Otin mukaani vain käsilaukullisen tavaraa, mutta siltikin jotkin asiat olivat ylimääräisiä. Esimerkiksi yksi ja sama mekko olisi riittänyt hyvin koko viikoksi, sillä kuumassa ja sateettomassa ilmastossa käsipyykilläkin pestyt vaatteet kuivuvat muutamassa tunnissa. Ja iso osa ajasta tulee kuitenkin vietettyä bikineissä.

bikinit
3 alushousut
2 rintaliivit (toiset tuli mukaan vahingossa, yksillä olisi pärjännyt)
t-paita (suojaksi snorklauksen aikana)
kevyet housut (matkalle ja illoiksi)
lyhythihainen paita (matkalle)
mekko
sarongi
2 hihatonta paitaa (myös nukkumiseen)
ohut huivi (hiuksiin ja kurkun suojaksi lentokoneiden ilmastointia vastaan)
sandaalit (olisi ollut tarpeen, jos olisi kävelty enemmän…)
flip-flopit (puuttuu kuvasta)
rantamekko (bikinien päälle esim. lounaalle mennessä, olisi selvinnut pelkällä sarongillakin)
tunika (ei tarvittu)
ohut pitkähihainen paita (ei tarvittu)
sukat (mitäköhän mä ajattelin? ei tarvittu)

shampoo ja hoitoaine
aurinkorasva
hyttysmyrkky
aloe-geeli (auringonpolttamiin)
pesugeeli (Sebamed, sopii sekä vartalon että kasvojen pesuun. Ei kuvassa, koska oli miehen laukussa.)
BB-voide aurinkokertoimelle
kertakäyttöisiä piilolinssejä, silmälasit, kotelo
deodorantti
hiusharja, pinnejä, hiuslenkkejä
vartalotalkki
huulirasva
käsidesi
hammasharja + tahna
matkapyyhe
rakkojenestopuikko
hiusöljy (minipurkki, hyvä meriveden kuivattamille hiuksille)
tiikerisalva (hyttysen puremiin)
nenäliinoja
pikkuhousunsuojia
korvatulpat (ei tarvinnut)

rahapussukka (sis. rahaa, matkavakuutuskortti, luottokortti)
passi
muovinen laukku, jonka voi puhaltaa tyynyksi (hiano!)
tabletti, kindle + laturi
mp3 soitin
vihko ja kynä
lääkepussukka (särkylääkettä, laastareita jne.)
sateenvarjo
otsalamppu
pikku käsilaukku (kulkee aina isommassa käsilaukussa, sisällä kynä, paperia, laastaria yms.)

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Gili Trawanganin saarella ei ole moottoriajoneuvoja, joten ilmapiiri on mukavan rauhallinen. Pääasialliset kulkuneuvot ovat polkupyörä ja hevoskärryt. Majapaikkamme oli päärannan rauhallisemmassa pohjoispäässä, joten illanviettojenkaan ääni ei ollut häiritsevää. Paikallisesta moskeijasta kuului rukous useita kertoja päivässä, mutta se toi vain oman eksotiikkansa kokemukseen. Ei olekaan tullut ennen maattua rannalla samalla kun rukouskutsu kaikuu taustalla.

Tarkoituksena oli suorittaa sukelluskortti, mutta lopulta vain tuo parempi puoliskoni onnistui siinä. Itse sain tehtyä kokeilusukelluksen, mutta sitä seuraavat harjoitukset menivät jo liian vaativiksi. Tämä ihminen kun ei näköjään osaa olla hengittämättä nenän kautta, edes veden alla ollessaan… Siirryin siis treenaamaan vedessä oloa ja sukeltelua ihan pelkkien snorklausvarusteiden kanssa. Ajatuksena jäi kyllä kytemään tuo kurssin suorittaminen vielä jossain vaiheessa.

Heti majapaikkamme edessä oli koralliriutta, eli snorklaamaan pääsi suoraan rannasta. Itse riutta ei ollut mitenkään ihmeellinen, mutta erilaisia kaloja oli valtavasti. Ja isoja kilpikonnia! Niitä näki lähes joka kerta, kunhan uskaltautui lähelle riutan ulkoreunaa. Aluksi olin aika varovainen, riutan reunalle uiminen jännitti. Aika nopeasti sitä kuitenkin tottui tilanteeseen ja tuli varmemmaksi. Mukana ei ollut vedenalla toimivaa kameraa, joten kuvia näistä jännistä kaloista (ja kilpikonnista, rauskuista, käärmeistä ja mureenoista) ei nyt ikävä kyllä ole. Teidän täytyy varmaan käydä itse katsomassa…

Majoituimme Mango Divessa, joka oli samalla sukelluskeskus. Perinteisen mallinen Lumbung-mökissä varsinainen huone oli ylhäällä toisessa kerroksessa. Sen alla etupuolella oli oleskelualue riippumattoineen ja takapuolella ulkoilmakylppäri. Oli aika upeaa suihkutella tähtien loistaessa yläpuolella. Palvelu paikassa oli todella hymyileväistä ja huomaavaista. Aamupalankin sai omalle mökille ja sitä olisi tarjoiltu neljään asti iltapäivällä. Me tosin oltiin lähes joka aamu jo ajoissa liikkeellä, mukautuen auringon rytmiin. Yhtenä iltana käytiin ihan bilettämässäkin (tanssiminen hiekalla on aikas kivaa) ja oltiin kotona vasta kahden jälkeen. Aika ylpeitä oltiin tällaisesta suorituksesta me kolme vanhusta (Mariakin oli mukana siinä vaiheessa).

Gili Trawangan oli oikein mukava lomakohde. Paljon turisteja, muttei häiritsevästi. Palvelu joka paikassa oikein hymyileväistä ja mukavaa. Ja englanninkielistä. Erilaisia ravintoloita oli pilvinpimein ja ruoka niissä oikein herkullista. Kotitekoista pastaa, meheviä burgereita, tuoreita salaatteja… O-nam-nam. Tulipas taas nälkä.

Nyt ollaan jo takaisin Bogorissa, enää muutama päivä Kaakkois-Aasiassa ja sitten suuntana Eurooppa. Siellähän on jo kesä, eikös niin?

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä