Viikon pari ekaa päivää meni vielä San Pedron rennoissa travellermeiningeissä. Torstaina ei tehty sen kummempia, töitä koko päivä ja illalliseksi kunnon sisäfilepihvit punaviinin kera. Noin 15 euroa kahdelta hengeltä, vähän jo hirvittää Euroopan hintojen pariin paluu.

Perjantaina hypättiin veneeseen ja matkattiin järven yli San Marcosin kylään. Tämä hippien kotipaikka on vielä pienempi kuin San Pedro, eikä me siitä oikein saatu mitään irti vain kävelemällä ympäriinsä. Ilmeisesti erilaiset retriitit ja luontaishoidot ovat täällä se juttu. Yhtenä päivänä kahvilanaapurimme hehkutti kylän kaakaoseremonioita, joissa hän kävi pari kertaa viikossa löytämässä itseään. – Kuulostan kyyniseltä, olisi ehkä pitänyt käydä itse kokeilemassa.

Veneestä käsin sain napattua muutaman kuvan menomatkalla, mutta paluumatka oli sellaista kyytiä, ettei kamera pysynyt kädessä. Kuskilla oli ilmeisen kiire…

Auringonlasku käytiin ihailemassa Buddha Baarin kattoterassilla, jossa mojitot maksoivat noin 1,5 euroa. Cuba Libren olisi saanut 0,8 eurolla, mutta päätettiin törsätä viimeisen illan kunniaksi. Siitä matka jatkui irkkupubiin, jossa oli intialainen ilta. Loogista? Erinomaisen hyvää currya sieltä kuitenkin sai. Sitten vielä hetki hengailua naapurien kanssa ja huokailua siitä, miten San Pedroon olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Kuten toinen naapureistamme, joka jokainen ilta sanoi olevansa lähdössä huomenna, mutta löytyi kuitenkin paikalta seuraavanakin iltana.

Lauantaina käytiin vielä kerran nauttimassa meidän suosikkiaamupala Idea Connection kahvilassa: kinkku-juusto-foccaccia ja hedelmäpirtelö. Parasta kahvia tosin sai meidän toisesta vakiokahvilasta, Cáfe Atitlanista. Siellä olikin sitten käytävä lounaalla ja kahvittelemassa ennen pikkubussin lähtöä.

Pikkubussimatka olikin sitten kokemus erikseen, menomatkalla bussi oli puolitäynnä ja tilaa oli mukavasti, nyt se oli taas viimeistä paikkaa myöten täynnä. Meinasi itse asiassa olla enemmänkin täynnä, sillä lähtiessä joku toi penkkien väliin tyhjän kaljakopan istuimeksi vielä yhdelle. Tätä ylimääräistä kyytiläistä ei kuitenkaan löytynyt ja paikka jäi täyttämättä, mikä oli varmaankin oikein hyvä ratkaisu kyseisen henkilön kannalta. Täyteenahdettu bussi johti myös siihen, että pari kertaa auto hyytyi jyrkkiin ylämäkiin ja siinä hetki suhattiin edes takas vauhtia hakien. Perille päästiin kuitenkin lopulta ja vastassa oli aika erilainen Antigua kuin viikkoa aikaisemmin taakse jättämämme. Pääsiäisviikko oli houkutellut paikalle sankoin joukoin vierailijoita ja aiemmin hiljaiset kadut täyttyivät ihmisvilinästä. Viikonlopun jälkeen meno hieman hiljeni ja kotikatumme näytti tältä.

Olimme varanneet majoituksen jo useita viikkoja etukäteen, sillä täksi viikoksi kaikki majapaikat Antiguassa täyttyvät. Ja hinnat vähintäänkin tuplaantuvat. Mutta on tämä myös aika ainutlaatuinen kokemus, kaikkine pääsiäiskulkueineen ja oheistapahtumineen. Yksi sunnuntain kulkueista meni tästä meidän kadulta ja hostellin terassilta oli hyvät näkymät. Otin niin innoissani kuvia kameralla, että unohdin kännykän ja näin instagrammista ei löydy mitään todistusaineistoa tästä. Täytyy siis tehdä erillinen postaus. Toisesta kulkueesta sain sentään (juuri ja juuri) napattua kuvan instaankin asti.

Muuten pääosa ajasta on kulunut, yllätys yllätys, läppärien äärellä. Jo ensi sunnuntaina hyppäämme laivaan pariksi viikoksi, joten kaikki nettiä tarvitseva tulee hoitaa alta pois. Kuten mm. firman viime vuoden tilinpäätös ja veroilmoitus. Sitä työniloa, kun taseen summat eroaa 0,20€ ja syyn selvittämiseen kuluu nelisen tuntia. – Ensi kerralla kyllä hankin sen kirjanpitäjän… Onneksi työskentelyolosuhteet on hyvät. Hostellimme kattoterassilla on muutama pöytäryhmä, riippumattoja ja sohvasetti, runsaasti pistorasioita ja suhteellisen nopea ja luotettava netti. Vielä kun oikeastaan kaikki muut ovat päivällä jossain muualla (lomalla kun ovat), niin saadaan ahkeroida ihan rauhassa.

Tiistai-iltana nähtiin vielä kerran Celia ja Jonas (Nomadic Danes). Heidän kanssaan osuttiin tyhjään kahvilaan, jonka eksentrinen omistaja oli niin innoissaan asiakkaista, että esitti meille muutaman kappaleen kitaran säestyksellä. Omilla sanoituksilla tietenkin: “…You are pretty too, and these guys are smart…”

Keskiviikkona repäistiin ja käytiin naapurin kampaamossa. Mun hiusten latvat oli jo siinä kunnossa, että tarpeen kyllä oli. Ja Antti näytti niin epäilyttävältä, että olisi varmaan jäänyt tulliin selittelemään ilman hiustenleikkuuta. Varsinkin, kun me Marin kanssa oltiin jo hiukan aloitettu leikkuuoperaatiota Sebastianin partakoneen avulla. Mutta nyt ollaan siis taas edustavan näköisiä. Jälleen muuten ihmettelin tuota kampaamopalvelujen hinnoittelua. Mun hiustenleikkuuseen kului alle 10 minuuttia, Antilla reilu vartti -> mun hinta naisena 50Q (~5€) ja Antin miesten hiustenleikkuu 30Q. Halpaa kuin saippua siis, mutta silti.

Illalla vielä viimeinen kävely kaupungilla ja Toko Barun pitaleipää. Paluumatkalla pujoteltiin kulkueiden läpi, köhittiin suitsukkeista sakeaa ilmaa ja ihmeteltiin, miten näitä vaan riittää päivästä ja tunnista toiseen. Nyt illalla kulkueet olivat kyllä hienon näköisiä kaikkine valoineen. Ja jonon viimeiset vetivät generaattoria perässään, sillä pitäähän niihin valoihin jostain sähköä saada.

Siinä olikin meidän lattariturnee tällä kertaa, torstai-aamulla lennetään Floridaan. Alunperin suunnitelmissa oli kiertää vaikka missä, mutta saldo jäi kahteen maahan: Meksikoon ja Guatemalaan. Onhan ainakin syy tulla takaisin tähän maailmankolkaan, niin paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta!

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Viikon ensimmäiset päivät kuluivat töiden parissa, testaillen Antiguan kahviloita. Netti meidän kämpillä oli aika heikko, mutta onneksi lähikortteleissa oli lukuisia viihtyisiä kahviloita töiden tekoon. Eikä ketään tullut kiirehtimään ja tarjoamaan laskua, vaikka me istuttiin tuntitolkulla läppäriemme ääressä.

Torstai-aamuna saatiin myös uudet kämppikset Atitlan-järvelle lähteneiden Marin ja Sebastianin (go-go-around-the-world) tilalle. Tanskalaiset ystävämme Celia ja Jonas (Nomadic Danes) kyselivät meiltä majapaikkavinkkejä Antiguaan, ja saatiinkiin tarjota meidän vuokratalon toista huonetta. Sopi meille paremmin kuin hyvin, sillä saatiin joku jakamaan kustannuksia ja ennen kaikkea saatiin hyvää työskentelyseuraa.

Alkuperäinen tarkoitus oli lähteä Antiguasta Atitlanille jo perjantaina, mutta päätettiin jäädä vielä pariksi päiväksi. Viimeviikkoisen loman jäljiltä oli sen verran hommia rästissä, että muutama täysipainoinen työpäivä tuli tarpeeseen. Perjantai-iltana istuttiin iltaa talomme omistajien kanssa, jotka asuvat samassa pihapiirissä. Olipa mielenkiintoinen ja mukava kokemus, rommikolaa ja tarinoita paikallisesta elämästä. Lisäjännitystä toivat itseään vielä pennuiksi luulleet reilun vuoden ikäiset saksanpaimenkoirat, jotka eivät tajunneet olevansa liian suuria pöydän alle ja meinasivat kaataa sen useaan otteeseen.

Lauantaina nähtiin lasten versio pääsiäiskulkueesta (kuva yllä).Pääsiäisviikolla kulkueita on useita joka päivä, mutta ilmeisesti viime sunnuntai olisi ollut yksi suurimmista. Silloin ihmiset saapuvat sankoin joukoin Guatemala Citystä niitä katsomaan, kun taas pääsiäisviikolla iso osa seuraajista on ulkomaisia turisteja. Me lähdettiin kuitenkin jo heti aamusta pikkubussilla Atitlan-järvelle, jotta näimme Marin ja Sebastianin vielä kerran. Kulkueiden takia keskustan kadut oli suljettu, joten bussit lähtivät kaupungin toiselta puolelta, parin kilsan päästä. Oltiin jo varauduttu reippaaseen aamukävelyyn rinkkojen kanssa, mutta onneksi vastaan tuli tuk-tuk-kuski, joka onnistui löytämään reitin vielä auki olevien teiden kautta.

Bussimatka kesti reilut kolme tuntia, tarjoillen välillä oikein mahtavia maisemia ja loppuvaiheessa hyvin huonokuntoisia serpentiiniteitä. Perille päästiin ongelmitta ja löydettiin hotellikin ilman “välitysmiehille” maksamista (nämä kärkkyvät saapujia bussin päättärillä ja ohjaavat hotelleille sieltä saamaansa välityspalkkiota vastaan). San Pedron travellerialue järven rannalla on kyllä sen verran sokkeloinen ja täynnä pikkukujia, että näille oppaille on varmaan usein tarve.

Ystävämme olivat varanneet meille huoneen Hotel Pinocchiosta, jossa myös itse asustelivat. Paikassa on sekä jaettuja hostellityyppisiä huoneita että kahden hengen huoneita (omalla kylppärillä hinta 90-130 quetsalia/yö, omista tinkimistaidoista riippuen). Ekalta kahdelta yöltä maksettiin Antin liian-väsynyt-tinkimään olotilan jäljiltä 120Q eli noin 13€ yö. Viimeiset neljä yötä hieman vähemmän eli 110Q, mutta on meillä vielä hiukan parantamisen varaa tinkimistaidoissa. Hotelli oli siis riittävän mukava ja netti toimi yllättävän hyvin, jotta päätettiin jäädä sinne koko Atitlan-järven vierailumme ajaksi. Kolmannesta kerroksesta on jaetulta parvekkeelta mukavat näkymät vuorille ja järvelle, huoneen edessä on riippumatto, naapurit ovat leppoisia ja melkein aina alas istuessaan saa syliinsä kehräävän kissan.

Sunnuntaina ei päästy pidemmälle kuin kadun toiselle puolelle Buddha Baariin, jossa syötiin ensin lounasta (aasialaista!) ja sen jälkeen istuttiin happy hour drinkkien (Cuba Libre 8Q, eli reilusti alle euron) ääressä tuntikaupalla juttelemassa. Kyseinen baari jää alla olevassa kuvassa puskan taakse, mutta siinä nurkilla se on.

Maanantaista keskiviikkoon ollaan taas keskitytty työhön. Aamupalalle johonkin kahviloista, siellä töitä muutama tunti. Sitten hotlan partsille jatkamaan, kunnes tulee nälkä ja siirrytään johonkin läheisistä rafloista / baareista myöhäiselle lounaalle ja taas muutamaksi tunniksi töiden pariin. Illalla jatketaan partsillamme vielä hetki ja hyvällä tuurilla istuskellaan hetki naapurien kanssa juttelemassa.

Keskiviikkoon asti ilma oli tosi pilvinen, eikä ympäröiviä tulivuoria oikein edes nähnyt. Lopulta ilma kuitenkin kirkastui ja palkkiona oli tällaiset näkymät.

Ollaan myös mietitty kanoottien vuokraamista, mutta ensin oli niin pilvistä ja harmaata, ja nyt on taas tuuli nostattanut vaahtopäitä järvelle. Tällaista lähes ensikertalaista aallokko hieman hirvittää ja odotellaankin tyynempiä kelejä. Naapurikyliin pääsisi myös muutamissa kymmenissä minuuteissa vesibusseilla, eli ehkä saadaan vielä aikaiseksi käydä niissäkin. Jos maltetaan jättää läppärit hetkeksi…

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä