Keski-Euroopan roadtrip osa 2 vei meidät Itävallan Innsbruckista Salzburgin ja Linzin kautta Tsekin ihaniin pikkukaupunkeihin.

Torstaina teimme vielä aamun töitä viihtyisässä Airbnb-majapaikassamme keräten voimia vuoren valloitukselle. Olihan se rankkaa etsiä parkkipaikkaa Innsbruckin keskustasta ja jonotella Nordkettenin hissien kyytiin… Ensin kiipesimme ylöspäin funikulaarilla, eli sellaisella mäkijunalla ja sitten vielä kahdella gondolalla. Huipulta aukeni aika upeat maisemat!

Innsbruckista ajelimme takaisin Salzburgiin, jossa ystävämme kutsuivat meidät myöhäiselle lounaalle perinteiseen olutpuutarhaan (Biergarteniin). Siellä puut tarjosivat meille kaivatun varjon auringon paahteelta ja livebändi taustamusiikkia. Useimpiin olutpuutarhoihin voi tuoda omat ruuat mukanaan (juomat tulisi ostaa paikan päältä), mutta me emme olleet näin hyvin varustautuneita. Onneksi paikan päältä löytyi valikoima ruokakojuja, joista noukimme lautasillemme erinomaisia salaatteja ja makkaroita.

Yön vietimme jälleen ystäviemme ylimääräisessä asunnossa Saksan puolella. Illalla kävelimme vielä heidän luoksensa Itävaltaan viiniä maistelemaan ja juttelemaan. Suurimman osan puolen tunnin matkasta pääsi kulkemaan pitkin pientä peltoja halkovaa kävelytietä. Takaisin kävellessämme fiilis oli aika taianomainen, kun kuu valaisi seutua ja lähivuoren päällä kajasti linnanraunioiden siluetti.

Perjantaina jatkoimme matkaa Linziin toista ystävää moikkaamaan. Samalla saimme opastetun kierroksen Linzin vanhassakaupungissa, joka oli mielestäni yhtä hieno kuin monen muunkin näkemämme alueen kaupungin, mutta jostain syystä lähes turistiton. Kaupungin Uusi katedraali (Neuer Dom) oli yksi vaikuttavimmista ikinä näkemistäni katedraaleista. Sisältä muuten hyvin jämerä ja pelkistetty, mutta lukuisissa ikkunoissa jokaisessa värikkäät yksityiskohtaiset lasimaalaukset.

Linzistä köröttelimme illaksi Tsekin puolelle. Ihastuttava Airbnb-majapaikkamme sijaitsi Věžovatá Pláněn pikkukylässä Český Krumlovin lähistöllä. Ihanan iso ja valoisa huone maaseutunäkymillä ja omistaja, joka sai meidät tuntemaan itsemme heti tervetulleiksi, tekivät tästä yhden parhaista Airbnb-kokemuksistamme.

Launtaina teimme tällä roadtripillä tutuksi tulleeseen tapaan aamupäivän töitä ennen turisteiksi muuntumistamme. Ja sitten matkailijoiden (syystäkin) suosima Český Krumlov kutsui!

Kaupunki oli kyllä kuin suoraan satukirjasta. Vanhoja koristeellisia taloja, mutkittelevia kapeita katuja ja ympärillä kiemurteleva pikkujoki. Täällä olisi varmasti viihtynyt pidempäänkin!

Yksi suosituimmista aktiviteeteista näkyi olevan joella kelluminen erinäisillä välineillä. Harmi, etten rikkinäisellä polvellani uskaltautunut tähän mukaan, sillä olisi varmasti ollut juuri sopiva aktiviteetti helteiseen päivään. Uima-asutkin olivat jääneet majapaikkaan, kun emme tajunneet, että joessa on mahdollista (ja yleistä) käydä kastautumassa.

Český Krumlov oli hyvin huoliteltu ja pilkun päälle rempattu, sivukujilta sentään löytyi vielä rosoisuutta tasapainoa antamaan.

Illalla kävimme kotikylämme Věžovatá Pláněn vain viikonloppuisin auki olevassa kyläpubissa oluella. Viereisen pöydän paikallisista kukaan ei puhunut englantia (eikä saksaakaan) ja tarjoilijankin kanssa saimme kommunikoida ilman yhteistä kieltä eleitä lukuunottamatta – opin, että Tsekeissä numero yksi näytetään peukalolla.

Sunnuntaina ajelimme etelästä pohjoiseen Loketin kylään. Joenmutka eristi kylän keskustan lähes omaksi saarekseen ja kaiken keskellä kohosi keskiaikainen muhkea kivilinna. Jälleen yksi ihana esimerkki Keski-Euroopan vanhoista kaupungeista: mukulakivikatuja, kapeita sivukujia, värikkään koristeellisia taloja ja tunnelmallisia aukioita.

Loket oli suosikkimme Tsekissä. Kolme yötä oli meille juuri sopiva visiitti: syntyi se mukavan kotoisa fiilis paikkojen tuttuudesta, muttei vielä ehtinyt kyllästyä pienen kylän rajattuun tarjontaan.

Tiistai-iltana teimme retken Karlovy Varyn tunnettuun kylpyläkaupunkiin. Jälleen yksi upea vanhakaupunki, hieman koristeellisempi ja kuumien lähteiden ympärille rakennettu. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, että suuri osa kaupungissa vierailevista on ilmeisesti venäläisiä. Kieltä kuuli ympärillä paljon ja toisin kuin muualla Tsekissä, lähes kaikki kyltit olivat myös venäjäksi.

Turistiaktiviteetti numero 1 oli ostaa posliininen muki katukojusta ja nautiskella siitä kaupungin lähteiden lämmintä vettä, jonka terveysvaikutukset ovat houkutelleet vierailijoita jo satoja vuosia. Mekin seurasimme perässä ja kuljimme lähdehanalta toiselle maistelemassa. Täytyy kyllä myöntää, että minusta ne kaikki maistuivat suurin piirtein samalta: hyvin rautaiselta, väljähtäneeltä kivennäisvedeltä ilman kuplia.

Keskiviikkona ajoimme takaisin Prahaan ja palautimme uskollisesti palvelleen vuokra-automme. Hotellimme sijaitsi keskustan reunamilla, mutta koska keskityimme lähinnä töihin ja menimme ajoissa nukkumaan, sillä ei juuri ollut väliä. Hotelli (Adeba) oli saanut oiekin hyvät arvostelut netissä, mutta meidän ikkunamme alta muutaman minuutin välein kolisteleva juna hieman laski fiilistä. Jos olisimme yöpyneet useamman yön, olisin käynyt pyytämässä huoneenvaihtoa.

Siinäpä se taas oli, yksi viikko pyyhältänyt ohi. Toisaalta tähän viikkoon mahtui niin paljon, että se tuntui paljon pidemmältä ajalta. Seuraavaksi onkin sitten aika pysähtyä hetkeksi, sillä edessämme on kolme viikkoa Berliinissä kissoja ja kotia vahtimassa.

—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tämän kesän viimeinen kaksiviikkoinen Suomessa takana. Ja nyt se vihdoin tuntui kesältä, auringon ehtiessä meidänkin leveysasteille. Ohjelmassa oli pääkaupunkiseudun hulinaa, hauska festarireissu kaverien kanssa ja valmistautumista seuraavaan Keski-Euroopan kierrokseen. Vaikka aikaa Suomessa oli monta kuukautta, niin jotenkin kaikkien asioiden hoitaminen, kaverien treffaaminen ja uusiin paikkoihin tutustuminen jäi (taas) näihin viimeisiin viikkoihin. Ei siis ollut tekemisestä puutetta, kun kiirehdin (auringonpaisteessa!) tukka putkella paikasta toiseen.

Viime viikot olen napsinut niin innoissani Snapchat-otoksia, että Instagram-tilimme on jäänyt vaille huomiota. Yksi kuva koko kahden viikon ajalta… Käytän siis tässä postauksessa kuvituksena kameran kuvia sekä muutamaa tallennusta jo mainitsemastani Snapchatista. (Minut löytää sieltä nimellä Kotonakaikkial, saa seurata!)

Elokuun ensimmäinen viikonloppu kului Helsingissä ystävien seurassa. Pakenimme menestyksekkäästi huoneesta – Escape Room tarjosi juuri sopivan haastavia tehtäviä näin ensikertalaisille, onnistumisen elämyksiä sai tarpeeksi usein ja hauskaa oli!

Lauantaina nyyttikestibrunsseilimme opiskelija-ajoilta peräisin olevalla kaveriporukalla, nyt jo tietenkin muutamilla lapsilla höystettynä. Siinä oli kolmio täynnä väkeä ja naurua, kun pitkästä aikaa nähtiin.

Brunssilta siirryimme Sibelius-puistoon 2-vuotiaan synttäripiknikille, jossa vuorossa oli vielä enemmän lasten hulinaa ja kuulumistenvaihtoa.

Illan päätteeksi meistä muutama jatkoi läheiselle mattolaiturille ihastelemaan auringonlaskua viinipullon kera. Tällaiset kesäpäivät laittaa kaatumaan sänkyyn väsyneenä, mutta samalla hymy korviin asti yltäen. Ystävät <3

Sunnuntaina korjasin ison vajeen sivistyksessäni ja suuntasin Seurasaareen. Aurinko helli edelleen ja päivä oli mitä sopivin piknikille kaverien kanssa. – Tässä kohtaa tuli napattua se mainitsemani ainoa Insta-kuva:

Aika kului niin vauhdilla, että ulkomuseon talotkin ehtivät mennä kiinni ennen kuin ehdimme niiden luokse. Hienoja ne olivat ulkoapäinkin ja onpahan syy mennä uudestaan. Ja ne lampaat! Miksi ihmeessä en ole Seurasaaressa ennen käynyt??

Viikolla tahti ei paljoa hiljentynyt. Maanantaina treffasimme Pakkasesta paratiisiin -blogin Satun ja Tomin terassilaivalla ja nomadijuttuja riitti useamman tunnin edestä. Keskiviikkona ystävät houkuttelivat meidät kokeilemaan paikallisostarimme Ison Omenan tarjontaa. Viinibaarin suositukset osuivat kohdilleen ja Chicosin bataattiranskikset savuisella aiolilla veivät kielen mennessään.

Torstaina kävin fysioterapeutin kanssa salilla polveani treenaamassa ja sen jälkeen vielä reippaana tyttönä vesijuoksemassa Tikkurilan uimahallissa. Vesijuoksu oli yksinään tylsää, mutta hallin isoista ikkunoista oli upeat näkymät.

Illan kruunasi jo pitkään suunnitelmissa ollut visiitti Friends & Brgrsiin. Oli se vaan hyvää ja hypen arvoista. Toisaalta saatoin päivän kaiken treenaamisen jälkeen olla niin nälkäinen, ettei arviooni kannata täysin luottaa…

Elokuun toisena viikonloppuna oli edessä kesän viimeiset festarit, eli Kotkan Dark River. Symppis pieni metallifestari, hyviä esiintyjia, mukavaa jengiä ja edulliset hinnat. Olimme vuokranneet porukalla mökin lähistöltä ja se oli kyllä aivan loistava ratkaisu. Varsinkin aurinkoinen lauantaipäivä kului iloisesti pihaterassilla. Omistajan kanat kuoputelivat maata vieressä ja ihmettelivät grillailevaa, juomia nautiskeleva ja maailman parhainta huonoa musiikkia jammailevaa (kajareista kaikuivat Mona Carita, Nisa Soraya, Matti Nykänen ja muut sankarit) ryhmäämme. [Edit: juhlatoimikunnan pyynnöstä pitää lisätä maininta viikonlopun ehdottomasta hitistä: Alpo Myllerin Enon disco] – Alla Snapchat-videosta muokkaamani gif:

Viikonlopun jälkeen olikin aika palata Hämeenlinnaan ja käydä tavarakasamme läpi. Mitä varastoon seuraavaa Suomen vierailua odottamaan, mitä mukaan käsimatkatavarakokoiseen rinkkaan? Aika tarkka 10 kiloa siitä lopulta tuli, vaikka eihän sitä taaskaan kukaan kentällä edes punninnut.

Keskiviikkona hyvästelimme (jälleen kerran) Suomen ja testattuamme lentokenttäjunan hyppäsimme Norwegianin siiville. Prahan kentällä noudimme allemme vuokra-auton ja pienen eksymisen jälkeen löysimme hotellillemme. Lähiravintola oli onneksi vielä auki ja täytimme vatsamme ihanan murealla gulassipadalla ja paikalliselle oluella. Kyllä ne tsekit vaan osaa!

Kippis!

Seuraavat kaksi viikkoa vietämmekin sitten tien päällä Tsekkejä, Saksaa ja Itävaltaa kierrellen.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tässäpä teille joulun tuplanumero, eli viikkokatsaus osat 61 ja 62. Täytyy kyllä myöntää, että tämä ei ollut alkuperäinen tarkoitukseni, mutta heti läppärittömän joulun perään iskenyt, minut sänkyyn kaatanut flunssa nollasi aivotoiminnan. Yritin jotain kirjoitella, mutta eihän siitä mitään tullut ja päädyin sitten suosiolla tähän tuplaviikkopostaukseen.

Lähdetään siis liikkeelle 18.12. torstaista ja Prahan kaupungista. Heti (ihanan ison) aamupalan jälkeen käveltiin vanhan kaupungin läpi Prahan linnalle. Vettä tihkusi lähes taukoamatta ja sää oli hyvin harmaa, joten kuvaaminen jäi aika vähiin. Oli siinä kuitenkin ihan omanlaistansa tunnelmaa tuossa harmaudessa, varsinkin Kaarlensiltaa ylittäessä: ihmiset kiiruhtivat eteenpäin kumartuneina, tuuli viuhtoi kaulaliinoja ja mustat linnut lentelivät parvissa taivaalla.

Linnalle oli pitempi kiipeäminen kuin muistinkaan ja suklaapuodin maistiaiset tarjosivat tervetulleen tauon. Mukaan tarttui muutama rasia joululahjaksi asti. Ylhäällä mäellä kierreltiin linnan alueella, mutta ei kuitenkaan menty sisään asti (tälläkään kertaa). Matkalla linnalle oli tullut sen verran ihmeteltyä vanhaa kaupunkia, että rupesi olemaan jo lounasaika ja kiire iltapäiväksi töihin. Palattiin siis toista reittiä linnalta alas, joen yli ja ennalta bongattuun korealaiseen ravintola Mamyyn juuri ennen lounasajan päättymistä.

Illalla suuntasimme töiden jälkeen takaisin vanhaan keskustaan. Ihan kivenheiton päässä Raatihuoneentorilta sijaitseva Las Adelitas tarjosi ihan aidolta maistuvaa (eli superhyvää) meksikolaista ruokaa ja ihan parhaita margaritoja (tamarindo-chili, mmmm…). Pieni, tunnelmallinen paikka, johon olisi ollut hyvä olla pöytävaraus, me saimme tuurilla aikalailla viimeisen vapaan pöydän, sekin pieni baaripöytä ihan oven lähellä. Syöpöttelyn jälkeen jatkoimme vielä iltaa Antin aiemmalla Prahan reissulla bongaamalle Ungelt Jazz & Blues Clubille, jossa bluesbändi aloitteli yhdeksän aikaan. Tunnelmallinen pikku paikka satoja vuosia vanhassa kellarissa.

Perjantaina tehtiin vielä aamupäivä töitä, jäätiin huoneenluovutuksenkin jälkeen hetkeksi aulaan läppärien kanssa. Lounaalle etsittiin Keltaisessa keittiössä blogista bongaamani Mlejnice-rafla. Raatihuoneen torin vieressä oleva oli tupaten täynnä, mutta saimme sieltä ohjeet ja kartan käteen muutaman minuutin kävelymatkan päässä sijaitsevaan kakkosravintolaan. Sama konsepti, sama lista, samat hinnat, mutta paljon enemmän tilaa. Gulassikeitto leipäkuoressa oli ehdoton valinta täällä ja olihan se vaan hyvää. Mausteista, täyteläistä ja lihaista eli tsekkikeittiöitä parhaimmillaan.

Lounaalta jatkoimme tippipohjaiselle kierrokselle vanhaan kaupunkiin ja juutalaisalueille Prague Extravagancan kanssa. Prahassa kierrosten tarjoajia on monta, mutta valitsimme tämän koska sen lähtöaika sopi meille parhaiten ja koska he tarjoavat kierroksensa kahdessa osassa (vanha kaupunki + linna), eli osallistua voi vain toiseen tai sitten tehdä molemmat putkeen. Opas oli aika vauhdikas, mutta tiesi paljon kaupungista. Jälleen kerran muistui mieleen, että näillä kierroksilla pitäisi käydä heti ekana päivänä, ei juuri ennen lähtöä. Kaupunkia ymmärtä paljon paremmin kun tietää historiaa, plus oppaalta saa paljon vinkkejä mielenkiintoisista kohteista tai vaikkapa hyvistä ruokapaikoista.

Illalla lähdimme ajoissa lentokentälle päin, sillä kävely ympäriinsä sateessa ei enää innostanut. Onneksi, sillä vasta kentällä tajusin, että lento lähtee tuntia aikaisemmin kuin luulin. Olin katsonut ajan kännykkäni Google-kalenterista, mutta siinä olivatkin menneet aikavyöhykkeet jotenkin sekaisin. Ei sitä siis kaikkea osaa vieläkään, vaikka koko ajan reissaa… No, jatkossa taas muistan kirjoittaa sen lähtoajan myös siihen otsikkoon, ihan varmuuden vuoksi.

Ehdittiin kuitenkin siis koneeseen ja saavuttiin Helsinki-Vantaalle pari minuuttia lauantain puolella. Kone oli ajoissa ja laukutkin oli jo hihnalla sinne ehtiessämme (molemmilla oli laukku ruumassa vastoin yleistä tapaamme, sillä tuliais- ja joululahjaostokset saivat painorajat paukkumaan). Luultiin joutuvamme viettämään reilu tunti asemalla Hämeenlinnan bussia odotellessa, mutta tällä vauhdilla ehdittiinkin jo aiempaan!

Lauantai vietettiin Hämeenlinnassa Antin vanhempien hoteissa. Saatiin hyvää ruokaa ja vaihdettiin kuulumisia. Käytiin myös uudessa ostoskeskuksessa hankkimassa vielä muutama viime hetken lahja. Ja itselle uudet puhelimet, vanhat kun präkäsivät jatkuvasti. Esimerkiksi tuon ylempänä olevan keikkakuvan käsittelyyn ja Instaan lataamiseen meni yhden soittosetin verran (puoli tuntia?) aikaa, kun känny piti mm. uudelleenkäynnistää kahdesti sen mentyä jumiin. Sitten vielä illalla päästiin pitkästä aikaa kunnon saunaan, eli ensimmäinen päivä Suomessa oli oikein mukava.

Sunnuntaina ajelimme Kokemäelle joulun viettoon ja ruskeat pellot vaihtuivat matkan aikana lumisateeseen. Perillä oli jo maa valkeana! Joulun aluspäivät menivät perheen kanssa leppoisasti: valmisteltiin tarjoiluja, pelattiin korttia ja lämmitettiin yhtenä iltana pihan palju. Sielläpä oli mukava katsella taivasta ja nauttia kylmää skumppaa. Jouluaattona uhmattiin lumisadetta ja ajeltiin viemään kynttilät haudoille. Iltapäivällä seuraan liittyi siskon perhe sekä siskonmiehen äiti ja veli perheineen. Kaksitoista henkeä meitä oli, mukana kolme lasta, eli saatiin vähän vauhtia taloon. Pöytä notkui herkuista, kuusenalus peittyi lahjoihin ja ääntensorina täytti talon. Tätä oli viime vuonna ikävä, kun vietettiin joulu kahden New Orleansissa.

Joulupäivänä siskon perhe tuli vielä joululounaalle, eli jatkettiin herkuttelua. Kävin myös siskonpojan kanssa mäkeä laskemassa. Ja kierimässä rinnettä alas, en ymmärrä miten sitä on lapsena tehty kymmeniä kertoja putkeen, nyt makasin maassa mäen alla pää pyörällä jo ekan kerran jälkeen. Illalla ystävä oli kutsunut meidät kylään ja siinä meni monta tuntia rattoisasti jutellen, syöden ja juoden. Oisko ollut kolmen aikaan yöllä, kun kömmin sänkyyn peiton alle.

Tapaninpäivä valkeni aurinkoisena ja käytiin vielä kävelyllä Kokemäenjoen rannalla ennen Hämeenlinnaan paluuta. Oli kyllä niin kaunista! Illalla molemmat valitti kurkun kipeyttä ja lauantaina herättiin sitten molemmat kunnon flunssassa. Seuraavat päivät menikin sitten sänkypotilaina, onneksi ei ollut mitään hirveän kiireellistä ja sai rauhassa levätä. Areena, Netflix ja Helsingin kirjaston e-kirjat, niillähän se aika kului. Ja Antin vanhemmilla ollessa toimi myös täyshoito, ruokakin ilmestyi pöytään neljä kertaa päivässä. Mikäs siinä siis sairastaessa.

Tiistaina suunnattiin iltapäivällä Helsinkiin, jotta ehdittäisiin vielä käymään Verkkokaupassa. Sain vihdoinkin uuden koneen vanhan hidastelijan tilalle, oli kuin olisi tullut toinen joulu heti perään! Tosin keskiviikkona koneen käyttöön ottaessani huomasin, että w-näppäin ei toimi kunnolla, joten pitää mennä huomenna takaisin kyselemään, mitäs sille voisi tehdä. Silti, on tää 100 kertaa parempi kuin se vanha.

Uudenvuoden juhlinta sujui sopivasti täällä meidän Vantaan majapaikassa, saatiin paikalle kasa ihania ystäviä! Halauksia, naurua, huonoja vitsejä, ennustuksia, hyvät tarjoilut ja pullokaupalla skumppaa. Elikäs oikein erinomaiset juhlat! Rakettejakin käytiin katsomassa tuossa viereisellä kentällä. Vauhti rupesi hyytymään juuri ravintoloiden sulkemisaikaan, joten ei toivoakaan saada jäljellä oleville vieraille taksia. Päädyttiin siis siskonpetiin sohvalle ja pari säkkituoliin nukkumaan. Tervetuloa 2015!

Oon jo reilun viikon yrittänyt valmistella postausta vuoden 2015 suunnitelmista, mutta kun ne perkuleet muuttuvat sitä mukaa kun saan tekstiä kirjoiteltua. Vielä hetki sitten ajatus oli suunnata Kaliforniasta Kolumbiaan ja sieltä Panamaan ja Costa Ricaan. Sitten havahduttiin siihen, että Kuubassa pitää käydä mahdollisimman pian, ennenkuin kaikki siellä muuttuu. Eli tutkinkin mahdollisuutta vaihtaa Panaman ja Costa Rican osuus lyhyeen Kuuban visiittiin ja johonkin muuhun. Cancunista on sinne halpoja lentoja, joten mietin Meksikoa ja Belizeä (Caye Caulkerista on kuulunut tosi paljon hyvää). Nyt huomasin, että Las Vegasista olisi halpa lento Puerto Vallertaan, jonka läheltä löytyy diginomadi/bloggaajasuosikit Sayulita ja San Pancho. Hmm..

Siinäpä se, vuoden 2014 viimeiset viikot jouluisessa Suomessa. Täällä vielä pari viikkoa ennen Kaliforniaan suuntaamista. Suunnitelmissa ainakin monen ystävän tapaaminen, pieni Suomiretki sveitsiläisen bloggaajakaverin kanssa ja Matkamessu-hässäkät.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstaina sain vihdoin blogini päivityksen siihen vaiheeseen, että sen viitsi julkaista. Mikä mukava tunne! Vieläpä, kun uudesta ulkoasusta on tullut paljon hyvää palautetta. Torstain toinen kohokohta oli Salaisen Joulupukin vierailu, eli jokainen Cowork-leiriläinen toi lahjakasaan yhden paketin. Siitä sitten sai jokainen valita itselleen vuorollaan, ellei sitten halunnut varastaa jonkun toisen jo avaamaa lahjaa (jolloin se jolta varastettiin sai joko varastaa joltain toiselta tai valita uuden paketin pinosta). Minä valitsin toisena ja sain paketista saippuan ja hamam-pesukintaan, enkä päässyt itse varastelemaan, sillä kukaan ei anastanut niitä. Itse virkkasin lahjapinoon pienen pussukan ja se onnistui ilmeisesti ihan hyvin, sillä se oli yksi varastetuksi päätyneistä.

Torstain ja perjantain välisenä yönä raivosi taas kunnon myrsky ja aamulla olin kameran kanssa valppaana. Toiste en päästäisi ohi mahdollisuutta aaltojen villin leikin kuvaamiseen.

Loistokuvia tuli, mutta samalla myös reisiin asti märät housunlahkeet ja pikakylvyn ottanut puhelin (ei onneksi vaikuttanut toimintaan). Aallot kun ovat aika arvaamattomia, saattavat yhtäkkiä edetä metrejä pidemmälle kuin aiemmin. Eipä haitannut, tunne oli aika sanoinkuvaamaton tuolla rannalla seistessä.

Perjantaina alkoi hotellilla Start-Up Weekend, jossa mekin käytiin esittäytymässä. Ei tosin sen enempää jääty kuuntelemaan, kaikki kun oli turkiksi. Luvattiin kuitenkin auttaa tarvittaessa ja muutama yrittäjä-wannabe-tiimi kävikin kyselemässä neuvoja. Lauantaina aurinko palasi ja toi t-paitakelit mukanaan. Keskityin silti töihin koko päivän, sillä tiesin loppuviikon olevan pätkinäinen. Illalla opin uuden korttipelin Canastan. Voin jo siis melkein liittyä eläkeläisten korttirinkeihin, vielä kun vaan opin Bridgen.

Sunnuntaina vuokrattiin muutaman muun kanssa auto (~30€) ja ajeltiin Antalyan toiselle puolelle Termessoksen raunioille (~5€). Viimeiset 9km kiemurreltiin vuoristotietä ylös, jännäten tuleeko joku mutkassa auton nokkaan. Onneksi liikennettä oli vähän, ja muutenkin turisteja, sillä isot bussilastilliset tuo tien kapeus pitää poissa. Jätettiin auto parkkikselle ja lähdettiin kapuamaan raunioille. Reilu 20 minsaa siinä meni ja ekat pytingit avautuivat vihdoin edessä. Alue oli laaja ja sieltä löytyi vaikka minkälaisia rakennuksia. Vaikuttavin oli melko hyvin säilynyt teatteri kielekkeen reunalla, on ollut aika upea taustanäkymä esityksille. Mekin istuttiin hetkeksi alas ja kaivettiin eväät repusta.

Muutenkin maisemat avautui hienosti ympäriinsä, varsinkin kun kivuttiin vielä viereiselle vuorenlaelle. Yli neljä tuntia saatiin kulumaan ennenkuin palattiin parkkikselle paidat märkinä ja pohkeet kipeinä. Tosin tässä vaiheessa tulee mieleen se mummo, joka köpötteli alueen rinteitä ylös alas keppinsä kanssa tuon saman ajan, vieressään vähintään yhtä vanha miehensä puku päällä. Tai sitten puiston vartija, varmasti yli kuusikymppinen mies, joka kierrätti meitä hetken yhdellä puiston hautausmaista. Hyppeli kivikasalta toiselle kuin vuorikauris ja auttoi kädestä pitäen meitä muita kapuamaan perässä miten vaan kykenimme, hyvinkin vähemmän sulavasti.

Sunnuntai-ilta oli viimeinen Coworking Campillä ja koko homman järjestänyt Matthias oli järkännyt meille erityisen jouluillallisen a la carte ravintolaan. Oli kuulemma yhdessä kokin kanssa googlaillut reseptejä ja saanut aikaan jonkinlaisen saksalais-turkkilaisen-jouluruokafuusion. Onnistui aivan loistavasti, en ole pitkään aikaan syönyt niin hyvin!

Maanantaina sitten kamat kasaan ja huoneen luovutus. Viimeinen lounas buffassa, viimeinen hetki rannalla merta katsellen, viimeiset jäähyväiset muille leiriläisille. Oli kyllä niin mahtava kokemus, että vastaavia pitää löytää lisää!

Shuttle-bussi vei meidät hyvin ajoissa kentälle, sillä kyytiin ei tullut muita matkalta. Perillä selvisi, että lento on myöhässä neljä tuntia, joten tuli sitten vietettyä aikaa kentän kahvilassa. Onneksi netti toimi hyvin. Ja saatiinhan me sämpylät ja limutölkit ihan ilmaiseksi pitkän odottelun vuoksi. Aikomuksenani oli ollut viettää rauhallinen ilta Istanbulin lentokenttähotellissa, käydä syömässä hyvää kebabia ja mennä ajoissa nukkumaan. Ei sitten ihan mennyt niin. Ostettiin ehkä maailman pahimmat kebabwräpit kentältä (kumpikin heitettiin osa roskiin) ja oltiin perillä hotellilla puol kahdentoista aikaan. Respassa ehkä näkivät meidän väsyneen olotilan ja korottivat huoneemme sviitiksi. Olipa sentään mukava loppu päivälle!

Tiistaina matka jatkui Prahaan, tällä kertaa täysin ongelmitta. Design Hotel Elephant on oikein mukava, lyhyt kävelymatka keskustaan ja loistava aamupala. Vaikka toisesta ovesta (toisesta hotellista) aamiaissallin tulevat saavat lasin skumppaa, me emme. Tosin he varmaan myös maksavat enemmän kuin 50€ per yö. Sää on harmaa ja sateinen ja mulla on päällä puolet vaatevarastostani kylmää torjumassa. Keskiviikkona kävin ostamassa muutaman välipaidan lisää, joten eiköhän tässä selvitä. Hieman ollaan kierrelty vanhassa kaupungissa, mutta lähinnä ollaan keskitytty lepoon ja syömiseen (ja töihin).

Eka ilta aloitettiin kuumalla viinillä (ei voi kutsua hehkuviiniksi, kun ei siinä ollut mausteita) pienellä joulutorilla, josta jatkettiin tsekkiläisen keittiön herkkujen pariin. Olin bongannut ruokapaikkoja valmiiksi Foursquaresta, ettei aina tartte kuluttaa aikaa hyvien etsimiseen. Teoria hyvä, mutta käytännössä meillä meni ainakin 20 minuuttia ennen kuin paikannettiin Plzenska-ravintola rakennuksen kellarista. Ruoka oli oikein hyvää, paikka kaunis, mutta vähän kolkko ja täynnä turistiryhmiä. Ihan hyvä siis, mutta keskiviikon ravintolavalinnat meni vielä paremmin nappiin. Lounaaksi syötiin aivan älyttömän hyvää Pho-keittoa vietnamilaisessa Rememberissä ja illalla herkuteltiin tulisella intialaisella kattokruunujen hämyssä, tunnelmallisessa K – the Two Brothers -ravintolassa. Päivän lopuksi laskin vielä ihanan ison (mun jalatkin mahtuu siihen!) kylpyammeen täyteen vettä, sekoitin siihen ostamani rentouttavan tuoksuisen kylpysuolan ja upposin lämpöön.

Vielä hetki tunnelmointia ja syöpöttelyä täällä Prahassa, sitten Suomen suuntaan. Joulu, perhe ja luvatut loskakelit, olemme tulossa!

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä