Tämän kesän viimeinen kaksiviikkoinen Suomessa takana. Ja nyt se vihdoin tuntui kesältä, auringon ehtiessä meidänkin leveysasteille. Ohjelmassa oli pääkaupunkiseudun hulinaa, hauska festarireissu kaverien kanssa ja valmistautumista seuraavaan Keski-Euroopan kierrokseen. Vaikka aikaa Suomessa oli monta kuukautta, niin jotenkin kaikkien asioiden hoitaminen, kaverien treffaaminen ja uusiin paikkoihin tutustuminen jäi (taas) näihin viimeisiin viikkoihin. Ei siis ollut tekemisestä puutetta, kun kiirehdin (auringonpaisteessa!) tukka putkella paikasta toiseen.

Viime viikot olen napsinut niin innoissani Snapchat-otoksia, että Instagram-tilimme on jäänyt vaille huomiota. Yksi kuva koko kahden viikon ajalta… Käytän siis tässä postauksessa kuvituksena kameran kuvia sekä muutamaa tallennusta jo mainitsemastani Snapchatista. (Minut löytää sieltä nimellä Kotonakaikkial, saa seurata!)

Elokuun ensimmäinen viikonloppu kului Helsingissä ystävien seurassa. Pakenimme menestyksekkäästi huoneesta – Escape Room tarjosi juuri sopivan haastavia tehtäviä näin ensikertalaisille, onnistumisen elämyksiä sai tarpeeksi usein ja hauskaa oli!

Lauantaina nyyttikestibrunsseilimme opiskelija-ajoilta peräisin olevalla kaveriporukalla, nyt jo tietenkin muutamilla lapsilla höystettynä. Siinä oli kolmio täynnä väkeä ja naurua, kun pitkästä aikaa nähtiin.

Brunssilta siirryimme Sibelius-puistoon 2-vuotiaan synttäripiknikille, jossa vuorossa oli vielä enemmän lasten hulinaa ja kuulumistenvaihtoa.

Illan päätteeksi meistä muutama jatkoi läheiselle mattolaiturille ihastelemaan auringonlaskua viinipullon kera. Tällaiset kesäpäivät laittaa kaatumaan sänkyyn väsyneenä, mutta samalla hymy korviin asti yltäen. Ystävät <3

Sunnuntaina korjasin ison vajeen sivistyksessäni ja suuntasin Seurasaareen. Aurinko helli edelleen ja päivä oli mitä sopivin piknikille kaverien kanssa. – Tässä kohtaa tuli napattua se mainitsemani ainoa Insta-kuva:

Aika kului niin vauhdilla, että ulkomuseon talotkin ehtivät mennä kiinni ennen kuin ehdimme niiden luokse. Hienoja ne olivat ulkoapäinkin ja onpahan syy mennä uudestaan. Ja ne lampaat! Miksi ihmeessä en ole Seurasaaressa ennen käynyt??

Viikolla tahti ei paljoa hiljentynyt. Maanantaina treffasimme Pakkasesta paratiisiin -blogin Satun ja Tomin terassilaivalla ja nomadijuttuja riitti useamman tunnin edestä. Keskiviikkona ystävät houkuttelivat meidät kokeilemaan paikallisostarimme Ison Omenan tarjontaa. Viinibaarin suositukset osuivat kohdilleen ja Chicosin bataattiranskikset savuisella aiolilla veivät kielen mennessään.

Torstaina kävin fysioterapeutin kanssa salilla polveani treenaamassa ja sen jälkeen vielä reippaana tyttönä vesijuoksemassa Tikkurilan uimahallissa. Vesijuoksu oli yksinään tylsää, mutta hallin isoista ikkunoista oli upeat näkymät.

Illan kruunasi jo pitkään suunnitelmissa ollut visiitti Friends & Brgrsiin. Oli se vaan hyvää ja hypen arvoista. Toisaalta saatoin päivän kaiken treenaamisen jälkeen olla niin nälkäinen, ettei arviooni kannata täysin luottaa…

Elokuun toisena viikonloppuna oli edessä kesän viimeiset festarit, eli Kotkan Dark River. Symppis pieni metallifestari, hyviä esiintyjia, mukavaa jengiä ja edulliset hinnat. Olimme vuokranneet porukalla mökin lähistöltä ja se oli kyllä aivan loistava ratkaisu. Varsinkin aurinkoinen lauantaipäivä kului iloisesti pihaterassilla. Omistajan kanat kuoputelivat maata vieressä ja ihmettelivät grillailevaa, juomia nautiskeleva ja maailman parhainta huonoa musiikkia jammailevaa (kajareista kaikuivat Mona Carita, Nisa Soraya, Matti Nykänen ja muut sankarit) ryhmäämme. [Edit: juhlatoimikunnan pyynnöstä pitää lisätä maininta viikonlopun ehdottomasta hitistä: Alpo Myllerin Enon disco] – Alla Snapchat-videosta muokkaamani gif:

Viikonlopun jälkeen olikin aika palata Hämeenlinnaan ja käydä tavarakasamme läpi. Mitä varastoon seuraavaa Suomen vierailua odottamaan, mitä mukaan käsimatkatavarakokoiseen rinkkaan? Aika tarkka 10 kiloa siitä lopulta tuli, vaikka eihän sitä taaskaan kukaan kentällä edes punninnut.

Keskiviikkona hyvästelimme (jälleen kerran) Suomen ja testattuamme lentokenttäjunan hyppäsimme Norwegianin siiville. Prahan kentällä noudimme allemme vuokra-auton ja pienen eksymisen jälkeen löysimme hotellillemme. Lähiravintola oli onneksi vielä auki ja täytimme vatsamme ihanan murealla gulassipadalla ja paikalliselle oluella. Kyllä ne tsekit vaan osaa!

Kippis!

Seuraavat kaksi viikkoa vietämmekin sitten tien päällä Tsekkejä, Saksaa ja Itävaltaa kierrellen.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Hei-hei-heinäkuu, mitä kaikkea toitkaan tullessasi.

Kävelyitä Selkämeren kansallispuistossa Porissa. Pitkospuita metsiköiden läpi, leveämpää laituria lietteiden poikki, välillä lintutorneille pysähtyen. Loppumatka Yyterin dyyneillä, merenrantaa seuraillen.

Yyterissä myös Dinosauruspelin koodaamista (Scratchillä) siskonpojan kanssa, koko perhe mukana ääniefekteissä. Kyllä on vakuuttavaa karjuntaa.

Helteinen ilta Halkeenkiven kesäteatterissa ja kesän ensimmäiset mansikat. Väliajalla kahvia ja pullaa.

Pikapysähdys Helsingissä juuri sopivasti aurinkoisella kelillä. Tokoinranta, piknik ja ihanat ystävät kutsuivat vastustamattomasti. Seuraavana päivänä näytimme australialaisille bloggaajakavereillemme (Jess ja Hai, Notes of Nomads) Helsingin parhaita paloja asukkaan näkökulmasta. Piknik merimaisemilla Kaivarissa, kävely Ullanlinnan ja Eiran tunnelmallisilla kaduilla Koffariin mölkkyä pelaamaan, Espa ja vielä toinen mölkkykierros Ruttopuistossa. Oli kuulemma hauska peli ja hyvin meidän ulkomaanvahvistuksemme pelin omaksuivat, sillä taisivat voittaa joka kerta.

Maailman parhaat auringonlaskut Luumäen sukumökillä. Joka ilta eturivin paikat ja uusi show. – Saatan olla hieman puolueellinen, mutta katsokaa nyt!

Ystävät kävivät kylässä ja toivat mustikkapiirakan. Lapset nauttivat vedestä, me muut saunan lämmöstä. Illalla korventuivat makkarat nuotion liekeissä.

Mökillä sadekaan ei haitannut, olihan sisällä lämmin. Ikkunasta pystyi seuraamaan kuinka järvi kietoutui usvaan ja koko maisema sai mystisen leiman.

Kaveri kutsui veneilemään Vanajavedelle. Juomatauolla Aulangolla edessä aukeni järvenselkä kukkien kehystämänä. Mietin jo, millaista olisi kulkurielämä veneestä käsin?

Lisää sateisia päiviä maaseudulla, pisaroiden ropistessa ikkunaruutuun Nojatuolin pohjalla oli mukavaa ja läppäri sylissä toimi vähän kuin lämmittimenä. Etupihan kukkameri oli hyvillään kastelusta.

Kaukaiset Australian vieraat (käly perheineen) toivat tullessaan myös auringon. Sekä lasten vilkkautta, kuulumisten vaihtoa, hyviä keskusteluita.

Ulvilan keskiaikapäivillä seurasin seppää työn touhussa ja koitin houkutella siskonpoikaa lasten ritariradalle siinä onnistumatta. Yksin en kehdannut mennä.

Ja takaisin Helsinkiin, tai oikeastaan Espooseen. Täällä on mukava asustella. Merenrantaan kävelee kymmenessä minuutissa. Rantapolku on tullut tutuksi ja mahtavilla näköaloilla varustettu kahvila Merenneito testattua. Helsinkikin on lähellä. Kallion kierroksella löytyi uusia baareja, vaikka vanha tuttu Majava taitaa edelleen pysyä kantapaikkanamme. Piknikillä viihdyimme monta tuntia, vesisateesta huolimatta. Ystävien häissä taas oli erinomaista ruokaa ja juomaa, monia mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia ja tanssilattialla menoa aamuun asti.

Firman perinteisillä kesäpäivillä brunsseilimme Töölönrannassa (hyvää, mutta hinta-laatu-suhteessa parantamisen varaa), kävelimme siellä täällä, tutustuimme Kaupunginmuseon Helsinki-näyttelyyn, joimme siiderit laivaterassilla ja kuuntelimme jazzia Lasipalatsinaukiolla.

Kallion kulinaristikerho lähti ulkomaanretkelle Hernesaarenrantaan. Meksikolainen ruoka oli kerrassaan hyvää, mutta juomat Kallioon tottuneelle kalliita. Ensi kerralla suuntaan paikalle päiväsaikaan, ennen kuin aurinko ehtii kadota rakennusten taakse.

Siinäpä se pähkinänkuoressa, helteetön heinäkuuni. Nyt elokuussa onkin sitten luvassa autoseikkailu Tsekki-Itävalta-Saksa-akselilla ja paluu viikottaisiin Tämä viikko -postauksiin. Mutta ensin vielä pari viikkoa lisää Suomen suvea!

—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Olipas mukava nähdä pitkästä aikaa kaikkia ihania ystäviä! Heti alkupäivinä meille oli järjestetty tervetulopiknik, joka kylläkin siirtyi sisätiloihin huonon kelin vuoksi. Tunnelma oli silti aurinkoinen ja maistui ne pikniksyötävät siinä olkkarin lattiallakin. Reiluun viikkoon Helsingissä mahtui myös työntekoa, työpajan vetämistä, terassilla istumista, lounastreffejä, seinänmaalausta, sohvalla löhöilyä ja käytännön asioiden järjestelyä. Kävin myös yllättävän viihdyttävässä Some Awards tapahtumassa, jossa tutustuin muutamaan mahtavaan uuteen ihmiseen.

Juhannus meni perinteisesti Nummirockissa, hyvästä musiikista ja seurasta nauttien. Oli hauska huomata, miten festarikäyttäytyminen on näin vanhetessa muuttunut. Aamu alkoi kahvinkeitolla ja pari kertaa päivässä viriteltiin grilliin kunnon herkut ja keiteltiin uusia perunoita. Lisäksi mukana oli kaikennäköistä lisämukavuutta telttailuun, kuten istuinmattoja, tuoleja ja paksuja nukkumapatjoja.

Juhannuksen jälkeen oli aika rauhoittua muutamaksi päiväksi maaseudun rauhaan Karkunkylään. Maalaistuvassa oli mukava näpytellä menemään läppärillä ja välillä nostaa katse ympäröivään vihreyteen. Paljoa ei tullut mihinkään liikuttua, hyvä kun kerran pari päivässä grillailtiin jotain hyvää ulkosalla. Yksi kyläläisista sanoikin, että luuli ettei kukaan ollut kotona, kun oli niin hiljaista.

Karkunkylästä mentiin taas muutamaksi päiväksi Kokemäelle, perhettä ja ystäviä tapaamaan. Hyvin rauhallisissa merkeissä tällä kertaa. Särkänniemen retken tein sentään äidin ja siskonpojan kanssa. Ihan itse ajoin Tampereelle ja takaisin. Aika hyvä saavutus ihmiseltä, joka on ollut auton ratissa korkeintaan kerran vuodessa viimeisen vuosikymmenen aikana. Enkä edes kolaroinut. Äiti peruutti kyllä oman autonsa meidän auton kylkeen. Kun ei siinä kohtaa pihaa ole kuulemma ennenkään autoa ollut.

Seuraaviksi päiviksi suunnattiin Turkuun miehen sukulaisille. Saatiin pyörät lainaan ja niillä hurauteltiin nähtävyyksiä katselemassa. Lähinnä Aurajoen ravintolalaivoja siis. Mutta käytiin myös Turun linnassa hienoja näyttelyjä ja entisajan tunnelmaa ihmettelemässä, Aboa Vetuksessa tutustumassa historiaan, Ars Novassa pyörittelemässä päätämme nykytaiteelle sekä kahvittelemassa ja juoruilemassa kaverin kanssa.

Turusta lähtiessä pidettiin oikein kunnon reissupäivä, tehtiin ja nähtiin enemmän kuin koko 1,5 kuukaudessa muuten. Ensin aamupalalle merenrantamökille Paraisilla, sieltä Espoon Nuuksioon tutustumaan uuteen Haltia-luontokeskukseen (hieno oli!) ja pienelle metsäkävelylle. Siitä matka jatkui vielä Porvooseen, jossa syötiin superhyvät burgerit Sinnessä ja kierreltiin vanhassa kaupungissa. Iltapuhteeksi ajettiin pikkuteitä kolmisen tuntia Puumalaan mökkeilemään. Se viikonloppu sujuikin sitten savusaunassa ja grillin ääressä.

Koska mökkeily on niin kivaa, niin Puumalasta mentiin vielä sukumökille Luumäelle. Viisi päivää meni aivan liian nopeasti järven liplatusta kuunnellessa ja auringonlaskuja ihastellessa. Saatiin samalla myös pidettyä firman puolivuotissuunnittelu. Inspiroivassa paikassa syntyi inspiroivia ajatuksia!

Jotta festarikesä ei jäisi ihan liian lyhyeen niin hyppäsin Luumäeltä vielä ystävien kyytiin ja kohti Joensuun Ilosaarirockia. Kaverin luona majaillessa oli tarjolla mukava sänky ja kylmää juotavaa, ja pyöräilymatka festaripaikalle toi oman jännityksensä elämään. Aurinko paistoi ja oikein mukavaa oli. Isovarpaasta tosin irtosi kynsi kun innostuin mosh pitiin Pää Kii keikalla. Mummojen ei pitäisi mennä pittiin, ainakaan ilman turvakenkiä, oli siis viikonlopun opetus.

Ilosaaresta palasin vielä hetkeksi maaseudun rauhaan, miehen veljen perheen kotia ja kissaa vahtimaan. Ihanan iso keittiö ja paljon keittokirjoja, joten innostuin useampaan otteeseen testailemaan reseptejä. Kyllä se Jamie Oliver vaan osaa. Varsinkin Guinness-possupata vei kielen mennessään. Keittokirjojen lisäksi myös kaikenlaisia muita mielenkiintoisia kirjoja löytyi hyllykaupalla, välillä olin ihan huolissaan siitä, saanko mitään töitä tehtyä kun on niin paljon luettavaa. Lukemisen, kokkailun ja työnteon lisäksi saimme itsemme yhtenä iltana jopa sen verran liikkeelle, että kävelimme rantasaunalle saunottelemaan ja iltaa ihmettelemään.

Sitten olikin jo aika palauttaa auto ja pakata kamat rinkkaan. Kuten viime postauksessa taisin mainita, niin tämä oli hyvin huojentava kokemus. Ja muutenkin oli jo sellainen olo, että maailmalle voisi lähteä. Vaikka sitten ihan vaan Tallinnaan asti. Ensin tosin viihdyttiin vielä pari päivää Helsingissä. Ehdittiin näkemään monia ystäviä, ihailemaan isoja purjelaivoja Tall Ship Racessa ja pikniköimään Alppipuiston konsertin tahdissa. Ja viettämään yksi päivän katsoen How I Met You Mother tv-sarjaa. Koko eka kausi siinä meni ja kokonainen sipsipussi myös.

23.7.2013 astuttiin Viikkarin paattiin. Tallinnaan!

Ja tämähän oli #suomiretki.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä