Keski-Euroopan roadtrip osa 2 vei meidät Itävallan Innsbruckista Salzburgin ja Linzin kautta Tsekin ihaniin pikkukaupunkeihin.

Torstaina teimme vielä aamun töitä viihtyisässä Airbnb-majapaikassamme keräten voimia vuoren valloitukselle. Olihan se rankkaa etsiä parkkipaikkaa Innsbruckin keskustasta ja jonotella Nordkettenin hissien kyytiin… Ensin kiipesimme ylöspäin funikulaarilla, eli sellaisella mäkijunalla ja sitten vielä kahdella gondolalla. Huipulta aukeni aika upeat maisemat!

Innsbruckista ajelimme takaisin Salzburgiin, jossa ystävämme kutsuivat meidät myöhäiselle lounaalle perinteiseen olutpuutarhaan (Biergarteniin). Siellä puut tarjosivat meille kaivatun varjon auringon paahteelta ja livebändi taustamusiikkia. Useimpiin olutpuutarhoihin voi tuoda omat ruuat mukanaan (juomat tulisi ostaa paikan päältä), mutta me emme olleet näin hyvin varustautuneita. Onneksi paikan päältä löytyi valikoima ruokakojuja, joista noukimme lautasillemme erinomaisia salaatteja ja makkaroita.

Yön vietimme jälleen ystäviemme ylimääräisessä asunnossa Saksan puolella. Illalla kävelimme vielä heidän luoksensa Itävaltaan viiniä maistelemaan ja juttelemaan. Suurimman osan puolen tunnin matkasta pääsi kulkemaan pitkin pientä peltoja halkovaa kävelytietä. Takaisin kävellessämme fiilis oli aika taianomainen, kun kuu valaisi seutua ja lähivuoren päällä kajasti linnanraunioiden siluetti.

Perjantaina jatkoimme matkaa Linziin toista ystävää moikkaamaan. Samalla saimme opastetun kierroksen Linzin vanhassakaupungissa, joka oli mielestäni yhtä hieno kuin monen muunkin näkemämme alueen kaupungin, mutta jostain syystä lähes turistiton. Kaupungin Uusi katedraali (Neuer Dom) oli yksi vaikuttavimmista ikinä näkemistäni katedraaleista. Sisältä muuten hyvin jämerä ja pelkistetty, mutta lukuisissa ikkunoissa jokaisessa värikkäät yksityiskohtaiset lasimaalaukset.

Linzistä köröttelimme illaksi Tsekin puolelle. Ihastuttava Airbnb-majapaikkamme sijaitsi Věžovatá Pláněn pikkukylässä Český Krumlovin lähistöllä. Ihanan iso ja valoisa huone maaseutunäkymillä ja omistaja, joka sai meidät tuntemaan itsemme heti tervetulleiksi, tekivät tästä yhden parhaista Airbnb-kokemuksistamme.

Launtaina teimme tällä roadtripillä tutuksi tulleeseen tapaan aamupäivän töitä ennen turisteiksi muuntumistamme. Ja sitten matkailijoiden (syystäkin) suosima Český Krumlov kutsui!

Kaupunki oli kyllä kuin suoraan satukirjasta. Vanhoja koristeellisia taloja, mutkittelevia kapeita katuja ja ympärillä kiemurteleva pikkujoki. Täällä olisi varmasti viihtynyt pidempäänkin!

Yksi suosituimmista aktiviteeteista näkyi olevan joella kelluminen erinäisillä välineillä. Harmi, etten rikkinäisellä polvellani uskaltautunut tähän mukaan, sillä olisi varmasti ollut juuri sopiva aktiviteetti helteiseen päivään. Uima-asutkin olivat jääneet majapaikkaan, kun emme tajunneet, että joessa on mahdollista (ja yleistä) käydä kastautumassa.

Český Krumlov oli hyvin huoliteltu ja pilkun päälle rempattu, sivukujilta sentään löytyi vielä rosoisuutta tasapainoa antamaan.

Illalla kävimme kotikylämme Věžovatá Pláněn vain viikonloppuisin auki olevassa kyläpubissa oluella. Viereisen pöydän paikallisista kukaan ei puhunut englantia (eikä saksaakaan) ja tarjoilijankin kanssa saimme kommunikoida ilman yhteistä kieltä eleitä lukuunottamatta – opin, että Tsekeissä numero yksi näytetään peukalolla.

Sunnuntaina ajelimme etelästä pohjoiseen Loketin kylään. Joenmutka eristi kylän keskustan lähes omaksi saarekseen ja kaiken keskellä kohosi keskiaikainen muhkea kivilinna. Jälleen yksi ihana esimerkki Keski-Euroopan vanhoista kaupungeista: mukulakivikatuja, kapeita sivukujia, värikkään koristeellisia taloja ja tunnelmallisia aukioita.

Loket oli suosikkimme Tsekissä. Kolme yötä oli meille juuri sopiva visiitti: syntyi se mukavan kotoisa fiilis paikkojen tuttuudesta, muttei vielä ehtinyt kyllästyä pienen kylän rajattuun tarjontaan.

Tiistai-iltana teimme retken Karlovy Varyn tunnettuun kylpyläkaupunkiin. Jälleen yksi upea vanhakaupunki, hieman koristeellisempi ja kuumien lähteiden ympärille rakennettu. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, että suuri osa kaupungissa vierailevista on ilmeisesti venäläisiä. Kieltä kuuli ympärillä paljon ja toisin kuin muualla Tsekissä, lähes kaikki kyltit olivat myös venäjäksi.

Turistiaktiviteetti numero 1 oli ostaa posliininen muki katukojusta ja nautiskella siitä kaupungin lähteiden lämmintä vettä, jonka terveysvaikutukset ovat houkutelleet vierailijoita jo satoja vuosia. Mekin seurasimme perässä ja kuljimme lähdehanalta toiselle maistelemassa. Täytyy kyllä myöntää, että minusta ne kaikki maistuivat suurin piirtein samalta: hyvin rautaiselta, väljähtäneeltä kivennäisvedeltä ilman kuplia.

Keskiviikkona ajoimme takaisin Prahaan ja palautimme uskollisesti palvelleen vuokra-automme. Hotellimme sijaitsi keskustan reunamilla, mutta koska keskityimme lähinnä töihin ja menimme ajoissa nukkumaan, sillä ei juuri ollut väliä. Hotelli (Adeba) oli saanut oiekin hyvät arvostelut netissä, mutta meidän ikkunamme alta muutaman minuutin välein kolisteleva juna hieman laski fiilistä. Jos olisimme yöpyneet useamman yön, olisin käynyt pyytämässä huoneenvaihtoa.

Siinäpä se taas oli, yksi viikko pyyhältänyt ohi. Toisaalta tähän viikkoon mahtui niin paljon, että se tuntui paljon pidemmältä ajalta. Seuraavaksi onkin sitten aika pysähtyä hetkeksi, sillä edessämme on kolme viikkoa Berliinissä kissoja ja kotia vahtimassa.

—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tällä viikolla kuljimme Prahasta Saksan kautta Itävallan Alpeille. Harmaata, viileää ja välillä tihutti vettäkin. Harmittelin, että juuri kun Suomeen tuli kesä, niin me lähdimme muualle palelemaan. Onneksi parin ensimmäisen päivän jälkeen sää selkeni ja ollaan saatu nauttia lähinnä upeasta auringonpaisteesta ja sinitaivaasta. Tämä yhdistettynä näihin vehreisiin alppimaisemiin saa kyllä sydämen sykähtelemään. Miten voikin olla näin kaunista?

Viikkomme alkoi Prahan laitamilta, josta ajelimme heti hotelliaamiaisen jälkeen Tsekkien läpi Saksan Passauhun. Mutkaiset tiet ja kovaa ajavat paikalliset aiheuttivat tässä vaiheessa vielä sydämentykytyksiä — muutaman päivän jälkeen niihin jo tottui.

Passaun hotelliltamme oli mukava reilun kilometrin kävely joen vartta kaupungin vanhaan keskustaan. Kiertelimme hetken kävelykaduilla upeiden vanhojen rakennusten seassa — näitä ihanuuksia sitten vaan riittää Keski-Euroopassa – ennen nälän voittoa ja schnitzelin metsästystä. Illan jo pimennyttyä palasimme takaisin hotellillemme himmeästi valaistuilla mukulakivikaduilla seikkaillen.

Perjantaina ajelimme Itävallan puolelle Maria Almiin häitä juhlimaan. Vehreät kukkulat muuttuivat lähes yhtäkkiä mahtavaksi vuoristoksi ja kaikki rakennukset näyttivät kuin satukirjasta repäistyiltä. Selvittyämme viimeisestäkin parista kilometristä hyvin kapeaa serpentiinitietä eteemme aukesi varsinainen vuoristoidylli. Vehreät niityt, lehmät ja vuoristokauriit lauduntamassa, perinteinen alppitalo ja alhaalla laaksossa pienenä näkyvät, vuorien ympäröimät talot. Aika täydellisen paikan oli hääpari löytänyt juhlilleen!

Lauantaina, ennen varsinaista hääseremoniaa, meillä oli vapaata aikaa ja kysyimme hotelliltamme, mikä olisi sopiva retki polvivaivaisellekin. He ohjasivat meidät lähikylään Triefen-vesiputoukselle, joten tungimme kuuden hengen ryhmämme maasturiin ja ajelimme paikalle. Reitti seuraili kuohuvaa vuoristojokea, valkohuippuisten vuorten siintäessä taustalla. Perillä täytimme vesipullomme virrasta ja nautiskelimme.

Hääseremonia pidettiin alppiniityllä pienen kappelin edessä, siinäpä oli puitteet kohdallaan ja kaunis tilaisuus. Minäkin itkeä tirautin pari kertaa, vaikken saksankielisestä seremoniasta mitään ymmärtänytkään.

Cocktail-tilaisuuteen lisäjännitystä toivat herkkuihin ihastuneet ampiaiset. Varsinkin kalaleipäsiä syöneet saivat olla tarkkoina, etteivät samalla puraisseet pörriäistä. Paikallisista tuotteista koottu herkullinen illallinen nautittiin upeiden auringonlaskunäkymien kera ja lopulta ilta jatkui aamuyöhön asti tanssilattian diskovalojen välkkeessä.

Sunnuntaina teimme päiväkävelyn niityllä, aitoon Sound of Music henkeen. Yritin myös kiivetä vuorelle, mutta jyrkät, metsäiset rinteet osoittautuivat liian hankaliksi polveni kanssa. Minä siis palasin takaisin ja Antti ja ystävämme saivat käydä huipulla kahdestaan.

Myöhemmin minäkin pääsin vuorelle, eri vuorelle tosin ja tuolihissillä. Upeat näkymät sieltäkin oli!

Sunnuntai-illaksi jatkoimme Salzburgin lähelle ystäviemme luo, Saksan ja Itävallan rajan tuntumaan. Tuota rajaa onkin tullut ylitettyä monta kertaa tällä viikolla: pizzaa Saksan puolella, työntekoa ystäviemme asunnolla Itävallan puolella, kauppareissu ja majapaikka Saksassa, kahvittelua Itävallassa, jne. Välillä olen jo ollut sekaisin missä maassa olen.

Maanantaina työrupeaman jälkeen saimme henkilökohtaisen opastetun kierroksen Salzburgin vanhaankaupunkiin. Opimme mistä saa parhaat Bosnat (hotdogin tapainen snäck), maistoimme alkuperäisiä Mozartin kuulia, ihmettelimme pääsiäismunakauppaa, opimme oikean kohdan neitsyt Marian kruunun näkemiseen Salzburgin katedraalilla ja kuvasimme hevoskärryjen pesemiseen käytettyjä suihkulähteitä.

Illalliselle ystävämme veivät meidät paikalliseen ravintolaan, jonka kanakorista perunasalaatteineen jaksoin syödä noin puolet. Annokset ovat täällä ihan käsittämättömän isoja, enkä ymmärrä miten paikalliset onnistuvat — todistettavasti — tyhjentämään lautasensa.

Tiistaina keskityimme lähinnä töihin. Kävimme me välillä päiväkahveilla Hangar-7:issa, jossa on esillä Red Bullin omistajan suureellinen lentokonekokoelma, formula-autoilla ja muilla erikoisuuksilla höystettynä. Ystävämme laittaman maittavan pasta-illallisen jälkeen ajoimme vielä iltaa myöten Innsbruckin kulmille, josta olimme varanneet Airbnb-huoneen vuoristokylästä.

Keskiviikkona oli aamun työsession jälkeen vuorossa Innsbruckin vanhakaupunki. Se oli paljon pienempi kuin Salzburgissa, mutta jotenkin sympaattisempi. Upeita vanhoja taloja oli täälläkin riittämiin, samoin kapeita katuja kierreltäväksi.

Keskustan ulkopuolella sijaitsevan Ambrasin linnan mukavan rauhallinen puisto on avoinna kaikille ja se tarjosi meillekin kaivatun hengähdyshetken. Me kävimme kiertämässä myös sisätilojen (maksullisissa) museotiloissa, joista päällimmäisinä mieleen jäivät vaikuttava haarniskakokoelma sekä ”erikoisuuksien näyttely” koralliveistoksineen ja kääpiömaalauksineen.

Turisteilu-urakan päätteeksi hyppäsimme vielä gondolihissiin Patscherkofelissa ja huruuttelimme lähes kahden kilometrin korkeuteen upeiden näköalojen luokse.

Olympialaisten kisapaikkanakin tunnettu Patscherkofel oli nyt vaeltajien ja kilkattava kello kaulassaan märehtivien lehmien valtaama.

Minä kuvasin niin innoissani lehmiä Snapchatiin — kun sai sen kilkatuksenkin mukaan! — että ensimmäinen paluuhissi meni sivu suun.

Illalla kävelimme lähikylään illalliselle. Kartalla tuo 1,5 kilometrin matka vaikutti mukavalta iltakävelyltä, mutta olikin jatkuvine ylä- ja alamäkineen ihan kunnon treeni. Ravintolan tirolilaisruoka oli kyllä rehkimisen arvoista ja kotikylään palattuamme palkitsimme itsemme vielä oluella lähikahvilan terassilla. Kahvila oli yksi kylän keskipisteistä ja illalla sinne tuntui kokoontuneen koko kylän väestö. Vielä kun osaisin saksaa, niin olisin voinut osallistua keskusteluun.

Sellainen viikko takana. Hymyilyttää. Onneksi on vielä toinen Keski-Euroopan roadtripviikko edessä ennen Berliinin kissavahtikeikkaa.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä