300 päivää innostumista, ajoittaista epätoivoa, apatiaa, hetkestä hurmautumista, flow-tilaa.
Niin monia hetkiä, jolloin on ajatellut, että kylläpä mun elämä on ihanaa. Ja muutamia sellaisiakin hetkiä joina olen ollut ihan valmis ostamaan nyt heti sen omakotitalon lainarahalla ja hankkimaan vakinaisen työpaikan. Onneksi sitä on nopeasti tullut järkiinsä.

Auringonlaskuja, auringonnousuja (tosin harvemmin), keskipäivän kuumuutta, palelua kesäisessä Euroopassa

seikkailuja, historiaa, tarinoita, kysymyksiä

kulttuurisia käytösvirheitä, epävarmuutta, oivaltamisen iloa, hyväksymisen vaikeutta

tuhansia ihmisiä, uusia tuttavuuksia, kohtaamisia, toiseuden tunnetta

niin monta uutta kotia, erilaisia sänkyjä, mysteerisesti toimivia suihkuja

“tää on mun kotikatu ja tää on mun lähikauppa”

tuhansien blogipostausten lukemista, elämä facebookissa ja twitterissä, instagramin “löytäminen”

työskentelyä sohvalla, sängyllä, kahviloiden pöydissä, co-working tiloissa, lentokentillä

iltoja viinilasin ääressä, pitkiä keskusteluja, uusia ideoita, hermostumisia, rakastamista

pysähdyttäviä maisemia, maailman kauneutta, elämän monimuotoisuutta,

köyhyyttä, turismia, tekemisen iloa, uutta toivoa

podcasteja kävelylenkillä, iltoja kirjan ääreen käpertyneenä

jälleennäkemisiä, aikaa perheen kanssa, Suomen kesän ihanuus

kotivahtina oloa, eläimistä huolehtimista

eksoottisia ruokia, uusia herkkuja, vanhoja herkkuja, salmiakin ikävää

kokkailua niillä aineksilla mitä sattuu löytämään, ilo siitä kun kaupassa on tuttuja tuotteita

tuoreita hedelmiä, mysliä ja maustamatonta jogurttia

aikaa olla ja ajatella

300 päivää.

Eniten ikävä on ystäviä. Maailmalla ollessa ei voi vaan viestittää, että nähdääks tänään. Jotenkin netin yli ihmisuhteet ei (mulle) oo yhtä helppoa kuin paikan päällä. Mutta rakkaita olette kaikki silti. Ja parin viikon päästä nähdään, toivottavasti!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tämä oli mulle kolmas kerta, kun palaan pidemmän poissaolon jälkeen Suomeen. Olin vuoden lukiovaihtarina Jenkeissä ja opiskeluaikoina vuoden töissä Puerto Ricossa Karibialla. Jotenkin mua on aina ihmetyttänyt miten se on niin helppoa sujahtaa takaisin suomielämään. Vaikka vuosi voi itse poissa olleena tuntua pitkältä ajalta, niin aika vähän asiat on kuitenkin muuttunut sen aikana. Ystävien kanssa juttu luistaa kuten ennenkin, ihan kuin viime tapaamisesta olisi vain viikko. Outoja tilanteita syntyy vain silloin, kun jotain on oikeasti tapahtunut poissaollessa, eikä sitä tajua, koska kaikki tuntuu siltä kuin olisi tavattu ihan hetki sitten. Nykyaikana tosin Facebook huolehtii aika hyvin siitä, että tietää mitä kunkin elämässä on meneillään.

Vaikka nyt oltiin poissa “vain” 5 kuukautta, niin huomaan ehkä itse muuttuneeni enemmän kuin aiempien poissaolojen aikana. Veikkaan sen johtuvan siitä, että nyt on kyseessä ennemminkin elämänmuutos kuin vuoden seikkailu vieraassa maassa. Nyt kun saan elää enemmän omilla ehdoillani, niin huomioni kiinnittyy helposti myös muiden onnellisuuteen ja siihen, miten pienillä asioilla voi olla merkitystä. Hymyllä, aamukävelyllä, hyvällä ruualla, ystävällisillä sanoilla. Ja miten tärkeää on se, että oma työ koetaan kiinnostavaksi ja motivoivaksi. Jokaviikkoinen maanantaiahdistus (joka joillakin alkaa jo lauantaina) näyttää olevan turhan yleistä. Puhumattakaan lomanloppumisahdistuksesta. Silmiin pistää myös joka puolella näkyvä tavaramäärä. Mietin miten ihmeessä sitä niin paljon kaikille kertyykin, kaikki kun ei millään tavalla ole lähelläkään tarpeellista. – Saarna ohi. Tältä kertaa.

Monet muuten ihmettelivät, että mitä me Suomessa tehdään, eikös meidän pitänyt olla maailmaa valloittamassa. Ja ollaanko me luovuttu koko diginomadi-ajatuksesta. Mutta alunperinkin suunnitelmana oli palata nauttimaan Suomen kesästä ja jatkaa sitten taas muualle. Suomessakin elämämme on kulkurielämää, sillä vakinaista asuntoa ei ole. 1,5 kuukauden aikana ehdittiin yöpymään 10 eri paikassa. Eli ei olla lopettamassa tätä elämäntyyliä vielä ihan heti. Mukavaa on. Tällä hetkellä Tallinnassa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Keskiviikko-iltana meni normaalia myöhempään, koska pidimme silloin läksiäisemme Milenkassa. Olipas mukava nähdä ystäviä! Paikalle saapui myös muutama joita en ollut pitkään aikaan nähnyt, kannattaa siis pitää läksiäsiä silloin tällöin. Muutenkin viime viikkojen aikana ollaan vietetty paljon aikaa ystävien seurassa, vähän niin kuin varastoon…

Torstai-päivä oli vielä hyvin kiireinen, kun työstin mm. järjestön tilinpäätöstä viime vuodelle ja raahasin kaikki aiheeseen liittyvät mapit ja paperit projektipäällikömme luokse. Ehdin ysiltä Hämeenlinnaan suuntaavaan junaan ja juuri kun se lähti liikkeelle ystäväni soitti, että olin jättänyt ehkäisyrengaspakettini hänen jääkaappiinsa. Hämeenlinnassa ei enää ollut apteekkeja auki ja Helsinkiin en viitsinyt palata, koska seuraava juna olisi vasta niin myöhään perillä Hämeenlinnassa. Lentokentänkin apteekki aukeaisi vasta samaan aikaan kuin koneemme boarding alkaa. Eli tässä yhteydessä jouduin turvautumaan taksin palveluihin saadakseni renkaat kentälle ja mukaan. Onnistui.

Hämeenlinnassa oli torstai-iltana edessä vielä pakkausurakka. Lopulta sain kaiken mukaan tulevan pakattua 45 litran rinkkaani ja pieneen reppuun. Siinäkin tuntuu kyllä olevan hieman liikaa, mutten enää keksinyt mitä jättäisin pois. Suunnitellusta ”mukaan tulevat” pinosta jäi jo näinkin melkein puolet varastoon.

Pakkaaminen venyi noin puoli kahteen yöllä, joten yöunien pituudeksi jäi reilu pari tuntia. Ei kovin virkeinä suunnattiin siis kentälle. Jossa huomattiin, että juuri tämän lennon printti oli hävinnyt matkasta johonkin. Ja tietenkin tälle lennolle oli vain itsepalvelumuotoinen lähtöselvitys, joka ei toiminut passilla tms. vaan tarvittiin varausnumero. Aika pitkään meni säätäessä uusien puhelimien kanssa, että saatiin tiedot kaivettua sähköpostista. Muistiin seuraavaa tilannetta varten: älä ota usia vempaimia käyttöön juuri H-hetkellä vaan ajoissa!

Matka itsessään sujui hyvin ja myös majapaikka löydettiin lähes kommelluksista. Asustelemme nämä kolme yötä AirBnB:n kautta löydetyssä huoneessa. Meillä on yhteiskäytössä omistajien kanssa keittiö ja kylppäri (ei olla kyllä montaa kertaa törmätty), huoneemme on tilava ja langaton verkko toimii moitteettomasti. Asunto on hieman keskustan ulkopuolella, mutta yhteydet on hyvät, vain reilut 10 minsaa metrolla Terminin päärautatieasemalta. Ainakin tämän kokemuksen perusteella voin suositella!

Tällainen pikapäivitys tällä kertaa. Joskos nyt kun ollaan päästy liikkeelle niin saisi kirjoiteltua hieman useamminkin?…

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Töissä on jäljellä enää neljä päivää ja sitten olenkin jo täysipäiväinen yrittäjä! Jollain tavalla on myös haikea lähteä, sillä työtehtävät on ollut mielenkiintoisia ja työporukka aivan mahtava. Tästä eteenpäin varsinaisia työkavereita onkin sitten enää yksi. Saa nähdä miten elämä sujuu, kun asuu, työskentelee ja reissaa koko ajan saman ihmisen kanssa… Varmasti tulee pinna kiristymään välillä ja eikä kaikki aina ole niin aurinkoista, mutta eiköhän me selvitä.

Kämppä tyhjenee pikku hiljaa. Juuri äsken joku kävi hakemassa meidän sängyn, eli loppuaika nukutaankin sitten vuodesohvalla/lattialla. Muutamista muistakin huonekaluista on sovittu nouto. Ja torstaina on (toivottavasti) tupa täynnä kavereita hamstraamassa tavaroita itselleen. Ainakin kutsut on jo lähetetty, katsotaan miten käy. Laitettiin myös talon alaovelle ilmoitus, että meillä on tavaraa jaossa. Toisen kerroksen naapurit käväisikin tänään tavaravuorta ihmettelemässä ja ottivatpa jotain mukaankin. Eilen meinasi jo iskeä epätoivo tämän tavaramäärän kanssa, mutta nyt jo taas tuntuu luottavaisemmalta.

Muutkin valmistelut etenee vaihdilla ja kyllä se tehtävälistakin hiljalleen lyhenee. Tosin käytännössä menee ’tee kaksi, lisää yksi’ tekniikalla. Riippumatot on ainakin jo ostettu, mitäs muuta sitä oikeastaan tarvitaankaan.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Aiheena olivat myös elämänmuutokset ylipäätänsä ja keskustelu olikin hyvin kiinnostavaa. Ainakin kaikilla on omakohtaista kokemusta ja mielenkiintoisia tarinoita jaettavaksi.

Muutenkin ilta oli antoisa, sillä sain taas kaikki suostuteltua ottamaan jotakin mukaansa ja tavaravuori pienenee pikku hiljaa. Ja tarjoiluista jäi yli ainakin litra jätskiä.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

SYY Akatemia päättyi tiistaina. Siitä jäi jäljelle tosi hyvä fiilis ja kontakteja mahtaviin ihmisiin, jotka varmasti saavat aikaan muutosta tässä maailmassa. Kiitos kaikille osallistujille ja järjestäjille inspiraatiosta, välittämisestä, uudesta tiedosta ja mukavista hetkistä!

Kaksi viikonloppua vierähti WeCreate -coachausvalmennuksessa. Antoisaa, haastavaa, innostavaa ja rankkaa. Tajusin (taas kerran) miten kysymyksillä ja aktiivisella kuuntelulla on todella suuri voima ja sain uusia työkaluja käyttööni. Opin todella paljon itse valmennuksen aikana ja nyt varmaan vielä enemmän kun aloitan (tänään) varsinaiset coachaus-tapaamiset. Hyvinkin jännää ainakin tähän asti. Toinen iso etu tästä valmennuksesta oli se, että käytännön harjoituksia tehtiin paljon, jolloin pääsin asiakkaan roolissa ollessani käsittelemään monia omia asioitani. Kiitos siis kaikille minua coachanneille!

Lisäksi aika on kulunut Anywheriksen kehittämisessä, järjestökiemuroissa ja edustamassa, kirjanpidon parissa, matkajärjestelyjä tehdessä, tieteellistä artikkelia työstäessä. Kavereita on ehtinyt näkemään harmittavan vähän. Kävin sentään tällä viikolla ihanan ystävän kanssa aamiaisella, mutta tähän pitää ehdottomasti loppuvuonna panostaa.

Ja töissä on tietenkin tullut käytyä, aika paljon enemmän kuin oli tarkoitus. Nyt onkin loppuvuodelle paljon saldotunteja pidettävänä ja onneksi työt jo vähenemään päin, jolloin jää enemmän aikaa Anywheris-juttuihin ja maailmaan valmiiksi saattamiseen täällä kotomaassa ennen suurta seikkailua.

Tässä kohtaa saatatte miettiä, miten ihmeessä tuo artikkelikuva liittyy tähän tekstiin. Laitoin sen siihen muistuttamaan, että hektisinäkin aikoina on välillä hyvä hetkeksi hiljentyä ja rauhoittua. Sitten taas jaksaa uudella innolla.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Maanantaina oli Lunar Society, eli tarjottiin kavereille illallinen siitä hyvästä, että saatiin aivokapasiteettia lainaan. Aiheena oli tällä kertaa listata kaikkia mahdollisia kysymyksiä mitä meiltä saatetaan kysyä meidän firmaan ja suunnitelmiin liittyen, ja miettiä vastauksia niihin. Nyt ollaan siis (melkein) valmiita kysymysten ristituleen… Ja vastaus siihen päällimmäiseen on, että tarjolla oli burgereita ja olutta.

Tiistai oli Anywheris-päivä, eli aamulla valmisteltiin iltapäivän tapaamista, mm. piirreltiin kuvakäsikirjoitusta (story board) eräästä ideasta. Tämän jälkeen tunnin rentoutuminen/kidutus hierojalla, jonka jälkeen itse tapaaminen sujui kuin siivillä. Kolme tuntia ideoiden pyörittelyä ja mahdollisuuksista innostumista. Illalla oli SYY Akatemian kokoontuminen, jossa mietittiin liiketoimintamalleja ja piirreltiin Business Model Canvaseja.Näitä ollaan mieheni kanssa jo tehty useita aikaisemmin, mutta taas aukeni uusia asioita, kun työsti erilaisessa ympäristössä ja sai kommentteja uusilta ihmisiltä. BSC on työkalu ajatusten selkeyttämiseen ja toimii hyvin keskustelun tukijana useampien ihmisten kesken.

Keskiviikkona oli kaverin lapsen 2v. synttärit. Mukavan rento ilta. Syötiin liikaa makeaa ja tavattiin kavereita, joista monia ei oltu hetkeen nähty. Torstaina käytiin sitten syöpöttelyn vastapainoksi kokeilemassa ilmajoogaa. Kivuliasta, mutta hauskaa. Saatan käydä uudestaankin. Perjantaina etätöitä ja siivoilua ja suunnitelma rauhallisesta koti-illasta. Päädyttiin kuitenkin seuraamaan ’vuoden koomikko’ -kilpailun finaalia Peacockiin. Vatsalihakset saivat hyvää treeniä ja jälkipuinti oluen & tapasten parissa päätti päivän mukavasti.

Lauantaina siivoiltiin lisää. Ja ei, siivouskärpänen ei ole yllättäen purrut, vaan kämppä piti saada näyttökuntoon seuraavien vuokralaisten metsästystä varten. Samalla tuli taas käytyä hieman lisää tavaroita läpi ja lajiteltua niitä pinoihin: annetaan pois / pidetään /myydään / lainataan / otetaan mukaan. Iltapäivällä äitini ja siskonpoikani tulivat kyläilemään, sillä olin keskiviikkona huomannut mainoksen alennuslipuista viikonloppuiseen Walking with Dinosaurs showhun ja saanut houkuteltua heidät matkaamaan Helsinkiin sitä katsomaan. Show oli mielenkiintoinen näin aikuisellekin(?), aika hienoja robotteja sitä jo nykyään osataan tehdä. Ja oli tosi kiva nähdä äitiä ja siskonpoikaa. Samalla sain ison kassillisen tavaraa pois-annettavien pinosta äidin matkaan.

Tänään käytiin pienentämässä leffalippupinoa: Rome with Love Kinopalatsissa. Oikein sopiva sunnuntaileffaksi. Käveltiin vielä kotiin syksyä ihastellen. Nyt ekaa kertaa viikonlopun aikana kone sylissä ja työn parissa.

Elämä on sitten kivaa, mietin tässä glögimuki edessäni ja kynttilänkajo silmissä.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Vaellusvietti kutsuu maailmalle eikä asettuminen aloilleen ja oman asunnon ostaminen tunnu ollenkaan omalta, ollenkin se yleinen normi tällaiselle kolmikymppiselle avioparille. Unohtamatta lastenhankintaa, uran rakentamista, ja mitä näitä odotuksia nyt näyttää olevan. Pohdimme näitä, aina välillä sopeutumattomuudestamme ahdistuen, kunnes uskalsimme ihan ääneen todeta ettemme kumpikaan tällaista elämää halua. Ainakaan vielä siis.

Tästä tunnustuksesta sai alkunsa “Nomad2013” projektimme, eli sellaisen oman yrityksen rakentaminen, joka mahdollistaa meille vapaan liikkumisen ympäri maailmaa. H-hetki on on asetettu tammikuuhun 2013, jolloin olisi tarkoitus luopua ihanasta vuokrakaksiostamme Kalliossa ja ottaa suunta maailmalle. Nyt olemme työskennelleet tuota tavoitetta kohti jo puoli vuotta ja asiat alkavat pikkuhiljaa hahmottua paremmin eikä tavoite tunnu enää niin kaukaiselta haaveelta, vaan ihan realistiselta skenaariolta. Ihan valmista ei vielä ole, joten jäljellä olevat kuusi valmistelukuukautta tulevat tarpeeseen…

Tämän blogin tarkoituksena on auttaa minua käsittelemään tapahtumia ja pohtimaan edistymistä. Varsinkin jatkossa se tulee toimimaan myös “tiedotuskanavana” perheelleni ja ystävilleni. Samalla se toimii minulle wordpress-hiekkalaatikkona, jossa pääsen oppimaan ja kokeilemaan kyseisen alustan käyttöä.

Tervetuloa mukaan matkalle kohti suurta seikkailua!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä