Torstaipäivän käytin lähinnä e-kirjojen julkaisusta ja markkinoinnista oppimiseen, sillä mieheni ensimmäinen e-kirja on pian siinä vaiheessa, että näille taidoille olisi tarvetta. Illalla käytiin parin muun burgereita rakastavan nomadin kanssa testaamassa Playan uusi gourmet hampurilaisravintola. Pitkästä aikaa oikein hyvä burgeri, ja kun siihen vielä lisättiin artisaanioluet niihin erikoistuneessa pubissa ja hyvä seura, niin ilta oli aika onnistunut.

Perjantaina työpäivän jälkeen meillä oli kahvitreffit yhden nomadipariskunnan kanssa (me niin tavattiin ihmisiä Playalla!) italialaisessa kahvilassa. Oi, oi mitä leivoksia! Kahvittelun jälkeen huomattiin olevan auringonlaskun aika, joten kiepattiin rannan kautta kotimatkalla. Upeita värejä ja tunnelmia, vaikkei aurinko siellä meren puolelle laskekaan.

Lauantaina kyllästyttiin olemaan kotona ja suunnattiin iltapäiväksi Starbucksiin työskentelemään. Tällä kertaa netti toimi, saatiin istuinpaikaksi mukava sohva ja se caramel macchiato nyt vaan on niin hyvää. Kuuden aikaan oli pakko lopettaa työnteko, vaikka olikin vauhti päällä, sillä varpaat oli ilmastoinnin ansiosta jo aivan jäässä. Pysähdyttiin kotimatkalla ensin syömään illallista ja sitten korviin kantautuvan livemusiikin houkuttelemana yksille rokkibaari Kitxeniin. Taisi siinä pari bändiä ehtiä soittaa ennen kuin suunnattiin takaisin kotiin.

Sunnuntai menikin sitten kokonaan koneen ääressä. En tainnut poistua talosta koko päivän aikana. Maanantai oli viimeinen päivämme Playalla, joten silloin oli pakko lähteä liikkeelle. Aloitettiin lounaalla meidän lähistön quesadilla-paikassa, jossa lasku kahden hengen lounaasta juomineen oli hieman reilu 3€. Lounaan jälkeen suunnattiin meren ääreen, vielä kerran kellumaan turkooseihin aaltoihin ennen sisämaahan suuntaamista. Käveltiin 5th Avenueta tällä kertaa hieman pidemmälle ylöspäin ennenkuin käännyttiin rannalle ja palkkiona oli huomattavasti aikaisempia hiljaisempi kokemus. Illalla herkuteltiin vielä grillivartailla ja kebabintapaisella al pastor-possulla lähipaikassamme El Fogonissa. Aika mitään sanomattoman näköinen ravintola, mutta ruoka on niin hyvää, että ainakin iltaisin sinne on aina jono. – Kuva alla ei muuten liity näihin ravintoloihin, onpahan vaan kivan näköisiä taloja Playalla.

Tiistaina matkattiin toiselle puolelle Meksikoa. Kaikki meni ihan älyttömän hyvin. Vuokranantaja tuli ajoissa aamulla, saatiin takuuvuokra käteisenä takaisin ja oltiin liikkeellä ihan suunniteltuun aikaan. Bussiasemalla päästiin melkeinpä heti Cancunin lentokentälle menevään bussiin, tunnin matka sujui ongelmitta espanjaksi dubattuja leffoja katsellen ja oltiin kentällä hyvissä ajoin. Check-iniin ei ollut jonoa, tosin rinkat jouduttiin laittamaan ruumaan. Kaikki käsimatkatavarat piti punnita ja menihän se 10 kilon raja heittämällä yli. Onneksi olin tätä jo aavistellut ja pakannut kaiken tärkeän käsilaukkuun, niin ei joutunut siinä tiskillä säätämään.

Syötiin todella ylihintainen lounas kentällä (about 10€ per pää pikaruokahamppariannoksesta! Meksikossa!!) ja kiroiltiin sitä, ettei tajuttu miettiä syömistä vähän aikaisemmin. Pikaruokapaikkojen viereisessä TGI Fridaysissa kun oltaisiin samalla hinnalla syöty ihan kunnon hampparit, mutta ei uskallettu testata riittääkö 25 minuuttia ravintolaruokailuun. Lopulta se meidän lento tosin lähti hieman myöhässä, että oltaisiin kyllä ehditty.

Mexico Cityyn saavuttiin kuitenkin aikataulussa. Sielläkin kaikki meni kuin ohjekirjassa. Matkatavaroita odotellessa ostettiin taksikuponki virallisesta kojusta (näitä on monta, joten kannattaa vertailla hintoja) ja heti ulko-ovien luota päästiin hyppäämään taksiin. Meksiko Cityn paljon puhutuista ruuhkista ei ainakaan tällä matkalla näkynyt jälkeäkään (vaikka olihan sitä liikennettä paljon) ja oltiin pohjoisella bussiasemalla hujauksessa. Ehdittiin juomaan kahvitkin bussin lähtöä odotellessa. Ja mä kun olin miettinyt, ettei varmaan millään tähän bussiin ehditä, vaan sitten seuraavaan.

Bussilla köröteltiin sitten melkein viisi tuntia, mutta luksusbussin tilavilla ja mukavilla penkeillä ei ollut matka eikä mikään. Ja maisemat oli upeita, kyliä rinteissä ja vuoria taustalla. Niska oli aika kipeänä, kun pää vinossa ihailin maisemia siitä pienestä ikkunan raosta, joka meidän kohdalla oli. Vähän huonosti valitut paikat siis. Ja valitsin tietysti samat paikat paluumatkallekin, saiskohan niitä vaihtaa jotenkin…

Guanajuatossa napattiin taksi, joka löysi perille majapaikkaamme ihan yksinkertaisella ohjeistuksella. Olisi meillä ollut varalta paikan omistajan noin A4-sivun mittainen yksityiskohtainen ajo-ohjekin. Kämppä vaikuttaa todella mukavalta ja omistaja samoin. Saatiin paljon vinkkejä ja ohjeistuksia, eiköhän niillä pärjätä pari viikkoa. Kohokohta oli kuitenkin kattoterassilla käynti. Näkymät yli kaupungin ja vuorille, niin upeaa nähtävää illan pimeydessäkin. Ja tätä terassia pääsee käyttämään vain tämän kapean talon kolmessa huoneistossa majailevat ihmiset, eli se on yleensä ihan tyhjillään. Arvatkaapa mihin laitettiin toimisto pystyyn heti keskiviikkoaamuna? Täällä on jopa sähköpistoke sekä yllättävän mukavat muoviset puutarhatuolit ja pöytä. Nettikin kuuluu ongelmitta. Ehkä paras toimiston sijainti tähän mennessä!

Meidän kämppä on muutenkin tosi viihtyisä ja täynnä hyvin meksikolaisia yksityiskohtia, kuten tämän kuvan vaatekaapin koristelut. Ilmastointia tai lämmitystä ei tosin ole, joten öisin on kyllä tarvetta muutamalle viltille ja aamun kuuma suihku tuntuu taivaalliselta. Vaikka lämpötila täällä on päivisin reilusti kahdenkympin yläpuolella, se voi yöllä laskea lähelle nollaa.

Keskiviikkona käytiin viereisessä hotellissa aamupalalla, sillä emme itse olleet vielä ehtineet kauppaan. Iso hotellikompleksi, johon me onnistuttiin menemään jostain sivuovesta. Sokkeloisia käytäviä, rappuja ylös alas, eikä muita ihmisiä missään. Kylttejä seuraamalla ravintola vihdoin löytyi, vaikka usko meinasi jo loppua. Aamupalan voimalla tehtiin muutama tunti töitä tuolla jo mainitulla kattoterassilla, mutta jossain vaiheessa alkoi olla uudestaan nälkä ja päätettiin seikkailla keskustaan. Täältä meidän majapaikasta vuorenrinteeltä vie kiemurainen tie alas kaupungin keskustaan. Normaalisti kävelyyn kuluisi ilmeisesti noin 20 minuuttia, mutta matkalla oli niin paljon kuvattavaa, että aikaa saattoi mennä tuplasti.

Keskusta on ihanan värikäs ja sokkeloinen, rakastuin jo ensisilmäyksellä ja mietin, että tännehän olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Syötiin lounasta, käveltiin ympäriinsä, kuvattiin paljon ja imettiin fiilistä itseemme. SItten kaupan kautta taksilla kotiin, jääkaappi täyteen ruokaa ja aika jatkaa työpäivää. Tai oikeastaan mun piti varailla pari lentoa ja sitten kirjoittaa tämä viikkokatsaus. Upposin lento-, hotelli- ja autovarausten maailmaan niin perusteellisesti (jälleen kerran), että enhän mä mitään muuta sinä iltana sitten ehtinytkään. Mutta nyt on ainakin lennot Mexico City > Guatemala City ja Guatemala City > Fort Lauderdale. Mulla on itse asiassa työn alla postaus tän vuoden suunnitelmista, eli siinä sitten enemmän.

Tällainen viikko. Ihana Guanajuato.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Joko taas meni viikko? Ihan just eilenhän mä kirjoitin viime viikkoraporttia… Eipä tässä viikossa kovin paljoa ole tapahtunutkaan. Instagram-tilinkin saldo oli nolla kuvaa, kunnes tänään vihdoin ryhdistäydyin.

Torstaista lauantaihin päivät kului lähinnä koneen ääressä. Mies oli onnistunut vilustumaan, enkä mä yksinäni jaksanut lähteä seikkailemaan. Välillä sentään käväsin lounaalla ulkona tai supermarketissa. Näiden päivien aikana väsäsin myös räätälöidyn google-haun suomalaisiin matkablogeihin, koska halusin hakea Guatemalaa koskevia juttuja suomalaisista blogeista ja googlen perushaun kautta se oli aika säätöä. Tuon tekemäni hakukoneen eka versio löytyy tuosta blogin sivupalkista. Ja täältä. Kätevä työkalu, vaikka vielä vaatii vähän hienosäätöä ja lisää blogeja.

Sunnuntaina suunnistin tanskalaisten kanssa lähirannalle Akumaliin. Siellä on poukama, joka houkuttaa runsain määrin merikilpikonnia. Ja niistä kiinnostuneita turisteja. Pikkubussilla puolisen tuntia, lyhyt kävely rantaan ja ylihintaisten snorklausvälineiden vuokraaminen kojusta. Tanskalaiset oli sen verran kaukaa viisaita, että oli ostanut maskit jo Playan puolelta supermarketista, melkein puolet halvemmalla. Ranta oli upean näköinen, vesi hieman sameaa ja muita polskijoita paljon. Kaloja ei näkynyt kuin muutama tylsä ja mietinkin, että oliko tämä nyt ihan turha reissu. Mutta sitten vastaan tuli niitä kilpikonnia! Melkein tunnin sainkin kulumaan niiden elämää ihmetellessä, konnat ruokailivat rauhassa meriheinällä ja minä lilluin yläpuolella.

Maanantai-iltana käveltiin rannalla meren pauhua kuuntelemassa. Illan pimennettyä paikalla oli enää harvoja muita ihmisiä ja tunnelma oli ihanan rauhallinen. Pehmeä, lämmin hiekka jalkojen alla ja meriveden pärskeet kasvoilla. Minä niin tykkään! Tykkäsin myös siitä italialaisesta raflasta, jossa käytiin illallisella kävelyn jälkeen. Ja siitä pikkubaarista, jossa käytiin juomassa vielä iltaoluet. Tarjoilija siellä osasi kaksi sanaa suomeksi: “perrrrkele!” ja “moimoi”.

Tiistaina vahvistelin matkasuunnitelmia keväälle, eli varasin Atlantin ylitysristeilyn huhtikuun lopulle. Matkalla pysähdytään Nassaussa Bahamalla, San Juanissa Puerto Ricossa (ystäviä! tuttuja kulmia!), Philipsburghissa St. Marteenilla ja Azoreilla, sekä päädytään lopulta Southamptoniin. Jee! Sitä ennen ohjelmassa vielä ainakin Guanajuato, Mexico City, Antigua (Guatemala) ja Florida. Ainoastaan Guanajuatoon on matkat ja majoitus varattu, eli muut osat saattaa vielä elää.

Keskiviikkona käytiin kävelyllä, lähinnä tarkoituksena napsia muutama kuva Instagrammiin, torstain ja IGTravelThursdayn kolkutellessa ovella. Ei pystytty myöskään vastustamaan kiusausta pysähtyä mehukioskille, josta mukaan tarttui iso lasillinen omena-banaani-kiiwi-jogurttijuomaa. Toinen pysähdys tehtiin taco-kojulla, jota meille suositeltiin “kaupungin parhaana”, mutta joka ei ollut vielä kertaakaan auki meidän siitä ohi kävellessä. Nyt oli ja pakkohan sitä oli testata. Niin maistuvia tacoja, alle euron kappale ja tiskillä rivissä kaiken maailman lisukkeita itse annosteltavaksi.

Sellainen viikko tällä kertaa. Alla vielä niitä Instagram-kuvia, lähinnä tästä meidän ympäristöstä. Paitsi tuo ensimmäinen on sieltä 5th Avenuelta, turistien täyttämältä kävelykadulta. Me ollaankin vitsailtu siellä käydessämme, että tää on ihan kuin tulis lomalle, on meinaan aikamoinen siirros tunnelmassa ja ympäristössä verrattuna tähän meidän kotikatuun. Mutta nyt siis niihin kuviin.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstain suuri tapahtuma oli netin saapuminen. Korjaaja ilmestyi kympin aikaan aamulla oven taakse, mitään tietenkään ilmoittamatta. Onneksi oltiin kotona ja noin tunnin säätämisen jälkeen meillä oli yhteys ulkomaailmaan! Jee! Kuten arvata saattaa, seuraavat päivät kuluivat aika tiukasti koneen äärellä rästihommia hoidellen.

Perjantai-iltana lähdettiin sentään liikkeelle. Käytiin ensin syömässä superhyvää meksikolaista El Fogon ravintolassa tässä meidän lähistöllä. Paikkaa oli kehunut meille useampikin, mutta se oli ollut aina niin täynnä, ettei vielä oltu päästy kokeilemaan. Nyt mentiin paikalle jo hyvissä ajoin (paikallisesti ajatellen) eli kuuden aikaan ja saatiinkin heti pöytä. Oli kyllä niin maukkaita tacoja, että pitää käydä vielä uudestaan testaamassa. Ja naapuripöydän lihavartaat näytti myös kokeilemisen arvoisilta… Vatsat täynnä ajateltiin vielä pikaisesti käväistä katsastamassa iltaelämää turistikadulla. Löydettiinkin mukava rokkibaari, jossa oli sekä livemusiikkia että kaksi-yhden-hinnalla cocktaileja. Pikainen käväisy venyi viisituntiseksi, vaikka cocktailtarjouskin loppui melkein heti paikalle päästyämme. Musiikki sen sijaan jatkui ja kylmä olut oli kohtuuhintaista. Loppuillasta meidän pöytää istahti pari ruotsalaista, jotka olivat viidettä kertaa Playalla lomailemassa. Oli kuulemma ollut aika eri meininki, kun vierailivat täällä ekan kerran kymmenisen vuotta sitten. Lähes autio ranta ja sillä pari pikku ravintolaa. Nyt on muutaman kilometrin verran hotelleja, rafloja ja putiikkeja…

Maanantaina pidettiin pitkä lounastauko ja suunnattiin viimeinkin rannalle. Matkalla pysähdyttiin ranskalaiseen kahvioon lounaalle ja maistuipa patonki ihan Pariisilta! Ranta itsessään oli kyllä upea, mutta vähän turhan täynnä auringonpalvojia. Yritin napsia näkymästä kuvia, mutta aina jonkun punainen kaljamaha tupsahti kuvan reunaan. Vähän hiljaisempia osuuksia ilmeisesti löytyy, jos kävelee pohjoiseen päin. Tanskalaiset ystävämme Celia ja Jonas (Nomadic Danes) asuvat ihan rannan läheisyydessä, mutta noin kilometrin päässä tuolta päärannalta ja kertoivat, että siellä ei montaa muuta näy. Pitää ehkä käydä kävelyllä siellä suunnassa vielä joku päivä.

Tiistaina oli retkipäivä! Juurikin noiden tanskalaisten diginomadiystäviemme kanssa olimme sopineet lähtevämme päiväksi naapurikylä Tulumia ihmettelemään. Pikkubussilla matka kesti vajaan tunnin ja maksoi alle kolme euroa. Perillä otettiin heti taksi ja ajettiin Grand Cenotelle, joka on alueen suosituin cenote (eli sortumakaivo). Aika hintava sisäänpääsymaksu (~7€) mutta hienon näköinen paikka. Cenote oli oikeastaan jakautunut kahteen osaan, joiden välillä pystyi uimaan tunnelin läpi. Tunnelin katossa oli lintujen pesiä ja ne suhahtelivat pään yli uidessa. Cenote ja varsinkin sen yhteydessä olevat luolat ovat suosittu sukelluskohde ja sukeltajien valot näyttivät aika jänniltä luolan pohjassa. Sukeltajat pääsivät tietysti paljon pidemmälle ja syvempiin luoliin kuin uidessa, mutta kyllä mä yhteen uin sen verran syvälle, etten enää paljoakaan nähnyt. Yritin myös snorklailla hetken (tanskalaiset vuokrasivat yhden snorklausvälinesetin ja sain lainata sitä hetkeksi), mutta vesi oli aika sumeaa niin monen polskiessa siellä. Ja vielä kun moni kävijä vaikutti siltä, että oli ihan elämänsä ensimmäistä kertaa vedessä, niin meno oli välillä aika jännittävää. Ei koskaan tiennyt milloin tulee huitaisu naamaan tai täysilaidallinen vettä räpylöiden pärskiessä. – Tästä osiosta ei ole kännykässä kuvia, mutta tanskalaisilla oli käytössä kamera, jolla sai kuvattua myös veden alla (niin hieno! tahtoo!). Pitääpä kysellä heiltä kuvia lainaan ja kirjoittaa ihan kokonainen postaus.

Cenotelta jatkettiin taksilla rannalle syömään. Ei oikein tiedetty minne mennä, joten pyydettiin kuskia viemään meidät hienoimmalle rannalle. Play Paraiso, eli paratiisiranta, täytti tuon toiveen kyllä aika hyvin. Pakko oli juosta heti veteen kun sinne päästiin, hyvä kun ehdin heittämään vaatteet pois päältä. Lounas oli ok, vaikkakin ylihinnoiteltu, mutta upeasta näkymästähän siinä maksettiin. Lounaan jälkeen oli aika päivän pääkohteen eli Tulumin mayaraunioiden, joiden kuvia käytetään varmaan kaikissa alueen matkailuesitteissä. Kun ruvettiin selvittelemään miten raunioille päästään, niin selvisi, että kävelymatkaa on vaan reilun vartin verran. Osuttiin siis senkin suhteen juuri oikeaan kohtaan rantaan, eli sinne pohjoispäähän missä ne rauniotkin sijaitsevat.

Itse rauniot olivat jo muutamia nähneelle aika pienet eivätkä mitenkään erikoiset, mutta se sijainti… Valkoinen hiekka ja turkoosi meri taustalla tekevät kyllä vähän vaatimattomammistakin raunioista mieleenpainuvat. Auringon välkehtiessä laineilla ja tuulen hulmuttaessa hiuksia tuli mieleen, että tämän kaupungin mayoilla on ollut kyllä aika mukavat oltavat. Toinen mieleenpainuva asia oli alueen runsas eläinkanta, liskoja näkyi pusikoissa joka puolella, välillä keskellä polkuakin. Ei mitään jättiläisiä, mutta muutama oli sentään yli puolimetrinen. Lisäksi nähtiin myös jokin ison kissan kokoinen pitkähäntäinen eläin, joka hengasi polun varrella. Iso joukko ihmisiä ympärillä kuvaamassa ja ihmettelemässä. En onnistunut saamaan kännykällä kunnon kuvaa, pitää katsoa olisiko kamerassa, niin voisi koittaa tunnistaa otusta.

Päätettiin ilta vielä käyden päivää läpi Starbucksissa isojen kahvikupposten äärellä. – Kirjaan muuten kaikki meidän kulut, niin myös tuon retken. Oli mielenkiintoista huomata, että tuo Starbucksin kahvihetki oli yli 10% päivän kuluista, vaikka ajeltiin taksilla, syötiin meren äärellä ja käytiin useammalla nähtävyydellä.

Keskiviikkoiltana päästiin treffaamaan jälleen yksiä kanssadiginomadeja, tällä kertaa Seek New Travel blogin Kitiä, joka on kiertänyt maailmaa miehensä kanssa jo viitisen vuotta. Käytiin heidän kanssaan syömässä aivan mahdottoman hyvät pizzat (tosin nyt olen edelleen niin täynnä, että aivan ahdistaa) ja juttelemassa nomadielämästä. Niin paljon yhteistä jutunjuurta! Kokeiltiin myös Playan parasta jogurttijäätelöä (kyllä!), vaellettiin läpi kävelykadun vilinän ja käytiin rannalla ihailemassa meren pauhua, lähisaaren valoja ja yleistä hiljaisuutta.

Nyt on tämä viikko pulkassa ja sänky & hyvä kirja odottaa.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Yli viikko jo vierähtänyt täällä Playa del Carmenilla. Paljoakaan ei olla ehditty näkemään, sillä ollaan oltu jumissa kotona nettikorjaajaa odotellessa. Ei oo muuten vieläkään näkynyt. Lupaavat tulevansa tänään, parin tunnin päästä, huomenna. Täällä taloyhtiössä on käytössä yhteinen wifi, mutta se toimii harvoin ja silloinkin hitaasti. Burger Kingissä kulman takana on onneksi toimiva netti. Tää on ensimmäinen kerta koko reilun vuoden aikana, kun meillä on näin suuria ongelmia netin kanssa. Tai no Atlantin ylityksellä ei ollut nettiä, mutta se oli tiedossa. Tän viikon verran oon keksinyt aika hyvin töitä niin, että nettiä tarvitaan vaan silloin tällöin, mutta pian loppuu kyllä ideat. Olen kirjoittanut paljon blogijuttuja odottamaan, käynyt läpi viime vuoden kirjanpidon, kuunnellut podcasteja nettiyrittämisestä jne. – Random huomio tähän väliin, podcastit ja mahjong läppärillä on tosi toimiva yhdistelmä. Jos yritän pelkästään kuunnella jotain, niin siitä ei tule yhtään mitään, vaan ajatukset harhailee. Mahjong on just sellaista sopivaa oheistekemistä, että se auttaa keskittymään kuunteluun.

Torstaina käveltiin about 10 minuutin matka 5th Avenuelle, eli rantaa myötäilevälle turistien täyttämälle kävelykadulle. – Oli muuten aika erilainen kuin odotin tuo kävelykatu. Mielessäni näin pienillä matkamuistokaupoilla ja turistiravintoloilla reunustetun kadun, ja olihan näitäkin, mutta myös mm. kaikenlaisia kalliita muotiliikkeita (Hugo Boss, Rolex, yms. ja siis ihan aitoina versioina) ja muutenkin aika trendikkäitä paikkoja. – Tarkoituksena oli löytää kahvila nettiyhteydellä, jotta saataisiin asioita tehtyä. Starbucks tuntui varmalta valinnalta, joten sinne. Caramel machiato oli hyvää, mutta netti pätki aikalailla. Skype-puhelu Suomeen (onneksi kotiin vanhemmille, ei asiakkaalle) pätki niin pahasti, että piti lopettaa. Sen jälkeen kokeiltiin vielä toista Starbucksia, mutta siellä ei netti toiminut ollenkaan (mikä tietenkin selvisi vasta kahvin oston jälkeen). Lisäksi käytiin puhelinliikkeessä yrittämässä selvittää miksi meidän prepaid netti puhelimessa on tosi hidas. Siis oikeasti hidas, sellainen “avaan nettisivua kaksi minuuttia” hidas. Eipä se vieläkään oikein selvinnyt, saatiin viikon datapaketti aktivoitua (aiemmin maksoin käytön mukaan), mutta nopeuteen se ei oikeastaan vaikuttanut. Siellä liikkeessä se ei tietenkään ollut niin hidas kun yritin demonstroida asiaa. Mutta joo, sillä netillä saadaan nyt sentään sähköpostit tarkistettua yms.

Tulipas paljon nettiavautumista tähän postiin. Mutta tuo nettisäätö kun on aika lailla täyttänyt tämän kuluneen viikon. Varsinkin, kun on koko ajan pitänyt olla kämpän lähettyvillä hälytysvalmiudessa. Toi meidän kämpänhoitaja on kyllä joutunut säätämään vielä paljon enemmän kuin me, vähintään kerran päivässä se on käynyt siellä kaapeliyhtiön toimistolla ja avustanut työmiehiä täällä päässä. Eli ilmeisesti kyllä kovasti yrittävät löytää vian yhteydessä, joka siis on periaatteessa olemassa, muttei vaan toimi. Haasteena on tuo kaapeliyhtiön miehien arvaaamattomuus, sillä eivät näemmä ikinä osaa arvioida milloin olisivat tulossa. Saattavat soittaa tuolle meidän kämpänhoitajalle, että ovat tulossa 10 minuutin päästä ja tulevatkin kahden tunnin päästä. – Ja niin se nettiavautuminen vaan jatkui. Nyt loppu ja muihin asioihin.

On sitä muutama muukin juttu tapahtunut täällä. Kuten perjantain pyykkiseikkailu. Vaikka tässä tapauksessa sanan seikkailu käyttö asettaa ehkä hieman liian isoja odotuksia. Suurin seikkailu asiassa oli ehkä itsepalvelupesulan löytäminen, sillä vaikka mies oli paikan kävelyllään nähnyt, ei se ihan tarkkaan muistanut millä kadulla ja missä kohtaa. Kävelin siis aika pitkään siksakkia. Löytyihän se lopulta ja sujuvalla espanjankielelläni sain ostettua poletin pesukonetta varten, pesuainetta sekä vieläpä vartin kuivausrumpuaikaa. Siellä puhelimen netti toimi sen verran hyvin (taas tää puhuu netistä), että sain odotellessani viihdytettyä itseäni blogien lukemisella. Ja seuraamalla paikallisten lasten leikkimistä, sillä muutama äiti olit ottanut lapsilaumansa (no yhdellä oli 4 lasta, eikö se ole jo lauma?) mukaan pyykkipäivään.

Perjantai-illalla treffattiin Curious Feet blogin Teea matkakumppaneineen. Bongasin Teean blogista, että he olivat ottaneet äkkilähdön tänne päin ja tartuin heti tilaisuuteen tavata kanssabloggaajia. Kuten olen jo varmaan moneen otteeseen aiemminkin kertonut, niin nykyään tarttuu paljon herkemmin mahdollisuuksiin tavata (toivottavasti) samanhenkisiä ja mielenkiintoisia ihmisiä. Kun on jatkuvasti reissun päällä, niin sosiaalisen elämän luominen vaatii paljon enemmän huomiota kuin tietyssä paikassa asuessa, jossa on oma sosiaalinen piiri. Itse asiassa tärkein syymme valita Playa de Carmen kohteeksemme oli se, että täällä on paljon muita diginomadeita ja bloggaajia. Keskiviikkoiltana tapasimme Celian ja Jonaksen, tanskalaiset diginomadit, jotka pitävät Nomadic danes blogia. Never Ending Footsteps blogin Laurenin kanssa mentiin just ristiin (Laurenin ajatuksia Playa del Carmenista, englanniksi tosin), mutta muutaman muun kanssa meidän on tarkoitus lähiviikkoina treffata.

Mutta joo, nappiin meni tämä kontakti ja vietettiin oikein mukava ilta. Ensin istuskeltiin useampi tunti (4? 5?) pubissa juttelemassa kaikenlaisesta, alkaen ei niin yllättäen reissaamisesta mutta päätyen mm. filosofisiin väittelyihin. Siitä käveltiin paikallisen bilekadun (Calle 12) läpi ja meno oli kuin Suomessa vappuna (lähinnä ihmisten humalatilan perusteella). Tosin siihen lisättynä lukuisista paikoista pauhaava musiikki, joka kadulla sekoittui iloiseksi kakofoniaksi. Kadun päähän päästyäni huokasin syvään ja totesin, että musta on vaan tullut vanha. Ei yhtään kiinnostanut mennä mihinkään paikkaan sisälle. Onneksi löydettiin vähän syrjemmästä pienempi baari, jossa oli ihan live-bändi soittelemassa. Sen verran äänekäs sekin tosin oli, että keskustelu kutistui tässä välissä niihin pieniin taukoihin biisien välissä. – Teea ehti muuten jo kirjoittelemaan ekoja ajatuksiaan Playasta, kannattaa vilkaista!

Perjantai-ilta meni sen verran lauantain puolelle, että aamulla nukutti hyvin pitkään. Koko lauantai meni oikeastaan aika koomassa, lähinnä löhösin sohvalla podcastien ja sen mahjongin parissa (pelin läpimenoprosenttini on noussut jo 10% -> 20%, ehkä musta tulee mahjong-ammattilainen isona?). Sunnuntaina siivottiin ja kirjoiteltiin paljon. Maanantaina suunnattiin sinne Burger Kingiin töitä tekemään. Tiistaina odoteltiin kotona nettiasentajaa ja keskiviikkona tehtiin jääkaapin täyttöreissu kauppaan. Ostoksia tuli tällä kertaa sen verran vähän, että kannettiin ne ihan omin jaloin kotiin. Taksi tuolle 500 metrin matkalle olisi maksanut reilun euron, mutta oltiinpa säästeliäitä.

Kuten tuolla aiemmin jo nopeasti mainitsin, niin keskiviikkoiltana käytiin illallistamassa kahden tanskalaisen diginomadin kanssa. Oltiin jo etukäteen juteltu aika paljon netissä, mutta nyt vasta nähtiin livenä. Puhuttavaa löytyi moneksi tunniksi ja ilta oli varsin mukava. Lisäksi tunnistettiin yhteinen ongelma jämähtää koneen ääreen niin, että kohteista jää paljon näkemättä. Sovittiin, että käytetään ryhmäpainetta apuna ja järjestetään yhdessä muutama retki lähiseuduille. Listalla ovat ainakin snorklaus Akumalin kilpikonnien kanssa ja Tulumin rannalla sijaitsevat mayarauniot (“paratiisi maan päällä” sanoi meksikolainen ystäväni).

Ps. Postasin tämän meidän netin kautta! Tänään, eli torstai-aamuna ilmestyi asentaja. Jee!!!
—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tällä viikolla oltiin liikkeessä! Ehdittiin asustelemaan kolmessa eri kylässä, mikä on meidän mittakaavassa jo hyvin paljon. Ja tästä kaikesta on todisteena tasan kolme Instagram-kuvaa… Tällä viikolla siis melko tekstipainotteinen katsaus, yritän parantaa tapani ensi viikoksi.

Torstai ja perjantai kului vielä espanjan kurssilla. Ei sitä vieläkään mitenkään sujuvasti puhu, mutta kynnys avata suunsa laski kyllä huomattavasti. Tajusin, että pystyn kuitenkin melkein kaiken haluamani viestimään vaikka sanavarasto ja kielioppi olisikin vähän niin ja näin. Nyt vaan pitää harjoitella ja käyttää kieltä aina kun mahdollista. Torstaina ei paljoa muuta tehtykään, sillä koko illan ja iltapäivän satoi oikein kunnolla. Sen verran poistuttiin hotellin turvista että saatiin vatsamme täytettyä. Lähin ravintola löytyi kadun toiselta puolelta, mutta silläkin matkalla ehti jo kastua. Sateenvarjo suojeli osittain, mutta kadulla nilkkaan asti ylettyvälle vedelle ei oikein voinut mitään. Tulipa sandaalit huuhdeltua.

Perjantaina oli vastassa yllätys. Bongasin facebookista kaverin statuksen paikkakunnaksi Meridan. Enpä ollut tajunnut, että kyseinen (meksikolainen) kaverini asustelee nykyään Meridassa. No parempi edes viimeisena päivänä ja saatiinkin sovittua treffitkin illaksi! Olipas mukava vaihtaa kuulumisia yli viiden vuoden tauon jälkeen. Vähäsen harmitti, että tavattiin vasta tässä vaiheessa, oltaisiin saatu niin paljon hyviä vinkkejä kaupunkiin ja ennen kaikkea olisi ehtinyt viettämään vähän enemmänkin aikaa yhdessä. Pitää jatkossa muistaa päivitellä useammin Facebookiin missä onkaan menossa, myös omaan statukseen eikä vaan blogien sivuille.

Lauantaiaamuna oli aika jättää Meridalle hyvästit. Kuukausi tuli vietettyä tuossa kaupungissa, jonne päädyttiin oikeastaan aika lailla vahingossa, mutta joka sulatti meidän sydämet. Bussimatka Cancuniin oli melko lailla yllätyksetön ja samalla vauhdilla päästiin perille asti seuraavaan kohteeseemme eli Isla Mujeresin saarelle Cancunin edustalla. Oltiin varattu tähän väliin pari päivää ihan vaan (melkein) lomailulle. Ja ihan hyvä niin, koska työskentelyyn kyseinen saari ei ehkä olisi ollut kovinkaan sopiva. Nettiyhteydet olivat hitaita ja ilma kuuma, eikä ilmastointia ollut juuri missään. Ja kyllähän tämä miniloma tuli ihan tarpeeseen.

Ensivaikutelmamme Isla Mujeresista ei tosin ollut kovin positiivinen, lähinnä mietitytti millaiseen turistihelvettiin sitä oikein ollaan päädytty. 95% ihmisistä oli lomailijoita, kadunvarret täynnä matkamuistokauppoja ja baareja, ja kaikki hinnat kaksinkertaisia Meridaan verrattuna. Jätettiin kamat hotellille ja kiirehdittiin rannalle katsomaan auringonlaskua. Istahdettiin rantatuoleille ja samantien tuli joku perimään maksua. 6 euroa olisi kuulemma ollut vuokra, vaikka päivä oli jo ohi ja tuoleja oltiin keräilemässä pois. Eihän me tietenkään maksettu, mutta eipä paljon auttanut mielialaan tuo kokemus. Jäätiin kuitenkin läheiseen rantabaariin seuraamaan auringonlaskua ja kyllähän siinä väkisin rupesi hymy nousemaan huulille, kun aurinko laski punaisena pallona turkoosiin mereen ja kädessä oli jääkylmä olut. Vielä kun jatkettiin matkaa tapasbaariin, jonka tarjonnassa oli makumaailma kyllä hiottu huippuunsa ja kyytipojaksi sai hyvää valkoviiniä. Taidokas trubaduuri lauloi vieressä ja ilta viileni mukavan lämpimäksi. Muutaman tunnin jälkeen päädyttiin siihen, että eiköhän tämä saari ole sittenkin oikein hyvä lomailupaikka.

Sunnuntaiaamuna mieheni heräsi seiskalta sukellusretkeä varten. Mä taas hyödynsin tilaisuuden ja nukuin yhdeksään asti, kun ei ollut ketään herättämässä. Senkin jälkeen makoilin vielä tunnin verran kirja kädessä, ennen kuin edes harkitsin ylösnousua. Elämän pieniä iloja. Lopulta alkoi vatsa kurnimaan sen verran, että aamupalaa oli etsittävä. Päädyin sitten astetta hienompaaan paikkaan (joita on saarella paljon) ja nautin aamiaiseksi french toastia karibialaiseen tapaan, tuoreilla hedelmillä ja rommi-vaahterasiirapilla. Iltapäivällä oli kuuma, joten otettiin pienet torkut ennen auringonlaskurannalle suuntaamista. Ilta sujui leppoisassa pikku baarissa, josta sai oikein hyviä nachoja ja monenlaisia drinkkejä 2€ kappale. Tavoillemme uskollisina emme kuitenkaan jaksaneet juhlia kovin pitkään, vaan oltiin nukkumassa jo kymmenen aikaan.

Maanantaiksi olin varannut itselleni snorklausretken, sillä kaipuu vedenalaiseen maailmaan oli jo kova ja koralliriutat saaren ympärillä suurin syy sen kohteeksi valitsemiselle. Vesi oli kirkasta ja suurinpiirtein lämmintä, mitä nyt uiminen vähän kömpelöä pakollisessa pelastusliivissä. Yhdessä vaiheessa opas osoitteli jotain sivulleni ja kääntyessäni huomasin ison barracudan muutaman metrin päässä hengaamassa. Hieman taisin hätkähtää, mutta olihan se upea ilmestys. Sen lisäksi ei mitään erikoisempaa näkynytkään, mutta värikkäistä “akvaariokaloista” ei ollut puutetta. Päivän toinen snorklauspysäkki oli “vedenalaisella museolla” eli paikassa, jossa meren pohjaan oli upotettu noin kymmenen metrin syvyyteen useita patsaita. Pinnalta asti yksityiskohdat eivät oikein näkyneet ja jännempää olikin seurata pohjassa uiskentelevia sukeltajia. Paluumatkalla istuin veneen kokassa ja virnuilin vaan onnellisena auringonpaisteelle ja turkooseille aalloille. Retken jälkeen olikin taas päivätorkkujen aika ennen illalliselle suuntaamista. Myös tämä ilta jäi aika lyhyeksi, sillä mieheni ei voinut kovin hyvin, oli ilmeisesti saanut auringonpistoksen. En siis pääsyt yhtenäkään iltana vielä salsaamaan. Tilanne on kyllä korjattava lähipäivinä.

Tiistaina aamupalan jälkeen piti jo luovuttaa huone, siitä huolimatta veteen piti vielä päästä. Kamerasta löytyykin hienoja kuvia reissaajasta sarongi päällä ja rinkka selässä. Minä suuntasin rannalle ja mies jäi vahtimaan tavaroita, kahvilaan läppärinsä ja kahvikupillisen ääreen. Uimareissun jälkeen lautalla takaisin mantereelle ja pikkubussi Playa del Carmeniin, Lonely Planetin mukaan “timmien eurooppalaisten leikkikentälle”, reilun tunnin verran Cancunista etelään. Meillä on täältä varattuna kahden makkarin asunto kuukaudeksi (Apollomatkoilla on muuten edelleenkin tosi halpoja äkkilähtölentoja Cancuniin, ja meillä tuo toinen makkari käyttämättä, vink-vink!).

Alku ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan, sillä oltiin saatu hieman väärät ohjeet (katu 14b katu 14 sijaan) asunnollemme ja ehdittiin odottelemaan portin edessä reilu tunti ennen kuin asia selvisi. Täällä oli ilmeisesti jotain häikkää puhelinlinjoissa enkä saanut edes yhteyttä vuokranvälittäjäämme. Onneksi joku asukas tuli paikalle ja päästi mieheni sisäpihalle, jonka toiselta puolelta asunto sitten löytyi. Oltiin siis vaan väärällä puolella korttelia, muuten ihan oikeassa paikassa. Olivat kuulemma jo ihmetelleet, oliko meille sattunut matkalla jotain. Mukava asunto, keittiössä tilaa kokkaamiseen, suihkussa lämmintä vettä, olkkarissa sohva ja tv ja iso ruokapöytä. Vielä kun saadaan netti kunnolla pelittämään. Tällä hetkellä meillä on käytössä vain taloyhtiön oikukas yhteys, mutta omistajat ovat tilanneet nettiasentajan tänne. Olisi kuulemma pitänyt tulla eilen, muttei kuulunut. Nyt ollaan odoteltu sitä tänään koko päivä, ei olla uskallettu lähteä asunnosta mihinkään, jos se sattuisi tulemaan juuri silloin. No, ollaan saatu mm. kuukausipalaveri pidettyä (ks. kuva yllä).

Nettiasentajaa ei ole vieläkään näkynyt. Huomenna kyllä liikutaan. Jos ei muuten, niin ainakin kahvilaan toimivamman netin ääreen. – Täältä Playalta ei siis vielä ole kuvia jaettavaksi, mutta eiköhän niitä tässä lähiviikkoina tule ihan riittävästi. Kunhan asetutaan ja päästään tutkiskelemaan kaupunkia.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä