oikein rentouttava, edessä avautuvat järvimaisemat aivan uskomattomat eikä päivien sateisuuskaan pahasti haitannut.
Mökkeilyn jälkeen oli aika palauttaa auto ja pakata rinkat Romanian reissua varten. Auton kanssa liikkuessa on aina niin paljon enemmän tilaa, että ylimääräistä tavaraa rupeaa kertymään takakonttiin. Onhan se toisaalta mukavaa, kun mukana on kaikenlaista satunnaisen tarpeen varalta, mutta toisaalta se on aina yhtä vapauttavaa pakata tavarakasa varastoon ja tiivistää elämä rinkan sisältöön.
