Torstai kului flunssasta toipuessa ja kotosalla. Oli tarkoitus nähdä rakasta ystävää illalla, mutten uskaltanut vielä liikkua mihinkään, edessä kun oli viikonloppu täynnä ohjelmaa.

Perjantai-aamulla pakkasin rinkan täyteen Kokemäelle säilöön menossa olevaa talvikamaa ja metroilin Ruoholahteen. Sieltä loskan keskeltä löysin sveitsiläisen matkabloggaajaystäväni Corinnen (Vie Nomade), jolle olin luvannut ihan oman, räätälöidyn Suomi-retken ennen matkamessuja. Onnibussi herätti ihastusta (netti! ja sähköpistokkeet!) ja kuljetti meidät mukavasti Kokemäelle.

Kokemäellä

Heti lounaan (ei niin perinteistä kana-aurajuustoruukkua, mutta oli siinä ohessa ruisleipää ja puolukkahilloa) jälkeen kävimme kävelyllä koiran kanssa. Pienet hiekkatiet olivat liukkaita ja kuin ihmeen kaupalla selvisimme kaatumatta. Koirakaan ei kertaakaan kellahtanut. Jokirannalla oli harmaata ja jääpeite ei ollut vielä ylettynyt koko joelle. Rannalle nostettu matonpyykkäyslaituri oli Corinnen mielestä huima idea. Enpä ollut tullut ajatelleeksi. Viikonlopun aikana esiin nousi monta muutakin asiaa, jotka itselleni ovat itsestäänselvyyksiä, ennenkuin niitä joutuu selittämään.

Illan hämärtyessä pihalla lämpesi palju. Siskonpoika kavereineen kävi siellä ensin sukeltelemassa. Kun pyysimme olemaan läikyttämättä kaikkea vettä, saimme vastaukseksi, että kyllä siellä vielä tarpeeksi on kolmelle noin isolle ihmiselle. Ja olihan sitä. Tähtiä ei harmi kyllä näkynyt, mutta muuten tunnelma oli oikein leppoisa lyhtyjen valossa ja skumppalasi kädessä.

Seuraavana aamuna lähdimme tutustumaan Kokemäen nähtävyyksiin, joka yleensä on aika nopea retki. Tällä kertaa saimme lisäjännitystä juuttumalla liukkaaseen Seuratalon mäkeen. Onneksi paikalla oli avulias naapurinsetä, joka nelivetopakullaan kiskoi meidät tien reunalta. Tuli siinä samalla puheeksi itse seuratalo ja selvisi miehen toimivan siellä vapaaehtoisena (jo kolmatta polvea!). Saimmekin yksityisen opastetun kierroksen taloon ja kaupungin historiaan. Tehdessämme jo lähtöä mies kysyi, haluammeko nähdä vielä (Piispa) Henrikin kappelin. Vaikka se on talvella suljettu, oli hänellä sinnekin avaimet. Tietenkin halusimme! Nähtävyyskierroksen lopuksi kävimme vielä itsepalvelukirppiksellä, koska äitini piti käydä järjestämässä myyntipöytäänsä. Tämäkin oli yksi asia, jota en ollut osannut arvostaa. Corinnen mielestä koko konsepti ja kaikki pöydiltä löytyvät enemmän ja vähemmän omituiset kokoelmat olivat ihan mahtava juttu.

Päivän päätteeksi istuskelimme vielä kodassa (kyllä, vanhemmillani on sellainen pihassaan!), makkaraa notskilla käristäen ja glögiä nokipannussa kiehautellen. Niin mukavan rentoa ja rauhallista, kuten Corinnekin jälkikäteen huomautti. Ei sitä tarvitse lähteä lappiin, melkein sama käydä Kokemäellä. Vain revontulet ja porot puuttuvat. Tai itse asiassa, siellä kaiketi on yksi porofarmi jossakin ja kyllä niitä revontuliakin on joskus nähty.

Sunnuntaiaamuna pakkasimme rentoutuneina kamat kasaan ja kieppasimme vielä riippusillalla kuvaamassa ennen Turun bussiin hyppäämistä. Sillalle on ilmestynyt jo 11 rakkauslukkoa, laski äitini.

Turuus

Yöllä oli tullut lunta ja muutaman korttelin kävely bussiasemalta hotellillemme oli vedettävän laukun kanssa hieman haastavampaa. Tämän takia matkustan rinkan kanssa! Onneksi löydettiin perille ilman kiertoteitä. Olin saanut sovittua yhteistyöstä Park Hotellin kanssa ja jännitin pitääkö Corinne paikasta. Minusta se kuitenkin oli kaikkein kiinnostavin Turun hotelleista (pidän pienehköistä, persoonallisista paikoista) ja siksi olin heihin yhteydessä. Onneksi paikka vakuutti heti sisäänastellessa sekä minut että Corinnen. Lukuisista yksityiskohdista näkyi, miten omistajat todella rakastavat paikkaa. Kyseessä ei todellakaan ole minimalistisen moderni ketjuhotelli, vaan ennemminkin kuin vierailu (hieman varakkaamman) isoäidin luokse. Aivan mahtava!

Kysyin ennen Turkuun suuntaamissa Facebookissa, minne siellä kannattaisi mennä. Blankon sunnuntaibrunssi oli yksi ehdotuksista ja ehdittiinkin sinne juuri ajoissa. Hyvä valikoima ruokia ja kaikenlaisia mehuja. Suosittelen! Sieltä jatkettiin VisitTurulta saamillamme TurkuCardeilla Turun linnaan, kaupungin sisäiseen bussiliikenteeseen ja moniin museoihin kun on ilmainen pääsy kyseisellä kortilla. Oltiin linnassa noin 1,5 tuntia ennen sulkemisaikaa ja oltiin oikeastaan ainoat paikan päällä. Oli aika uskomaton tunnelma varsinkin siellä keskiaikaisen linnan puolella, hämärästi valaistuissa saleissa ja mutkaisissa käytävissä. Enpä olisi paljoa ihmetellyt, vaikka nurkan takaa olisi vastaan tullut keskiajan linnanneito tai aave kaapuineen.

Facebook-kyselyssäni eniten mainintoja sai ravintola Tintå ja alunperin suunnitelmamme oli syödä siellä illallista. Meillä ei kuitenkaan ollut vielä nälkä, joten suuntasimme linnalta Panimoravintola Koulun pienpanimo-oluiden ääreen. Hyvä ilta tuli siitäkin, juteltiin vaikka mistä ja opetin Corinnen pelaamaan suomalaisia klassikkopelejä Afrikan tähteä ja Kimbleä. Tintån kokeilu jäi seuravaan kertaan. Pieni vinkki muuten Turun vierailuihin: monet ravintolat ja museot ovat kiinni sunnuntaina ja/tai maanantaina, joten muut päivät saattavat olla parempia vierailuhetkiä.

Maanantai-aamu alkoi runsaalla hotelliaamupalalla. Paikalla käväisi hotellin omistajamies papukaijansa kanssa. Kyseinen kaija puhuu kuulemma paljon, tosin vain suomea ja on jo noin nelisenkymmentä vuotias. Se on siis ollut mukana hotellitoiminnassa jo siitä lähtien, kun omistajapariskunta aloitti noin kolmekymmentä vuotta sitten! Aamiaiselta jatkoimme suoraan kahvilaan, sillä sukujuuriltaan italialainen Corinne ei saanut aamuaan käyntiin ilman kunnon espressoa. Sellaista onneksi löytyi Art Cafésta, mukavien näköalojen kera.

Testasimme päivän aikana myös muutaman muun kahvilan. Kirjakahvilasta sai tosi hyviä vegaanileipomuksia, Cosmic Comic Café taas keskittyi ennemminkin alkoholitarjontaan (=hyvä olutvalikoima, paljon sarjiksia luettavaksi yksinään liikkeellä oleville ja lautapelejä seurueille). Päivän paras palvelu löytyi Anniskelukahvila Tiirikkalasta, jonne sisään marssittuamme meille selvisi, ettei paikka ollutkaan auki maanantaisin. Kysyessäni, mistä me sitten saataisin hyvää espressoa, vastaus oli “no täältä”. Ja sellaisethan me sitten saatiin! Oikein hyvät espressot, mahtavan palvelun kera.

Päivän muut vierailukohteet olivat Aboa Vetus / Ars Nova museot, jossa saatiin taas olla ihan kahdestaan ihmettelemässä. Aika jännä tunne. Aboa Vetuksessa käytiin kaikki (lapsille suunnitellut?) interaktiiviset pisteet läpi: koottiin kiulu, kirjoitettiin vahatauluun, leikittiin nukketalolla jne. Hienosti suunniteltu tuo museo, aitojen arkeologisten kaivausten keskellä noita interaktiivisia pisteitä ja tarinatauluja. Lounasta löytyi Kauppahallista, joka oli muuttunut paljon siitä kun siellä viimeksi olen käynyt, vuosia sitten. Upeasti kunnostettu, eläväinen, mielenkiintoisia kauppoja ja hyvä ravintolamaailma. Vietnamilainen pho-keitto oli juuri oikean makuista ja niin hyvää!

Takaisin Helsinkiin

Illalla hypättiin Helsingin junaan ja Corinne sai tutustua taas yhteen suomalaisuuteen: myöhästeleviin juniin… Perille päästiin kuitenkin. Ja suoraan nukkumaan. Tiistai-päivä menikin sitten kokonaan koneen ääressä, rästihommia tehden ja matkamessuihin valmistautuen.

Keskiviikkona alkoi matkamessutohinat workshop-päivän merkeissä. Tapasin Jordanian matkailutoimiston edustajan, joka kutsui käymään (lennot pitäisi kyllä maksaa) ja osallistuin muutamaan Nordic Bloggers’ Experience Finland bloggaajatapahtuman työpajaan. Aika eri mittasuhteissa siellä kv-piireissä välillä mennään, mutta tulipa hyvää inspiraatiota ja muutamia hyviä keskusteluja. Päivän parasta antia olivat kuitenkin uudet ja vanhat bloggaajatutut.

Siinäpä se viikko. Ja tätä kirjoittaessa on jo seuraavakin aika pitkällä, matkamessujen tohinoissa ja lähtövalmisteluissa ei ehtinyt millään aiemmin kirjoittamaan. Huomenna (maanantaina) suuntana onkin jo Ameriikan manner ja San Francisco!

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Olipas mukava nähdä pitkästä aikaa kaikkia ihania ystäviä! Heti alkupäivinä meille oli järjestetty tervetulopiknik, joka kylläkin siirtyi sisätiloihin huonon kelin vuoksi. Tunnelma oli silti aurinkoinen ja maistui ne pikniksyötävät siinä olkkarin lattiallakin. Reiluun viikkoon Helsingissä mahtui myös työntekoa, työpajan vetämistä, terassilla istumista, lounastreffejä, seinänmaalausta, sohvalla löhöilyä ja käytännön asioiden järjestelyä. Kävin myös yllättävän viihdyttävässä Some Awards tapahtumassa, jossa tutustuin muutamaan mahtavaan uuteen ihmiseen.

Juhannus meni perinteisesti Nummirockissa, hyvästä musiikista ja seurasta nauttien. Oli hauska huomata, miten festarikäyttäytyminen on näin vanhetessa muuttunut. Aamu alkoi kahvinkeitolla ja pari kertaa päivässä viriteltiin grilliin kunnon herkut ja keiteltiin uusia perunoita. Lisäksi mukana oli kaikennäköistä lisämukavuutta telttailuun, kuten istuinmattoja, tuoleja ja paksuja nukkumapatjoja.

Juhannuksen jälkeen oli aika rauhoittua muutamaksi päiväksi maaseudun rauhaan Karkunkylään. Maalaistuvassa oli mukava näpytellä menemään läppärillä ja välillä nostaa katse ympäröivään vihreyteen. Paljoa ei tullut mihinkään liikuttua, hyvä kun kerran pari päivässä grillailtiin jotain hyvää ulkosalla. Yksi kyläläisista sanoikin, että luuli ettei kukaan ollut kotona, kun oli niin hiljaista.

Karkunkylästä mentiin taas muutamaksi päiväksi Kokemäelle, perhettä ja ystäviä tapaamaan. Hyvin rauhallisissa merkeissä tällä kertaa. Särkänniemen retken tein sentään äidin ja siskonpojan kanssa. Ihan itse ajoin Tampereelle ja takaisin. Aika hyvä saavutus ihmiseltä, joka on ollut auton ratissa korkeintaan kerran vuodessa viimeisen vuosikymmenen aikana. Enkä edes kolaroinut. Äiti peruutti kyllä oman autonsa meidän auton kylkeen. Kun ei siinä kohtaa pihaa ole kuulemma ennenkään autoa ollut.

Seuraaviksi päiviksi suunnattiin Turkuun miehen sukulaisille. Saatiin pyörät lainaan ja niillä hurauteltiin nähtävyyksiä katselemassa. Lähinnä Aurajoen ravintolalaivoja siis. Mutta käytiin myös Turun linnassa hienoja näyttelyjä ja entisajan tunnelmaa ihmettelemässä, Aboa Vetuksessa tutustumassa historiaan, Ars Novassa pyörittelemässä päätämme nykytaiteelle sekä kahvittelemassa ja juoruilemassa kaverin kanssa.

Turusta lähtiessä pidettiin oikein kunnon reissupäivä, tehtiin ja nähtiin enemmän kuin koko 1,5 kuukaudessa muuten. Ensin aamupalalle merenrantamökille Paraisilla, sieltä Espoon Nuuksioon tutustumaan uuteen Haltia-luontokeskukseen (hieno oli!) ja pienelle metsäkävelylle. Siitä matka jatkui vielä Porvooseen, jossa syötiin superhyvät burgerit Sinnessä ja kierreltiin vanhassa kaupungissa. Iltapuhteeksi ajettiin pikkuteitä kolmisen tuntia Puumalaan mökkeilemään. Se viikonloppu sujuikin sitten savusaunassa ja grillin ääressä.

Koska mökkeily on niin kivaa, niin Puumalasta mentiin vielä sukumökille Luumäelle. Viisi päivää meni aivan liian nopeasti järven liplatusta kuunnellessa ja auringonlaskuja ihastellessa. Saatiin samalla myös pidettyä firman puolivuotissuunnittelu. Inspiroivassa paikassa syntyi inspiroivia ajatuksia!

Jotta festarikesä ei jäisi ihan liian lyhyeen niin hyppäsin Luumäeltä vielä ystävien kyytiin ja kohti Joensuun Ilosaarirockia. Kaverin luona majaillessa oli tarjolla mukava sänky ja kylmää juotavaa, ja pyöräilymatka festaripaikalle toi oman jännityksensä elämään. Aurinko paistoi ja oikein mukavaa oli. Isovarpaasta tosin irtosi kynsi kun innostuin mosh pitiin Pää Kii keikalla. Mummojen ei pitäisi mennä pittiin, ainakaan ilman turvakenkiä, oli siis viikonlopun opetus.

Ilosaaresta palasin vielä hetkeksi maaseudun rauhaan, miehen veljen perheen kotia ja kissaa vahtimaan. Ihanan iso keittiö ja paljon keittokirjoja, joten innostuin useampaan otteeseen testailemaan reseptejä. Kyllä se Jamie Oliver vaan osaa. Varsinkin Guinness-possupata vei kielen mennessään. Keittokirjojen lisäksi myös kaikenlaisia muita mielenkiintoisia kirjoja löytyi hyllykaupalla, välillä olin ihan huolissaan siitä, saanko mitään töitä tehtyä kun on niin paljon luettavaa. Lukemisen, kokkailun ja työnteon lisäksi saimme itsemme yhtenä iltana jopa sen verran liikkeelle, että kävelimme rantasaunalle saunottelemaan ja iltaa ihmettelemään.

Sitten olikin jo aika palauttaa auto ja pakata kamat rinkkaan. Kuten viime postauksessa taisin mainita, niin tämä oli hyvin huojentava kokemus. Ja muutenkin oli jo sellainen olo, että maailmalle voisi lähteä. Vaikka sitten ihan vaan Tallinnaan asti. Ensin tosin viihdyttiin vielä pari päivää Helsingissä. Ehdittiin näkemään monia ystäviä, ihailemaan isoja purjelaivoja Tall Ship Racessa ja pikniköimään Alppipuiston konsertin tahdissa. Ja viettämään yksi päivän katsoen How I Met You Mother tv-sarjaa. Koko eka kausi siinä meni ja kokonainen sipsipussi myös.

23.7.2013 astuttiin Viikkarin paattiin. Tallinnaan!

Ja tämähän oli #suomiretki.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä