Parkkipaikalta lähtevä kävelytie ei vielä oikein vakuuttanut ja mietin, että tässäkö tämä nyt oli? Mutta ei hätää, itse kanjoni löytyikin vasta padon toiselta puolelta.

Kanjonin reunaa seurailee noin kuuden kilometrin polku, jota me itse kävelimme ekat kolmisen kilometriä. Alku oli hieman tylsempää, mutta maisemat paranivat nopeasti. Jos haluat kävellä koko polun, mutta välttää paluun samaa reittiä, kannattaa ottaa venekyyti polun toiseen päähän. Kanjonin alkupään ravintolan luona on venekyytejä tarjolla, samoin kanootteja vuokralle.

Venekyytejä järjestetään myös muutamaan alueen luolaan, joissa voit ihmetellä lepakoita. Kävelypolku ei vie näille luolille, niille pääsee vain vettä pitkin. Alueella on myös monia muita kävelypolkuja, esimerkiksi ylös vuoren rinnettä luostareille. Kaikki polut eivät ole hyvin merkittyjä, joten gps-laite ja kulkuohjeet saattavat olla tarpeen. Kanjonille kulkee myös kehuttu kävelyreitti Millennium-ristiltä, mutta tällekään ei kannata lähteä ilman ohjeita tai opasta.

Omalla/vuokra-autolla perille hurauttaa helposti, tosin gps kannattaa olla apuna risteyksissä. Helpoin tapa on ottaa taksi, joka odottaa sinua usemman tunninkin ja maksaa yhteensä 1.000-1.200 dinaaria (17-20 euroa, 10/2014). Matkalla voit pyytää taksin myös pysähtymään muutamassa mielenkiintoisessa luostarissa. Halvin tapa on kulkea julkisilla busseilla, joissa maksat vain paikallisliikennemaksun, eli reilusti alle euron. Busseja kulkee harvakseltaan, eli muista tarkistaa aikataulut! Valmiitakin retkiä varmasti järjestetään, mutta perille pääsy omin neuvoin on helppoa.

Voin suositella.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Terveisiä TBEX-matkabloggaajasemman tiimellyksestä! Löysin pienen raon aikatauluistani (tiivistetyn) viikkoyhteenvedon kirjoittamiseen, joten tässä, olkaapa hyvä!

Perjantaina pakkasimme jälleen kerran tavaramme rinkkoihin, talletimme ne vuokranantajan auton takaluukkuun ja hyppäsimme taksiin kohti Matka-kanjonia. Tämä noin puolen tunnin matkan päässä Skopjen keskustasta sijaitseva luonnonnähtävyys oli kerrassaan upea vierailukohde!

Kanjonin reunaa pitkin kulkee kävelypolku, jonka kuudesta kilometristä me kävelimme ehkä puolet. Tarkoitus oli oikeastaan kävellä vain vähän matkaa, muttei millään maltettu olla kurkkaamatta vielä seuraavan (ja seuraavan ja seuraavan) mutkan taakse.

Ihan alkupäässä meillä oli seurana kokonainen koululuokallinen teinejä, jotka pitivät kovaa meteliä ja tukkivat polun selfieitä ottaessaan. Onneksi eivät kovin pitkälle jaksaneet kulkea ja enimmäkseen saatinkiin olla ihan omassa rauhassa.

Illalla vuokraemäntä vei meidät ensin syömään ehkä parhaita kebabeita (=jauhelihavartaita) ikinä ja sen jälkeen kotiinsa yhdeksi (lyhyeksi) yöksi. Myöhäisin aamubussi Thessalonikiin lähti kuudelta(!), joten näimme bussista hienon auringonnousun kukkuloilla. Matkan varrella oli muutenkin aivan mahtavat maisemat, kanjonin pohjalla virtaava joki ja kiemuraisia vuoristoteitä.

Thessalonikiin saavuimme puolen päivän aikaan ja lähdimme tutkimaan kaupunkia hotelliin asettumisen jälkeen. Kaupungin järjestämällä bussikierroksella sai hyvän yleiskuvan kaupungista, jonka jälkeen lähinnä kävelimme ympäriinsä aina välillä syömään/juomaan pysähdellen. Aurinko paistoi ja meri välkkyi rantabulevardilla, ja illemmalla Ladadikan alue tarjosi viihtyisät puitteet ruokailulle. Kreikkalainen ruoka on sitten hyvää!

Suurin osa sunnuntaista kului junassa Thessalonikista Ateenaan ja sen jälkeen kodiksi asettumisessa Ateenan Airbnb-asunnossamme. Sanon tämän varmaan joka kerta, mutta onpas mukava Airbnb-kämppä meillä täällä. Maanantaina tehtiin enimmäkseen töitä, mutta myöhään iltapäivällä käytiin kävelemässä Akropoliksen ympäri. Siis ihan kirjaimellisesti ympäri, sillä ei käyty vielä sisällä. Antiikin raunioita näkyy muutenkin siellä täällä ja ensivaikutelma kaupungista on positiivinen. Eloisa, hektinen, mutta samalla rento.

Tiistaina osallistuin ensimmäiselle TBEX:iin liittyvälle jutulle, eli koko päivän purjehdukselle Ateenan edustalla sijaitsevalla Aeginan saarelle. Retki alkoi seitsemän aikaan aamulla ja satamassa meitä odottikin näin upea auringonnousu. 8-hengen purjeveneellä matka Aeginalle kesti reilut kaksi tuntia, joka meni ihan hujauksessa nauttiessani aalloista ja auringonpaisteesta.

Perillä Aeginassa meidät vastaanotettiin ouzon ja pistaasipähkinöiden (paikallinen herkku!) kanssa, jonka jälkeen kiersimme bussilla saaren nähtävyyksiä. Muutama vaikuttava antiikin ajan raunio, kymmeniä pikkukirkkoja vuoren rinteellä, keramiikkapaja ja merimaisemia.

Kävimme myös treffaamassa saaren pormestaria ja syömässä vatsamme täyteen paikallisessa ravintolassa.

Paluumatkalla aurinko loihti meille kunnon näytöksen laskiessaan. Tässä yksi esimerkki. Kamerasta löytyy ehkä sata muutakin kuvaa…

Keskiviikkona osallistuin ruokakierrokselle aamulla. Tosi paljon mielenkiintoista tietoa kreikkalaisesta ruuasta ja siihen liittyvästä historiasta sekä monenlaisia maistiaisia. Kierroksen jälkeen kävin kotona torkahtamassa (rankkaa tuo syöminen ja kävely) ja suuntasin sen jälkeen Travel Massiven järjestämiin TBEX:in ennakkobileisiin. Paikallisen InnovationHubin tilat täyttyivät matkabloggaajista, juomasta ja musiikista. Itse vietin suurimman osan illasta pihan puolella, jossa olosuhteet ei olleet ihan niin saunamaiset ja puhumaankin pystyi. Kuulumisten vaihto muutaman ihanan bloggaajatutun ja kourallisen uusia kanssa veikin koko illan ja viimeiselle metrolle piti melkein juosta puolenyön aikaan.

Tällainen viikko. Nyt takaisin TBEX:in pariin :)

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Istuin alas kirjoittamaan tästä viikosta ja mietin, ettei ole tullut tehtyä paljoa muuta kuin töitä. Mutta näköjään sitä on tullut tehtyä vaikka mitä.

Torstaina pidettiin pitkä lounastauko ja herkuteltiin ravintolassa grillatulla lihalla (vielä maistuu, vaikka onkin tullut paljon syötyä täällä Balkanilla). Tuossa ihan keskustassa, joen varrella on monia mukavia ravintoloita. Kaikissa on iso terassi, suurinpiirtein sama ruokalista ja ne täyttyvät paikallisista työpäivän jälkeen. Ollaan kokeiltu niistä jo kolmea. Lounaan jälkeen käveltiin vielä hieman ympäriinsä ja nappailtiin kuvia aurinkoisesta keskustasta.

Illalla vuokraemäntämme vei meidät kokeilemaan Bozaa. Tämä alueelle perinteinen, käymisteitse valmistettu, lähes alkoholiton mallasjuoma oli mielenkiintoinen kokemus. Makeaa, kirpeää, raikasta ja raskasta. Hetken maistelun jälkeen päädyin siihen, että hyvää on ja otin vielä toisenkin lasillisen. Vuokraemäntämme oli juoman suuri fani ja kertoi miten se on erinomaista terveydelle, sisältäen A- ja B-vitamiineja sekä maitohappoja. Siinä juomaa siemaillessa ja turkkilaisia makeita herkkuja maistellessa opimme samalla lisää jokapäiväisestä elämästä Skopjessa. Tajusimme myös (jälleen kerran) miten helppoa sitä on suomalaisena matkata, kun ei paljoa tartte viisumeista yms. murehtia. Toista se on vuokraemäntämme albanialaiselle miesystävälle, jonka on hankala päästä oikeastaan mihinkään muuten kuin työmatkoille.

Perjantaina käveltiin työpäivän jälkeen joen toiselle puolelle Vanhaan basaariin, joka on kuin toinen maailma keskustan leveään kävelykatuun ja monumenttien loistoon verrattuna. Ottomaaniarkkitehtuuria, kapeita kivikatuja, pieniä puoteja ja lukemattomia pikku kuppiloita. Alueesta on tullut suosittu illanviettopaikka, joka houkuttelee niin paikallisia kuin turistejakin. Testasimme kolme terassia, maistoimme paikallista olutta, viiniä ja rakijaa. Tunnelma oli mukavan rento, eivätkä paikat olleet vielä alkuillasta täynnä. Naapuripöytien puheensorinaa, heiluvia baarijakkaroita ja lämpötilakin vielä (juuri ja juuri) riittävä ulkona istuskeluun.

Lauantai-aamun otimme hitaasti ja rennosti. Ulos ovesta selvisimme vasta joskus kahden jälkeen. Kävelimme joelle ja sen vartta seuraavaa kävelypolkua kaupunginpuistoon asti. Viikonloppu ja raikas, mutta lämmin syyspäivä oli houkutellut paikalle paljon ihmisiä. Hölkkääjiä, perheitä, koiranulkoiluttajia. Lähes joka penkillä istui vanhoja miehiä kuulumisia vaihtamassa. Puisto itsessään oli ihanissa syysväreissä ja niin kaunis! Pienen järven rannalle, auringonpaisteeseen oli istahtanut kaveriporukoita sinne tänne, monilla piknik-eväät mukana.

Sunnuntaina otimme osaa tippipohjaiselle kävelykierrokselle (tosin tämän kierroksen nettisivulla ohjeistettiin, että minimitippi on 5€…). Opas oli aika vauhdikas ja omaperäinen. Tietoa tuli kuin saavista kaataen ja katettua tuli niin uudempaa kuin vanhempaa historiaa, käytännön vinkkejä matkailijoille ja oppaan oma elämä. Japanilaisen arkkitehdin suunnittelemat kerrostalot, jotka edesauttavat tuulen virtausta. Aleksanteri Suuren auringonvaloa heijastavat aseet. Maanjäristyksessä pysähtynyt rautatieaseman kello. Ja sunnuntaisin kiinni olleet Vanhan basaarin kohteet, joihin kurkittiin oven raoista.

Kierroksen jälkeen aurinkoinen terassi houkutteli meidät lounaalle. Pienellä lavalla soitteli jazz-bändi ja kissat kiehnäsivät jaloissa. Eihän tätä voinut vastustaa. Kissoja täällä näkyy muutenkin paljon ja välillä saa vahtia annostaan aika tarkasti, sillä varsinkin pennut ovat aika rohkeita ruuanmetsästäjiä.

Ihan kunnon viikonlopun jälkeen maanantai, tiistai ja keskiviikko kuluivat taas koneen ääressä. Olemme kuitenkin lähteneet liikkeelle joka päivä töiden jälkeen. Maanantaina illallistimme taas yhdessä jokirannan ravintoloista. Tiistaina kävelimme Vanhaan basaariin ja testasimme vuokranantajamme suosittelemaa Turist-grilliravintolaa ja paikallista papuvuokaa, Tavce Gravcea. Olen aika nirso papuruokien suhteen, mutta tämä oli kyllä hyvää! Illallisen jälkeen otimme vielä lasilliset viiniä lähiterassillamme ja suunnittelimme maailmanvalloitusta.

Keskiviikko-iltana treffasimme ystäviämme, joihin olimme törmänneet ihan sattumalta sunnuntaisella kävelykierroksellamme. Kuulin silloin jonkun huutavan nimeäni ja hetken hämmennyksen jälkeen bongasin Helsingin ajoilta tutun makedonialaisen ystäväni ja syöksyin halaamaan. Olin luullut, että hän asuu perheineen jossain ihan muualla, mutta olivatkin muuttaneet tänne joskus vuosi sitten. Olipas yhteensattuma törmätä kadulla! Koska meillä oli kierros kesken, sovimme menevämme illalliselle myöhemmin.

Keskiviikkona ystäväni siis noukki meidät kyytinsä ja kuljetti Debar Maalon kaupunginosaan, jota hän kuvaili “paikalliseksi Punavuori-Kallioksi”. Mukavan oloinen alue ja paljon ravintoloita ja kuppiloita. Kannattaa käydä tutustumassa, jos tänne päin eksyy. Noin vartin kävelymatka Makedonia-aukiolta. Istahdettiin ensin yksille terassille kuulumisia vaihtamaan ja jatkettiin siitä ravintolaan illallistamaan. Mukana oli ystäväni koko perhe, eli ruotsalainen vaimo (Suomessa tavattu), noin kolmivuotias tyttö sekä sylivauva. Tytöllä riitti virtaa ja oli hauska katsella, kun hän ravintolassa tanssahteli teatraalisesti paikallisen yhtyeen soiton tahdissa.

Siinäpä se viikko. Seuraavalla ollaan taas liikkeessä, ensin viikonloppu Thessalonikissa ja sitten Ateenassa matkabloggaajasemman merkeissä.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Slovenia oli vielä ihan Keski-Eurooppaa, Belgrad alkoi tuntumaan Balkanilta ja Skopjessa on jo eksotiikkaa. Kaikkialla korjataan tai rakennetaan jotain, kahviloiden terassit ovat täynnä paksuihin takkeihinsa verhoutuneita paikallisia ja rukouskutsut kaikuvat useita kertoja päivässä.

Torstai oli ensimmäinen varsinainen päivämme täällä. Ensi töiksemme suunnistimme paikalliselle ostarille, ensin syömään aamupalaa (tai oikeastaan lounasta, lähinnä tarjonnasta johtuen) ja sitten ruokakauppaan. Ihanan iso supermarketti, löytyi vaikka mitä! Vaikka sinänsä pienet korttelikaupat on musta kivoja, niin niissä on usein tosi pieni valikoima, varsinkin tuoretuotteiden osalta. Olen siis hyvin iloinen siitä, että meillä on täällä Skopjessa supermarketti korttelin päässä. Ja kunnollinen keittiö, jota on tullut käytettyä oikeastaan joka päivä.

Paluumatkalla nappasin kuvan kotikadustamme, joka on kahviloilla ja ravintoloilla reunustettu kävelykatu ihan keskustassa. Sedätkin oli tulleet paikalle auringosta nauttimaan.

Illalla käytiin testaamassa kävelykadun meksikolainen ravintola. Ja vaikkei ruoka kovin autenttista ollutkaan, niin hyvää se oli silti. Ja mangomargarita maistui jo melkein auringon paahtamalta valkohiekkaiselta rannalta.

Perjantaina ei tullut poistuttua asunnosta ollenkaan. Meillä on kunnon netti, mukava sohva ja toimiva keittiö, mitäs muuta sitä ihminen voisi tarvita? Ehkä vähän HIMYMin katselua ihanan miehen kainalossa, mutta sekin tuli koettua illalla.

Lauantai oli vielä työpäivä, koska tällä viikolla meni 1,5 arkipäivää ihan muissa merkeissä. Lopetettiin kuitenkin suht ajoissa ja lähdettiin etsimään ruokaa. Makedonia-aukion reunalla sijaitsevaa Pelister-ravintolaa oli suositeltu monessa paikassa. Täydeltä terassilta löytyi kuin löytyikin vielä vapaa pöytä ja päästiin testaamaan paikkaa. Hyvää, muttei mitään niin ihmeellistä ruokaa. Sijainti, tunnelma ja erittäin avuliaat tarjoilijat tekivät kuitenkin hyvän vaikutelman. Eiköhän sinne päädytä uudestaankin.

Lauantai-illalla kaupungissa oli Valkoiset yöt tapahtuma, joka tarkoitti sekä ilmaista sisäänpääsyä museoihin, taideteoksia kadulla että livemusaa useammalla lavalla. Me jätettiin museot tällä kertaa väliin ja vaan kierreltiin keskustassa, kuunneltiin musaa ja ihmeteltiin monumentteja ja valoshowta. Skopje 2014 projektissa keskustaan rakennettiin mahtipontisia rakennuksia, isoja monumentteja (riemukaari, oikeasti!) ja uusia siltoja. Osa oli vuoden 1963 maanjäristyksessä tuhoutuneen korjaamista, mutta suurin osa on uuden luomista. Lopputulos on mahtipontinen, epätodellinen ja yhtä aikaa sekä vaikuttava että naurattava. Onneksi mukana on paljon myös pienimuotoisempaa taidetta, joka ei pyri luomaan uutta antiikin Ateenaa. (Kamerassa on paljon kuvia näistä monumenteista, postailen niistä erikseen. Kännykällä yökuvien ottaminen ei oikein onnistu.)

Sunnuntai-aamuna tehtiin taas retki ostarille, lounaaksi (liian rasvaista) kebabia ja marketista jääkaapin täydennystä. Loppupäivä menikin sohvalla kuuman juoman ja Gilmoren tyttöjen parissa (kiitos Netflix ja VPN-yhteys jenkkeihin!). Antilla Belgradissa ollut flunssa sai mut lopulta kiinni, vaikka luulin jo selvinneeni sairastumatta. Useampi päivä siinä meni toipumisessa, onneksi sunnuntai oli ainoa päivä jolloin olin ihan toimintakyvytön. Maanantaina sain jo selailtua nettiä ja reissuhaaveiltua. Tai oikeastaan tuli ihan suunnitelmiakin, sillä bookkasin lennot Prahan kautta Helsinkiin. Pysähdytään siis Turkista lähtiessämme kolmeksi yöksi Prahaan (ihan hotelliin!) markkinoita ja muuta joulutunnelmaa itseemme imemään. Helsinki-Vantaalla ollaan 19.12. Muu osa reissuhaaveilua jäi vielä aika lailla haaveasteelle, mutta kyllä se on Väli-Amerikka joka houkuttelee ensi keväälle.

Tiistai oli vielä (tavallaan) lepopäivä, eli en paljoa poistunut sohvankolostani, mutta käsittelin huiman kasan valokuvia. Olen enää kuukauden verran jäljessä kuvien kanssa… Keskiviikkona tehtiin taas tuttuun tapaan lounas + kauppareissu lähiostarille, jossa tällä kertaa testattiin oikein mukiinmenevää turkkilaista pikaruokaa. Noissa pikaruokapaikoissa ihan hyvän lounaan saa alle viidellä eurolla. Illallistamiseen taas on mennyt täällä 5-15 euroa per pää, hieman juomamääristä ja paikan tasosta riippuen.

Sellainen viikko. Eli seitsemän päivää ollaan oltu jo täällä Skopjessa eikä juuri mitään ole tullut nähtyä… Onneksi olo on nyt jo parempi, joten eiköhän täälläkin päästä vähän enemmän seikkailemaan. Toinen viikko on vielä jäljellä!

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstai-aamuna nukuin pitkään, vaikken keksi mistä univelkaa olisi kertynyt. Töiden pariin pääsin vasta puoli yhdentoista aikaan. Lounasaikaan (myöhäiseen sellaiseen) kävin kävelyllä lähikulmia tsekkailemassa. Löysin paljon kenkäkauppoja ja ison vihannestorin. Istahdin hetkeksi puistoon kirjan kanssa, vaikka jälleen keskityinkin ihmisten tarkkailemiseen lukemisen sijaan.

Perjantaina osallistuin tippipohjaiselle Belgradin kävelykierrokselle. Opas oli puhelias ja hänellä riitti mielenkiintoisia tarinoita. Muutenkin hän oli oikein hyvin varautunut, sillä Skaderlijan boheemialueella hän kaivoi repustaan muovipullollisen paikallista väkevää juomaa (rakijaa) ja pienet muovikupit kaikille. Siinä sitten kuunneltiin entisaikojen taiteilijaelämästä samalla kun siemailtiin hunajaista droppia.

Kierros keskittyi kaupungin (konfliktientäyteiseen) historiaan. Belgradin sijainti Sava- ja Tonava-jokien risteyksessä on tehnyt siitä hyvin tavoitellun alueen ja se on tuhoutunut kokonaan sotatoimissa nelisenkymmentä kertaa. Lähihistoriastakin opin, esimerkiksi sen, miten maa oli pitkään Guinnesin ennätyskirjassa kyseenalaisesta kunniasta: täällä oli maailman pahin inflaatio 90-luvulla. Siihen aikaan kaikki olivat miljonäärejä, vaikkei miljoonilla juuri mitään saanutkaan ostettua. Tutuksi tuli myös nykyaika, kuten paikallinen Silicon Valley. Tosin tässä tapauksessa silikonilla viitattiin ennemminkin etumuksen täytteeseen.

Illaksi olin kaavaillut jonkinasteista baarikierrosta, kun Anttikin oli jo toipumassa flunssastaan. Monta tuntia mellastanut ukkosmyrsky sai hautaamaan nämä ajatukset ja käpertymään sohvan nurkkaan läppärin viihdytettäväksi. Menihän se ilta niinkin.

Lauantain aamupäivä kului läppäri sylissä, mutta sen jälkeen suunnattiin ulos aurinkoisesta päivästä nauttimaan. Antti ei vielä ollut käynyt linnoituksella, joten sinne ensiksi. Moni muukin oli saapunut paikalle ja tunnelma oli tosi mukava. Siitä jatkoimme kävelykadulle kahville ja jätskille. Ja jätskille, ja popcornille.

Skaderlijan alue valikoitui illallispaikaksi, sillä olimme siitä pari kertaa kulkeneet läpi ja se oli näyttänyt houkuttelevalta. Kaikissa alueen rafloissa on perinteistä serbialaista ruokaa aika saman kaavan mukaan ja valittiin omamme mukavan värikkään terassin perusteella. Juustolla ja pekonilla täytetty wieninleikerulla oli tosi hyvää, vaikkei varmastikaan kovin terveellistä. Illallisen jälkeen istahdimme vielä parille tuopilliselle kadun varteen ohikulkevia ihmisiä ja tunnelmaa ihmettelemään. Livemusaa kuului sieltä täältä ja vastapäätä esiintyi paikallinen katuteatteriryhmä.

Sunnuntaina ohjelmassa oli retki Novi Sadin kaupunkiin. Ratikkapysäkille Belgradissa kävellessämme huomasimme, että katu olikin suljettu poliisien ja armeijan toimesta, eivätkä ratikatkaan kulkeneet. Isolta operaatiolta näytti, mietin jo onko kolmas maailmansota alkanut. Paikalliset kulkivat kuitenkin hyvin huolettoman näköisinä ja twitteristä selvisi, että kyseessä oli Gay Pride tapahtuman turvatoimet. En olisi kyllä osannut yhdistää… Ilmeisesti muutama vuosi sitten edellisen tapahtuman yhteydessä kuohui ja noin 150 ihmistä loukkaantui yhteenotoissa. Tällä kertaa poliiseja ja armeijaa oli enemmän kuin osallistujia ja sen verran järeän näköisiä tankkeja ym. oli mukana, että rettelöinnit jäivät vähiin. (Tosin paikallinen ystäväni oli enemmän huolissaan poliisien väkivaltaisuudesta kuin muista mellakoista). Iso osa keskustan kaduista oli suljettu ja meiltä kuluikin lähes tunti bussiasemalle kävelemiseen, sen verran kaukaa jouduttiin kieppaamaan.

Novi Sadissa oltiin vihdoin yhden aikaan ja suunnattiin heti ensi teoiksemme lounaalle. Paikaksi minun oli ihan pakko valita kahvila, jossa aikoinaan vietin lähes kaikki iltani kaupungissa asuessani. Olin parin kuukauden työharjoittelussa (Carlsbergin HR-osastolla) 2007 alkukesästä. Samaan aikaan kävin läpi online-perehdytystä Puerto Ricon työtehtävääni ja suuntasin melkein joka työpäivän jälkeen tähän asuntoni lähellä sijaitsevaan netilliseen(!) kahvilaan. Tutuksi tuli siis tämä paikka ja edelleen tutulta tuntui, vaikka sisustus olikin päivittynyt.

Siitä jatkettiin keskustan kävelykaduille. Talot ympärillä olivat siistiytyneet ja aurinkoinen sää houkutellut paikalle sankoin joukoin ihmisiä. Puistossa lapset leikkivät ja koiranpentu sotkeutui hihnaansa. Tonavan toisella rannalla kiivettiin Novi Sadin linnoitukselle. Hienot näkymät kaupungin yli ja ylihintaista kahvia. Nämä pakolliset nähtävyydet nähtyämme vietimmekin loppupäivän terasseilla istuen. Kahvia yhdeltä, tuoretta limemehua vissyllä toiselta ja mojitot kolmannelta. Ennen kotiinpaluuta treffasimme vielä yhden kaverini neljännellä terassilla.

Maanantaina oltiin päätetty käydä ostarilla, sillä vaatevarastomme kaipasi pahasti täydennystä. Oikein hyvä ajoitus, sillä juuri samaisena aamuna ainoat käyttöhousuni repesivät ihan kunnolla. Ei ole muuten yhtään kivaa hommaa tuo shoppailu, kun on lista asioita, jotka pitäisi löytää. Paljon mukavampi vain kierrellä ja katsella. Monen tunnin etsimisen jälkeen löysimme kuitenkin suurimman osan tarvitsemistamme asioista (kahdet(!) housut, kameralaukku, neule Antille, pitkähihainen paita mulle, jne.). Siinä olikin hyvä istahtaa illalliselle kattoterassille, josta aukeni tämä auringonlasku.

Tiistai oli viimeinen päivämme Belgradissa, joten päivän itseoikeutetuksi ohjelmaksi nousi Tesla-museossa vierailu. Museo on pieni, mutta siellä on monia toimivia (osin alkuperäisiä!) Teslan laitteita. Opastettu kierros kuuluu museon hintaan ja sen aikana näimme monta näistä laitteista toiminnassa. Hurjin oli langatonta sähköä tuottava Teslamuuntaja, joka käynnissä ollessaan sai vapaaehtoisten kädessä olleet loisteputket hehkumaan. Itse olin liian hidas päästäkseni tuon kokemaan, mutta sähkön kyllä tunsi koko kropassaan. Ihmemies tuo Tesla ja todella mielenkiintoinen museo.

Illalla tapasimme vielä yhden paikallisen kaverini. Hän vei meidät jokilaivoille, joista olin jo kuullut monelta, mutta joissa emme olleet vielä tulleet käyneeksi. Monet laivoista ovat bilealuksia, mutta joukossa on myös rauhallisempia ravintoloita ja kahviloita. Me päädyimme kahvilalaivan kattoterassille, ihailemaan vastarannan valoja ja linnoitusta.

Keskiviikko kului lähes kokonaisuudessaan bussissa. Yhdeksän tuntia Belgradista Skopjeen, yksi lyhyt vessatauko matkalla. Onneksi oli evästä mukana, mukavia maisemia (hienoja vuoria!) ja hyviä podcasteja mp3-soitin täynnä. Skopjessa Airbnb-emäntämme tuli meitä vastaan bussiasemalle ja saimme pikaisen perehdytyksen kaupunkiin ajomatkalla asunnollemme. Tarinaa tuli kylläkin sellaista vauhtia, että bussimatkasta väsyneenä minulta meni suurin osa ohi. Sovittiin menevämme joku päivä kahville, joten ehkä niitä kuulee silloin uudestaan. Kämppä itsessään on taas aivan ihana, vähän 70-luvun tyyliin sisustettu. Seuraavat pari viikkoa kotimme on siis täällä.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä