Suomen mahtavaan neuvolatoimintaan tutustumista, meren tuijottelua ruotsinlaivalla ja turisteilun täyteinen 32-tuntinen Tukholmassa.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Viikko alkoi ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Siellä varmistui, että mahassani todella elelee pieni ihmisenalku. Saimme myös paljon tietoa ja ohjeita jutellessamme neuvolatädin kanssa melkein puolitoista tuntia. Samalla tehtiin monenlaisia testejä ja kaikki näytti onneksi sujuvan hyvin. On se vaan hyvä tuo Suomen neuvolajärjestelmä, ja ehdottomasti yksi niistä syistä miksi päädyimme palaamaan Suomeen lapsen syntymää varten.

Tässä vaiheessa edessä oli kuitenkin vielä monta reissua, joista ensimmäinen käynnistyi sunnuntaina. Silloin tosin Helsinki – varsinkin siinä Espan ja kauppatorin kulmilla – näytti niin kivalta auringon helotellessa kesäisellä taivaalla, että reissuunlähtö hieman jopa kadutti. Tänä suvena ehdimme viettämään aivan liian vähän aikaa Helsingissä, joka on kuitenkin ihan mahtava kesäkaupunki.

Laivalla meitä odotti yllätys, sillä vaikka olin varannut meille ihan normaalin B2-hytin, niin saatiinkin ikkunallinen versio! Vieläpä ihan laivan peräpäästä, jolloin omalla ikkunalaudalla istuskellen pystyi tuijottelemaan merelle. Kiva näköala omassa hytissä olikin hyvä juttu, sillä emme oikein keksineet tekemistä laivalla. Olimme käyneet Helsingissä isolla lounaalla, joten emme syöneet laivalla buffetissa tai pitkän kaavan mukaan. Rinkassa koko elämäänsä kantavalle nomadille shoppailu on sekin haastavaa, eikä pubissakaan jaksa kovin pitkään ilman juomia istua. Vietimme siis suurimman osan illasta hytissämme lueskellen ja merta tuijotellen.

Aamulla otimme sitten vahingon takaisin ja söimme vatsat vähän liiankin täyteen aamiasbuffan herkkuja. Onneksi edessä oli pari päivää tehoturisteilua Tukholmassa, joten energia tuli ihan tarpeeseen. Minulla oli käyttämättä heinäkuisesta TBEX-matkabloggaajasemmasta saadut Visit Stockholmin sponssaamat bussiliput ja Tukholma-kortit, niiden avulla saimme hyvin täytettyä 32 tunnin pikavierailumme.

Ihan ensialkuun ajelimme hop-on hop-off bussilla ympäri kaupunkia. Teimme tämän kiertoajelutyyppisesti, mutta jälkikäteen ajatellen se ei ehkä ollut paras ratkaisu, sillä kommentointia oli aika vähän. Olisi varmaankin kannattanut ottaa joku varsinainen opastettu kiertoajelu, koska emme kuitenkaan hyödyntäneet mahdollisuutta pysähtyä välillä. Ensi kerralla sitten.

Kävimme myös uudessa suosikkimuseossani Fotografiskassa, joka oli edelleen yhtä valloittava kuin ensimmäisellä visiitilläni heinäkuussa. Suosittelen sitä kyllä kaikille Tukholman kävijöille, joita vähääkään upea valokuvataide kiinnostaa!

Majapaikaksemme olin valinnut monen suositteleman Generator-hostellin. Koska yövyimme vain yhden yön ja päivämme olivat täynnä ohjelmaa, edullinen hinta ja keskeinen sijainti olivat valinnassa etusijalla. Hostelli oli oikein siisti ja moderni, eikä huoneen jakaminen yhden yön ajan tuntunut pahalta. Varsinkin kun meitä oli kuuden hengen huoneessa vain kolme ihmistä kylppäriä ja elintilaa jakamassa.

Seuraavana aamuna veimme rinkat säilöön ja kiertelimme lisää vanhankaupungin kulmilla. Vinkki: keskustan Åhlens-tavaratalon lokerot ovat edullisemmat kuin rautatieaseman ja sijainti on ihan keskellä kaupunkia.

Nobel-museo oli pienimuotoinen pettymys, sillä vaikka perusnäyttelyssä oli kaikkea mielenkiintoista, niin ison tilan vallannut vaihtuva näyttely oli melko turha. Tai ehkä minulle ei vain valjennut näyttelyn tarkoitus, sillä – minun silmääni – sen pääosassa olivat isot henkilökuvat Nobel-voittajista ja lyhyet kuvaukset tyyliin “tämä henkilö oli yllättävän hauska. Hänen tutkimuksensa liittyy jotenkin ilmakehään, en oikein ymmärtänyt miten.” Kukin palkittu kyllä piteli kuvassa itse piirtämäänsä selitystä tutkimuksestaan, mutta niitä ei sen enempää avattu. Tämä sai minut ihan jupisemaan itsekseni, mitä harvoin museossa tapahtuu… – Tämä vaihtuva näyttely on muuten jo ohi, uusi voi olla paljon parempi!

Lyhyt visiittimme kuninkaanlinnaan taas oli oikein viihdyttävä. Emme harmi kyllä ehtineet kiertää kuin muutaman osion, mutta siinä ehti jo hyvin ihmettelemään linnan loistoa ja yksityiskohtia. Siellä oli hyvin tuotu esiin se, miten linnassa eletään myös ihan normaalia arkea, loistokkuudesta huolimatta.

Tukholma-kortilla pääsi myös opastetulle kävelykierrokselle vanhaan kaupunkiin. Koska aikatauluihimme sopi paremmin ruotsin- kuin englanninkielinen kierros, päädyimme testaamaan mihin kouluruotsimme venyykään. Me olimmekin ainoat osallistujat kierroksella, joten saatiin ihan yksityisopastusta! Ja yllättävän paljon tarinoista ymmärsin, tarkentavia kysymyksiä en tosin oikein osannut muotoilla. Mutta varsin hauska kokemus tämäkin, ja olin valintaamme tyytyväinen nähdessäni englanninkielisen kierroksen noin 30 hengen osallistujalauman.

Turistinähtävyyksien lomaan saimme upotettua monta kahvihetkeä ja taukoa. Varsinkin minä tarvitsin näitä säännöllisin väliajoin, sillä alkuraskaus sai väsymään nopeasti. Yllättävän paljon me silti ehdimme tekemään ja minä jo ääneen kummastelin, että miten niin ihmiset eivät halua matkustella raskauden alku- (tai loppu-) vaiheessa. Eihän tämä niin hankalaa ole! Asia kyllä selvisi minulle Romaniassa vietettyjen seuraavien viikkojen aikana, mutta niistä lisää seuraavassa postauksessa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Vauhdikas reissu Ruotsiin, joka pääsi yllättämään hyvinkin positiivisesti. Reiluun viikkoon mahtui hemmottelua saaristossa, turisteilua ja matkabloggaajaseminaari Tukholmassa sekä retki Peppi Pitkätossun jalanjäljissä Smälandiin.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

TBEX matkabloggaajasemma tarjosi heinäkuussa hyvän tekosyyn Ruotsin matkalle. Olin aiemmin tutustunut pelkästään Tukholmaan ja siihenkin lähinnä risteilyjen päivävisiittien muodossa, joten oli todellakin jo aika sukeltaa syvemmälle.

Ehdin ensimmäisenä päivänä – tiistaina – vain heittämään tavarani Forenomin meille suomalaisbloggaajille tarjoamaan upeaan kämppään, sillä jatkoin heti bloggaajamatkalle Tukholman saaristoon. Djuronäsetin hotelli ja kokouskeskus Tukholman saaristossa, yllättävän lyhyen bussimatkan päässä keskustasta, hemmotteli meitä vuorokauden verran.

Aloitimme herkkulounaalla meren äärellä, sateen vaihtuessa hiljalleen auringonpaisteeksi. Tarjolla oli paikallisista raaka-aineista tehtyä lähiruokaa, joka katosi hetkessä nälkäisten bloggarien vatsaan. Kunhan kaikki vain olivat ensin saaneet riittävästi kuvia, tietenkin.

Sama linja jatkui illallisella, kylläpä vaan oli hyvää! Illan aikana ehdimme myös nautiskelemaan paljusta ja saunasta, ja muutamat rohkeat – minä mukaanlukien – meren vilvoittavista aalloista. Rantaterassilla live-bändi soitteli jazzia ja olut tarjoiltiin huuruisen kylmänä.

Aamulla heräsin ajoissa, sillä halusin testata hotellin saunamaailman ennen Tukholmaan paluuta. Olin ilmeisesti ainoa aamuvirkku, sillä sain nautiskella neljästä erilaisesta saunasta ja elämyssuihkusta – väriä, ääniä, tuoksuja! – omassa rauhassani.

Saunan jälkeisessä tyyneydessä ja vatsa täynnä maittavia aamiaisherkkuja olinkin valmis kohtaamaan päivän pettymyksen. Meille oli tarjolla ajelu piensukellusveneellä, mutta en millään keksinyt miten pääsen rikkinäisen polveni kanssa pujottautumaan veneen pienestä suuaukosta. Jäin siis rannalle kuvailemaan ja kateellisena mutisemaan. Onneksi oli sentään ne kauniit saaristomaisemat ihailtavina.

Tukholmaan palattuani hektisen ohjelman piti jatkua valokuvauskierroksella, mutta jonkin sekaannuksen takia oppaamme ei ilmestynyt paikalle.

Pyörimme muutaman muun osallistujan kanssa hetken vanhassa kaupungissa, ennen kuin palasin asunnolle hyödyntämään ilmaantuneen vapaa-ajan. Eli – pikaisen take away lounaan jälkeen – ottamaan kunnon torkut kämppämme ihanan pehmessä sängyssä. Saatuani univelkaa hieman kuitattua olikin hyvä jatkaa talon sisäpihalle Forenomin järkkäämiin grillibileisiin, heidän väkeään ja kanssabloggaajia tapaamaan.

Torstaina pidimme muutaman muun bloggaajan kanssa turistipäivän, hyödyntäen Visit Swedeniltä saamiamme Tukholma-passeja ja metrokortteja. Aloitimme Globenin SkyView-näköalahissistä, eli Globenin pallon päälle kuljettavasta läpinäkyvästä pallosta. Täytyy myöntää, että näköalat olivat hieman pettymys, enkä ehkä suosittelisi tätä ihan ensimmäiseksi jutuksi Tukholmassa. Jos aikaa on reilusti, niin silloin mikä ettei. Paikalla kannattaa olla ajoissa aamulla, sillä paikkoja on rajoitetusti ja jotkut meidän jälkeemme tulleet saivat ajan vasta useamman tunnin päähän.

Globenilta palasimme vanhan kaupungin kulmille ja hyppäsimme vesibussiin. Vaikka sekä Helsinki että Tukholma ovat molemmat meren äärellä, niin Tukholma on paljon selkeämmin veden ympäröimä. Veneillä pääsee kulkemaan suhteellisen kätevästi paikasta toiseen eikä näkymissä ole valittamista.

Me hyppäsimme pois Gröna Lundin pysäkillä nauttiaksemme hetken huvipuistotunnelmasta. Gröna Lundin versio ketjukeinukarusellista oli hieman villimpi kuin Särkänniemen vastaava. 120 metrin korkeuteen nouseva ja parhaimmillaan 70km/h pyörivä laite tarjosi sekä adrenaliiniryöpyn että yhdet parhaista näkymistä Tukholman ylle. Voitti kyllä selkeästi aiemmin päivällä kokeilemamme SkyViewn!

Keinukyydin jälkeen suuntasimme hieman toisenlaisen viihteen pariin, eli Fotografiska-museoon ja valokuvien maailmaan. En tiedä miksen ole museossa aiemmin käynyt, mutta nyt se kyllä päätyi ehdottomaksi kohteeksi jokaiselle Tukholman vierailulleni.

Parin päivän turisteilun jälkeen vuorossa oli varsinainen TBEX-seminaari. Puheissa oli muutama todella hyödyllinen, osa taas tuntui ajanhukalta. Mutta kuten aiemmissakin TBEXeissa, parasta antia olivat tapaamani kanssabloggaajat ja kaikki mielenkiintoiset keskustelut. Pääsimme myös tutustumaan mm. Vasa– ja Abba-museoihin iltajuhlien merkeissä. Jälkimmäinen oli todella viihdyttävä kokemus, sinne kannattaa suunnata kaveriporukalla hassuttelemaan!

TBEX:in jälkeen jatkoin pressimatkalle Smålandiin, Peppi Pitkätossun jalanjäljille. Haettavana olisi ollut monta muutakin matkaa, mutta valinta oli minulle helppo. Astrid Lindgrenin valloittava maailma, Kastholman historiallinen linna ja retki aurinkoiseen saaristoon, siinäpä kuin minulle räätälöity yhdistelmä.

Astrid Lindgrenin Maailma Vimmerbyssä oli selkeästi lapsiperheille suunnattu, mutta kyllä tällainen Astridin tarinoiden parissa kasvanut aikuinenkin viihtyi paremmin kuin hyvin. Sisäinen lapseni hymyili leveästi hyppelehtiessäni kohteesta toiseen: Kissankulma, Huvikumpu, Matiaksenlinna…

Elämyspuisto tuo Astridin luomukset henkiin upeiden lavasteiden ja näyttelijöiden avulla. Kävijä pääsee itse seikkailemaan eri rakennuksissa ja ympäristöissä, ja ainakin minuun puiston lämminhenkinen ja ihmisläheinen toteutus iski paremmin kuin Disneyn kiiltokuvamaailma.

Puistossa on myös useita mukavia ravintoloita ja kahviloita, joiden tarjonta perustuu lähiruokaan. Itse söimme lounasta ravintolassa, jossa kaikki tarjolla ollut ruoka oli tuttua Astridin kirjoista. Pannukakkua ja pekonia lounaaksi, miten olisi? Minulle maistui.

Astrid Lindgrenin maailman lähistöltä löytyy myös Astrid Lindgrenin Näs, joka on yhdistelmä museota ja taidepuistoa. Astridin lapsuuskotiin pääsee tutustumaan asiantuntevan oppaan johdolla ja varsinaisessa museonäyttelyssä hyppäämään syvemmälle Astridin elämään. Aika uskomaton nainen, pakko sanoa!

Museokierroksen jälkeen livahdin hetkeksi omaan rauhaani taidepuistoa kiertelemään. Tästä tuli lopulta yksi päivän kohokohdista, sillä puisto oli kerrassaan lumoava kokemus täynnä pieniä yksityiskohtia, ennakkoluulottomuutta ja ajatuksenherättäjiä.

Illalla herkuttelimme vielä majapaikkamme Vimmerby Stadshotellin ravintolassa. En ollut oikeastaan edes ajatellut pressimatkamme ruokailuja, sillä olin niin innostunut kohteista. Mutta kyllä ne ruotsalaiset vaan sen ruuankin osaavat hoitaa. Ja oluenpanon.

Toisena matkapäivänä oli vuorossa osuus, jonka olin ajatuksissani kokonaan ohittanut. Osalle matkakumppaneistani se taas oli koko retken kohokohta. Kyseessä oli Glassriketin alue, eli “lasin valtakunta”. Vierailimme kahdella lasitehtaalla ja täytyy myöntää, että olin positiivisesti yllättynyt.

Olin odottanut jotain yksitoikkoisempaa ja tylsempää, mutta varsinkin näyttelyosioissa oli mitä mielikuvituksellisempia töitä. Tuo gorillatäti melkein lähti mukaani.

Kalmarin kaupungissa kiertelimme oppaan kanssa. Tämä opas ei ilmeisesti ollut tottunut kameraan kiinni kasvaneisiin matkabloggaajiin, sillä hän kiirehti eteenpäin niin vauhdilla, että saimme hädin tuskin kuvia otettua reitin varrella.

Kalmarin linnalla meillä onneksi oli enemmän aikaa ja kiertokävelyn lisäksi minuutteja kului rutkasti kameran takana – ja joidenkin kohdalla myös edessä. Linna kaikkine tarinoineen oli todella kiinnostava, varsinkin koska se on vahvasti sidoksissa myös Suomen historian käännöksiin.

Viimeisenä matkapäivän aloitimme yltäkylläisellä fikalla – eli kahvihetkellä – pienessä Mörtforsin kylässä. Pöydät notkuivat monenmoisia herkkuja ja itse kylä pienen virran rannalla oli mitä idyllisin. Voiko tuollaisia paikkoja edes olla olemassa?

Päivän vietimme Idön saarella Itämeren syleilyssä. Västervikin kaupungista mantereen puolelta pääsee Idölle – ja monelle muullekin saarelle – kätevästi yhteysveneellä. Idön erikoisuus on korkea luotsitorni, jonne kiivettyään pääsee nauttimaan upeista maisemista saariston yli.

Sisämaan asukkina saaristoelämä on ollut minulle harvinaista herkkua, mutta voisin hyvin kuvitella viettäväni jonkin kesän jollain viihtyisällä Itämeren saarella rennosti eläen ja luonnosta nauttien. Talveksi lähtisin kyllä karkuun.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja junan puksutellessa illan hämärässä Tukholman asemalle jatkoin matkaa suoraan lentokentälle ja Helsingin koneeseen. Vantaan kämpillä sänkyyn kaatuessani – siinä kahden aikaan yöllä – oli aika matkustanut olo. Miten reiluun viikkoon mahtuukin niin paljon kokemuksia ja elämyksiä? Ja vielä tuossa ihan kulman takana, naapurimaassa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä