Viime päivityksen jälkeen saavuimme manner-Ahvenanmaalle, jossa kävimme ihmettelemässä Bomarsundin linnoitusraunioita ja Kastelhoman linnaa. Tuo Bomarsundin linnoitus on ollut kooltaan hyvin kunnianhimoinen hanke, mutta tuhoutui jo alkutekijöissään Krimin sodan taistelussa. Nyt jäljellä oli enää muurinpalasia siellä täällä ja moni osio oli vallattu lehmien laitumeksi. Paikallinen leirintäalue sijaitsi muuten linnoituksen raunioiden vieressä ja sen kahvilasta sai oikein mainiota thairuokaa. Kastelholman linnakin oli ilmeisesti vielä 1800-luvulla ollut hyvin huonossa kunnossa, mutta onneksi sitä on viimeiset 150 vuotta kunnostettu. Näkyviin oli jätetty kiehtovasti myös rappeutuneita osia ja linnan kertomusta tukemaan oli luotu uudempaa taidetta.

Kastelholman jälkeen meidän oli tarkoitus jäädä vielä jonnekin yöksi ennen Maarianhaminaan suuntaamista, mutta koska meille ei löytynyt paikkaa majatalosta, eikä mistään muualtakaan, niin poljimme sitten perile asti. Maarianhaminassakin kävimme turisti-infossa kyselemässä vapaata majoitusta, taas heikolla menestyksellä. Päädyimme viettämään viimeisetkin kaksi yötä leirintäalueella, sillä ainoa vapaita huoneita sisältävä hotelli sijaitsi useiden kilometrien päässä keskustasta. Kannattaa siis varata majoitukset ajoissa, jos aikoo Ahvenanmaalle turistisesonkina… Onneksi leirintäalue vaikutti oikein mukavalta ja sijaitsi vain noin kilometrin päässä keskustasta. Ylipäätänsäkin kaikilla leirintäalueilla oli tettailijoille tilaa, eikä mitään ennakkovarauksia tarvinnut. Samoin lauttojen kanssa.

Teltan pystyttämisen jälkeen lähdimme ihmettelemään itse Maarianhaminan kaupunkia, joka olikin hyvin nopeasti ihmetelty, sillä keskusta on hyvin pieni. Löysimme kuitenkin oikein hyvää tex-mex ruokaa Texas Long-Horn raflasta. Iltaa päädyimme viettämään rokkibaari Dino’siin, joka oliki ihan loistava vaihtoehto. Ulkoterassi oli suojainen ja lämmitetty, taynnä iloisia ihmisiä ja livemusiikkia taitavan trubaduurin puolesta. Paikasta sai myös oikein herkullisen näköisiä hampurilaisia, jotka kävimme seuraavana päivänä testaamassa. Hyviä olivat.

Dino’s-iltaa seuraavana aamuna nukuimme pitkälle aamupäivään ja suuntasimme sitten Mariebadin kylpylään rentouttamaan pyöräilyssä kipeytyneitä lihaksiamme ja toipumaan Dino’sin viinivalikoiman tuottamasta heikosta olosta. Pienehkö kylpylä, mutta toimi juuri tähän. Loppuajan vietimmekin sitten chillaillen ja hieman työskennellenkin, jälleen auringonpaisteessa loikoillessa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Perjantaina ennen lautan lähtöä kävimme katsastamassa paikallisen 1400-luvulla rakennetun kirkon. Se löytyy saaren keskiosista kyläkeskuksen läheltä. Varsinainen nähtävyys kirkossa ovat melko hyvin säilyneet seinämaalaukset, jotka eivät ehkä ole maalaustaiteen huippua, mutta tuovat kiehtovasti esiin vuosisatojen takaista elämää. Kirkossa oli tarjolla mapillinen tietoa maalauksista ja tarinoista niiden takana, joten opin paljon lisää kristinuskon tarinoista ja maalausten tekoajan maailmankuvasta. On se kyllä ollut jännää se elämä silloin, ja väkivaltaista.

Työntekoa sadesäällä

Seinämaalaus Kumlingen kirkossa

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Julkista liikennettä ei ole lentokentän ja Maarianhaminan keskustan välillä, joten jaoin taksin muutaman muun matkalaisen kanssa. Ro-No Rentin toimistolla pyörä (luotettava kolmivaihteinen Helkama, jalkajarrut ja kaikki) oli jo odottamassa minua, joten matkaanlähtö sujui joutuisasti. Sain myös vinkkejä muutamasta aamupalapaikasta ja ohjeet lähimpään urheilukauppaan, sillä olin luvannut miehelleni viedä hänelle vaihdevaijerin katkenneen tilalle (hän lähti matkaan omalla pyörällään Turusta päin). Ja onneksi huomasin myös kysyä mikä tuo vaihdevaijeri on ruotsiksi, muuten olisi saattanut tulla aika mielenkiintoinen keskustelu kaupassa. Näillä ohjeistuksilla vaijeri kuitenkin löytyi, samoin kuin aamupalasämpylä, ja pääsin aloittamaan matkantekoni. Pyörän vuokra viikoksi kakkine tilpehööreineen (kypärä, satulalaukut, kori, korjaussetti, pumppu) oli muuten 80e. Ihan kohtuullista siis.

Tänä ekana päivänä hurauttelin 29km Maarianhaminasta Långnäsin satamaan. Pyöräreittien ohjeistukset olivat ainakin tällä matkala hyvin selkeät, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Hieman haasteita aiheutti se, että kylttejä oli vain niissä kohdissa joissa piti kääntyä, mikä teki jäljellä olevan matkan arvioinnista vaikeaa. Onnistuin tästä huolimatta ajoittamaan (tuurilla) ajoaikani niin, että olin lauttasatamassa noin 3 minuuttia ennen lautan lähtöä, eli aika täydellisesti. Muutaman viimeisen kilometrin sain kyllä polkea aika vauhdilla, muttei huvittanut jäädä odottelemaan neljäksi tunniksi seuraavaa. Tämä ensimmäinen pyöräilyrupeama sujui yllättävän hyvin, en ainakaan vielä ole ihan kuollut. Sääkin oli pilvisenä ja viilenänä juuri sopiva pyöräilyyn.

Lautalla piti ostaa 5e hintainen pyörälupa, mutta se on kuulemma voimassa koko kesän kaikilla näillä Ahvenanmaan lautoilla. Matka Kokärin saarelle kesti melkein kolme tuntia, josta suurimman osan vietin kannella näkymiä ihailemassa. Aivan upeita saaristomaisemia täällä; välkehtivä meri, pikkuruisia kallioluotoja, vihreitä metsäkumpareita, söpöjä mökkejä ja siellä täällä purjeveneitä. Kaiken kruunasi auringonpaiste ja taivaalla leijailevat pilvenhattarat. Suosittelen!

Kökärin leirintäalueen satama auringonlaskun aikaan

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Viime kesänä vietimme ensimmäisen kerran kesälomamme Keski- ja Itä-Suomea kiertelemällä, ja olin ihan hämmentynyt siitä, kuinka paljon kaikkea koettavaa täältä kotimaan kamaraltakin löytyy. Tänä kesänä aiomme siis jatkaa tuota onnistunutta kokeilua ja suunnata tällä kertaa Ahvenanmaalle päin. Itse en ole siellä ikinä käynyt, joten eiköhän ole jo aika. Ajatuksena on ottaa polkupyörät alle ja teltta mukaan, ja kiertää saarelta ja leirintäalueelta toiselle. Mukana reissussa kulkevat tietysti myös läppärit, jotta voimme testata etätyöskentelyä telttailuolosuhteissa. Mielenkiintoista tässä suhteessa on se, että ainakin esitteiden tietojen mukaan lähes jokaiselta Ahvenanmaan leirintäalueelta löytyy langaton netti.

Alunperin tähän saaristoseikkailuun piti olla aikaa pari viikkoa, mutta San Franciscon yllärireissun (tästä lisää alempana) takia se lyheni 8 päivään. Minä varasin itselleni Flyben halvat lennot Maarianhaminaan aikaa, ja rahaa, säästääkseni. (On se muuten jännä, miten voi olla edullisempaa lentää niinkin lyhyt matka…) Antilla kun on enemmän aikaa käytettävissä, se tulee omia reittejään pyöränsä kanssa, kohdataan sitten jossain päin saaristoa. Toivottavasti. Varsinkin kun teltta on Antilla. Minä siis vuokraan Maarianhaminasta pyörän ja yritän seikkailla itseni sovitulle tapaamissaarelle. Tässä vaiheessa on ehkä hyvä kertoa, että pyöräily on jääny viime vuosina (vuosikymmenenä) aika vähiin, saa nähdä miten käy. Takamuksen puutumiseen pitää varmaankin ainakin varautua… Ajattelin mennä käymään ennen reissua muutaman kerran työpaikan salilla hieman harjoittelemassa kuntopyörällä, mutta alkaa päivät loppumaan. Kai yksi harjoituskerta nyt viikon pyöräretkeen riittää?

Ennen suurta saaristoseikkailuamme suunnitelmissa on loman avaus perinteisesti Ilosaarirockissa, jossa olen käynyt jo niin monena vuonna, että en pysy laskuissa perässä. Auringonpaiste, leppoisa tunnelma, mielenkiintoinen bändikattaus ja sopiva koko tekevät Ilosaaresta Suomen parhaan kesäfestarin. (Vanhan festarikiertäjän puolueeton mielipide.) Ilosaaren jälkeen kyyti pudottaa minut Luumäen kohdalla, jossa Antti odottaa minua mökillä. Luvassa siis muutama leppoisa päivä järven rannalla. Kyseessä on sukumökki, jolloin paikalla voi joskus olla lähemmäs 20 ihmistä, toisinaan taas olemme olleet siellä keskikesälläkin kahdestaan. Kumpikin on mukavaa. Joka tapauksessa ohjelmassa on varmasti paljon grillailua, saunottelua ja chillausta. Ja paljon lukemista, sillä tuolta mökiltä löytyy varsin kiitettävä kirjakokoelma. Tarkoituksena on ottaa tännekin läppärit mukaan ja hieman harjoitella työskentelyä mökiltä käsin. Jos sitten seuraavana vuonna voitaisiin tehdä jo pidempikin työjakso järven laineiden liplatusta kuunnellen.

Perjantaina jätän Antin jatkamaan mökkeilystä nauttimista ja suuntaan Helsinkiin, lauantai-aamuna kun lähtee lento San Franciscon suuntaan. Tämä reissu tuli hieman yllätyksenä, mutta piti tarttua tilaisuuteen kun sellainen tarjoutui. Työskentelin aiemmin tutkijana ja olin mukana EU-rahoitteisessa hankkeessa, joka jatkuu vielä tämän vuode loppuun. Toukokuusta lähtien olen ollut muutaman tunnin viikossa mukana kirjoittamassa hankkeessa kerätyn materiaalin pohjalta lehtiartikkelia. Yhdessä tähän liittyvässä tapaamisessa joskus kesäkuun alkupuolella nousi esiin, että hankkeeseen liittyvälle opintomatkalle jenkkeihin oli Aallosta lähtemässä vain yksi henkilö, vaikka kahdelle olisi rahoitus. Kun reissun ajankohta osui heinäkuun loppupuolella, eli omalle loma-ajalleni, niin ilmoittauduin heti vapaaehtoiseksi. Vaikka siinä vaiheessa kohde (“melko varmasti Kalifornia”) oli vielä hieman epäselvä, samoin kuin ajankohta. Nyt tiedot ovat tarkentuneet, suuntana on todellakin Kalifornia ja ajankohtana heinäkuun viimeinen viikko. Saatiinpa jopa sovitettua aikataulut niin, että sekä ennen että jälkeen itse ohjelman meillä on kokonainen päivä turisteiluun. Viime käväisyltä reilun 10 vuoden takaa muistan sen, että merileijonat haisee pahalle ja kartalta katsottu kahden korttelin lyhyt välimatka saattaakin olla lähes pystysuoraa ylämäkeä. Verkkokalvoihin taas on tallentunut kuvat Golden Gate sillasta auringonlaskun aikaan veneestä ihasteltuna. Eli innolla uusia kokemuksia odotellen, San Francisco, here I come!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä