Olipas mukava nähdä pitkästä aikaa kaikkia ihania ystäviä! Heti alkupäivinä meille oli järjestetty tervetulopiknik, joka kylläkin siirtyi sisätiloihin huonon kelin vuoksi. Tunnelma oli silti aurinkoinen ja maistui ne pikniksyötävät siinä olkkarin lattiallakin. Reiluun viikkoon Helsingissä mahtui myös työntekoa, työpajan vetämistä, terassilla istumista, lounastreffejä, seinänmaalausta, sohvalla löhöilyä ja käytännön asioiden järjestelyä. Kävin myös yllättävän viihdyttävässä Some Awards tapahtumassa, jossa tutustuin muutamaan mahtavaan uuteen ihmiseen.

Juhannus meni perinteisesti Nummirockissa, hyvästä musiikista ja seurasta nauttien. Oli hauska huomata, miten festarikäyttäytyminen on näin vanhetessa muuttunut. Aamu alkoi kahvinkeitolla ja pari kertaa päivässä viriteltiin grilliin kunnon herkut ja keiteltiin uusia perunoita. Lisäksi mukana oli kaikennäköistä lisämukavuutta telttailuun, kuten istuinmattoja, tuoleja ja paksuja nukkumapatjoja.

Juhannuksen jälkeen oli aika rauhoittua muutamaksi päiväksi maaseudun rauhaan Karkunkylään. Maalaistuvassa oli mukava näpytellä menemään läppärillä ja välillä nostaa katse ympäröivään vihreyteen. Paljoa ei tullut mihinkään liikuttua, hyvä kun kerran pari päivässä grillailtiin jotain hyvää ulkosalla. Yksi kyläläisista sanoikin, että luuli ettei kukaan ollut kotona, kun oli niin hiljaista.

Karkunkylästä mentiin taas muutamaksi päiväksi Kokemäelle, perhettä ja ystäviä tapaamaan. Hyvin rauhallisissa merkeissä tällä kertaa. Särkänniemen retken tein sentään äidin ja siskonpojan kanssa. Ihan itse ajoin Tampereelle ja takaisin. Aika hyvä saavutus ihmiseltä, joka on ollut auton ratissa korkeintaan kerran vuodessa viimeisen vuosikymmenen aikana. Enkä edes kolaroinut. Äiti peruutti kyllä oman autonsa meidän auton kylkeen. Kun ei siinä kohtaa pihaa ole kuulemma ennenkään autoa ollut.

Seuraaviksi päiviksi suunnattiin Turkuun miehen sukulaisille. Saatiin pyörät lainaan ja niillä hurauteltiin nähtävyyksiä katselemassa. Lähinnä Aurajoen ravintolalaivoja siis. Mutta käytiin myös Turun linnassa hienoja näyttelyjä ja entisajan tunnelmaa ihmettelemässä, Aboa Vetuksessa tutustumassa historiaan, Ars Novassa pyörittelemässä päätämme nykytaiteelle sekä kahvittelemassa ja juoruilemassa kaverin kanssa.

Turusta lähtiessä pidettiin oikein kunnon reissupäivä, tehtiin ja nähtiin enemmän kuin koko 1,5 kuukaudessa muuten. Ensin aamupalalle merenrantamökille Paraisilla, sieltä Espoon Nuuksioon tutustumaan uuteen Haltia-luontokeskukseen (hieno oli!) ja pienelle metsäkävelylle. Siitä matka jatkui vielä Porvooseen, jossa syötiin superhyvät burgerit Sinnessä ja kierreltiin vanhassa kaupungissa. Iltapuhteeksi ajettiin pikkuteitä kolmisen tuntia Puumalaan mökkeilemään. Se viikonloppu sujuikin sitten savusaunassa ja grillin ääressä.

Koska mökkeily on niin kivaa, niin Puumalasta mentiin vielä sukumökille Luumäelle. Viisi päivää meni aivan liian nopeasti järven liplatusta kuunnellessa ja auringonlaskuja ihastellessa. Saatiin samalla myös pidettyä firman puolivuotissuunnittelu. Inspiroivassa paikassa syntyi inspiroivia ajatuksia!

Jotta festarikesä ei jäisi ihan liian lyhyeen niin hyppäsin Luumäeltä vielä ystävien kyytiin ja kohti Joensuun Ilosaarirockia. Kaverin luona majaillessa oli tarjolla mukava sänky ja kylmää juotavaa, ja pyöräilymatka festaripaikalle toi oman jännityksensä elämään. Aurinko paistoi ja oikein mukavaa oli. Isovarpaasta tosin irtosi kynsi kun innostuin mosh pitiin Pää Kii keikalla. Mummojen ei pitäisi mennä pittiin, ainakaan ilman turvakenkiä, oli siis viikonlopun opetus.

Ilosaaresta palasin vielä hetkeksi maaseudun rauhaan, miehen veljen perheen kotia ja kissaa vahtimaan. Ihanan iso keittiö ja paljon keittokirjoja, joten innostuin useampaan otteeseen testailemaan reseptejä. Kyllä se Jamie Oliver vaan osaa. Varsinkin Guinness-possupata vei kielen mennessään. Keittokirjojen lisäksi myös kaikenlaisia muita mielenkiintoisia kirjoja löytyi hyllykaupalla, välillä olin ihan huolissaan siitä, saanko mitään töitä tehtyä kun on niin paljon luettavaa. Lukemisen, kokkailun ja työnteon lisäksi saimme itsemme yhtenä iltana jopa sen verran liikkeelle, että kävelimme rantasaunalle saunottelemaan ja iltaa ihmettelemään.

Sitten olikin jo aika palauttaa auto ja pakata kamat rinkkaan. Kuten viime postauksessa taisin mainita, niin tämä oli hyvin huojentava kokemus. Ja muutenkin oli jo sellainen olo, että maailmalle voisi lähteä. Vaikka sitten ihan vaan Tallinnaan asti. Ensin tosin viihdyttiin vielä pari päivää Helsingissä. Ehdittiin näkemään monia ystäviä, ihailemaan isoja purjelaivoja Tall Ship Racessa ja pikniköimään Alppipuiston konsertin tahdissa. Ja viettämään yksi päivän katsoen How I Met You Mother tv-sarjaa. Koko eka kausi siinä meni ja kokonainen sipsipussi myös.

23.7.2013 astuttiin Viikkarin paattiin. Tallinnaan!

Ja tämähän oli #suomiretki.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Saatiin Hämeenlinnasta auto lainaan Suomessa olon ajaksi. Helpotti kyllä liikkumista paikasta toiseen, sai mennä ihan omien aikataulujen mukaan. Ja koska meillä ei ole ollut omaa autoa, hmmm.. koskaan?, niin silloin kun saa auton alle, siinä on jotakin erityislaatuista. Seikkailua ilmassa. Lisäksi auton kanssa mukaan saa helposti paljon enemmän tavaraa kuin silloin, kun kaikki pitää itse kantaa selässään. Käytiinpä siis molempien vanhempien luona sinne säilöön jättämämme tavarat läpi ja tunkettiin auton takakontti täyteen kaikenlaista tätä-voi-joskus-ehkä-tarvita tavaraa. Suurin osa jäi kyllä käyttämättä, sillä sitä kuitenkin esim. käyttää vain niitä lempivaatteitaan. Oli oikeastaan huojentavaa auton palautuksen yhteydessä karsia tavaramäärä taas rinkankokoiseksi. Olo oli paljon kevyempi ja vapaampi.

Mutta nyt eksyin jo asian edelle, palataan vielä kesäkuuhun. Hämeenlinnasta suuntasimme auton nokan Kokemäelle omien vanhempieni luokse. Viikonlopun aikana ehdimme myös vaihtaa kuulumisia mummoni luona ja lounastaa siskoni perheen kanssa. Täysilaidallinen sukulaisia siis. Ja mukavaahan se oli!

Muutenkin osuttiin paikalle oikeaan aikaan, sillä yleensä suhteellisen rauhaisalla paikkakunnalla tapahtui. Päivällä oli Henrikin markkinat kylänraitilla ja muutakin oheistapahtumaa, esim. taidenäyttely ja lapsille pomppulinna. Illalla tapahtuma vaihtui Tulkkilan yöksi, eli enemmän -kaljateltta, ruokakoju, esiintyjiä lavalla- suuntaan. Jokirannassa järjestettiin nuoremmalle väelle(?) Vastavirtarock. Koska sitä edelleen samaistaa itsensä paremmin tähän kastiin, niin suuntasimme ystävän syntymäpäiväjuhlien kautta jokirantaan. Vaikka helteet olivat tässä kohtaa jo väistyneet, vietimme oikein mukavan illan musiikkia kuunnellen, tuttujen kanssa jutellen ja pikniköiden (tosin tarjoilu keskittyi viiniin ja sipseihin). Illan lopuksi jaomme taksin naapurin kanssa ja ihan omasta halusta kävelimme viimeisen kilometrin maaseudun yötöntä yötä ihaillen. Kaikkialla oli hiljaista, valo hieman hämärä ja lämmin, ja metsä ympärillä syvän vihreä. Vau.

Kuvakokoelmassa Suomen kesän kauneutta. Nauttikaa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tämä oli mulle kolmas kerta, kun palaan pidemmän poissaolon jälkeen Suomeen. Olin vuoden lukiovaihtarina Jenkeissä ja opiskeluaikoina vuoden töissä Puerto Ricossa Karibialla. Jotenkin mua on aina ihmetyttänyt miten se on niin helppoa sujahtaa takaisin suomielämään. Vaikka vuosi voi itse poissa olleena tuntua pitkältä ajalta, niin aika vähän asiat on kuitenkin muuttunut sen aikana. Ystävien kanssa juttu luistaa kuten ennenkin, ihan kuin viime tapaamisesta olisi vain viikko. Outoja tilanteita syntyy vain silloin, kun jotain on oikeasti tapahtunut poissaollessa, eikä sitä tajua, koska kaikki tuntuu siltä kuin olisi tavattu ihan hetki sitten. Nykyaikana tosin Facebook huolehtii aika hyvin siitä, että tietää mitä kunkin elämässä on meneillään.

Vaikka nyt oltiin poissa “vain” 5 kuukautta, niin huomaan ehkä itse muuttuneeni enemmän kuin aiempien poissaolojen aikana. Veikkaan sen johtuvan siitä, että nyt on kyseessä ennemminkin elämänmuutos kuin vuoden seikkailu vieraassa maassa. Nyt kun saan elää enemmän omilla ehdoillani, niin huomioni kiinnittyy helposti myös muiden onnellisuuteen ja siihen, miten pienillä asioilla voi olla merkitystä. Hymyllä, aamukävelyllä, hyvällä ruualla, ystävällisillä sanoilla. Ja miten tärkeää on se, että oma työ koetaan kiinnostavaksi ja motivoivaksi. Jokaviikkoinen maanantaiahdistus (joka joillakin alkaa jo lauantaina) näyttää olevan turhan yleistä. Puhumattakaan lomanloppumisahdistuksesta. Silmiin pistää myös joka puolella näkyvä tavaramäärä. Mietin miten ihmeessä sitä niin paljon kaikille kertyykin, kaikki kun ei millään tavalla ole lähelläkään tarpeellista. – Saarna ohi. Tältä kertaa.

Monet muuten ihmettelivät, että mitä me Suomessa tehdään, eikös meidän pitänyt olla maailmaa valloittamassa. Ja ollaanko me luovuttu koko diginomadi-ajatuksesta. Mutta alunperinkin suunnitelmana oli palata nauttimaan Suomen kesästä ja jatkaa sitten taas muualle. Suomessakin elämämme on kulkurielämää, sillä vakinaista asuntoa ei ole. 1,5 kuukauden aikana ehdittiin yöpymään 10 eri paikassa. Eli ei olla lopettamassa tätä elämäntyyliä vielä ihan heti. Mukavaa on. Tällä hetkellä Tallinnassa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Keskiviikko-iltana meni normaalia myöhempään, koska pidimme silloin läksiäisemme Milenkassa. Olipas mukava nähdä ystäviä! Paikalle saapui myös muutama joita en ollut pitkään aikaan nähnyt, kannattaa siis pitää läksiäsiä silloin tällöin. Muutenkin viime viikkojen aikana ollaan vietetty paljon aikaa ystävien seurassa, vähän niin kuin varastoon…

Torstai-päivä oli vielä hyvin kiireinen, kun työstin mm. järjestön tilinpäätöstä viime vuodelle ja raahasin kaikki aiheeseen liittyvät mapit ja paperit projektipäällikömme luokse. Ehdin ysiltä Hämeenlinnaan suuntaavaan junaan ja juuri kun se lähti liikkeelle ystäväni soitti, että olin jättänyt ehkäisyrengaspakettini hänen jääkaappiinsa. Hämeenlinnassa ei enää ollut apteekkeja auki ja Helsinkiin en viitsinyt palata, koska seuraava juna olisi vasta niin myöhään perillä Hämeenlinnassa. Lentokentänkin apteekki aukeaisi vasta samaan aikaan kuin koneemme boarding alkaa. Eli tässä yhteydessä jouduin turvautumaan taksin palveluihin saadakseni renkaat kentälle ja mukaan. Onnistui.

Hämeenlinnassa oli torstai-iltana edessä vielä pakkausurakka. Lopulta sain kaiken mukaan tulevan pakattua 45 litran rinkkaani ja pieneen reppuun. Siinäkin tuntuu kyllä olevan hieman liikaa, mutten enää keksinyt mitä jättäisin pois. Suunnitellusta ”mukaan tulevat” pinosta jäi jo näinkin melkein puolet varastoon.

Pakkaaminen venyi noin puoli kahteen yöllä, joten yöunien pituudeksi jäi reilu pari tuntia. Ei kovin virkeinä suunnattiin siis kentälle. Jossa huomattiin, että juuri tämän lennon printti oli hävinnyt matkasta johonkin. Ja tietenkin tälle lennolle oli vain itsepalvelumuotoinen lähtöselvitys, joka ei toiminut passilla tms. vaan tarvittiin varausnumero. Aika pitkään meni säätäessä uusien puhelimien kanssa, että saatiin tiedot kaivettua sähköpostista. Muistiin seuraavaa tilannetta varten: älä ota usia vempaimia käyttöön juuri H-hetkellä vaan ajoissa!

Matka itsessään sujui hyvin ja myös majapaikka löydettiin lähes kommelluksista. Asustelemme nämä kolme yötä AirBnB:n kautta löydetyssä huoneessa. Meillä on yhteiskäytössä omistajien kanssa keittiö ja kylppäri (ei olla kyllä montaa kertaa törmätty), huoneemme on tilava ja langaton verkko toimii moitteettomasti. Asunto on hieman keskustan ulkopuolella, mutta yhteydet on hyvät, vain reilut 10 minsaa metrolla Terminin päärautatieasemalta. Ainakin tämän kokemuksen perusteella voin suositella!

Tällainen pikapäivitys tällä kertaa. Joskos nyt kun ollaan päästy liikkeelle niin saisi kirjoiteltua hieman useamminkin?…

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Aiheena olivat myös elämänmuutokset ylipäätänsä ja keskustelu olikin hyvin kiinnostavaa. Ainakin kaikilla on omakohtaista kokemusta ja mielenkiintoisia tarinoita jaettavaksi.

Muutenkin ilta oli antoisa, sillä sain taas kaikki suostuteltua ottamaan jotakin mukaansa ja tavaravuori pienenee pikku hiljaa. Ja tarjoiluista jäi yli ainakin litra jätskiä.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä