Maanantaina oli Lunar Society, eli tarjottiin kavereille illallinen siitä hyvästä, että saatiin aivokapasiteettia lainaan. Aiheena oli tällä kertaa listata kaikkia mahdollisia kysymyksiä mitä meiltä saatetaan kysyä meidän firmaan ja suunnitelmiin liittyen, ja miettiä vastauksia niihin. Nyt ollaan siis (melkein) valmiita kysymysten ristituleen… Ja vastaus siihen päällimmäiseen on, että tarjolla oli burgereita ja olutta.

Tiistai oli Anywheris-päivä, eli aamulla valmisteltiin iltapäivän tapaamista, mm. piirreltiin kuvakäsikirjoitusta (story board) eräästä ideasta. Tämän jälkeen tunnin rentoutuminen/kidutus hierojalla, jonka jälkeen itse tapaaminen sujui kuin siivillä. Kolme tuntia ideoiden pyörittelyä ja mahdollisuuksista innostumista. Illalla oli SYY Akatemian kokoontuminen, jossa mietittiin liiketoimintamalleja ja piirreltiin Business Model Canvaseja.Näitä ollaan mieheni kanssa jo tehty useita aikaisemmin, mutta taas aukeni uusia asioita, kun työsti erilaisessa ympäristössä ja sai kommentteja uusilta ihmisiltä. BSC on työkalu ajatusten selkeyttämiseen ja toimii hyvin keskustelun tukijana useampien ihmisten kesken.

Keskiviikkona oli kaverin lapsen 2v. synttärit. Mukavan rento ilta. Syötiin liikaa makeaa ja tavattiin kavereita, joista monia ei oltu hetkeen nähty. Torstaina käytiin sitten syöpöttelyn vastapainoksi kokeilemassa ilmajoogaa. Kivuliasta, mutta hauskaa. Saatan käydä uudestaankin. Perjantaina etätöitä ja siivoilua ja suunnitelma rauhallisesta koti-illasta. Päädyttiin kuitenkin seuraamaan ’vuoden koomikko’ -kilpailun finaalia Peacockiin. Vatsalihakset saivat hyvää treeniä ja jälkipuinti oluen & tapasten parissa päätti päivän mukavasti.

Lauantaina siivoiltiin lisää. Ja ei, siivouskärpänen ei ole yllättäen purrut, vaan kämppä piti saada näyttökuntoon seuraavien vuokralaisten metsästystä varten. Samalla tuli taas käytyä hieman lisää tavaroita läpi ja lajiteltua niitä pinoihin: annetaan pois / pidetään /myydään / lainataan / otetaan mukaan. Iltapäivällä äitini ja siskonpoikani tulivat kyläilemään, sillä olin keskiviikkona huomannut mainoksen alennuslipuista viikonloppuiseen Walking with Dinosaurs showhun ja saanut houkuteltua heidät matkaamaan Helsinkiin sitä katsomaan. Show oli mielenkiintoinen näin aikuisellekin(?), aika hienoja robotteja sitä jo nykyään osataan tehdä. Ja oli tosi kiva nähdä äitiä ja siskonpoikaa. Samalla sain ison kassillisen tavaraa pois-annettavien pinosta äidin matkaan.

Tänään käytiin pienentämässä leffalippupinoa: Rome with Love Kinopalatsissa. Oikein sopiva sunnuntaileffaksi. Käveltiin vielä kotiin syksyä ihastellen. Nyt ekaa kertaa viikonlopun aikana kone sylissä ja työn parissa.

Elämä on sitten kivaa, mietin tässä glögimuki edessäni ja kynttilänkajo silmissä.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Innopolis-projektin  puitteissa kiertelimme tutustumassa paikalliseen innovaatiotoimintaan ja yliopistojen & yritysten väliseen tiedonvaihtoon. Kävimme ihmettelemässä mm. Stanfordin, Berkleyn ja San Josen yliopistoja, San Franciscon kaupungin innovaatiotoimistoa, NASAa, yrityshautomoja/yritysyhteisojä (ml. paikallinen HUB), AT&T, jne.

Paljon mielenkiintoisia keskusteluja ja oivalluksia, mm. yhteisen kulttuurin luonnin ja epäonnistumisen hyväksymisen tärkeydestä. Tosin epäonnistumiselle tuntuu tuolla Silicon Valleyn seuduillakin olevat rajat, vain tietynlainen epäonnistuminen on hyväksyttyä, eli sellainen missä työtä on tehty kovaa, mutta idea ei vain ole kantanut. Ja suomalaiseen menon tottuneena, silmään pisti se, että töitä todellakin odotettiin tehtävän, pitkiä päiviä reilusti kellon ympäri, innostuneisuutta menettämättä.

Yhteisen kulttuurin rakentumisen kannalta mielenkiintoista oli se, että oikeastaan kaikki tapaamamme ihmiset olivat tulleet Silicon Valleyhin jostain muualta päin maailmaa tai jenkkejä. Tästä huolimatta puhuttiin ”Silicon Valleyssä asiat on näin ja näin”, eli alueella on vahva identiteetti, jonka sinne tulijat (ainakin ne, jotka jäävät) nopeasti omaksuvat. Silicon Valleyn “hengen” kerrottiin syntyneen jo kultakuumeen aikoina, kun yritteliäät seikkalijat virtasivat alueelle. Tämä ajatus tuli usein esiin puheissa ja todisti osaltaan miten alueella elää yhteinen tarinaperinne.

Ohessa muutama kollegani Aleksej Heinzen ottama kuva visiiteiltä.

Billin tietskaritalo Stanfordissa

“Luentoa” kuuntelemassa Singularity Universityssä

CITRIS, Berkeley University. Kelpais mullekin nuo näkymät.

Innopolis-ryhmä Stanford Universityn Design-laitoksella

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä