Viikko alkoi Münchenissa. Torstaina tein töitä ja kirjoittelin blogia ystäviemme pikku takapihalla. Aurinko paistoi pitkästä aikaa ja linnut rapistelivat puskissa. Tehtiin löytöretki lähikauppaan (kaalisalaattia ja tuoremehua) ja illalla käperryttiin kaikki sohvalle tv:n eteen.

Perjantaina tehtiin vähän lyhyempi päivä ja suunnattiin vihdoinkin tutkimaan kaupunkia tarkemmin. Saatiin pyörät lainaan ja ne olivatkin loistava ratkaisu, sillä pyöräteitä löytyi hyvin ja liikkuminen oli sujuvaa. Viileteltiin menemään leveillä bulevardeilla, välillä pysähtyen kuvaamaan tai kävelemään aukioiden sykkeessä.

Englantilaisen puutarhan metsäpolut, avarat nurmikot ja kaiken keskellä virtailevat leikkisät purot hurmasivat minut. Kuvittelin jo, miten ensi kesänä asun muutaman kuukauden kaupungissa ja tulen tänne puistoon iltapäivisin mukanani hyvä kirja ja viltti. Ja miten keräännymme ystävien kanssa joen rannalle viinipullon ja tarinoiden pariin auringonlaskun aikaan.

Puiston laidalta löytyy myös jatkuva aalto, joka houkuttelee luokseen surffaajia ja vielä sankemmin katselijoita. Aika jännä.

Lauantai oli matkapäivä, alkaen totuttuun tapaan liian aikaisesta aamuherätyksestä ja kiireestä. Viiden tunnin bussimatka Ljubljanaan venyi ruuhkissa seistessä yli kahdeksaan tuntiin, onneksi bussi oli mukava ja maisemat alppeja ylittäessä mahtavia sateesta huolimatta. Ljubljanassa ehdittiin pitää ruokatauko, sillä yksi juna meni juuri nenän edestä. Kahden tunnin junamatka Poljcaneen, vietettynä ikkunaan liimautuen upeissa maisemissa, sitten vielä 45 minuutin operaatio tilatessa taksia ilman yhteistä kieltä ja lopulta olimme perillä Statenbergin kartanossa.

Saapuessamme oli jo pimeää, joten pääsimme näkemään upean ympäristön vasta sunnuntai-aamuna. Tämä alla oleva näkymä avautui takapihalta, jonka pöydissä nautimme kaikki ateriat ellei ihan kaatamalla satanut. Mikäs sen parempi tapa aloittaa aamu, kuin juoda kuppi kuumaa teetä ja ihailla näitä maisemia?

Statenbergin kartano on yli 300 vuotta vanha ja päässyt välillä rapistumaan aika pahasti, mutta on nyt saamassa uuden elämän. Monet huoneista eivät ole tällä hetkellä käytössä, mutta paikallinen yhteisö on talkoovoimin kunnostanut monia osioita, esimerkiksi pikkuhuoneita vieraiden majoittamiseksi, muutaman kokoushuoneen sekä museoesineillä kalustettuja entisiä ylimystön huoneita. Ihanaa paikassa on se, että siellä ei tunne olevansa museossa, vaan jossain, missä voi olla ja elää.

Kartanossa järjestettiin nyt kolmannen kerran Art of Hosting harjoittajien kokoontuminen, Learning Village eli oppimiskylä. Kutsuvana kysymyksenä oli: “Mikä on mahdollista jos otamme aikaa elääkseemme, työksennelläksemme ja oppiaksemme yhdessä rehellisesti, uteliaasti ja yhteisöllisesti?” Viikon ohjelma toteutettiin Open Space tekniikalla, eli kaikki paikalla olijat saivat tarjota ja ehdottaa sisältöä ja osallistua mihin halusivat. Osa tuli kauempaa ja oli paikalla koko viikon, monet paikalliset taas liittyivät seuraan päiväksi tai pariksi.

Ensimmäisten päivien kohokohtia minulle olivat suurensuuren pitsan valmistaminen yhdessä (maailman painavinta leipää varten rakennetussa jättiuunissa), graafisen fasilitoinnin harjoittelu, kahdenkeskiset keskustelut ja pitkäksi venähtänyt illallinen ulkona tähtien loisteessa, viinin virratessa ja nuorempien osallistujien musisoidessa. Selväksi tuli myös se, että vapaassa kokoontumisessa (emotionaalisen) vuoristoradan huiput ja pohjakohdat ovat tavallista jyrkempiä.

Elämäntäyteinen viikko, täynnä hymyä ja suuria ajatuksia. Aikaa olla ja hidastaa. Kuluvalla viikolla lisää tätä ja Ljubljanan ihanuutta.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Saavuttiin Suomen kesästä Saksan syksyyn… Vaikka täällä pitäisi olla lomakausi parhaimmillaan, niin ilmassa on selkeää syksyn tuntua. Sadetta on tullut melkein joka päivä, ilma tuoksuu viileä raikkaalta ja paikallisilla on lämpimät takit päällä. Ostin jo yhden pitkähihaisen paidan lisää, kun aloin epäillä, ettei kahdella pärjää.

Torstai ja perjantai asusteltiin Bremenissä, ihan mukavassa Central Hostellissa rautatieaseman tuntumassa, kävelymatkan päässä upeasta vanhasta kaupungista. Siellä käytiinkin molempina päivinä, torstaina ihan vaan kävelemässä ympäriinsä kameran kanssa. Upeita vanhoja, hyväkuntoisia rakennuksia. Ja ihanan sympaattinen Schnoorin alue kapeine katuineen ja värikkäine pikkuliikkeineen.

Tässä Bremenin soittoniekat, joista oli hankala saada hyvää kuvaa ihmispaljouden takia. Satu soittoniekoista olikin oikeastaan ainoa asia, jonka Bremenistä etukäteen tiesin. Ja ilmeisesti aika moni ei tiedä sitäkään, sillä sain vastaukseksi lähinnä ihmetteleviä katseita kertoessani Suomessa meneväni Bremeniin, “sinne soittoniekkojen kaupunkiin”.

Perjantaina tehtiin koko päivä töitä, mutta lähdettiin sentään illalla joen varren Biergarteneihin (eli “olutpuutarhoihin”) tutustumaan. Olut oli oikein hyvää, samoin illalliseksi nautitut paikalliset makkarat. Auringonlasku oli kerrassaan upea, ainakin siihen asti, kunnes vesisade alkoi. Penkit olivat periaatteessa varjon alla, mutta rankan sateen aikana pöydän kantta pitkin alkoi valua pieniä puroja. Onneksi me näin insinööreinä saatiin ohjattua purot harmittomasti ohi meidän istuinpaikoista.

Lauantaina oli ystävien häiden aika, eli syy meidän Bremenin visiittiimme. Vihkimistilaisuus pidettiin viihtyisässä kasvitieteellisessä puutarhassa. Tilaisuus oli kaksikielinen (saksa / espanja), sillä morsian oli Meksikosta ja sulhanen Saksasta (tein morsiamen kanssa töitä Puerto Ricossa). Saksalainen vihkijä jaaritteli pitkiä pätkiä, enkä ymmärtänyt mitään. Espanjasta olisin taas ymmärtänyt, mutta espanjankielinen vihkijä oli hyvin lyhytsanainen. Mietinn vaan, että eihän tuossa nyt voinut olla sama asia kuin saksaksi sanottiin…

Itse hääjuhlaan varten autoiltiin muutama tunti maalaistaloon, jossa sulhasen suvulla on ollut tapana kokoontua jo vuosikymmeniä. Ihanan tunnelmallinen paikka! Hienot näkymät ympäröivälle maaseudulle ja sata vuotta vanha (häitä varten kunnostettu) talo. Koska kaikki 60 vierasta eivät olisi itse taloon mahtuneet, niin pihalle oli pystytetty teltta pöytineen. Samaan tilaan raivattiin myöhemmin tanssilattia, jolla viihdyimmekin aamukahteen asti. Sitä ennen ohjelmassa oli oikein herkullista ruokaa, tequilaa (hyvää sellaista, sekin on mahdollista!), muutama puhe ja paljon tutustumista uusiin ihmisiin. Lisäjännitystä juhlaan toi morsiammen vanhempien odottelu, sillä he saapuivat paikalle monta tuntia myöhässä. Olivat vihkimistilaisuudesta lähtiessään valinneet navigaattorista väärän kylä (samannimisiä paikkoja Saksassa ilmeisesti useampia) ja tajusivat virheensä vasta ajeltuaan muutaman tunnin väärään suuntaan…

Yötä olimme lähistön hotellissa, joka ei ollut vielä ihan valmis, mutta avasivat sen meille häävieraille. Seinät ja kalusteet olivat kyllä paikallaan, mutta seinillä roikkui johdonpätkiä eikä lämmitys vielä toiminut. Makeasti kuitenkin nukutti. Sunnuntaina juhla jatkui vielä yhteisellä aamupalalla ennen takaisin Bremeniin suuntaamista. Ajomatka kesti teoriassa 1,5 tuntia, mutta käytännössä molempiin suuntiin tuplaten. Enpä ennen muista nähneeni sellaisia ruuhkia keskellä ei mitään. Mihinköhän ne kaikki ihmiset oli menossa?

Sunnuntaina ei Bremenissä tehty enää muuta kuin lepäiltiin hostellilla ja käytiin syömässä. Maanantaina matkattiin 12 tuntia junalla Saksan halki Müncheniin. Päätettiin säästää rahaa ja valittiin tarjous, jolla sai 52 eurolla kaksi ihmistä matkustaa miten paljon vaan paikallisjunilla yhden päivän aikana. Aikaa meni siis tuplasti normaaliin juniin verrattuna, mutta rahaa vain neljäsosa. Ja koska meidän kuitenkin piti tehdä töitä, niin sama missä niitä tekee. Meillä on saksalainen sim-korttikin, joten netti oli mukana. Ainoa haaste oli se, että vain yhdessä viidestä junasta oli sähköpistoke, joten läppärien akut eivät riittäneet läheskään koko matkaan. Loppuajan kuuntelin podcasteja ja lueskelin.

Münchenissa ollaan ystäväpariskuntamme vieraina (samat, joiden kanssa treffattiin myös Guatemalassa). Mukavaa, kun on paikalliset oppaat ja viihtyisä asunto! Tää kämppä on kävelymatkan päässä kaupungin ytimestä, ihan tuon kuvan Isar-joen rannalla. Kivat lenkkeilymaastot ja maisemat. Ja mikä parasta, vaikka tämä on kerrostalokämppä, niin tässä ihan kunnon takapiha. Siellä me tiistai-iltana grillailtiin ja siellä mä nyt (auringonpaisteessa!) kirjoittelen tätä.

Tiistaina ei liikuttu kämpästä mihinkään, vaan yritettiin kuroa kiinni tekemättömiä töitä. Illallakin siis vaan grillailtiin takapihalla ja nautiskeltiin muutama viinipullollinen. Keskiviikkona lähdettiin Antin kanssa lounastauolla ihmettelemään kaupunkia. Syötiin thai currya jossain pikkuraflassa, ihailtiin torin runsasta tarjontaa ja vaikututtiin Heilig-Geist kirkkoon rakennetusta metsästä (puronsolinoineen kaikkineen).

Illalla ystävämme veivät meidät kunnon Baijerilaiseen ravintolaan. Litran tuopit hyvää olutta ja lautasen täydeltä hyvinkin rasvaista ja suolaista ruokaa. Maistui! Vaikka sen jälkeen 1,5 kilsan kävely kotiin olikin ihan tarpeen, sen verran täyteen ahdettu olo oli.

Siinäpä tämä viikko. Ensi viikolla Sloveniaan!

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä