Tänä vuonna on vielä muutama lisäsyy saapua paikalle, sillä tarjolla on ohjelmaa myös meidän matkabloggaajien puolesta: Blogipaviljonki, johon voit tulla juttelemana meidän bloggaajien kanssa sekä Travel Bloggers Give Back -hyväntekeväisyystempaus, josta voit ostaa upean matkakuvan seinällesi. Näkyypä sitä useampi bloggaaja messujen lavallakin (Live now, dream later -blogista löydät hyvän listauksen näistä kaikista.)

Blogipaviljonki

Blogipaviljongissa tarjolla on varmasti hyvää juttuseuraa. Siellä kun pääset tutustumaan suomalaiseen matkablogiskeneen ja ammentamaan paikalla olevilta bloggareilta vinkkejä ja vastauksia mielessäsi pyöriviin reissukysymyksiin.

Minut löydät blogipaviljongista näillä näkymin perjantaina klo 10-15 ja lauantaina klo 14-18. Tule ihmeessä juttelemaan! Ja saa sitä muuallakin messuilla nykäistä hihasta, jos satun vastaan tulemaan.

Lisää tietoa ja mukana olevat bloggaajat: www.blogipaviljonki.fi
Seuraa myös somessa: FB-ryhmä — FB-tapahtuma — Twitter

Travel Bloggers Give Back

Travel Bloggers Give Back kerää tänä vuonna rahaa Laosin vähäosaisten lasten koulunkäynnin tukemiseksi myymällä messulauantaina ja -sunnuntaina printtejä bloggaajien parhaista valokuvista. Kuvia on tarjolla kymmeniä ja kokoja kolme: 10×15, A4 ja A5. Osa kuvista (ml. minun kuvani!) on teetetty valokuvanäyttelyksi, jossa esillä olevat 50×70 taulut myydään tapahtuman lopuksi. Sieltäpä siis hankkimaan matkainspiraatiota seinälle, omalle tai ystävän!

Tempauksen tukena toimivat Rantapallo (messualue), Epson (kuvien printtaus) ja Matkapörssi (ostajien kesken arvottava matkalahjakortti). Näin kaikki kuvamyynnillä kerätyt rahat voidaan lahjoittaa Plan Suomen kautta tukemaan Laosin Bokeon läänin pieniä koululaisia (projektin tarkempi kuvaus).

Ja mikäkö kuva meiltä valikoitui mukaan tempaukseen? No tämä hurmaava kissakaveri Kreikan saaristosta:

Lisää tietoa ja myynnissä olevien kuvien esittely: travelbloggersgiveback.com
Seuraa myös somessa: FB-ryhmä — FB-tapahtuma — Twitter — Instagram
Valokuvanäyttelyn löydät messuosastolta 7m138.

Voita liput messuille!

Sain arvottavakseni kaksi yhden päivän messulippua (arvo 18€). Lahjoitan nämä yhdelle lukijalleni ja voit osallistua arvontaan kertomalla tämän vuoden matkahaaveistasi tämän postauksen kommenteissa ja/tai jättämällä kommentin Kotona kaikkialla FB-ryhmän Matkamessukeskusteluun. – Saa tykätäkin samalla, vaikkei sitä vaadita :)

Molemmista kommenteista saat yhden arvan, eli nopealla päässälaskulla parhaimmillaan kaksi. Osallistu viimeistään maanantaina 9.1., sillä arvon liput 10.1. ja otan suoraan yhteyttä voittajaan postittaakseni liput. Jos en saa voittajaa kiinni 12.1. mennessä, arvon liput uudelleen. Muistathan siis jättää yhteystietosi blogikommenttiin ja seurata Facebookia! ARVONTA SUORITETTU: Voittaja on täällä blogissa kommentoinut Salla ja häneen on otettu yhteyttä.

Jos haluat vielä moninkertaistaa voittomahdollisuutesi, kurkkaapa Blogipaviljongin FB-ryhmästä listaus lippuja arpovista blogeista:

Ja jos onnetar ei suosi, niin lippu kannattaa hankkia etukäteen. Matkamessujen sivuilta lipun saa hintaan 16€ ja jos olet VR:n veturilainen, saat lipun vielä halvemmalla eli 12€ (alennuskoodi “VETURI”).

Nähdään messuilla!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Viikko alkoi Münchenissa. Torstaina tein töitä ja kirjoittelin blogia ystäviemme pikku takapihalla. Aurinko paistoi pitkästä aikaa ja linnut rapistelivat puskissa. Tehtiin löytöretki lähikauppaan (kaalisalaattia ja tuoremehua) ja illalla käperryttiin kaikki sohvalle tv:n eteen.

Perjantaina tehtiin vähän lyhyempi päivä ja suunnattiin vihdoinkin tutkimaan kaupunkia tarkemmin. Saatiin pyörät lainaan ja ne olivatkin loistava ratkaisu, sillä pyöräteitä löytyi hyvin ja liikkuminen oli sujuvaa. Viileteltiin menemään leveillä bulevardeilla, välillä pysähtyen kuvaamaan tai kävelemään aukioiden sykkeessä.

Englantilaisen puutarhan metsäpolut, avarat nurmikot ja kaiken keskellä virtailevat leikkisät purot hurmasivat minut. Kuvittelin jo, miten ensi kesänä asun muutaman kuukauden kaupungissa ja tulen tänne puistoon iltapäivisin mukanani hyvä kirja ja viltti. Ja miten keräännymme ystävien kanssa joen rannalle viinipullon ja tarinoiden pariin auringonlaskun aikaan.

Puiston laidalta löytyy myös jatkuva aalto, joka houkuttelee luokseen surffaajia ja vielä sankemmin katselijoita. Aika jännä.

Lauantai oli matkapäivä, alkaen totuttuun tapaan liian aikaisesta aamuherätyksestä ja kiireestä. Viiden tunnin bussimatka Ljubljanaan venyi ruuhkissa seistessä yli kahdeksaan tuntiin, onneksi bussi oli mukava ja maisemat alppeja ylittäessä mahtavia sateesta huolimatta. Ljubljanassa ehdittiin pitää ruokatauko, sillä yksi juna meni juuri nenän edestä. Kahden tunnin junamatka Poljcaneen, vietettynä ikkunaan liimautuen upeissa maisemissa, sitten vielä 45 minuutin operaatio tilatessa taksia ilman yhteistä kieltä ja lopulta olimme perillä Statenbergin kartanossa.

Saapuessamme oli jo pimeää, joten pääsimme näkemään upean ympäristön vasta sunnuntai-aamuna. Tämä alla oleva näkymä avautui takapihalta, jonka pöydissä nautimme kaikki ateriat ellei ihan kaatamalla satanut. Mikäs sen parempi tapa aloittaa aamu, kuin juoda kuppi kuumaa teetä ja ihailla näitä maisemia?

Statenbergin kartano on yli 300 vuotta vanha ja päässyt välillä rapistumaan aika pahasti, mutta on nyt saamassa uuden elämän. Monet huoneista eivät ole tällä hetkellä käytössä, mutta paikallinen yhteisö on talkoovoimin kunnostanut monia osioita, esimerkiksi pikkuhuoneita vieraiden majoittamiseksi, muutaman kokoushuoneen sekä museoesineillä kalustettuja entisiä ylimystön huoneita. Ihanaa paikassa on se, että siellä ei tunne olevansa museossa, vaan jossain, missä voi olla ja elää.

Kartanossa järjestettiin nyt kolmannen kerran Art of Hosting harjoittajien kokoontuminen, Learning Village eli oppimiskylä. Kutsuvana kysymyksenä oli: “Mikä on mahdollista jos otamme aikaa elääkseemme, työksennelläksemme ja oppiaksemme yhdessä rehellisesti, uteliaasti ja yhteisöllisesti?” Viikon ohjelma toteutettiin Open Space tekniikalla, eli kaikki paikalla olijat saivat tarjota ja ehdottaa sisältöä ja osallistua mihin halusivat. Osa tuli kauempaa ja oli paikalla koko viikon, monet paikalliset taas liittyivät seuraan päiväksi tai pariksi.

Ensimmäisten päivien kohokohtia minulle olivat suurensuuren pitsan valmistaminen yhdessä (maailman painavinta leipää varten rakennetussa jättiuunissa), graafisen fasilitoinnin harjoittelu, kahdenkeskiset keskustelut ja pitkäksi venähtänyt illallinen ulkona tähtien loisteessa, viinin virratessa ja nuorempien osallistujien musisoidessa. Selväksi tuli myös se, että vapaassa kokoontumisessa (emotionaalisen) vuoristoradan huiput ja pohjakohdat ovat tavallista jyrkempiä.

Elämäntäyteinen viikko, täynnä hymyä ja suuria ajatuksia. Aikaa olla ja hidastaa. Kuluvalla viikolla lisää tätä ja Ljubljanan ihanuutta.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Viestintäklinikalla saimme ensin kuulla paria asiantuntijaa. Theodor Arhio TBWA/Helsingistä oli panostanut paljon esitykseensä; miettinyt mitä ja miten kertoo, ja miten slidet tukevat esitystä varastamatta päähuomiota. Illan pääanti oli puoli tuntia henkilökohtaista aikaa viestinnän asiantuntijan kanssa. Ellun kanojen Anna Puustell toimi meidän asiantuntijanamme, suuri kiitos hänelle!

Keskustelimme paljon viestin rakentamista kohderyhmälle sopivaksi. Millainen kieli olisi sopivinta juuri meidän kohderyhmällemme, miten saamme haluamamme viesti heille perille? Esimerkiksi ”prototyyppi” sana voidaan ymmärtää monilla eri tavoin ja monille se ei tarkoita käytännössä mitään. Huomasimme myös, että olemme yrittäneet määritellä asioita liiankin tarkasti. Eli kun joku haluaa tietää mikä kohderyhmämme on, niin pk-yritykset ja muut yhteisöt olisikin useimmiten enemmän kuin riittävä vastaus.

Kävellessämme kotiin tapahtumasta puimme sen antia ja mietimme myös sitä, missä vaiheessa ja miten tuomme esiin paikkariippumattomuussuunnitelmiamme. Jos sillä aloittaa, niin yleensä kiinnostus on varma. Toisaalta, siinä saattaa jäädä sivuosaan se mitä yrityksemme tekee, kun keskustelukumppani keskittyy utelemaan matkasuunnitelmistamme. Jos asiasta taas ei kerro, niin tuntuu, että antaisi jotenkin valheellisen kuvan siitä mitä me aiomme tehdä. Täydellistä ratkaisua tähän tuskin löytyy, mutta kun saataisiin sovittua edes muutama kertomusmalli tiettyihin tilanteisiin.

Viestintä on meillä teemana seuraavassa Lunar Societyssä viikon päästä, siitä varmaankin lisää sen jälkeen.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Päivän suunnitteleminen oli kivaa, sillä tiesin, että tämän porukan kanssa voisin käyttää monenlaisia menetelmiä ja kokeilla kaikenlaista. Tykkään keksiä uusia juttuja ja muokata vanhoista menetelmistä hieman erilaisia, joten tämä oli täydellinen tilaisuus. Tiesin myös, että tämä ryhmä tulisi olemaan hyvin aktiivinen ja samalla myös vaativa.

Ihan aluksi kiinnitin seinälle erilaisia lehdistä leikkaamiani ilme-kuvia ja pyysin osallistujia liimaamaan nimensä post-itillä sen kuvan viereen, joka kuvasi heidän sen hetkistä fiilistään. Pyysin heitä myös päivittämään tätä päivän aikana. Tämä auttoi hahmottamaan kokonaisuutta, kun osallistujia oli kuitenkin niin paljon. Historiaa kävin läpi niin, että olin valinnut joukon valokuvia projektimme alkuajoilta. Osallistujat saivat valita mihin kuvaan liittyvän tarinan he halusivat milloinkin kuulla. Lisäksi liimasin aina kertomuksen aluksi kuvan aikajanalle, jonka avulla kokonaisuuden pystyi hahmottamaan paremmin, vaikka kertomukset eivät loogisesti toisesta toiseen edenneetkään.

Suurimman osan päivästä teetätin erilaisia ryhmätöitä, sillä koen sen olevan paljon parempi, tai ainakin helpompi, tapa opettaa asioita kuin luennointi. Käytin mm. ryhmissä piirtämistä (hyvä keino yhteisen ymmärryksen luomiseen), toinen toisensa haastattelemista (pakottaa kaikki aktiivisesti osallistumaan), mind-mapien tekemistä (asioiden välisten yhteyksien hahmottaminen) ja kuvakortteja (assosiaatioharjoitukset, uusien näkökulmien löytäminen). Pyysin myös osallistujia suunnittelemaan muutamia aktiviteetteja, joita he voisivat kurssilla käyttää ja laitoin heidät vetämään näitä harjoituksia toisilleen. Harjoituksien yhteydessä keskustelimme niiden toimivuudesta ja sopivuudesta erilaisiin tilanteisiin. — Harjoittelijoita huolestutti miten suomalaiset teinit tällaisiin interaktiivisiin menetelmiin suhtautuvat (ja vielä kun kielenä on englanti), mutta lupasin, että ihan hyvin kunhan pääsevät alkukankeudesta…

Mukavaa, kun osallistujat ovat aidosti kiinnostuneen oloisia päivän aiheesta, osallistuvat aktiivisesti ja kyselevät & kyseenalaistavatkin. Siinä oppii ja kehittyy myös itse enemmän. Päivän jälkeen olinkin täynnä energiaa ja ideoita, mutta samalla rättiväsynyt. Jännä tunne, eikä haittaisi jos sellainen olisi useamminkin :)

Yhden ryhmätyön upea lopputuotos

Minä kouluttamassa

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Oman yrityksemme tuotteen pitchaaminen toi meille paljon keskusteltavaa ja päädyimmekin mieheni kanssa käyttämään suurimman osan ajasta keskinäiseen pohdiskeluun. (Huonosti käytetty verkostoitumistilaisuus siis. Siihenkin pitäisi muistaa panostaa…) Ongelmana meillä oli lähinnä se, että tuotteemme ovat vielä melko epämääräisiä ja että toimintamme on enemmänkin pienen mittakaavan osaamispainoteista toimintaa, kuin suureen kasvuun tähtävää tuotelähtöistä kasvuyrittämistä.

Pääkaupunkiseudulta löytyy nykyään kaikenlaista tukea juuri tämän tyyppisiä, teknologiaan perustuvia kasvuyrityksiä aloitteleville. Lisäksi on paljon ihan peruskoulutusta ja neuvontaa yrittäjyyteen. Mutta entäs me, jotka perustamme oman yrityksemme toiminnan omaan osaamiseemme ja muiden konsultointiin? Tällaisille ideoille ei tunnu löytyvän tukevia tapahtumia tai sopivia yhteisöjä. Jos tunnet joitakin, niin ilmianna! Luulisi meitäkin olevan ja tarvetta vertaistukeen.

Founder’s Instituteen palatakseni, niin sen konsepti sinänsä on mielenkiintoinen. Tämän yllä kuvatun kohdentamisongelma lisäksi haasteena on suunnitelmiimme sopimattomat aikataulut, sillä ohjelma jatkuu helmikuulle asti. Mutta teknologiaan perustuvan yrityksen starttaamista aloittelevat/suunnittelevat, käykääpä kurkistamassa olisiko tämä teidän juttu.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Ennen kirjaan tutustumistani minulla oli hieman ennakkoluuloja, sillä monet niistä kyläkirjoista joihin olen aiemmin törmännyt, ovat olleet uuvuttavia nimiluetteloita. Onneksi tämä kirja osui siihen toiseen kategoriaan, eli ihmisläheisesti arjen tapahtumista kertoviin. Tempauduin kertomuksiin mukaan ja moneen kertaan nauroin kuvatuille kommelluksille ihan ääneen. Osa tarinoista on kirjoitettu lähes suoraan tapahtumissa mukana olleiden ihmisten nauhoille kertomista ja niitä lukiessa tuntuu kuin istuisi itse tuvanpenkillä tarinointia kuuntelemassa. Ja ehkä samalla itsellekin tarttuu jotain, jota hyödyntää tässä tarinankertojaksi opetellessa.

Monet ihmiset olivat olleet omilla tavoillaan mukana kirjan tekemisessä, kuka tarinoiden kertojana, kuka oikolukijana, kuka etsinyt kätköistään vanhoja valokuvia. Iltapäivällä kokoonnuimme ensin juhlistamaan kirjan julkaisua tämän reilun parinkymmenen hengen ryhmän kanssa. Tunnelma oli mukavan välitön ja oli hienoa nähdä, kuinka tyytyväisiä ihmiset olivat tähän aikaansaannokseen. Paikalla oli paljon myös vanhempaa väkeä, joilla oli omakohtaisia kokemuksia kirjan tapahtumien ajoilta, tai jotka olivat ainakin omilta vanhemmiltaan näistä kuulleet. Mielenkiintoisia tarinoita riitti siis myös tilaisuuden aikana.

Illalla tapahtunutta varsinaista julkaistamistilaisuutta oli mainostettu paikallisessa lehdessä, tienvarren ilmoitustaululla sekä varsinkin puskaradion kautta. Paikalle saapui runsas osanotto, pihassa pyöri kymmeniä ihmisiä jo hyvissä ajoin ennen määräaikaa. Joku laski, että illan aikana oli paikalla käynyt melkein sata ihmistä. Oli hienoa nähdä, miten kylä on edelleen hengissä ja yhteisöllisyys on vahvaa. Tällaista yhteisöllisyyttä minäkin haluan aina elämässäni olevan!

www.virranpielenkyla.fi

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä