Näillä heinä-elokuun viikoilla vuorossa oli lähinnä mökkeilyä ja sukulaisia, yhdet kirjanjulkaisujuhlat sekä suuren suuria uutisia.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Ruotsista palattuani suuntasin Karkunkylään Virranpielen kylä 2 -kirjan julkaisutilaisuuteen. Neljä vuotta sitten autoimme julkaisemaan kirjan ensimmäisen osan ja hyvän vastaanoton jälkeen alkoi toisen kirjan kokoaminen. Tarinaa kun vielä riitti. Minä hoidin tällä kertaa kuvankäsittelijän, nettisivujen tekijän sekä oikolukijan rooleja. Mielenkiintoista vaihtelua, samalla tutustuen mieheni suvun historiaan!

Kirjahulinoilta suuntasimme Luumäen mökille, jossa sielläkin kyllä hulinaa riitti, sillä samaan mökkiviikkoon olivat päätyneet monet muutkin tämän sukumökin käyttäjät. Onneksi siellä on reilusti tilaa ja yhteiselo oli sopuisaa kesäisessä kelissä.

Vesi oli sen verran lämmintä, että minäkin uiskentelin – tai ainakin kastauduin – useita kertoja, jopa aamuisin ilman saunaa. Antilla oli toisenlainen strategia pitempiin uimaretkiin: märkäpuku huppuineen.

Mökillä tajusin myös, että kuukautiseni olivat reilusti myöhässä, joten tein raskaustestin. Hämärässä huussissa tikkua tutkiessani en huomannut mitään, mutta jostain syystä nappasin sen vielä mukaani. Hetken päästä vilkaisin tikkua sisätiloissa – ja hetkinen – onko tuo viiva? Yritimme molemmat tulkita näkemäämme ja googlettelun jälkeen päädyin siihen, että eihän tästä ota selvää, vaan parin päivän päästä on tehtävä uusi testi.

Suunnatessani ystävien luokse Harjavaltaan, laukussa oli sekä Karmarockin lippu että uusi raskaustesti. Rokkiaamuna tein tämän toisen testin ja kyllä, nyt saivat piknikviinit jäädä Alkoon. Edessä olisi uusi seikkailu! Olihan tämä ollut toiveissa jo hetken, joten en ihan puulla päähän löyty uutisista ollut. Mutta kyllä se silti hämmentävältä – ja iloiselta ja pelottavalta – tuntui, että nyt se ihan oikeasti tapahtuu.

Vuorossa oli siis hieman erilainen rokkikokemus, mutta Karmarockissa on kyllä aina kivaa olosuhteista huolimatta. Mahtavia keikkoja ja ystäviä, hengailua auringonpaisteessa ja tanssia kaatosateessa aina niin loistavan Maj Karman keikalla.

Karmarockista jatkoin siskoni kyydillä Kihniöön mökkeilemään perheeni parissa. Hetken pohdin, kertoako vauvauutisia heti, kun ei vielä tiennyt onko kaikki edes kunnossa. Hankalaa se kuitenkin olisi ollut vaivihkaa vahtia syömisiä ja kieltäytyä alkoholista koko viikon ajan, epäilyksiä herättämättä. Enkä ehkä olisi muutenkaan hiljaa pystynyt olemaan, sen verran jännästä asiasta oli kuitenkin kyse. Anttikin käväisi matkallaan mökille vanhempiensa luona kahvittelemassa ja kertomassa uutiset.

Mökkiviikko oli itsessään oikein rentouttava, edessä avautuvat järvimaisemat aivan uskomattomat eikä päivien sateisuuskaan pahasti haitannut.

Mökkeilyn jälkeen oli aika palauttaa auto ja pakata rinkat Romanian reissua varten. Auton kanssa liikkuessa on aina niin paljon enemmän tilaa, että ylimääräistä tavaraa rupeaa kertymään takakonttiin. Onhan se toisaalta mukavaa, kun mukana on kaikenlaista satunnaisen tarpeen varalta, mutta toisaalta se on aina yhtä vapauttavaa pakata tavarakasa varastoon ja tiivistää elämä rinkan sisältöön.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Näillä viikoilla vuorossa oli Suomi ja keskikesän valoisat yöt. Juhannushulinoita festareista sukujuhliin, luonnonrauhaa roppakaupalla sekä firman pikkujoulut teköalyn ohjaamina.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Minun juhannukseeni on jo pitkään kuulunut ystävien seura, sateessa pressun alla värjöttely, ikimuistoiset keikat ja yöttömän yön läpi valvominen, eli toisin sanoen Nummirock. Ennen tätä juhannusta mietin pitkään mitä tekisin, sillä en osannut päättää lähdenkö ystävien kanssa 15. Nummirockiini vai sukulaisten sekaan anopin synttäreille. Lopulta päädyin hieman hulluun suunnitelmaan mahduttaa juhannukseeni molemmat. Nummirock vietti 30-vuotissynttäreitään ja alkoi jo keskiviikkona, joten ehdin fiilistellä siellä pari vuorokautta ennen Karkunkylän juhannuskokolle siirtymistä.

Anopin juhlat olivat leppoisat ja mukavat, kelitkin onneksi suosivat. Sadesäällä kun olisi saattanut olla sisätiloissa ahdasta.

Kaikkien näiden juhannushulinoiden jälkeen jäimme vielä muutamaksi päiväksi kahdestaan maalle hengailemaan.

Jatkoimme matkaa vanhempieni luokse Kokemäelle, jossa kaivelimme retkeilyvarusteet esiin ja suuntasimme Kullaan Joutsijärvelle vaeltamaan. Siellä retkeilyalueella kiertää noin 27 kilometriä pitkä kävelyreitti, jonka varrella on mukavasti ripotellen laavuja ja autiotupia.

Maisemat vaihtelevat synkistä havumetsistä suoaukioihin ja valoisista koivikoista järvenrantoihin. Reitin kunto vaihteli suuresti, toisaalla pitkospuut olivat ihan tuoreita ja toisaalla sitten taas jo maahan asti lahonneet. Ihan aloittelijalle en tätä reittiä suosittelisi, sillä maasto oli monissa paikoin hyvin kivikkoista ja hankalakulkuista. Varsinkin reilu kilometri metsäkoneiden mylläämällä hakkuuaukealla sai muutaman ärräpään lentämään.

Yövyimme laavussa reitin puolivälin paikkeilla, sateen ropistessa kattoon. Onneksi meillä ei ollut aamulla kiire, joten saatoimme rauhassa odotella sateen loppumista. Eikä ollut ruuhkaakaan polulla, vastaamme tuli vain kolme kävelijää sekä taukopaikoilla muutama kanootilla liikkeellä ollut.

Eniten minua jännitti miten jalkani selviävät, sillä Caminoa kävellessä osumaa saanut varpaankynsi tipahti juuri muutamaa päivää ennen retkeä. Huolella suojatun varpaan suhteen ei lopulta ollut mitään ongelmia, mutta toiseen jalkaan sain kyllä komeimman ikinä näkemäni rakon. Oli aika taivaallinen tunne perille päästyä riisua kengät jalasta ja upottaa ne kylmään rantaveteen.

Heinäkuun alussa palasimme Helsingin suunnalle, mutta silloinkin etsiydyimme melkein ensi töiksemme metsään. Tosin Kuusijärven huolella hoidettu ja vilkkaasti liikennöity lenkkipolku oli aika kaukana Joutsijärven rauhasta, mutta mukava sekin.

Helsingissä pidimme myös yrityksemme pikkujoulut, kieltämättä hiukan myöhässä. Osallistuimme Remote Helsinki -esitykseen, jossa “yhdistyvät performanssi, opastettu kaupunkikierros, ääni-installaation ja tietokonepeli” (Remote Helsinki). Kuljimme siis ryhmänä Helsingin keskustassa, kuulokkeista kuuluvan “tekoälyn” ohjeita seuraten. Aivan upea kokemus, sillä näytös todella herätteli ajatuksia ja tarjosi samalla uudenlaisia näkökulmia jo niin tuttuun Helsinkiin. Suosittelen kokeilemaan, esitykset jatkuvat lokakuulle.

Pikkujoulujen muuhun ohjelmaan kuului pikavisiitti Lintsille, jossa testasimme uuden 3D-lasien kanssa koettavan Linnunrata-vuoristoradan. Tälle myös vahva suositus! Vuoristorataan toi ihan uutta puhtia avaruudessa leijaileminen sekä se, ettei radan kurveja nähnyt ennalta vaan kaikki tuli yllätyksenä.

Tarkoituksenamme oli jatkaa Alppipuistoon musiikkia kuuntelemaan, mutta sateinen sää sai meidät muuttamaan suunnitelmiamme. Kävimmekin siis herkuttelemassa Weeruskan alkupaloilla ja jatkoimme kotisohvalle leffan ja poppiksien pariin. Sellaiset hurjat pikkujoulut meillä.

Huomasin tässä kirjoitellessani, että kävinkin läpi jo muutaman ylimääräisen päivän, mutta olkoon nyt näin. Jatketaan sitten seuraavassa osassa suoraan Ruotsin seikkailuilla!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Toukokuinen Suomi eli luonnon kauneutta kaikkialla, perheen ja ystävien hyvää seuraa, rakastuminen Suomenlinnaan ja ikimuistoinen Learning Village.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Tässä Tämä viikko -postauksessa palaan toukokuuhun ja kolmeen yllättävän kesäiseen viikkoon Suomessa. Kerrankin osui meidän paluuajoitus kohdalleen! Muistan miten viime vuonna paleltiin harmaassa kelissä lähes koko toukokuu ja kirosin meidän aikaista paluuta, mutta tänä vuonna oli parempi tuuri. Vaikka ilmeisesti ne helteiset päivät ehtivät mennä ohi jo aikaisemmin.

Tuttuun tapaan suuntasimme Helsinki-Vantaalta Hämeenlinnaan perhettä tapaamaan sekä päivittämään rinkan sisältöä paremmin kesäiseen Suomeen sopivaksi. Hämeenlinnan Ahvenisto tarjosi meille heti alkuun Suomi-idylliä oikein roppakaupalla, valkoisten pilvien heijastellessa siniseltä järvenpinnalta ja vehreiden puiden heiluessa hiljalleen tuulessa.

Hämeenlinnasta saimme auton alle ja teimme pikavisiitin Helsinkiin: osallistuimme coachaus-työpajaan, kävimme syömässä ystävien kanssa ja pidimme oikein perinteiset Euroviisu-bileet. Joku ihmetteli, ettei eihän Suomi ole edes finaalissa, mutta eihän se olekaan viisujen pointti. Toisaalta tänä vuonna olin hieman pettynyt tarjontaan, mukana oli aivan liian vähän kunnon viisukitchiä.

Hektisen Helsingin päivän jälkeen palasimme perhekierrokselle ja luontoidylli jatkui Kokemäellä. Tunnen tässä oloni ihan rikkinäiseksi levyksi, toistellessani luonnon ihanuutta jokaisessa Suomea koskevassa postauksessani. Mutta kun se vaan on niin uskomattoman upea, se kesäinen Suomi.

Perheen kanssa vietettyjen hetkien jälkeen onnistuimme mahduttamaan aikatauluihin muutaman päivän Karkunkylässä, eli vielä vähän lisää maaseutua ja luonnon kauneutta. Suuren kuusen alta löytyi muuten oiva toimistopaikka, vain sähköt puuttuivat.

Toukokuun kiistämätön kohokohta oli Suomenlinnassa vietetty viikko. Osallistuimme siellä monipäiväiseen Learning Village tapahtumaan ja päätimme jokapäiväisen saarelle matkaamisen sijaan vuokrata Airbnb-asunnon – ensimmäista kertaa Suomessa.

Ihastuin paikkaan niin, että googlasin jo ensimmäisenä iltana miten Suokkiin pääsee asumaan. Ilmeisesti ei kovinkaan helposti, sillä asuntoja vapautuu harvoin ja niihin on paljon hakijoita.

Itse Learning Village tapahtuma oli – jälleen kerran – unohtumaton kokemus. Hymyä ja nauruja, toisaalta kyyneleetkin jossain vaiheessa valuivat. Niin monia mielenkiintoisia keskusteluja, oman maailmankuvan haastamista ja uusien näkökulmien avautumista. Työpajoja, keskusteluja, yhteisruokailuja, telttasaunomista. Mukaan mahtui myös valokuvakävelyä, chi kungia, hennatatuointeja ja villiä tanssia yömyöhällä. Kaikki hoitui – ja hyvin hoituikin – itseorganisoidusti, osallistujien toimesta.

Villagen jälkeen hengailimme vielä muutaman päivän saarella, nauttien yleisestä fiiliksestä ja joka puolella vaanivasta kauneudesta. Kävimme piknikillä ja vaeltelimme ympäriinsä. Lähtiessämme rankkasade tavoitti saaren juuri kun olimme astumassa lauttaan ja minuutissa olimme läpimärkiä. Sopi hyvin siihen oloon, kun ei vielä millään olisi malttanut lähteä. Toisaalta edessä oli kaksi viikkoa Camino de Santiagon vaellusreitillä Espanjassa, ihan käypä vaihtoehto sekin.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Hei-hei-heinäkuu, mitä kaikkea toitkaan tullessasi.

Kävelyitä Selkämeren kansallispuistossa Porissa. Pitkospuita metsiköiden läpi, leveämpää laituria lietteiden poikki, välillä lintutorneille pysähtyen. Loppumatka Yyterin dyyneillä, merenrantaa seuraillen.

Yyterissä myös Dinosauruspelin koodaamista (Scratchillä) siskonpojan kanssa, koko perhe mukana ääniefekteissä. Kyllä on vakuuttavaa karjuntaa.

Helteinen ilta Halkeenkiven kesäteatterissa ja kesän ensimmäiset mansikat. Väliajalla kahvia ja pullaa.

Pikapysähdys Helsingissä juuri sopivasti aurinkoisella kelillä. Tokoinranta, piknik ja ihanat ystävät kutsuivat vastustamattomasti. Seuraavana päivänä näytimme australialaisille bloggaajakavereillemme (Jess ja Hai, Notes of Nomads) Helsingin parhaita paloja asukkaan näkökulmasta. Piknik merimaisemilla Kaivarissa, kävely Ullanlinnan ja Eiran tunnelmallisilla kaduilla Koffariin mölkkyä pelaamaan, Espa ja vielä toinen mölkkykierros Ruttopuistossa. Oli kuulemma hauska peli ja hyvin meidän ulkomaanvahvistuksemme pelin omaksuivat, sillä taisivat voittaa joka kerta.

Maailman parhaat auringonlaskut Luumäen sukumökillä. Joka ilta eturivin paikat ja uusi show. – Saatan olla hieman puolueellinen, mutta katsokaa nyt!

Ystävät kävivät kylässä ja toivat mustikkapiirakan. Lapset nauttivat vedestä, me muut saunan lämmöstä. Illalla korventuivat makkarat nuotion liekeissä.

Mökillä sadekaan ei haitannut, olihan sisällä lämmin. Ikkunasta pystyi seuraamaan kuinka järvi kietoutui usvaan ja koko maisema sai mystisen leiman.

Kaveri kutsui veneilemään Vanajavedelle. Juomatauolla Aulangolla edessä aukeni järvenselkä kukkien kehystämänä. Mietin jo, millaista olisi kulkurielämä veneestä käsin?

Lisää sateisia päiviä maaseudulla, pisaroiden ropistessa ikkunaruutuun Nojatuolin pohjalla oli mukavaa ja läppäri sylissä toimi vähän kuin lämmittimenä. Etupihan kukkameri oli hyvillään kastelusta.

Kaukaiset Australian vieraat (käly perheineen) toivat tullessaan myös auringon. Sekä lasten vilkkautta, kuulumisten vaihtoa, hyviä keskusteluita.

Ulvilan keskiaikapäivillä seurasin seppää työn touhussa ja koitin houkutella siskonpoikaa lasten ritariradalle siinä onnistumatta. Yksin en kehdannut mennä.

Ja takaisin Helsinkiin, tai oikeastaan Espooseen. Täällä on mukava asustella. Merenrantaan kävelee kymmenessä minuutissa. Rantapolku on tullut tutuksi ja mahtavilla näköaloilla varustettu kahvila Merenneito testattua. Helsinkikin on lähellä. Kallion kierroksella löytyi uusia baareja, vaikka vanha tuttu Majava taitaa edelleen pysyä kantapaikkanamme. Piknikillä viihdyimme monta tuntia, vesisateesta huolimatta. Ystävien häissä taas oli erinomaista ruokaa ja juomaa, monia mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia ja tanssilattialla menoa aamuun asti.

Firman perinteisillä kesäpäivillä brunsseilimme Töölönrannassa (hyvää, mutta hinta-laatu-suhteessa parantamisen varaa), kävelimme siellä täällä, tutustuimme Kaupunginmuseon Helsinki-näyttelyyn, joimme siiderit laivaterassilla ja kuuntelimme jazzia Lasipalatsinaukiolla.

Kallion kulinaristikerho lähti ulkomaanretkelle Hernesaarenrantaan. Meksikolainen ruoka oli kerrassaan hyvää, mutta juomat Kallioon tottuneelle kalliita. Ensi kerralla suuntaan paikalle päiväsaikaan, ennen kuin aurinko ehtii kadota rakennusten taakse.

Siinäpä se pähkinänkuoressa, helteetön heinäkuuni. Nyt elokuussa onkin sitten luvassa autoseikkailu Tsekki-Itävalta-Saksa-akselilla ja paluu viikottaisiin Tämä viikko -postauksiin. Mutta ensin vielä pari viikkoa lisää Suomen suvea!

—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Hämeenlinnassa

Kokemäellä

Pääkaupunkiseudulla

Sastamalassa

Porissa

ja Luumäellä

Eihän tätä voi muuta kuin rakastaa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Koiravahteilua, pelien tekoa, sateisia päiviä, metallin ja ystävien täyttämä juhannus, rentoutumista maaseudulla ja perheaikaa Yyterin sannoilla. Niissäpä vierähti taas kuukausi. Ja tuli ihan suunnittelematon blogitaukokin, kun oli (olevinaan) niin paljon muuta tekemistä.

Kuukauden ensipäivät vietin ihan yksikseni koiravahtina Kokemäellä, mies kun lähti jo edeltä Helsinkiin. Viikonlopuksi sain sentään seuraa ystävästäni. Lojuimme ihan itse lämmitetyssä paljussa kolmeen otteeseen ja grillailimme katoksen alla sateelta suojassa. Kävimme myös lopetetun kyläkoulun huutokaupassa, josta olisi löytynyt vaikka mitä tavaraa. Ystävän matkaan päätyi lopulta vanha Singer-ompelukone pöytineen ja itse huusin sellaisen vanhanaikaisen ison pahvisen opetustaulun, aiheena Saksan ensimmäinen juna. Illalla jokirannassa järjestetyssä Vastavirtarockissa istuimme retkituoleilla jaetun sateenvarjon alla, viinimukit kädessä tuntien itsemme vanhoiksi. Joko se nuoruus muka loppui?

Muuten elo oli aika rauhallista. Leivoin omenapiirakkaa, kyläilin ystävillä ja kävelin koiran kanssa pitkin metsäteitä. Oli niin mukavia maisemia, että sain taas koiran hermostumaan loputtomiin kuvauspausseihin.

Helsingissä ehdimme viettämään viikon ennen juhannusta. 48 tunnin Neuro Game Jamissa pääsimme leikkimään kaikenlaisten neurolaitteiden kanssa ja rakentamaan niille pelejä. Oma tiimini teki katseenseurantalaitteen ja Unity-pelimoottorin avulla pelin, jossa etsittiin piilotettuja esineitä ihan vaan katseen avulla. Yksi ryhmä teki velhotaistelupelin, jossa tulipallojen ammunta ja torjunta tapahtui ajattelemalla erilaisia ajatuksia. Eli anturit vaan päähän ja aivosähkökäyrän muutoksia seuraamaan. Kaikkea sitä pystyy jo nykyään tekemään, vaikka laitteissa vielä parantamisen varaa onkin. Mikäköhän on mahdollista muutaman vuoden päästä?

Viikonlopun koodirupeaman jälkeen otimme pari päivää rennosti, töiden parissa puuhastellen (kyllä, juurikin puuhastellen, ei stressaten). Juuri juhannusta ennen tapasimme muita matkabloggaajia ravintola Loisteessa järjestetyssä bloggaajatapaamisessa. Upeat näkymät kaupungin yli, halpaa skumppaa sekä hyvää seuraa, joka ei kyllästy puhumaan reissuista. Elikäs oikein onnistunut ilta.

Juhannukseksi suuntasin ystävien kanssa Nummirockiin Kauhajoelle, minnekäs muualle. Täytyy sitä ihmisellä jotain perinteitä olla. Sateisesta kelistä huolimatta tämä vuosi oli huomattavasti miellyttävämpi kuin viime vuoden jäätymiskelit. Kunnon varusteilla ei pienet kuurot haittaa! Koska polvi ei taivu telttailuun, niin nukuin mukavasti (ja kuivasti) auton kallistetulla etupenkillä. Puiden väliin viritimme pressut ja alle retkituolit. Siinä sitten keittelimme aamuisin trangiassa kahvit ja päivällä grilliruuan oheen uudet perunat, istuimme juttelemassa tunnista toiseen ja missasimme taas muutaman tämän-aion-nähdä bändin.

Nummista matka jatkui Karkunkylän kesäasunnolle, jossa pitkän kuuman suihkun jälkeen olin taas valmis grillailemaan ja iltaa istumaan. Maanantaina jäimme talolle kahdestamme, täytimme jääkaapin grilliherkuilla ja asetuimme nojatuoleihin kuuntelemaan sateen ropinaa ikkunan takana. Sitä ropinaa kestikin sitten koko alkuviikon, mutta onneksi meillä oli tekemistä firman puolivuotissuunnittelujen merkeissä. Nyt on taas vino pino ideoita ja muutama tarkempi tavoite loppuvuodelle.

Perjantaina pyörähdimme Vammalan Vanhan Kirjallisuuden Päivillä. Siellä on tullut tällaisena kirjafanina käytyä jo moneen kertaan, viime aikoina lähinnä kirjoja hypistelemässä. Omaa kirjahyllyä ei tälläkään kertaa tullut kasvatettua kuin parilla opuksella, kun ei niitä kuitenkaan saa kannettua maailmalla mukana. Mutta ainahan voi ostella kirjatuliaisia muille. Eteen osuikin muutama niin osuva valinta, että pakkohan ne oli ostaa tuleville omistajilleen.

Vammalasta koukkasimme Kokemäen kautta Porin Yyteriin mökkeilemään vanhempieni kanssa. – Toiset lähtee mökille maaseudun rauhaan, mutta siellä rauhassa aina asuvat lähtevät mielellään lomalla ihmisten ilmoille. – Kaikki mukavuudet (3 telkkaria…), iso terassi grilleineen, hienot lenkkimaastot (ml. Selkämeren kansallispuisto) ja Yyterin sannat ihan vieressä. Vesi on kylläkin vielä niin kylmää, etten ole tohtinut edes varpaitani uittaa. Ei siellä ole muitakaan uimareita paljon näkynyt, leijalautailijoita sitäkin enemmän. Onneksi on myös tuo kylpylä tuossa vieressä, siellä on vesi lämmintä!

Syksyn suunnitelmat ovat tässä samalla hiukan selkiytyneet. Elokuun puolivälissä lennämme Berliinin, josta otamme auton alle ja suuntaamme ystävien häihin Itävaltaan. Muutaman Keski-Euroopan autoviikon jälkeen palaamme Berliiniin, josta saimme kissavahtipaikan kolmeksi viikoksi! Lokakuun osalta suunnitelmat ovat vielä auki, Suomessa käväisemme jossakin välissä ja toivottavasti ehdimme myös syysmökkeilemään.

Marraskuun alussa lennämme Tunisiaan Coworking Campille, jossa aioimme olla 6 viikkoa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että lähdemme 2.5 viikon jälkeen ylittämään Atlantia muiden nomadien kanssa. Yli 100 läppärikulkuria ja muuta hengenheimolaista on jo ostanut itselleen 9 päivän risteilyn Kanarialta Brasiliaan ja vaikuttaa siltä, että se on just se juttu missä pitää olla mukana. Sitten olisimmekin täysin aiemmista suunnitelmista poiketen Brasiliassa joulukuussa. Kyllä sekin kelpaa.

Mutta nyt siis vielä puolitoista kuukautta Suomen kesää (joka näyttää nyt saapuneen?). Yyteriä, Itä-Suomea, Helsingin ihanuutta.

—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Instagram Travel Thursday on lomalla heinäkuun, mutta postailenpa silti viikkopäivitykseni Instagram-kuvilla höystettynä. Vaikkei noita kuvia nyt olekaan kuin kolme. Harmaat ja sateiset päivät ei oo oikein inspiroinut kuvaamaan…

Torstai vietettiin vielä Karkunkylässä, ensin päivä töitä tehden ja sitten sukulaisten luona kahvitellen. Illalla Antin vanhemmat palasi talolle ja käristeltiin yhdessä makkaraa nuotiolla. Perjantai-aamu kului läppärin äärellä ja kamoja pakkaillen, ja sitten suunnattiinkin Vammalan vanhan kirjallisuuden päiville. Aiemmin oli tapana lähteä sieltä useamman kirjakassin kanssa, mutta nyt mukaan ei tarttunut kuin muutama ihana Martta Wendelinin postikortti.

Vammalasta ajeltiin mutkaisia pikkuteitä metsien ja peltojen halki Laviaan, jossa Antin eno asustaa kesäisin äitinsä vanhassa kotitalossa. Maaseudun rauhaa, kukkia kaikkialla, pieni lammikko pihan laidalla ja vain pari naapuria lähettyvillä. Löylyteltiin kunnon puusaunassa tuoreen vihdan tuoksussa, syötiin lihapullia ja uusia perunoita, ja tarinoitiin puoleen yöhön keittiön pöydän ääressä viinipullo ja kutunjuusto kyytipoikina.

Lauantaina päästiin kotiseutukierrokselle ympäri Laviaa ja Suodenniemeä. Ensin kiivettiin Pirulanvuoren korkeaan näkötorniin, josta avautui huimat näkymät järvien ja metsän yli. Pirulanvuori oli ennen ollut nimeltään Pirunvuori, mutta nimi oli vaihdettu, jottei se sekaannu Ellivuoren viereiseen Pirunvuoreen. Tornista alaspäin kavutessa vastaan tuli mummo lapsenlapsineen. Tytöt kiipesivät innolla ylöspäin ja mummo toisteli, että “ei kai me enää ylemmäs mennä?”. Näköjään pääsivät kuitenkin ylös asti, mummoa taisi jännittää aika paljon enemmän kuin lapsia.

Kävimme myös ihastelemassa Huuhkajavuoren kesäteatteria ja tanssilavaa, Lavian keskustaa (kesän eka jätskitötterö, mangomelonia tietenkin!), sekä Koskelan museotorpan luonnonkauneutta, rauhaa ja lampaita. Pysähdyttiin myös vastaantulleille kyläjuhlille, makkarakojuineen ja zetor-näyttelyineen kaikkineen. Oltiin vaan hieman liian ajoissa, sillä yhtyekin vasta viritteli soittimiaan.

Iltapäivällä köröteltiin Kokemäelle vanhempieni luokse ja saatiin kertauskurssi eläinten ja talon hoitoon. Näitä ohjeita ollaankin sitten sunnuntaista lähtien koitettu noudattaa, paikan jäädessä meidän vastuulle ja vanhempien suunnatessa Pärnuun (“aurinkolomalle”, heh, yhtä huonot kelit sielläkin oli). Tässä me sitten ollaan istuttu keittiön pöydän ääressä läppärit edessä. Välillä käyty koiran kanssa kävelyllä tai ystäviä tapaamassa. Ja hiukan on tullut istuttua televisionkin edessä.

Tiistaina käveltiin Kokemäenjoen rantaan ystävän mökille, paikkaan, jossa olen viettänyt lukemattomia kesäpäiviä vuosien varrella. Nytkin vierähti heittämällä kuusi tuntia, jutellen ja saunoen. Belma-koira sai uuden ystävän taaperosta, joka syötti sille kaikki iltapalalihapullansa.

Sellainen viikko :) Nyt vielä muutama päivä täällä ja sitten Itä-Suomeen päin. Aurinkokin on ilmeisesti luvannut näyttäytyä!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Olipas kylmää kyytiä tämä juhannus! Kuvaava on se, että lämpimimpänä hetkenä riisuin päällimmäisen seitsemästä paidastani. Lauantaiaamuna heräsin raekuuroon. Mutta eipä ollut hyttysiä. Eikä bajamajat pyörryttävän kuumia. Eli olihan siinä ilmassa hyviäkin puolia. Ja onneksi seura oli niin hyvää (ja vitsit huonoja), että jäi selkeästi plussan puolelle tämäkin keikaus.

Valokuvia en saanut otettua yhtään, sillä kännyni sammui jo ekana iltana. Vaikka olin ladannut sen täyteen ja ottanut netin yms. pois päältä. #¤%!?#. Pitäis ehkä vielä takuuhuoltoon, kun koko ajan pränkkää. Onneksi Antti oli napannut alla olevan hienon kuvan kokosta Karkunkylässä. Iso kokko olisi ollut hyvin tervetullut kyllä tuonne meidän Nummirockin leiriinkin. Pallogrilli ei ihan hirveesti lämmitä, nim. “yritettiin kyllä”.

Sunnuntaina jäin kyydistä matkan varrella, Antin vanhempien kesätalolle Karkunkylään. Vietettyäni varmaankin puoli tuntia kuuman suihkun alla, alkoi syväjäädytys pikku hiljaa sulaa. Aivan ihana tunne.

Ollaan oltu täällä kahdestaan ihan rauhassa, istuttu tuvassa villasukat jalassa takan räiskyessä ja keskitytty töihin sateen ropistessa katolle.

Nyt näkyy jo aurinkoakin ja ilma on selkeästi lämpimämpi. Kyllä se kesä sieltä vielä tulee!

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Olipas mukava nähdä pitkästä aikaa kaikkia ihania ystäviä! Heti alkupäivinä meille oli järjestetty tervetulopiknik, joka kylläkin siirtyi sisätiloihin huonon kelin vuoksi. Tunnelma oli silti aurinkoinen ja maistui ne pikniksyötävät siinä olkkarin lattiallakin. Reiluun viikkoon Helsingissä mahtui myös työntekoa, työpajan vetämistä, terassilla istumista, lounastreffejä, seinänmaalausta, sohvalla löhöilyä ja käytännön asioiden järjestelyä. Kävin myös yllättävän viihdyttävässä Some Awards tapahtumassa, jossa tutustuin muutamaan mahtavaan uuteen ihmiseen.

Juhannus meni perinteisesti Nummirockissa, hyvästä musiikista ja seurasta nauttien. Oli hauska huomata, miten festarikäyttäytyminen on näin vanhetessa muuttunut. Aamu alkoi kahvinkeitolla ja pari kertaa päivässä viriteltiin grilliin kunnon herkut ja keiteltiin uusia perunoita. Lisäksi mukana oli kaikennäköistä lisämukavuutta telttailuun, kuten istuinmattoja, tuoleja ja paksuja nukkumapatjoja.

Juhannuksen jälkeen oli aika rauhoittua muutamaksi päiväksi maaseudun rauhaan Karkunkylään. Maalaistuvassa oli mukava näpytellä menemään läppärillä ja välillä nostaa katse ympäröivään vihreyteen. Paljoa ei tullut mihinkään liikuttua, hyvä kun kerran pari päivässä grillailtiin jotain hyvää ulkosalla. Yksi kyläläisista sanoikin, että luuli ettei kukaan ollut kotona, kun oli niin hiljaista.

Karkunkylästä mentiin taas muutamaksi päiväksi Kokemäelle, perhettä ja ystäviä tapaamaan. Hyvin rauhallisissa merkeissä tällä kertaa. Särkänniemen retken tein sentään äidin ja siskonpojan kanssa. Ihan itse ajoin Tampereelle ja takaisin. Aika hyvä saavutus ihmiseltä, joka on ollut auton ratissa korkeintaan kerran vuodessa viimeisen vuosikymmenen aikana. Enkä edes kolaroinut. Äiti peruutti kyllä oman autonsa meidän auton kylkeen. Kun ei siinä kohtaa pihaa ole kuulemma ennenkään autoa ollut.

Seuraaviksi päiviksi suunnattiin Turkuun miehen sukulaisille. Saatiin pyörät lainaan ja niillä hurauteltiin nähtävyyksiä katselemassa. Lähinnä Aurajoen ravintolalaivoja siis. Mutta käytiin myös Turun linnassa hienoja näyttelyjä ja entisajan tunnelmaa ihmettelemässä, Aboa Vetuksessa tutustumassa historiaan, Ars Novassa pyörittelemässä päätämme nykytaiteelle sekä kahvittelemassa ja juoruilemassa kaverin kanssa.

Turusta lähtiessä pidettiin oikein kunnon reissupäivä, tehtiin ja nähtiin enemmän kuin koko 1,5 kuukaudessa muuten. Ensin aamupalalle merenrantamökille Paraisilla, sieltä Espoon Nuuksioon tutustumaan uuteen Haltia-luontokeskukseen (hieno oli!) ja pienelle metsäkävelylle. Siitä matka jatkui vielä Porvooseen, jossa syötiin superhyvät burgerit Sinnessä ja kierreltiin vanhassa kaupungissa. Iltapuhteeksi ajettiin pikkuteitä kolmisen tuntia Puumalaan mökkeilemään. Se viikonloppu sujuikin sitten savusaunassa ja grillin ääressä.

Koska mökkeily on niin kivaa, niin Puumalasta mentiin vielä sukumökille Luumäelle. Viisi päivää meni aivan liian nopeasti järven liplatusta kuunnellessa ja auringonlaskuja ihastellessa. Saatiin samalla myös pidettyä firman puolivuotissuunnittelu. Inspiroivassa paikassa syntyi inspiroivia ajatuksia!

Jotta festarikesä ei jäisi ihan liian lyhyeen niin hyppäsin Luumäeltä vielä ystävien kyytiin ja kohti Joensuun Ilosaarirockia. Kaverin luona majaillessa oli tarjolla mukava sänky ja kylmää juotavaa, ja pyöräilymatka festaripaikalle toi oman jännityksensä elämään. Aurinko paistoi ja oikein mukavaa oli. Isovarpaasta tosin irtosi kynsi kun innostuin mosh pitiin Pää Kii keikalla. Mummojen ei pitäisi mennä pittiin, ainakaan ilman turvakenkiä, oli siis viikonlopun opetus.

Ilosaaresta palasin vielä hetkeksi maaseudun rauhaan, miehen veljen perheen kotia ja kissaa vahtimaan. Ihanan iso keittiö ja paljon keittokirjoja, joten innostuin useampaan otteeseen testailemaan reseptejä. Kyllä se Jamie Oliver vaan osaa. Varsinkin Guinness-possupata vei kielen mennessään. Keittokirjojen lisäksi myös kaikenlaisia muita mielenkiintoisia kirjoja löytyi hyllykaupalla, välillä olin ihan huolissaan siitä, saanko mitään töitä tehtyä kun on niin paljon luettavaa. Lukemisen, kokkailun ja työnteon lisäksi saimme itsemme yhtenä iltana jopa sen verran liikkeelle, että kävelimme rantasaunalle saunottelemaan ja iltaa ihmettelemään.

Sitten olikin jo aika palauttaa auto ja pakata kamat rinkkaan. Kuten viime postauksessa taisin mainita, niin tämä oli hyvin huojentava kokemus. Ja muutenkin oli jo sellainen olo, että maailmalle voisi lähteä. Vaikka sitten ihan vaan Tallinnaan asti. Ensin tosin viihdyttiin vielä pari päivää Helsingissä. Ehdittiin näkemään monia ystäviä, ihailemaan isoja purjelaivoja Tall Ship Racessa ja pikniköimään Alppipuiston konsertin tahdissa. Ja viettämään yksi päivän katsoen How I Met You Mother tv-sarjaa. Koko eka kausi siinä meni ja kokonainen sipsipussi myös.

23.7.2013 astuttiin Viikkarin paattiin. Tallinnaan!

Ja tämähän oli #suomiretki.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä