Me tykästyimme heti Mushroom Pointia vastapäätä sijainneeseen Papa Pippoon. Kävelimme rantaa pitkin ja katselimme myös muita vaihtoehtoja, mutta Papa Pippossa houkutti sen rauhallinen sijainti rannan päässä ja tilava piha-alue oleskeluun. Monet muut mökkikylät oli rakennettu ahtaasti vieriviereen. Tosin sijainti ja tila näkyivät myös hinnassa, 30USD yö, tuuletimella ja kylmällä vedellä. Lämmintä vettä ei kyllä kaipaakaan, sen verran lämmintä on muutenkin. Merivesikin on n. 30C, joten viilentymiseen siitä ei ole apua. Ilman jo mainitsemaani tuulta olisi aika tukalat oltavat. Nyt kaikki on aika lailla täydellistä.

Olemme ottaneet tavaksi nousta ennen seitsemää ja suunnata pitkälle kävelylle rantaa pitkin. Siihen aikaan on vielä mukavan raikas ilma ja eikä muita ihmisiä juurikaan näy. Siinä saa samalla juteltua monesta jutusta, asia joka usein jää vähiin, kun molemmat vain kyyhöttää koneidensa takana. Kävelyn päätämme pulahduksella mereen. Se on aamuisin yleensä niin tyyni, että uimaan pystyy pidempiäkin matkoja rantaa seuraillen. Aamupala on vielä rentoilun aikaa, syömisen lomassa lueskelen yleensä blogeja ja uutisia tai katson mitä Facessa on tapahtunut.

Kymmenen aikaan aamulla ollaan aloitettu ”virallinen” työpäivä ja istuttu koneen ääressä auringonlaskuun asti. Kuten paikallinen rantakaupustelija yhtenä päivänä totesi ”you’re always working”, eli te teette aina töitä… Mutta kun täällä on niin rauhallista, että saa paljon tehtyä. Eikä tosissaan paljoa muutakaan tekemistä, ainakaan jos ei oikein ymmärrä auringonoton päälle. – Joka siis minun kokemuksestani on hikistä ja epämukavaa ja palkkana on palanut iho. Eli ei kiitos.

Kuuden maissa on yleensä aika keskeyttää työnteko ja ottaa ’auringonlaskuolut’. Täytyyhän sitä vähän tasapainottaa sitä terveellistä aamupuolta. Toisinaan on tosin ollut skype-chättejä Suomeen vielä illalla, joten auringonlaskuolut on saanut vaihtua aurinko-laski-jo-2-tuntia-sitten olueen. Ihan hyvää sekin. Illalla on myös hyvin aikaa lueskella ja opiskella, esim. Courseran koukuttavia kursseja.

Oluen lisäksi ollaan nautittu myös hyvästä (ja raskaasta) ruuasta. Vaa’alle en varmaan uskalla astua muutamaan viikkoon. Papa Pippo kun on samalla italialainen ravintola ja koska olemme tehneet päivät pitkät töitä, niin olemme syöneet lähes joka päivä siellä sekä lounasta (pastaa!) että illallista (pizzaa / salaattia). Välipalaksi olemme sentään syöneet hedelmiä, joita ostamme valmiiksi pilkottuina vakiomyyjältämme. Tuoreet hedelmät – yksi tämän maailmankulman ihanuuksista.

Nettiyhteyksien suhteen maailma on kyllä ihmeellinen. Tai ainakin Kaakkois-Aasia, jossa jokaisessa turistien löytämässä kolkassa on nettiyhteydet tarjolla. Tälläkin rannalla lähes kaikissa pikkupuljuissakin on kyltti ”free wifi”. Nettiyhteys tosin toimii hyvinkin vaihdellen. Välillä yhteys on tosi hyvä, videopuhelut Suomeen onnistuu vaivatta. Toisinaan taas käyttö tuntuu paluulta kymmenen vuoden taakse, kun yksittäisen sivunkin lataus kestää minuutteja. Onneksi meillä ei ollut tänne montaakaan palaveria sovittuna, joten vaihtelu ei tuonut suuria ongelmia. Lisäksi sähkökatkoja on useita kertoja päivässä, mutta kaikilla paikoilla on omat generaattorit. Pimeässä ei siis tarvitse olla pitkään. Ja nettipurkki toimii akulla, joten netti ei katkea hetkeksikään. Prioriteetit kunnossa…

Mukavaa ja rentoa, mutta alkaa jo kaipaamaan vauhdikkaampaa ympäristöä. Ylihuomenna suunnataankin ensin takaisin Phnom Pheniin ja sieltä Ho Chi Minhiin Vietnamiin.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Viimeiset pari viikkoa on ollut aika vauhdikasta reissaamista, joten pysähtyminen onkin tarpeen. Helmikuun lopulla jätimme ihanan Chiang Main taaksemme ja suuntasimme uudelleen Kuala Lumpuriin. Vietimme siellä tällä kertaa vain neljä yötä ja majoituimme jonkin verran ydinkeskustan ulkopuolelle, paikkaan jossa ei muita turisteja pahemmin näkynyt. Nähtiin siis ihan eri kaupunki kuin viime pysähdyksellä… Alueelta löytyi muutaman sadan metrin säteellä kymmeniä ruokapaikkoja. Ilmeisesti paikalliset eivät pahemmin itse kokkaa, vaan syövät ulkona ja samalla tapaavat tuttuja.

Seuraavaksi suuntasimme viideksi päiväksi Singaporeen, joka oli kuin pala Eurooppaa Aasian keskellä. Tai ehkei Euroopassakaan yleensä ole niin siistiä ja säntillistä. Suomalaisena oli kuitenkin jotenkin kotoisa olo… Vaikka muutaman Kaakkois-Aasian kuukauden jälkeen jo pistikin silmään se, miten ihmiset oikeasti noudattivat ohjekylttejä. Lieneekö ainoa paikka Aasiassa, jossa jalankulkijat pysähtyvät punaisiin valoihin, vaikka autoja ei näy?

Singaporesta palasimme Kuala Lumpuriin, jossa tapasimme ihanan ystävämme Marian. Parin päivän aikana keskityimme lähinnä syömiseen ja juomiseen eri paikoissa. Lähtöpäivänä kävimme myös seikkailemassa paikallisella metsäntutkimuslaitoksella ja opimme, että aina pitää tuplatsekata ohjeet, vaikka respan mukava tyttö oikein tietäväiseltä vaikuttaakin. Mentiin sitten aika monta juna-asemaa liian pitkälle ja tajuttiin asia vasta ajeltuamme taksilla puolisen tuntia ja hermostuttuamme kuljettajalle (opaskirjan mukaan taksimatkan piti olla n. 5-10 minuuttia). Jäi sitten ajan loppuessa päänähtävyys eli riippusiltakävely puiden latvassa kokematta, mutta olipa seikkailu.

Maria tuli mukaamme vielä Kambotzaan. Lensimme Siem Reapiin Angkorin muinaistemppeleitä ihmettelemään. Olin lukenut matkaoppaista, että päiväksi vuokrattavia autoja kuskeineen löytyy joka puolelta ja niinpä olikin, jo lentokentältä hotellille meidät kuljettanut taksikuski Mr. Bros onnistui kauppaamaan meille itsensä kuskiksi seuraavaksi päiväksi.. Toisena temppelipäivänä otettiin mukaan vielä opas, jonka kertomat tarinat auttoivat ymmärtämään paikkaa paremmin.

Siem Reapista matka jatkui Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Pheniin. Sieltä löytyi viihtyisä jokibulevardi monine ravintoloineen. Ja mukava pikkuhotelli uima-altaineen. Ongelmia tuottivat tosin säännölliset sähkökatkot, mutta onneksi näihin pariin päivään ei ollut paljoa töitä suunniteltuna. Sen sijaan tutustuimme enemmänkin maan kauhistuttavaan lähihistoriaan. Aina jaksaa ihmetyttää, miten sellaiset tragediat ovat mahdollisia ja miten niitä vain tapahtuu vielä nykyaikanakin. Toivoa toi kuitenkin se, että kuolemankentilläkin vieraillessa kuului kauempaa lasten mekastus. Elämä jatkuu.

Tässä taas tällainen pikakatsaus, kun on kovasti kyselty postausten perään. Nyt rannalla ollessa ehtii varmaan kirjoittelemaan vielä tarkempia sepustuksiakin. Melkein lupaus.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä