Viime perjantaina Virranpielen kylä -kirja odotti painotuoreena pahvilaatikoissa ja oli julkistamistilaisuuden aika. Näin saatiin päätökseen useita vuosia kestännyt kirjansynnytysprosessi, johon minä tulin mukaan loppumetreillä. Tähän kirjaan on kerätty tarinoita Karkunkylän elämästä keskittyen viime vuosisadan alkupuoliskoon. Itse olin lueskellut kirjaa aika paljon jo ennen tilaisuutta, sillä olen Antin kanssa koonnut siihen liittyvät nettisivut, joilta löytyy nyt mm. muutamia poimintojen kirjasta sekä lisää valokuvia. Lisäksi olin tehnyt kirjasta e-versioita erilaisille formaateille (mikä oli muuten paljon helpompaa kuin olin olettanut). Tästä kokemuksesta on toivottavasti hyötyä yrityksemme jatkon kannalta.
Ennen kirjaan tutustumistani minulla oli hieman ennakkoluuloja, sillä monet niistä kyläkirjoista joihin olen aiemmin törmännyt, ovat olleet uuvuttavia nimiluetteloita. Onneksi tämä kirja osui siihen toiseen kategoriaan, eli ihmisläheisesti arjen tapahtumista kertoviin. Tempauduin kertomuksiin mukaan ja moneen kertaan nauroin kuvatuille kommelluksille ihan ääneen. Osa tarinoista on kirjoitettu lähes suoraan tapahtumissa mukana olleiden ihmisten nauhoille kertomista ja niitä lukiessa tuntuu kuin istuisi itse tuvanpenkillä tarinointia kuuntelemassa. Ja ehkä samalla itsellekin tarttuu jotain, jota hyödyntää tässä tarinankertojaksi opetellessa.
Monet ihmiset olivat olleet omilla tavoillaan mukana kirjan tekemisessä, kuka tarinoiden kertojana, kuka oikolukijana, kuka etsinyt kätköistään vanhoja valokuvia. Iltapäivällä kokoonnuimme ensin juhlistamaan kirjan julkaisua tämän reilun parinkymmenen hengen ryhmän kanssa. Tunnelma oli mukavan välitön ja oli hienoa nähdä, kuinka tyytyväisiä ihmiset olivat tähän aikaansaannokseen. Paikalla oli paljon myös vanhempaa väkeä, joilla oli omakohtaisia kokemuksia kirjan tapahtumien ajoilta, tai jotka olivat ainakin omilta vanhemmiltaan näistä kuulleet. Mielenkiintoisia tarinoita riitti siis myös tilaisuuden aikana.
Illalla tapahtunutta varsinaista julkaistamistilaisuutta oli mainostettu paikallisessa lehdessä, tienvarren ilmoitustaululla sekä varsinkin puskaradion kautta. Paikalle saapui runsas osanotto, pihassa pyöri kymmeniä ihmisiä jo hyvissä ajoin ennen määräaikaa. Joku laski, että illan aikana oli paikalla käynyt melkein sata ihmistä. Oli hienoa nähdä, miten kylä on edelleen hengissä ja yhteisöllisyys on vahvaa. Tällaista yhteisöllisyyttä minäkin haluan aina elämässäni olevan!
