Yksi vierailun parhaita ideoita oli pyöräretki kaupungin rantaa pitkin (ja kiertoteitä metsien läpi) Golden Gate sillalle ja siitä yli Sausaliton kaupunkiin, josta pääsi lautalla takaisin lähtöpisteseen. Näki kaupunkia ihan eri tavalla. Tosin pyöriä vuokratessa olisi pitänyt muistaa kysyä mihin asti vuokrauspiste on auki, sillä palatessamme kahdeksan aikoihin illalla koko pop-up-tyyppinen piste oli hävinnyt. Säätämisen ja useiden puhelujen jälkeen saimme jätettyä pyörät Henrinkin keskustassa sijaitsevaan hotellin. Meillä muilla lähti lennot aikaisin seuraavana aamuna, mutta onneksi Henrik oli paikalla pidempään ja ehti palauttaa pyörät.

Muita kohokohtia oli kaupungin parhaan jätskin metsästäminen (Heikin missio, paras löytyi muuten DeLise kahviosta Pier 39:n lähistoltä), kaupungin kukkuloilla kiipeily (ne ihanat näköalat!), kultakuumeesta kertonut opastettu kävely (SF City Guides, järjestävät monilla eri teemoilla kävelykierroksia, toimii tippiperiaatteella) ja ihan vain kaupungin kiertely sekä jaloin että erinäisillä kulkuvälineillä (mm. ne tv:stä tutut vanhat ratikat).

Mukavan rento kaupunki, paljon elämää ja ihmeteltävää. Ehdottomasti suosikkilistalle. Tiesittekö muuten, että San Franciscon keskustassa on kymmeniä “yksityisiä julkisia tiloja”?  Eli jos talon oven pielessä löytyy kyltti “public private space”, niin sieltä löytyy kaikille avoin tila, esim. puisto katolta. Ja näihin taloihin voi siis rohkeasti marssia sisään ja kysyä henkilökunnalta, miten julkiseen tilaan pääsee.

Alla vielä muutama Aleksej Heinzen ottama kuva. (Tuli kerrankin turistiposeerattua oikein urakalla…)

Minä ja ihanat seikkailukumppanini Heikki ja Aleksej. Giantsien (baseball) stadionilla, jonne eksyttiin puoli vahingossa.

Pier 39, turistimaailman keskipiste San Franciscossa. Jellonat söpöjä, mutta edelleen pahanhajuisia.

Jyrkkiä katuja… Huomatkaa portaat jalankulkijoille. Auton pysäköinti täällä saattaa myös vaatia jonkin verran harjoittelua.

Tällaistakin näkymää löytyi rannikolta lyhyehkön bussimatkan päästä.

Heikki arveli, että tämä on hänen ainoa mahdollisuutensa uida tyynessä valtameressä, joten sinne se loikki! Muut vedessä näkyneet oli surffareita märkäpuvut päällä.

Pannukakkumaailmassa nauttimassa chiliburgeria (eli chili con carnea hampurilaissämpylällä), lisukkeena ranskisten sijasta kuppi hedelmiä. Me like.

Tässä yksi esimerkki mainitsemistani yksityisistä julkisista tiloista. Otettu toisesta vastaavasta viereisessä talossa.

Olihan siitä sumusta mainintoja opaskirjoissa, mutta vaikea sitä oli käsittää ennen kuin sen näki.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Viime päivityksen jälkeen saavuimme manner-Ahvenanmaalle, jossa kävimme ihmettelemässä Bomarsundin linnoitusraunioita ja Kastelhoman linnaa. Tuo Bomarsundin linnoitus on ollut kooltaan hyvin kunnianhimoinen hanke, mutta tuhoutui jo alkutekijöissään Krimin sodan taistelussa. Nyt jäljellä oli enää muurinpalasia siellä täällä ja moni osio oli vallattu lehmien laitumeksi. Paikallinen leirintäalue sijaitsi muuten linnoituksen raunioiden vieressä ja sen kahvilasta sai oikein mainiota thairuokaa. Kastelholman linnakin oli ilmeisesti vielä 1800-luvulla ollut hyvin huonossa kunnossa, mutta onneksi sitä on viimeiset 150 vuotta kunnostettu. Näkyviin oli jätetty kiehtovasti myös rappeutuneita osia ja linnan kertomusta tukemaan oli luotu uudempaa taidetta.

Kastelholman jälkeen meidän oli tarkoitus jäädä vielä jonnekin yöksi ennen Maarianhaminaan suuntaamista, mutta koska meille ei löytynyt paikkaa majatalosta, eikä mistään muualtakaan, niin poljimme sitten perile asti. Maarianhaminassakin kävimme turisti-infossa kyselemässä vapaata majoitusta, taas heikolla menestyksellä. Päädyimme viettämään viimeisetkin kaksi yötä leirintäalueella, sillä ainoa vapaita huoneita sisältävä hotelli sijaitsi useiden kilometrien päässä keskustasta. Kannattaa siis varata majoitukset ajoissa, jos aikoo Ahvenanmaalle turistisesonkina… Onneksi leirintäalue vaikutti oikein mukavalta ja sijaitsi vain noin kilometrin päässä keskustasta. Ylipäätänsäkin kaikilla leirintäalueilla oli tettailijoille tilaa, eikä mitään ennakkovarauksia tarvinnut. Samoin lauttojen kanssa.

Teltan pystyttämisen jälkeen lähdimme ihmettelemään itse Maarianhaminan kaupunkia, joka olikin hyvin nopeasti ihmetelty, sillä keskusta on hyvin pieni. Löysimme kuitenkin oikein hyvää tex-mex ruokaa Texas Long-Horn raflasta. Iltaa päädyimme viettämään rokkibaari Dino’siin, joka oliki ihan loistava vaihtoehto. Ulkoterassi oli suojainen ja lämmitetty, taynnä iloisia ihmisiä ja livemusiikkia taitavan trubaduurin puolesta. Paikasta sai myös oikein herkullisen näköisiä hampurilaisia, jotka kävimme seuraavana päivänä testaamassa. Hyviä olivat.

Dino’s-iltaa seuraavana aamuna nukuimme pitkälle aamupäivään ja suuntasimme sitten Mariebadin kylpylään rentouttamaan pyöräilyssä kipeytyneitä lihaksiamme ja toipumaan Dino’sin viinivalikoiman tuottamasta heikosta olosta. Pienehkö kylpylä, mutta toimi juuri tähän. Loppuajan vietimmekin sitten chillaillen ja hieman työskennellenkin, jälleen auringonpaisteessa loikoillessa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Perjantaina ennen lautan lähtöä kävimme katsastamassa paikallisen 1400-luvulla rakennetun kirkon. Se löytyy saaren keskiosista kyläkeskuksen läheltä. Varsinainen nähtävyys kirkossa ovat melko hyvin säilyneet seinämaalaukset, jotka eivät ehkä ole maalaustaiteen huippua, mutta tuovat kiehtovasti esiin vuosisatojen takaista elämää. Kirkossa oli tarjolla mapillinen tietoa maalauksista ja tarinoista niiden takana, joten opin paljon lisää kristinuskon tarinoista ja maalausten tekoajan maailmankuvasta. On se kyllä ollut jännää se elämä silloin, ja väkivaltaista.

Työntekoa sadesäällä

Seinämaalaus Kumlingen kirkossa

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Varsinkin Brändötä suosittelen pyöräilijöille, sillä siellä on pääreitin varrella monia saarelta toiselle kiemurtelevia pengerteitä. Lappon saaren kylä vaikutti myös hyvin symppikseltä, vaikkei siellä paljon pyöräiltävää ollutkaan. Pyöräily sinänsä on sujunut yllättävän hyvin, joka päivä on päässyt liikkeelle ja selvinnyt aiottuun päätepisteeseen. Päivämatkat on ollut aika lyhyitä (30-45km), jolloin aikaa on jäänyt myös nautiskeluun ja työntekoon.

Kaikki on sujunut hyvin, mitä nyt kolmantena päivänä (keskiviikkona), myöhästyimme säännönmukaisesti muutaman minuutin kaikilta paitsi päivän ensimmäiseltä lautalta. Jos matkustaa tiukemmalla aikataululla, kannattaa siis tuplatarkistaa kaikki lauttojen lähtöajat ja seurata ajan kulkua pyöräillessä… Onneksi kunkin lauttasataman vieressä on ollut mukava kahvila tai ravintola, johon olemme voineet pysähtyä tankkaamaan ja työskentelemään. Kolme tuntia vierähti näin mukavasti sekä Iniön Kanvikissa että Vuosnaisissa.

Olemme saaneet melko hyvin töitä tehtyä ja opeteltua liikkuvaa työskentelyä. Kuten jo kerroin, niin lauttoja odotellessa löytyy hyvin aikaa ja yleensä sopiva paikka työntekoon. Isommilla lautoilla sai hyvin tehtyä töitä, kun löytyy sähköpistoke läppärin lataamiseksi. Ja useimmilta leirintäalueilta löytyy langaton netti (vapaan sähköpistokkeen löytäminen voi tosin olla hankalampaa). Oikeastaan melkein missä tahansa voi tehdä töitä. Nyt istun laiturin pätkällä meren ääressä tätä kirjoittelemassa. Ja jos läppärin käyttö ei sovellu tilanteeseen, niin aina löytyy keskusteltavaa tai mietittävää. Esimerkiksi aiemmin tänään makoilimme aurinkoisella kalliolla viltin päällä keskustelemassa ensi vuoden suunnitelmistamme.

Pyörät valmiina matkaan

Työskentelyä matkan varrella

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Julkista liikennettä ei ole lentokentän ja Maarianhaminan keskustan välillä, joten jaoin taksin muutaman muun matkalaisen kanssa. Ro-No Rentin toimistolla pyörä (luotettava kolmivaihteinen Helkama, jalkajarrut ja kaikki) oli jo odottamassa minua, joten matkaanlähtö sujui joutuisasti. Sain myös vinkkejä muutamasta aamupalapaikasta ja ohjeet lähimpään urheilukauppaan, sillä olin luvannut miehelleni viedä hänelle vaihdevaijerin katkenneen tilalle (hän lähti matkaan omalla pyörällään Turusta päin). Ja onneksi huomasin myös kysyä mikä tuo vaihdevaijeri on ruotsiksi, muuten olisi saattanut tulla aika mielenkiintoinen keskustelu kaupassa. Näillä ohjeistuksilla vaijeri kuitenkin löytyi, samoin kuin aamupalasämpylä, ja pääsin aloittamaan matkantekoni. Pyörän vuokra viikoksi kakkine tilpehööreineen (kypärä, satulalaukut, kori, korjaussetti, pumppu) oli muuten 80e. Ihan kohtuullista siis.

Tänä ekana päivänä hurauttelin 29km Maarianhaminasta Långnäsin satamaan. Pyöräreittien ohjeistukset olivat ainakin tällä matkala hyvin selkeät, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Hieman haasteita aiheutti se, että kylttejä oli vain niissä kohdissa joissa piti kääntyä, mikä teki jäljellä olevan matkan arvioinnista vaikeaa. Onnistuin tästä huolimatta ajoittamaan (tuurilla) ajoaikani niin, että olin lauttasatamassa noin 3 minuuttia ennen lautan lähtöä, eli aika täydellisesti. Muutaman viimeisen kilometrin sain kyllä polkea aika vauhdilla, muttei huvittanut jäädä odottelemaan neljäksi tunniksi seuraavaa. Tämä ensimmäinen pyöräilyrupeama sujui yllättävän hyvin, en ainakaan vielä ole ihan kuollut. Sääkin oli pilvisenä ja viilenänä juuri sopiva pyöräilyyn.

Lautalla piti ostaa 5e hintainen pyörälupa, mutta se on kuulemma voimassa koko kesän kaikilla näillä Ahvenanmaan lautoilla. Matka Kokärin saarelle kesti melkein kolme tuntia, josta suurimman osan vietin kannella näkymiä ihailemassa. Aivan upeita saaristomaisemia täällä; välkehtivä meri, pikkuruisia kallioluotoja, vihreitä metsäkumpareita, söpöjä mökkejä ja siellä täällä purjeveneitä. Kaiken kruunasi auringonpaiste ja taivaalla leijailevat pilvenhattarat. Suosittelen!

Kökärin leirintäalueen satama auringonlaskun aikaan

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä