Vauhdikas reissu Ruotsiin, joka pääsi yllättämään hyvinkin positiivisesti. Reiluun viikkoon mahtui hemmottelua saaristossa, turisteilua ja matkabloggaajaseminaari Tukholmassa sekä retki Peppi Pitkätossun jalanjäljissä Smälandiin.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

TBEX matkabloggaajasemma tarjosi heinäkuussa hyvän tekosyyn Ruotsin matkalle. Olin aiemmin tutustunut pelkästään Tukholmaan ja siihenkin lähinnä risteilyjen päivävisiittien muodossa, joten oli todellakin jo aika sukeltaa syvemmälle.

Ehdin ensimmäisenä päivänä – tiistaina – vain heittämään tavarani Forenomin meille suomalaisbloggaajille tarjoamaan upeaan kämppään, sillä jatkoin heti bloggaajamatkalle Tukholman saaristoon. Djuronäsetin hotelli ja kokouskeskus Tukholman saaristossa, yllättävän lyhyen bussimatkan päässä keskustasta, hemmotteli meitä vuorokauden verran.

Aloitimme herkkulounaalla meren äärellä, sateen vaihtuessa hiljalleen auringonpaisteeksi. Tarjolla oli paikallisista raaka-aineista tehtyä lähiruokaa, joka katosi hetkessä nälkäisten bloggarien vatsaan. Kunhan kaikki vain olivat ensin saaneet riittävästi kuvia, tietenkin.

Sama linja jatkui illallisella, kylläpä vaan oli hyvää! Illan aikana ehdimme myös nautiskelemaan paljusta ja saunasta, ja muutamat rohkeat – minä mukaanlukien – meren vilvoittavista aalloista. Rantaterassilla live-bändi soitteli jazzia ja olut tarjoiltiin huuruisen kylmänä.

Aamulla heräsin ajoissa, sillä halusin testata hotellin saunamaailman ennen Tukholmaan paluuta. Olin ilmeisesti ainoa aamuvirkku, sillä sain nautiskella neljästä erilaisesta saunasta ja elämyssuihkusta – väriä, ääniä, tuoksuja! – omassa rauhassani.

Saunan jälkeisessä tyyneydessä ja vatsa täynnä maittavia aamiaisherkkuja olinkin valmis kohtaamaan päivän pettymyksen. Meille oli tarjolla ajelu piensukellusveneellä, mutta en millään keksinyt miten pääsen rikkinäisen polveni kanssa pujottautumaan veneen pienestä suuaukosta. Jäin siis rannalle kuvailemaan ja kateellisena mutisemaan. Onneksi oli sentään ne kauniit saaristomaisemat ihailtavina.

Tukholmaan palattuani hektisen ohjelman piti jatkua valokuvauskierroksella, mutta jonkin sekaannuksen takia oppaamme ei ilmestynyt paikalle.

Pyörimme muutaman muun osallistujan kanssa hetken vanhassa kaupungissa, ennen kuin palasin asunnolle hyödyntämään ilmaantuneen vapaa-ajan. Eli – pikaisen take away lounaan jälkeen – ottamaan kunnon torkut kämppämme ihanan pehmessä sängyssä. Saatuani univelkaa hieman kuitattua olikin hyvä jatkaa talon sisäpihalle Forenomin järkkäämiin grillibileisiin, heidän väkeään ja kanssabloggaajia tapaamaan.

Torstaina pidimme muutaman muun bloggaajan kanssa turistipäivän, hyödyntäen Visit Swedeniltä saamiamme Tukholma-passeja ja metrokortteja. Aloitimme Globenin SkyView-näköalahissistä, eli Globenin pallon päälle kuljettavasta läpinäkyvästä pallosta. Täytyy myöntää, että näköalat olivat hieman pettymys, enkä ehkä suosittelisi tätä ihan ensimmäiseksi jutuksi Tukholmassa. Jos aikaa on reilusti, niin silloin mikä ettei. Paikalla kannattaa olla ajoissa aamulla, sillä paikkoja on rajoitetusti ja jotkut meidän jälkeemme tulleet saivat ajan vasta useamman tunnin päähän.

Globenilta palasimme vanhan kaupungin kulmille ja hyppäsimme vesibussiin. Vaikka sekä Helsinki että Tukholma ovat molemmat meren äärellä, niin Tukholma on paljon selkeämmin veden ympäröimä. Veneillä pääsee kulkemaan suhteellisen kätevästi paikasta toiseen eikä näkymissä ole valittamista.

Me hyppäsimme pois Gröna Lundin pysäkillä nauttiaksemme hetken huvipuistotunnelmasta. Gröna Lundin versio ketjukeinukarusellista oli hieman villimpi kuin Särkänniemen vastaava. 120 metrin korkeuteen nouseva ja parhaimmillaan 70km/h pyörivä laite tarjosi sekä adrenaliiniryöpyn että yhdet parhaista näkymistä Tukholman ylle. Voitti kyllä selkeästi aiemmin päivällä kokeilemamme SkyViewn!

Keinukyydin jälkeen suuntasimme hieman toisenlaisen viihteen pariin, eli Fotografiska-museoon ja valokuvien maailmaan. En tiedä miksen ole museossa aiemmin käynyt, mutta nyt se kyllä päätyi ehdottomaksi kohteeksi jokaiselle Tukholman vierailulleni.

Parin päivän turisteilun jälkeen vuorossa oli varsinainen TBEX-seminaari. Puheissa oli muutama todella hyödyllinen, osa taas tuntui ajanhukalta. Mutta kuten aiemmissakin TBEXeissa, parasta antia olivat tapaamani kanssabloggaajat ja kaikki mielenkiintoiset keskustelut. Pääsimme myös tutustumaan mm. Vasa– ja Abba-museoihin iltajuhlien merkeissä. Jälkimmäinen oli todella viihdyttävä kokemus, sinne kannattaa suunnata kaveriporukalla hassuttelemaan!

TBEX:in jälkeen jatkoin pressimatkalle Smålandiin, Peppi Pitkätossun jalanjäljille. Haettavana olisi ollut monta muutakin matkaa, mutta valinta oli minulle helppo. Astrid Lindgrenin valloittava maailma, Kastholman historiallinen linna ja retki aurinkoiseen saaristoon, siinäpä kuin minulle räätälöity yhdistelmä.

Astrid Lindgrenin Maailma Vimmerbyssä oli selkeästi lapsiperheille suunnattu, mutta kyllä tällainen Astridin tarinoiden parissa kasvanut aikuinenkin viihtyi paremmin kuin hyvin. Sisäinen lapseni hymyili leveästi hyppelehtiessäni kohteesta toiseen: Kissankulma, Huvikumpu, Matiaksenlinna…

Elämyspuisto tuo Astridin luomukset henkiin upeiden lavasteiden ja näyttelijöiden avulla. Kävijä pääsee itse seikkailemaan eri rakennuksissa ja ympäristöissä, ja ainakin minuun puiston lämminhenkinen ja ihmisläheinen toteutus iski paremmin kuin Disneyn kiiltokuvamaailma.

Puistossa on myös useita mukavia ravintoloita ja kahviloita, joiden tarjonta perustuu lähiruokaan. Itse söimme lounasta ravintolassa, jossa kaikki tarjolla ollut ruoka oli tuttua Astridin kirjoista. Pannukakkua ja pekonia lounaaksi, miten olisi? Minulle maistui.

Astrid Lindgrenin maailman lähistöltä löytyy myös Astrid Lindgrenin Näs, joka on yhdistelmä museota ja taidepuistoa. Astridin lapsuuskotiin pääsee tutustumaan asiantuntevan oppaan johdolla ja varsinaisessa museonäyttelyssä hyppäämään syvemmälle Astridin elämään. Aika uskomaton nainen, pakko sanoa!

Museokierroksen jälkeen livahdin hetkeksi omaan rauhaani taidepuistoa kiertelemään. Tästä tuli lopulta yksi päivän kohokohdista, sillä puisto oli kerrassaan lumoava kokemus täynnä pieniä yksityiskohtia, ennakkoluulottomuutta ja ajatuksenherättäjiä.

Illalla herkuttelimme vielä majapaikkamme Vimmerby Stadshotellin ravintolassa. En ollut oikeastaan edes ajatellut pressimatkamme ruokailuja, sillä olin niin innostunut kohteista. Mutta kyllä ne ruotsalaiset vaan sen ruuankin osaavat hoitaa. Ja oluenpanon.

Toisena matkapäivänä oli vuorossa osuus, jonka olin ajatuksissani kokonaan ohittanut. Osalle matkakumppaneistani se taas oli koko retken kohokohta. Kyseessä oli Glassriketin alue, eli “lasin valtakunta”. Vierailimme kahdella lasitehtaalla ja täytyy myöntää, että olin positiivisesti yllättynyt.

Olin odottanut jotain yksitoikkoisempaa ja tylsempää, mutta varsinkin näyttelyosioissa oli mitä mielikuvituksellisempia töitä. Tuo gorillatäti melkein lähti mukaani.

Kalmarin kaupungissa kiertelimme oppaan kanssa. Tämä opas ei ilmeisesti ollut tottunut kameraan kiinni kasvaneisiin matkabloggaajiin, sillä hän kiirehti eteenpäin niin vauhdilla, että saimme hädin tuskin kuvia otettua reitin varrella.

Kalmarin linnalla meillä onneksi oli enemmän aikaa ja kiertokävelyn lisäksi minuutteja kului rutkasti kameran takana – ja joidenkin kohdalla myös edessä. Linna kaikkine tarinoineen oli todella kiinnostava, varsinkin koska se on vahvasti sidoksissa myös Suomen historian käännöksiin.

Viimeisenä matkapäivän aloitimme yltäkylläisellä fikalla – eli kahvihetkellä – pienessä Mörtforsin kylässä. Pöydät notkuivat monenmoisia herkkuja ja itse kylä pienen virran rannalla oli mitä idyllisin. Voiko tuollaisia paikkoja edes olla olemassa?

Päivän vietimme Idön saarella Itämeren syleilyssä. Västervikin kaupungista mantereen puolelta pääsee Idölle – ja monelle muullekin saarelle – kätevästi yhteysveneellä. Idön erikoisuus on korkea luotsitorni, jonne kiivettyään pääsee nauttimaan upeista maisemista saariston yli.

Sisämaan asukkina saaristoelämä on ollut minulle harvinaista herkkua, mutta voisin hyvin kuvitella viettäväni jonkin kesän jollain viihtyisällä Itämeren saarella rennosti eläen ja luonnosta nauttien. Talveksi lähtisin kyllä karkuun.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja junan puksutellessa illan hämärässä Tukholman asemalle jatkoin matkaa suoraan lentokentälle ja Helsingin koneeseen. Vantaan kämpillä sänkyyn kaatuessani – siinä kahden aikaan yöllä – oli aika matkustanut olo. Miten reiluun viikkoon mahtuukin niin paljon kokemuksia ja elämyksiä? Ja vielä tuossa ihan kulman takana, naapurimaassa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstaina osallistuin (jo toiselle) ruokakävelykierrokselle Ateenassa. Matkalla tapaamispaikalle sain maistiaisen siitä, miten hyvin (eli huonosti) Ateenan viemäriverkosto hanskaa kunnon vesisateen. Muuten vielä onnistui kiertämään lammikot, mutta tietä yrittäessä ei auttanut, vaikka yritin etsiä sopivaa ylityspaikkaa koko korttelin matkalta. Vaihtoehtoina oli kahlata nilkkoihin asti yltävässä vedessä tai jättää kierros väliin. Gore-tex tossut ei tässä vaiheessa paljoakaan auttaneet. Onneksi kierros oli niin hyvä, että märät tossut unohtuivat. Tällä kertaa ohjelmassa oli enemmän ruokaa ja vähemmän tarinoita kuin ensimmäisellä kierroksella. Mieleen tästä jäivät varsinkin alla kuvatut lihat (se vesipuhvelisalami, oi!), hunajamaistelu sekä makeat loukoumade-donitsit.

Illalla oli TBEX-matkabloggajaseminaarin virallisten avajaisten aika. Kojuissa pääsi maistelemaan monenlaisia ruokia ja juomia eri puolilta Kreikkaa, ja toisaalla soi livemusa koko illan. Ouzoa oli tarjolla liiankin kanssa, onneksi tasapainoksi löytyi viinejä ja tuoremehuja. Juustoja oli maisteltavissa vaikka minkälaisia ja pähkinävaahtojälkkäriä oli pakko käydä santsaamassa. Joskus kymmenen aikaan olin jo lähdössä kotiinpäin, mutta päätettiin vielä katsastaa mitä musalavalla tapahtuu. Siellä olikin niin mukava kreikkalais-lattarifuusiota soitteleva yhtye, että sinne jämähdettiin tanssimaan.

Perjantaina kiittelin itseäni hyvästä majapaikan valinnasta, sillä konffapaikalle oli vain kymmenen minsan kävelymatka. Sade oli taas muuttanut tiet puroiksi, mutta minä kekseliäänä tyttönä käärin housunpuntit ylös, laitoin flipflopit jalkaan ja pakkasin kengät laukkuun. Tapahtuman avaussessiolla juteltiin matkabloggaajien yhteistyöstä turismitoimistojen kanssa. Päivän aikana kävin oppimassa myös hakukoneoptimoinnista, brändinrakennuksesta sekä lisää yhteistyöstä turismitoimistojen kanssa. Kirjoittelen näistä sessioista vielä oman postauksensa, niin pääsen myös jakamaan värikkäät muistiinpanoni. Sessioiden ohella tutustuin myös moniin uusiin ihmisiin, sekä bloggaajiin että yritysedustajiin. Yhtenä kohokohtana oli Innastuksen Inna, joka toi pyytämääni täydennystä salmiakkivarastoon (kiitos!). Elämän tärkeitä asioita.

Illalla lähdin suunnistamaan Expedian sponssaamiin bileisiin bussilla ja kävellen. Hyvällä tuurillani kävelyosio osui juuri siihen ajankohtaan, jolloin kaupunkia ravisteli kunnon ukkosmyrsky. Kymmenisen minuuttia vettä tuli oikeasti ihan kaatamalla taivaalta, salamat jyrähteli, kadut täyttyi vedestä ja ambulanssit kiisivät ohi. Minä kyyristelin sateenvarjoni kanssa pienen katoksen alla, seuranani vanha kreikkalainen pariskunta. Selvisin muuten aika kuivana, mutta kaikki pohkeista alaspäin oli kyllä litimärkänä. Monet muut kaupungissa eivät päässeet ihan yhtä helpolla, sillä tulvavesi ilmeisesti vei autoja mukanaan ja vaurioitti monia koteja ja liiketiloja.

Lauantaina nukuin aamunavauksen ohi, tarkoituksenani mennä vasta sessioille. Tämäkin ajatus meni hieman mönkään, sillä myöhästyin päätyessäni kaivelemaan lasinpalaa varpaastani (perjantaipäivän flipflopit + tulvat eivät olleetkaan niin hyvä idea). Pääsin kuitenkin lopulta paikalle ja osallistuin parille hyvin mielenkiintoiselle sessiolle (brändipartneruudet ja tippejä freelancereille). Lopputapahtumassa juteltiin bloggaajien asemasta matkustamisen asiantuntijoina sekä kuultiin seuraavat TBEX-kohteet. Costa Brava Espanjassa 30.4.-2.5.2015 ja Bangkok lokakuussa!

Lopputapahtumasta jatkettin suoraan keskustan Pandrassou-kadulle, jossa meille oli järkätty katujuhlat. Kaupat tarjosivat maistiaisia ja esittelivät tuotteitaan, yhtyeet soittivat ja olipa siellä oopperalaulajakin parvekkeella esiintymässä. Katujuhlista jatkoin vielä “Underground Musicians” kierrokselle hymyileväisen ja asiantuntevan Vanessan johdolla. Kierros alkoi tarinoilla höystetyllä lyhyellä kävelyllä alueella ja huipentui ruuan-, juoman- ja musiikintäytteiseen illanviettoon ravintolassa. Mainio ilta ja mielenkiintoisena lisänä suomalaisveljekset, jotka olivat päätyneet kierrokselle vaikkeivat TBEX:issä olletkaan. (Heidän englanninkielinen bloginsa keskittyy kahviin, viiniin, ruokaan ja ihmisiin.)

Sunnuntaiaamuna olin hyvin kiitollinen tuntia taaksepäin siirretystä kellosta, sillä lauantain illanvietto venähti aika pitkäksi. Aamupäivän ohjelmassa oli Klassinen Ateena kävelykierros Akropolikselle ja Agoralle, eli jotain mitä oli ihan pakko kokea, kun kerran Ateenassa on. Oppaamme Dimitria Papadopoulou oli todella asiantunteva ja hän osasi kertoa paljon tarinoita ja mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Melkein neljän tunnin kävelyn jälkeen meillä kaikilla bloggareilla oli jo kova nälkä, joten etsimme lähistöltä ruokapaikan. Matkan varrelle osunut Monasterakin sunnuntainen katukirppis tosin hidasti etenemistä, siellä kun riitti niin paljon kuvattavaa (esim. alla näkyvä polaroid-kamera, niin hieno!). Muutenkin liikkuminen (ja syöminen) on hidasta bloggaajaseurassa, kun kaikki ottavat paljon kuvia kaikesta vastaantulevasta. Lounaan jälkeen kiertelin itsekseni Plakan alueella ennen viimeistä TBEX-retkeäni. Plaka on ihan keskustassa ja idyllinen alue, mutta aivan täynnä turistikauppoja ja -ravintoloita.

Illan hämärtyessä bussi kuljetti minut ja kymmenisen muuta bloggaajaa Treno sto Rouf -junateatterille. Tämä vanhoihin, entistettyihin junavaunuihin rakennettu kokonaisuus oli yksi mieleenpainuvimmista kohteistani Ateenassa. Yksi junavaunuista oli teatterisali, jonka sai myös heilumaan kuin oikeasti liikkeessä olevan junan. Aika siistiä. Junasta löytyi myös näyttelijöiden pukuhuoneet ja viihtyisä, terassiksi avautuva baarivaunu. Söimme upean kolmen ruokalajin illallisen ravintolavaunussa, joka oli ajalta ennen ensimmäistä maailmansotaa sekä nautimme viinistä ja livemusiikista Idän pikajunan vaunussa. Oopperalaulajan koulutuksen saanut Athina esitti meille kappaleita eri puolilta maailmaa ja se koko fiilis oli jotain ihmeellistä, kauniisti entisöity vaunu, tunteellinen laulu, ja hyvän illallisen jälkeinen rento olo. Kestovirne naamalla kävelin kotiin ja kaaduin sänkyyn.

Kuuden päivän ajan ohjelmaa aamusta yömyöhään sekä lyhyeksi jääneet yöunet veivät veronsa. Ei vanha enää jaksa. Onneksi olin varannut maanantain ihan vaan toipumiselle, eikä mitään ihmeempää tarvinnut tehdä. Heräsin ilman kelloa ja join rauhassa aamukahvini. Lueskelin uusien tuttavuuksien blogeja ja seurailin somessa. Illalla tein jotain, mitä en ole muutamaan kuukauteen tehnyt … avasin television. Ilokseni löysin monta englanninkielistä kanavaa: Travel Channel, Discovery Channel ja Animal Planet. Siinä kuluikin muutama tunti rattoisasti. Illan päätteeksi laskin vielä kylpyammeen täyteen lämmintä vettä ja löhösin siellä hyvin pitkään lehteä lueskellen. Täydellinen toipumispäivä!

Tiistain pysyttelin edelleen kotipiirissä, mutta tällä kertaa jo enemmän töiden parissa. Illalla myös kokkailin pitkästä aikaa. Kreikassa kun ollaan, niin tein feta-juusto-risottoa ja yrttikanaa. Keskiviikkona suunnattiin työpäivän jälkeen Akropolis-museoon. Uuteen, arkkitehtuuriltaan vaikuttavaan museoon on koottu Antiikin Ateenan historiallisia aarteita. Upein osa museota on sen ylin kerros, jonne Parthenon-temppelin kaiverretut kivet on koottu. Ylimmän kerroksen muoto mukailee Parthenonia, jonka samalla näkee lasiseinien läpi viereisellä kukkulalla. Kivet on aseteltu tismalleen samaan muotoon kuin ne alkuperäisessä temppelissä olivat ja kokonaisuus tuo kyllä antiikin ajan eloon.

Museon jälkeen kävelimme hiljakseen Plakan läpi Monasterakiin ja sieltä junalla pari pysäkkiä Petralonaan. Olin saanut vinkin alueen Troon-kadusta ja sen hyvistä ravintoloista, joten sovimme sinne treffit parin bloggaajakaverin kanssa. Löysimme oikein viihtyisän ravintolan (Salos Lagos), jossa ruoka oli huippuhyvää ja edullista, ja paikka täyttyi turistien sijaan paikallisista seurueista. Suosittelen!

Siinäpä se viikko. Vielä hetki Ateenaa jäljellä ja maanantaina sitten Turkkiin.

Tarkennus: Kaikki jutussa mainitsemani, TBEX:in yhteydessä tekemäni retket olivat osa seminaaria, enkä maksanut niistä erikseen.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä