Tämä viikko -postaukset olivat tauolla Suomen vierailumme ajan, mutta nyt olemme reissun päällä taas ja viikottaiset päiväkirjapostaukset jatkuvat! Tähän alkuun ensin kooste neljästä viikosta enemmän ja vähemmän talvisessa Suomessa.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Helsingissä tapasimme ystäviä ja hoidimme muutamia käytännön asioita, mm. 2kk viisumit Thaimaahan ja Indonesiaan, ettei tarvitse enää paikan päällä säätää. ‘Musaa ja maistelua’ Hietalahden hallissa oli kuin tuulahdus Berliinistä. Hyvä musiikki soi taustalla, kun ystäväni kanssa kiersin maistelemassa viiden kojun tarjontaa, kaikki todella maukasta. Nämä ilmeisesti jatkuvat 2016 puolella, suosittelen käväisemään! Toinen kiva tapahtuma oli LUX Helsinki, joka oli pakkasen purevuudesta huolimatta upea. Varsinkin ruttopuisto oli kuin talvinen ihmemaa.

Joulupäivät vietimme Kokemäellä, perheen parissa. Jouluvalmistelut oli saapuessamme jo melkein hoidettu, me pääsimme mukaan vielä kukka-astelmien tekoon ja kuusen koristeluun. Muuten saimme olla hyvinkin rennosti, mitä nyt vanhempieni suloinen Belma-koira vaati jatkuvaa silittelyä. Tehtävä, johon tartuin mielelläni!

Aattona kokoonnuimme illallistamaan vähän laajemman suvun kera ja kylläpä oli jouluherkkuja pöytä notkollaan. Joulupukki oli käynyt jo aiemmin tuomassa lahjat kuusen alle, mutta saimme me sentään muutaman yhteislaulun puristettua ennen kuin lahjojen kutsu kävi liian voimakkaaksi lapsille.

Joululahjaksi sain vedenkestävän, hengittävän ja — se reissaajalle tärkein — pieneen tilaan menevän takin sekä monta pussillista salmiakkia hätävarastoksi Aasiaan. Arpojakin sain ja vaikken päävoittoa, niin joitakin kymppejä silti. Tärkeimmän lahjan — eli uuden puhelimen — kävin itse valitsemassa joulun jälkeen. Päädyin sen verran kalliiseen malliin (Sony Xperia Z5 Compact), että osa meni omasta pussista, mutta olen kyllä ollut tyytyväinen. Löysin muuten myös läksiäisissämme 3 vuotta sitten saamamme ilmapallon, joka on edelleen vähintäänkin puolillaan ilmaa. Hämmentävää. Kaveri naureskeli, että kun pallo tyhjenee, on meidän aika palata Suomeen pysyvämmin.

Uutta vuotta juhlistimme Nuuksion mökillä pienehkön ystäväporukan kanssa, tuttuun vanhaan kaavaan eli paljon hyvää ruokaa — blinejä! sienikastiketta! thaisalaattia! — ja erinomaisia viinejä, keskustelua, huonoja vitsejä, pelejä, saunomista. Meillä oli vain tähtisädetikkuja eivätkä lähistönkään raketit meille asti paljoa näkyneet. Rauhallista siis. Uudenvuodenpäivänä jäällä luistellut perhe kävi grillaamassa notskillamme, muuten emme muita ihmisiä nähneet. Toisena aamuna herätessäni maa oli peittynyt valkoiseen kerrokseen ja unohduin pitkäksi aikaa terassille seuraamaan hiutaleiden hypnoottista leijailua taivaalta.

Vuoden alussa suuntasimme muutamaksi päiväksi Yyteriin mökkeilemään ja minä olin jo haaveillut pitkistä kävelyistä talvisessa luonnossa. Pakkaslukemat hieman muuttivat näitä suunnitelmia ja 15 minuutin retki merenrantaa kuvaamaan oli jo sietokyvyn äärirajoilla. Aivan uskomattoman upean näköistä siellä kuitenkin oli ja kylpylässä kelluminen oli ihan hyvä ajanviettovaihtoehto.

Hämeenlinnassa vietimme aikaa useaan otteeseen, perheen parissa ja töihin keskittyen tai rentoutuen. Viimeiset pari päivää kuluivat käytännön asioita hoidellen ja pakkausjuttuja säätäen. Pakkaukseen kuluva aika tuntuu eksponentiaalisesti kasvavan mitä vähemmän haluaa ottaa mukaan. Nyt tavoitteena oli 8kg rinkka — plus elektroniikka yms. käsilaukussa — joten sain aika tarkkaan miettiä, mikä pääsee mukaan ja mikä ei. Onnistuihan se kuitenkin! Vaikka Helsinki-Vantaalle matkatessa hieman palelsikin ja pikkulenkkarit täyttyivät hetkessä lumesta.

Reilu vuorokausi meillä kesti matkustaa Hämeenlinnasta Thaimaan Chiang Maihin. Ensimmäinen lento oli Helsingistä Istanbuliin ja minulle selvisi laskeutumisen aikana miksi koneessa on niitä valkoisia paperipusseja. Tai kyllähän minä olen tiennyt miksi ne siellä periaatteessa ovat, en vain ole ymmärtänyt miksi kellekään tulisi koneessa huono olo. Nyt me kiertelimme kovassa tuulessa ja vesisateessa Istanbulin yllä lähes tunnin ennen laskeutumisluvan saamista — turbulenssin heitellessä konetta koko ajan — ja oli aika lähellä etten minäkin paperipussia tarvinnut. Aika moni muu koneessa tarvitsi.

Maankamaralle me kuitenkin lopulta pääsimme ja loppumatka sujui ongelmitta. Turkish Airlinesilla oli oikein hyvä palvelu ja ruokakin oli ihan syötävää. Viimeinen lentomme — Bangkokista Chiang Maihin — oli Bangkok Airwaysilla, jolla kaikki matkustajat pääsevät perusloungeen. Tämä oli ihan loistava valinta, sillä olin varmistellut vaihtoajan riittämistä ja lopulta meille jäi yli pari tuntia aikaa viettää loungessa. Pehmeät tuolit, netti, kahvia ja pientä purtavaa, siinähän se aika kului hyvin.

Perillä uudessa kodissamme olimme siinä yhdeksän jälkeen illalla. Siitä kuulettekin lisää seuraavissa Tämä viikko -postauksissa, sillä aiomme viettää täällä Chiang Maissa ainakin kuukauden.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Hei-hei-heinäkuu, mitä kaikkea toitkaan tullessasi.

Kävelyitä Selkämeren kansallispuistossa Porissa. Pitkospuita metsiköiden läpi, leveämpää laituria lietteiden poikki, välillä lintutorneille pysähtyen. Loppumatka Yyterin dyyneillä, merenrantaa seuraillen.

Yyterissä myös Dinosauruspelin koodaamista (Scratchillä) siskonpojan kanssa, koko perhe mukana ääniefekteissä. Kyllä on vakuuttavaa karjuntaa.

Helteinen ilta Halkeenkiven kesäteatterissa ja kesän ensimmäiset mansikat. Väliajalla kahvia ja pullaa.

Pikapysähdys Helsingissä juuri sopivasti aurinkoisella kelillä. Tokoinranta, piknik ja ihanat ystävät kutsuivat vastustamattomasti. Seuraavana päivänä näytimme australialaisille bloggaajakavereillemme (Jess ja Hai, Notes of Nomads) Helsingin parhaita paloja asukkaan näkökulmasta. Piknik merimaisemilla Kaivarissa, kävely Ullanlinnan ja Eiran tunnelmallisilla kaduilla Koffariin mölkkyä pelaamaan, Espa ja vielä toinen mölkkykierros Ruttopuistossa. Oli kuulemma hauska peli ja hyvin meidän ulkomaanvahvistuksemme pelin omaksuivat, sillä taisivat voittaa joka kerta.

Maailman parhaat auringonlaskut Luumäen sukumökillä. Joka ilta eturivin paikat ja uusi show. – Saatan olla hieman puolueellinen, mutta katsokaa nyt!

Ystävät kävivät kylässä ja toivat mustikkapiirakan. Lapset nauttivat vedestä, me muut saunan lämmöstä. Illalla korventuivat makkarat nuotion liekeissä.

Mökillä sadekaan ei haitannut, olihan sisällä lämmin. Ikkunasta pystyi seuraamaan kuinka järvi kietoutui usvaan ja koko maisema sai mystisen leiman.

Kaveri kutsui veneilemään Vanajavedelle. Juomatauolla Aulangolla edessä aukeni järvenselkä kukkien kehystämänä. Mietin jo, millaista olisi kulkurielämä veneestä käsin?

Lisää sateisia päiviä maaseudulla, pisaroiden ropistessa ikkunaruutuun Nojatuolin pohjalla oli mukavaa ja läppäri sylissä toimi vähän kuin lämmittimenä. Etupihan kukkameri oli hyvillään kastelusta.

Kaukaiset Australian vieraat (käly perheineen) toivat tullessaan myös auringon. Sekä lasten vilkkautta, kuulumisten vaihtoa, hyviä keskusteluita.

Ulvilan keskiaikapäivillä seurasin seppää työn touhussa ja koitin houkutella siskonpoikaa lasten ritariradalle siinä onnistumatta. Yksin en kehdannut mennä.

Ja takaisin Helsinkiin, tai oikeastaan Espooseen. Täällä on mukava asustella. Merenrantaan kävelee kymmenessä minuutissa. Rantapolku on tullut tutuksi ja mahtavilla näköaloilla varustettu kahvila Merenneito testattua. Helsinkikin on lähellä. Kallion kierroksella löytyi uusia baareja, vaikka vanha tuttu Majava taitaa edelleen pysyä kantapaikkanamme. Piknikillä viihdyimme monta tuntia, vesisateesta huolimatta. Ystävien häissä taas oli erinomaista ruokaa ja juomaa, monia mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia ja tanssilattialla menoa aamuun asti.

Firman perinteisillä kesäpäivillä brunsseilimme Töölönrannassa (hyvää, mutta hinta-laatu-suhteessa parantamisen varaa), kävelimme siellä täällä, tutustuimme Kaupunginmuseon Helsinki-näyttelyyn, joimme siiderit laivaterassilla ja kuuntelimme jazzia Lasipalatsinaukiolla.

Kallion kulinaristikerho lähti ulkomaanretkelle Hernesaarenrantaan. Meksikolainen ruoka oli kerrassaan hyvää, mutta juomat Kallioon tottuneelle kalliita. Ensi kerralla suuntaan paikalle päiväsaikaan, ennen kuin aurinko ehtii kadota rakennusten taakse.

Siinäpä se pähkinänkuoressa, helteetön heinäkuuni. Nyt elokuussa onkin sitten luvassa autoseikkailu Tsekki-Itävalta-Saksa-akselilla ja paluu viikottaisiin Tämä viikko -postauksiin. Mutta ensin vielä pari viikkoa lisää Suomen suvea!

—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Hämeenlinnassa

Kokemäellä

Pääkaupunkiseudulla

Sastamalassa

Porissa

ja Luumäellä

Eihän tätä voi muuta kuin rakastaa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Koiravahteilua, pelien tekoa, sateisia päiviä, metallin ja ystävien täyttämä juhannus, rentoutumista maaseudulla ja perheaikaa Yyterin sannoilla. Niissäpä vierähti taas kuukausi. Ja tuli ihan suunnittelematon blogitaukokin, kun oli (olevinaan) niin paljon muuta tekemistä.

Kuukauden ensipäivät vietin ihan yksikseni koiravahtina Kokemäellä, mies kun lähti jo edeltä Helsinkiin. Viikonlopuksi sain sentään seuraa ystävästäni. Lojuimme ihan itse lämmitetyssä paljussa kolmeen otteeseen ja grillailimme katoksen alla sateelta suojassa. Kävimme myös lopetetun kyläkoulun huutokaupassa, josta olisi löytynyt vaikka mitä tavaraa. Ystävän matkaan päätyi lopulta vanha Singer-ompelukone pöytineen ja itse huusin sellaisen vanhanaikaisen ison pahvisen opetustaulun, aiheena Saksan ensimmäinen juna. Illalla jokirannassa järjestetyssä Vastavirtarockissa istuimme retkituoleilla jaetun sateenvarjon alla, viinimukit kädessä tuntien itsemme vanhoiksi. Joko se nuoruus muka loppui?

Muuten elo oli aika rauhallista. Leivoin omenapiirakkaa, kyläilin ystävillä ja kävelin koiran kanssa pitkin metsäteitä. Oli niin mukavia maisemia, että sain taas koiran hermostumaan loputtomiin kuvauspausseihin.

Helsingissä ehdimme viettämään viikon ennen juhannusta. 48 tunnin Neuro Game Jamissa pääsimme leikkimään kaikenlaisten neurolaitteiden kanssa ja rakentamaan niille pelejä. Oma tiimini teki katseenseurantalaitteen ja Unity-pelimoottorin avulla pelin, jossa etsittiin piilotettuja esineitä ihan vaan katseen avulla. Yksi ryhmä teki velhotaistelupelin, jossa tulipallojen ammunta ja torjunta tapahtui ajattelemalla erilaisia ajatuksia. Eli anturit vaan päähän ja aivosähkökäyrän muutoksia seuraamaan. Kaikkea sitä pystyy jo nykyään tekemään, vaikka laitteissa vielä parantamisen varaa onkin. Mikäköhän on mahdollista muutaman vuoden päästä?

Viikonlopun koodirupeaman jälkeen otimme pari päivää rennosti, töiden parissa puuhastellen (kyllä, juurikin puuhastellen, ei stressaten). Juuri juhannusta ennen tapasimme muita matkabloggaajia ravintola Loisteessa järjestetyssä bloggaajatapaamisessa. Upeat näkymät kaupungin yli, halpaa skumppaa sekä hyvää seuraa, joka ei kyllästy puhumaan reissuista. Elikäs oikein onnistunut ilta.

Juhannukseksi suuntasin ystävien kanssa Nummirockiin Kauhajoelle, minnekäs muualle. Täytyy sitä ihmisellä jotain perinteitä olla. Sateisesta kelistä huolimatta tämä vuosi oli huomattavasti miellyttävämpi kuin viime vuoden jäätymiskelit. Kunnon varusteilla ei pienet kuurot haittaa! Koska polvi ei taivu telttailuun, niin nukuin mukavasti (ja kuivasti) auton kallistetulla etupenkillä. Puiden väliin viritimme pressut ja alle retkituolit. Siinä sitten keittelimme aamuisin trangiassa kahvit ja päivällä grilliruuan oheen uudet perunat, istuimme juttelemassa tunnista toiseen ja missasimme taas muutaman tämän-aion-nähdä bändin.

Nummista matka jatkui Karkunkylän kesäasunnolle, jossa pitkän kuuman suihkun jälkeen olin taas valmis grillailemaan ja iltaa istumaan. Maanantaina jäimme talolle kahdestamme, täytimme jääkaapin grilliherkuilla ja asetuimme nojatuoleihin kuuntelemaan sateen ropinaa ikkunan takana. Sitä ropinaa kestikin sitten koko alkuviikon, mutta onneksi meillä oli tekemistä firman puolivuotissuunnittelujen merkeissä. Nyt on taas vino pino ideoita ja muutama tarkempi tavoite loppuvuodelle.

Perjantaina pyörähdimme Vammalan Vanhan Kirjallisuuden Päivillä. Siellä on tullut tällaisena kirjafanina käytyä jo moneen kertaan, viime aikoina lähinnä kirjoja hypistelemässä. Omaa kirjahyllyä ei tälläkään kertaa tullut kasvatettua kuin parilla opuksella, kun ei niitä kuitenkaan saa kannettua maailmalla mukana. Mutta ainahan voi ostella kirjatuliaisia muille. Eteen osuikin muutama niin osuva valinta, että pakkohan ne oli ostaa tuleville omistajilleen.

Vammalasta koukkasimme Kokemäen kautta Porin Yyteriin mökkeilemään vanhempieni kanssa. – Toiset lähtee mökille maaseudun rauhaan, mutta siellä rauhassa aina asuvat lähtevät mielellään lomalla ihmisten ilmoille. – Kaikki mukavuudet (3 telkkaria…), iso terassi grilleineen, hienot lenkkimaastot (ml. Selkämeren kansallispuisto) ja Yyterin sannat ihan vieressä. Vesi on kylläkin vielä niin kylmää, etten ole tohtinut edes varpaitani uittaa. Ei siellä ole muitakaan uimareita paljon näkynyt, leijalautailijoita sitäkin enemmän. Onneksi on myös tuo kylpylä tuossa vieressä, siellä on vesi lämmintä!

Syksyn suunnitelmat ovat tässä samalla hiukan selkiytyneet. Elokuun puolivälissä lennämme Berliinin, josta otamme auton alle ja suuntaamme ystävien häihin Itävaltaan. Muutaman Keski-Euroopan autoviikon jälkeen palaamme Berliiniin, josta saimme kissavahtipaikan kolmeksi viikoksi! Lokakuun osalta suunnitelmat ovat vielä auki, Suomessa käväisemme jossakin välissä ja toivottavasti ehdimme myös syysmökkeilemään.

Marraskuun alussa lennämme Tunisiaan Coworking Campille, jossa aioimme olla 6 viikkoa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että lähdemme 2.5 viikon jälkeen ylittämään Atlantia muiden nomadien kanssa. Yli 100 läppärikulkuria ja muuta hengenheimolaista on jo ostanut itselleen 9 päivän risteilyn Kanarialta Brasiliaan ja vaikuttaa siltä, että se on just se juttu missä pitää olla mukana. Sitten olisimmekin täysin aiemmista suunnitelmista poiketen Brasiliassa joulukuussa. Kyllä sekin kelpaa.

Mutta nyt siis vielä puolitoista kuukautta Suomen kesää (joka näyttää nyt saapuneen?). Yyteriä, Itä-Suomea, Helsingin ihanuutta.

—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä