Suomen mahtavaan neuvolatoimintaan tutustumista, meren tuijottelua ruotsinlaivalla ja turisteilun täyteinen 32-tuntinen Tukholmassa.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Viikko alkoi ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Siellä varmistui, että mahassani todella elelee pieni ihmisenalku. Saimme myös paljon tietoa ja ohjeita jutellessamme neuvolatädin kanssa melkein puolitoista tuntia. Samalla tehtiin monenlaisia testejä ja kaikki näytti onneksi sujuvan hyvin. On se vaan hyvä tuo Suomen neuvolajärjestelmä, ja ehdottomasti yksi niistä syistä miksi päädyimme palaamaan Suomeen lapsen syntymää varten.

Tässä vaiheessa edessä oli kuitenkin vielä monta reissua, joista ensimmäinen käynnistyi sunnuntaina. Silloin tosin Helsinki – varsinkin siinä Espan ja kauppatorin kulmilla – näytti niin kivalta auringon helotellessa kesäisellä taivaalla, että reissuunlähtö hieman jopa kadutti. Tänä suvena ehdimme viettämään aivan liian vähän aikaa Helsingissä, joka on kuitenkin ihan mahtava kesäkaupunki.

Laivalla meitä odotti yllätys, sillä vaikka olin varannut meille ihan normaalin B2-hytin, niin saatiinkin ikkunallinen versio! Vieläpä ihan laivan peräpäästä, jolloin omalla ikkunalaudalla istuskellen pystyi tuijottelemaan merelle. Kiva näköala omassa hytissä olikin hyvä juttu, sillä emme oikein keksineet tekemistä laivalla. Olimme käyneet Helsingissä isolla lounaalla, joten emme syöneet laivalla buffetissa tai pitkän kaavan mukaan. Rinkassa koko elämäänsä kantavalle nomadille shoppailu on sekin haastavaa, eikä pubissakaan jaksa kovin pitkään ilman juomia istua. Vietimme siis suurimman osan illasta hytissämme lueskellen ja merta tuijotellen.

Aamulla otimme sitten vahingon takaisin ja söimme vatsat vähän liiankin täyteen aamiasbuffan herkkuja. Onneksi edessä oli pari päivää tehoturisteilua Tukholmassa, joten energia tuli ihan tarpeeseen. Minulla oli käyttämättä heinäkuisesta TBEX-matkabloggaajasemmasta saadut Visit Stockholmin sponssaamat bussiliput ja Tukholma-kortit, niiden avulla saimme hyvin täytettyä 32 tunnin pikavierailumme.

Ihan ensialkuun ajelimme hop-on hop-off bussilla ympäri kaupunkia. Teimme tämän kiertoajelutyyppisesti, mutta jälkikäteen ajatellen se ei ehkä ollut paras ratkaisu, sillä kommentointia oli aika vähän. Olisi varmaankin kannattanut ottaa joku varsinainen opastettu kiertoajelu, koska emme kuitenkaan hyödyntäneet mahdollisuutta pysähtyä välillä. Ensi kerralla sitten.

Kävimme myös uudessa suosikkimuseossani Fotografiskassa, joka oli edelleen yhtä valloittava kuin ensimmäisellä visiitilläni heinäkuussa. Suosittelen sitä kyllä kaikille Tukholman kävijöille, joita vähääkään upea valokuvataide kiinnostaa!

Majapaikaksemme olin valinnut monen suositteleman Generator-hostellin. Koska yövyimme vain yhden yön ja päivämme olivat täynnä ohjelmaa, edullinen hinta ja keskeinen sijainti olivat valinnassa etusijalla. Hostelli oli oikein siisti ja moderni, eikä huoneen jakaminen yhden yön ajan tuntunut pahalta. Varsinkin kun meitä oli kuuden hengen huoneessa vain kolme ihmistä kylppäriä ja elintilaa jakamassa.

Seuraavana aamuna veimme rinkat säilöön ja kiertelimme lisää vanhankaupungin kulmilla. Vinkki: keskustan Åhlens-tavaratalon lokerot ovat edullisemmat kuin rautatieaseman ja sijainti on ihan keskellä kaupunkia.

Nobel-museo oli pienimuotoinen pettymys, sillä vaikka perusnäyttelyssä oli kaikkea mielenkiintoista, niin ison tilan vallannut vaihtuva näyttely oli melko turha. Tai ehkä minulle ei vain valjennut näyttelyn tarkoitus, sillä – minun silmääni – sen pääosassa olivat isot henkilökuvat Nobel-voittajista ja lyhyet kuvaukset tyyliin “tämä henkilö oli yllättävän hauska. Hänen tutkimuksensa liittyy jotenkin ilmakehään, en oikein ymmärtänyt miten.” Kukin palkittu kyllä piteli kuvassa itse piirtämäänsä selitystä tutkimuksestaan, mutta niitä ei sen enempää avattu. Tämä sai minut ihan jupisemaan itsekseni, mitä harvoin museossa tapahtuu… – Tämä vaihtuva näyttely on muuten jo ohi, uusi voi olla paljon parempi!

Lyhyt visiittimme kuninkaanlinnaan taas oli oikein viihdyttävä. Emme harmi kyllä ehtineet kiertää kuin muutaman osion, mutta siinä ehti jo hyvin ihmettelemään linnan loistoa ja yksityiskohtia. Siellä oli hyvin tuotu esiin se, miten linnassa eletään myös ihan normaalia arkea, loistokkuudesta huolimatta.

Tukholma-kortilla pääsi myös opastetulle kävelykierrokselle vanhaan kaupunkiin. Koska aikatauluihimme sopi paremmin ruotsin- kuin englanninkielinen kierros, päädyimme testaamaan mihin kouluruotsimme venyykään. Me olimmekin ainoat osallistujat kierroksella, joten saatiin ihan yksityisopastusta! Ja yllättävän paljon tarinoista ymmärsin, tarkentavia kysymyksiä en tosin oikein osannut muotoilla. Mutta varsin hauska kokemus tämäkin, ja olin valintaamme tyytyväinen nähdessäni englanninkielisen kierroksen noin 30 hengen osallistujalauman.

Turistinähtävyyksien lomaan saimme upotettua monta kahvihetkeä ja taukoa. Varsinkin minä tarvitsin näitä säännöllisin väliajoin, sillä alkuraskaus sai väsymään nopeasti. Yllättävän paljon me silti ehdimme tekemään ja minä jo ääneen kummastelin, että miten niin ihmiset eivät halua matkustella raskauden alku- (tai loppu-) vaiheessa. Eihän tämä niin hankalaa ole! Asia kyllä selvisi minulle Romaniassa vietettyjen seuraavien viikkojen aikana, mutta niistä lisää seuraavassa postauksessa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Näillä heinä-elokuun viikoilla vuorossa oli lähinnä mökkeilyä ja sukulaisia, yhdet kirjanjulkaisujuhlat sekä suuren suuria uutisia.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Ruotsista palattuani suuntasin Karkunkylään Virranpielen kylä 2 -kirjan julkaisutilaisuuteen. Neljä vuotta sitten autoimme julkaisemaan kirjan ensimmäisen osan ja hyvän vastaanoton jälkeen alkoi toisen kirjan kokoaminen. Tarinaa kun vielä riitti. Minä hoidin tällä kertaa kuvankäsittelijän, nettisivujen tekijän sekä oikolukijan rooleja. Mielenkiintoista vaihtelua, samalla tutustuen mieheni suvun historiaan!

Kirjahulinoilta suuntasimme Luumäen mökille, jossa sielläkin kyllä hulinaa riitti, sillä samaan mökkiviikkoon olivat päätyneet monet muutkin tämän sukumökin käyttäjät. Onneksi siellä on reilusti tilaa ja yhteiselo oli sopuisaa kesäisessä kelissä.

Vesi oli sen verran lämmintä, että minäkin uiskentelin – tai ainakin kastauduin – useita kertoja, jopa aamuisin ilman saunaa. Antilla oli toisenlainen strategia pitempiin uimaretkiin: märkäpuku huppuineen.

Mökillä tajusin myös, että kuukautiseni olivat reilusti myöhässä, joten tein raskaustestin. Hämärässä huussissa tikkua tutkiessani en huomannut mitään, mutta jostain syystä nappasin sen vielä mukaani. Hetken päästä vilkaisin tikkua sisätiloissa – ja hetkinen – onko tuo viiva? Yritimme molemmat tulkita näkemäämme ja googlettelun jälkeen päädyin siihen, että eihän tästä ota selvää, vaan parin päivän päästä on tehtävä uusi testi.

Suunnatessani ystävien luokse Harjavaltaan, laukussa oli sekä Karmarockin lippu että uusi raskaustesti. Rokkiaamuna tein tämän toisen testin ja kyllä, nyt saivat piknikviinit jäädä Alkoon. Edessä olisi uusi seikkailu! Olihan tämä ollut toiveissa jo hetken, joten en ihan puulla päähän löyty uutisista ollut. Mutta kyllä se silti hämmentävältä – ja iloiselta ja pelottavalta – tuntui, että nyt se ihan oikeasti tapahtuu.

Vuorossa oli siis hieman erilainen rokkikokemus, mutta Karmarockissa on kyllä aina kivaa olosuhteista huolimatta. Mahtavia keikkoja ja ystäviä, hengailua auringonpaisteessa ja tanssia kaatosateessa aina niin loistavan Maj Karman keikalla.

Karmarockista jatkoin siskoni kyydillä Kihniöön mökkeilemään perheeni parissa. Hetken pohdin, kertoako vauvauutisia heti, kun ei vielä tiennyt onko kaikki edes kunnossa. Hankalaa se kuitenkin olisi ollut vaivihkaa vahtia syömisiä ja kieltäytyä alkoholista koko viikon ajan, epäilyksiä herättämättä. Enkä ehkä olisi muutenkaan hiljaa pystynyt olemaan, sen verran jännästä asiasta oli kuitenkin kyse. Anttikin käväisi matkallaan mökille vanhempiensa luona kahvittelemassa ja kertomassa uutiset.

Mökkiviikko oli itsessään oikein rentouttava, edessä avautuvat järvimaisemat aivan uskomattomat eikä päivien sateisuuskaan pahasti haitannut.

Mökkeilyn jälkeen oli aika palauttaa auto ja pakata rinkat Romanian reissua varten. Auton kanssa liikkuessa on aina niin paljon enemmän tilaa, että ylimääräistä tavaraa rupeaa kertymään takakonttiin. Onhan se toisaalta mukavaa, kun mukana on kaikenlaista satunnaisen tarpeen varalta, mutta toisaalta se on aina yhtä vapauttavaa pakata tavarakasa varastoon ja tiivistää elämä rinkan sisältöön.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Näillä viikoilla vuorossa oli Suomi ja keskikesän valoisat yöt. Juhannushulinoita festareista sukujuhliin, luonnonrauhaa roppakaupalla sekä firman pikkujoulut teköalyn ohjaamina.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Minun juhannukseeni on jo pitkään kuulunut ystävien seura, sateessa pressun alla värjöttely, ikimuistoiset keikat ja yöttömän yön läpi valvominen, eli toisin sanoen Nummirock. Ennen tätä juhannusta mietin pitkään mitä tekisin, sillä en osannut päättää lähdenkö ystävien kanssa 15. Nummirockiini vai sukulaisten sekaan anopin synttäreille. Lopulta päädyin hieman hulluun suunnitelmaan mahduttaa juhannukseeni molemmat. Nummirock vietti 30-vuotissynttäreitään ja alkoi jo keskiviikkona, joten ehdin fiilistellä siellä pari vuorokautta ennen Karkunkylän juhannuskokolle siirtymistä.

Anopin juhlat olivat leppoisat ja mukavat, kelitkin onneksi suosivat. Sadesäällä kun olisi saattanut olla sisätiloissa ahdasta.

Kaikkien näiden juhannushulinoiden jälkeen jäimme vielä muutamaksi päiväksi kahdestaan maalle hengailemaan.

Jatkoimme matkaa vanhempieni luokse Kokemäelle, jossa kaivelimme retkeilyvarusteet esiin ja suuntasimme Kullaan Joutsijärvelle vaeltamaan. Siellä retkeilyalueella kiertää noin 27 kilometriä pitkä kävelyreitti, jonka varrella on mukavasti ripotellen laavuja ja autiotupia.

Maisemat vaihtelevat synkistä havumetsistä suoaukioihin ja valoisista koivikoista järvenrantoihin. Reitin kunto vaihteli suuresti, toisaalla pitkospuut olivat ihan tuoreita ja toisaalla sitten taas jo maahan asti lahonneet. Ihan aloittelijalle en tätä reittiä suosittelisi, sillä maasto oli monissa paikoin hyvin kivikkoista ja hankalakulkuista. Varsinkin reilu kilometri metsäkoneiden mylläämällä hakkuuaukealla sai muutaman ärräpään lentämään.

Yövyimme laavussa reitin puolivälin paikkeilla, sateen ropistessa kattoon. Onneksi meillä ei ollut aamulla kiire, joten saatoimme rauhassa odotella sateen loppumista. Eikä ollut ruuhkaakaan polulla, vastaamme tuli vain kolme kävelijää sekä taukopaikoilla muutama kanootilla liikkeellä ollut.

Eniten minua jännitti miten jalkani selviävät, sillä Caminoa kävellessä osumaa saanut varpaankynsi tipahti juuri muutamaa päivää ennen retkeä. Huolella suojatun varpaan suhteen ei lopulta ollut mitään ongelmia, mutta toiseen jalkaan sain kyllä komeimman ikinä näkemäni rakon. Oli aika taivaallinen tunne perille päästyä riisua kengät jalasta ja upottaa ne kylmään rantaveteen.

Heinäkuun alussa palasimme Helsingin suunnalle, mutta silloinkin etsiydyimme melkein ensi töiksemme metsään. Tosin Kuusijärven huolella hoidettu ja vilkkaasti liikennöity lenkkipolku oli aika kaukana Joutsijärven rauhasta, mutta mukava sekin.

Helsingissä pidimme myös yrityksemme pikkujoulut, kieltämättä hiukan myöhässä. Osallistuimme Remote Helsinki -esitykseen, jossa “yhdistyvät performanssi, opastettu kaupunkikierros, ääni-installaation ja tietokonepeli” (Remote Helsinki). Kuljimme siis ryhmänä Helsingin keskustassa, kuulokkeista kuuluvan “tekoälyn” ohjeita seuraten. Aivan upea kokemus, sillä näytös todella herätteli ajatuksia ja tarjosi samalla uudenlaisia näkökulmia jo niin tuttuun Helsinkiin. Suosittelen kokeilemaan, esitykset jatkuvat lokakuulle.

Pikkujoulujen muuhun ohjelmaan kuului pikavisiitti Lintsille, jossa testasimme uuden 3D-lasien kanssa koettavan Linnunrata-vuoristoradan. Tälle myös vahva suositus! Vuoristorataan toi ihan uutta puhtia avaruudessa leijaileminen sekä se, ettei radan kurveja nähnyt ennalta vaan kaikki tuli yllätyksenä.

Tarkoituksenamme oli jatkaa Alppipuistoon musiikkia kuuntelemaan, mutta sateinen sää sai meidät muuttamaan suunnitelmiamme. Kävimmekin siis herkuttelemassa Weeruskan alkupaloilla ja jatkoimme kotisohvalle leffan ja poppiksien pariin. Sellaiset hurjat pikkujoulut meillä.

Huomasin tässä kirjoitellessani, että kävinkin läpi jo muutaman ylimääräisen päivän, mutta olkoon nyt näin. Jatketaan sitten seuraavassa osassa suoraan Ruotsin seikkailuilla!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Toukokuinen Suomi eli luonnon kauneutta kaikkialla, perheen ja ystävien hyvää seuraa, rakastuminen Suomenlinnaan ja ikimuistoinen Learning Village.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Tässä Tämä viikko -postauksessa palaan toukokuuhun ja kolmeen yllättävän kesäiseen viikkoon Suomessa. Kerrankin osui meidän paluuajoitus kohdalleen! Muistan miten viime vuonna paleltiin harmaassa kelissä lähes koko toukokuu ja kirosin meidän aikaista paluuta, mutta tänä vuonna oli parempi tuuri. Vaikka ilmeisesti ne helteiset päivät ehtivät mennä ohi jo aikaisemmin.

Tuttuun tapaan suuntasimme Helsinki-Vantaalta Hämeenlinnaan perhettä tapaamaan sekä päivittämään rinkan sisältöä paremmin kesäiseen Suomeen sopivaksi. Hämeenlinnan Ahvenisto tarjosi meille heti alkuun Suomi-idylliä oikein roppakaupalla, valkoisten pilvien heijastellessa siniseltä järvenpinnalta ja vehreiden puiden heiluessa hiljalleen tuulessa.

Hämeenlinnasta saimme auton alle ja teimme pikavisiitin Helsinkiin: osallistuimme coachaus-työpajaan, kävimme syömässä ystävien kanssa ja pidimme oikein perinteiset Euroviisu-bileet. Joku ihmetteli, ettei eihän Suomi ole edes finaalissa, mutta eihän se olekaan viisujen pointti. Toisaalta tänä vuonna olin hieman pettynyt tarjontaan, mukana oli aivan liian vähän kunnon viisukitchiä.

Hektisen Helsingin päivän jälkeen palasimme perhekierrokselle ja luontoidylli jatkui Kokemäellä. Tunnen tässä oloni ihan rikkinäiseksi levyksi, toistellessani luonnon ihanuutta jokaisessa Suomea koskevassa postauksessani. Mutta kun se vaan on niin uskomattoman upea, se kesäinen Suomi.

Perheen kanssa vietettyjen hetkien jälkeen onnistuimme mahduttamaan aikatauluihin muutaman päivän Karkunkylässä, eli vielä vähän lisää maaseutua ja luonnon kauneutta. Suuren kuusen alta löytyi muuten oiva toimistopaikka, vain sähköt puuttuivat.

Toukokuun kiistämätön kohokohta oli Suomenlinnassa vietetty viikko. Osallistuimme siellä monipäiväiseen Learning Village tapahtumaan ja päätimme jokapäiväisen saarelle matkaamisen sijaan vuokrata Airbnb-asunnon – ensimmäista kertaa Suomessa.

Ihastuin paikkaan niin, että googlasin jo ensimmäisenä iltana miten Suokkiin pääsee asumaan. Ilmeisesti ei kovinkaan helposti, sillä asuntoja vapautuu harvoin ja niihin on paljon hakijoita.

Itse Learning Village tapahtuma oli – jälleen kerran – unohtumaton kokemus. Hymyä ja nauruja, toisaalta kyyneleetkin jossain vaiheessa valuivat. Niin monia mielenkiintoisia keskusteluja, oman maailmankuvan haastamista ja uusien näkökulmien avautumista. Työpajoja, keskusteluja, yhteisruokailuja, telttasaunomista. Mukaan mahtui myös valokuvakävelyä, chi kungia, hennatatuointeja ja villiä tanssia yömyöhällä. Kaikki hoitui – ja hyvin hoituikin – itseorganisoidusti, osallistujien toimesta.

Villagen jälkeen hengailimme vielä muutaman päivän saarella, nauttien yleisestä fiiliksestä ja joka puolella vaanivasta kauneudesta. Kävimme piknikillä ja vaeltelimme ympäriinsä. Lähtiessämme rankkasade tavoitti saaren juuri kun olimme astumassa lauttaan ja minuutissa olimme läpimärkiä. Sopi hyvin siihen oloon, kun ei vielä millään olisi malttanut lähteä. Toisaalta edessä oli kaksi viikkoa Camino de Santiagon vaellusreitillä Espanjassa, ihan käypä vaihtoehto sekin.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tämä viikko -postaukset olivat tauolla Suomen vierailumme ajan, mutta nyt olemme reissun päällä taas ja viikottaiset päiväkirjapostaukset jatkuvat! Tähän alkuun ensin kooste neljästä viikosta enemmän ja vähemmän talvisessa Suomessa.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Helsingissä tapasimme ystäviä ja hoidimme muutamia käytännön asioita, mm. 2kk viisumit Thaimaahan ja Indonesiaan, ettei tarvitse enää paikan päällä säätää. ‘Musaa ja maistelua’ Hietalahden hallissa oli kuin tuulahdus Berliinistä. Hyvä musiikki soi taustalla, kun ystäväni kanssa kiersin maistelemassa viiden kojun tarjontaa, kaikki todella maukasta. Nämä ilmeisesti jatkuvat 2016 puolella, suosittelen käväisemään! Toinen kiva tapahtuma oli LUX Helsinki, joka oli pakkasen purevuudesta huolimatta upea. Varsinkin ruttopuisto oli kuin talvinen ihmemaa.

Joulupäivät vietimme Kokemäellä, perheen parissa. Jouluvalmistelut oli saapuessamme jo melkein hoidettu, me pääsimme mukaan vielä kukka-astelmien tekoon ja kuusen koristeluun. Muuten saimme olla hyvinkin rennosti, mitä nyt vanhempieni suloinen Belma-koira vaati jatkuvaa silittelyä. Tehtävä, johon tartuin mielelläni!

Aattona kokoonnuimme illallistamaan vähän laajemman suvun kera ja kylläpä oli jouluherkkuja pöytä notkollaan. Joulupukki oli käynyt jo aiemmin tuomassa lahjat kuusen alle, mutta saimme me sentään muutaman yhteislaulun puristettua ennen kuin lahjojen kutsu kävi liian voimakkaaksi lapsille.

Joululahjaksi sain vedenkestävän, hengittävän ja — se reissaajalle tärkein — pieneen tilaan menevän takin sekä monta pussillista salmiakkia hätävarastoksi Aasiaan. Arpojakin sain ja vaikken päävoittoa, niin joitakin kymppejä silti. Tärkeimmän lahjan — eli uuden puhelimen — kävin itse valitsemassa joulun jälkeen. Päädyin sen verran kalliiseen malliin (Sony Xperia Z5 Compact), että osa meni omasta pussista, mutta olen kyllä ollut tyytyväinen. Löysin muuten myös läksiäisissämme 3 vuotta sitten saamamme ilmapallon, joka on edelleen vähintäänkin puolillaan ilmaa. Hämmentävää. Kaveri naureskeli, että kun pallo tyhjenee, on meidän aika palata Suomeen pysyvämmin.

Uutta vuotta juhlistimme Nuuksion mökillä pienehkön ystäväporukan kanssa, tuttuun vanhaan kaavaan eli paljon hyvää ruokaa — blinejä! sienikastiketta! thaisalaattia! — ja erinomaisia viinejä, keskustelua, huonoja vitsejä, pelejä, saunomista. Meillä oli vain tähtisädetikkuja eivätkä lähistönkään raketit meille asti paljoa näkyneet. Rauhallista siis. Uudenvuodenpäivänä jäällä luistellut perhe kävi grillaamassa notskillamme, muuten emme muita ihmisiä nähneet. Toisena aamuna herätessäni maa oli peittynyt valkoiseen kerrokseen ja unohduin pitkäksi aikaa terassille seuraamaan hiutaleiden hypnoottista leijailua taivaalta.

Vuoden alussa suuntasimme muutamaksi päiväksi Yyteriin mökkeilemään ja minä olin jo haaveillut pitkistä kävelyistä talvisessa luonnossa. Pakkaslukemat hieman muuttivat näitä suunnitelmia ja 15 minuutin retki merenrantaa kuvaamaan oli jo sietokyvyn äärirajoilla. Aivan uskomattoman upean näköistä siellä kuitenkin oli ja kylpylässä kelluminen oli ihan hyvä ajanviettovaihtoehto.

Hämeenlinnassa vietimme aikaa useaan otteeseen, perheen parissa ja töihin keskittyen tai rentoutuen. Viimeiset pari päivää kuluivat käytännön asioita hoidellen ja pakkausjuttuja säätäen. Pakkaukseen kuluva aika tuntuu eksponentiaalisesti kasvavan mitä vähemmän haluaa ottaa mukaan. Nyt tavoitteena oli 8kg rinkka — plus elektroniikka yms. käsilaukussa — joten sain aika tarkkaan miettiä, mikä pääsee mukaan ja mikä ei. Onnistuihan se kuitenkin! Vaikka Helsinki-Vantaalle matkatessa hieman palelsikin ja pikkulenkkarit täyttyivät hetkessä lumesta.

Reilu vuorokausi meillä kesti matkustaa Hämeenlinnasta Thaimaan Chiang Maihin. Ensimmäinen lento oli Helsingistä Istanbuliin ja minulle selvisi laskeutumisen aikana miksi koneessa on niitä valkoisia paperipusseja. Tai kyllähän minä olen tiennyt miksi ne siellä periaatteessa ovat, en vain ole ymmärtänyt miksi kellekään tulisi koneessa huono olo. Nyt me kiertelimme kovassa tuulessa ja vesisateessa Istanbulin yllä lähes tunnin ennen laskeutumisluvan saamista — turbulenssin heitellessä konetta koko ajan — ja oli aika lähellä etten minäkin paperipussia tarvinnut. Aika moni muu koneessa tarvitsi.

Maankamaralle me kuitenkin lopulta pääsimme ja loppumatka sujui ongelmitta. Turkish Airlinesilla oli oikein hyvä palvelu ja ruokakin oli ihan syötävää. Viimeinen lentomme — Bangkokista Chiang Maihin — oli Bangkok Airwaysilla, jolla kaikki matkustajat pääsevät perusloungeen. Tämä oli ihan loistava valinta, sillä olin varmistellut vaihtoajan riittämistä ja lopulta meille jäi yli pari tuntia aikaa viettää loungessa. Pehmeät tuolit, netti, kahvia ja pientä purtavaa, siinähän se aika kului hyvin.

Perillä uudessa kodissamme olimme siinä yhdeksän jälkeen illalla. Siitä kuulettekin lisää seuraavissa Tämä viikko -postauksissa, sillä aiomme viettää täällä Chiang Maissa ainakin kuukauden.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Syksyinen ihmemaa ja mökin rauhaa Luumäellä. Saunottelua, rentoutumista, luonnon kauneutta parhaimmillaan. Sitten isompaa ja pienempää säätöä matkavalmisteluissa ja lopulta 16 tunnin matkaurakka Skotlantiin. Perillä odotti ihana talo pikkukylässä, suloinen koira sekä mahtavat lenkkipolut kansallispuistossa.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Sunnuntaihin asti viihdyimme Luumäen mökillä. Anoppi epäili sinne lähtiessämme, että kylmähän siellä tulee ja kehotti palaamaan takaisin Hämeenlinnaan heti, kun siltä tuntuu. Mutta oikein mukavasti meillä meni koko viisi yötä mökkielämää. Olihan siellä ulkona enimmäkseen kylmä eikä varsinkaan ulkohuussin käyttö ollut enää kovin miellyttävää, silti olisin viihtynyt vaikka pitempäänkin. Syksyisessä luonnossa on vaan jotain niin rauhoittavaa ja rentouttavaa.

Join kuppikaupalla lämmintä teetä, villasukat jalassa tuvan nojatuolissa. Maiskuttelin glögin jouluista makua ja lämmittelin sisäisesti täyteläisellä punaviinillä. Haudutin omenoista, possupaloista ja siideristä niin maistuvan padan, että siitä tuli kertaheitolla uusi suosikkini — laittaisin teille reseptinkin, mutten enää muista mitä kaikkea sinne meni.

Saunan lämmitimme kahteen otteeseen ja nautimme puukiukaan pehmoisista löylyistä. Saunaterassilla kelpasi jäähdytellä auringonlaskun aikaan, oli maisemat kohdillaan — tästä tosin seurasi se, että pukeutuessa vaatekappaleita sai jo etsiskellä kynttilän valossa.

Kännykkäni täyttyi hienoilla kuvilla ja Instagrammissa tykkäyksiä kertyi. On se ihmeellistä, että vaikka kuvaan ympäri maailmaa, niin silti suurin osa tykätyimmistä otoksistani ovat Suomen luonnosta. Anttikin innostui kuvailemaan kamerallaan ja virittipä yhtenä iltana jalustankin pihamaalle, onnistuen tallentamaan linnunradan mökin yllä. — Näitäkin kuvia on tulossa blogiin, kunhan ehdin ne käsittelemään kuntoon.

Sunnuntaina ajelimme takaisin Hämeenlinnaan auringon paistaessa niin kirkkaasti, että näkeminen oli välillä hankalaa. Perillä tankkasimme kebabit ja aloimme läpikäydä tavaroitamme. Mitä mukaan seuraavalle reissulle, mikä jää kotiin? Käsimatkatavaroilla tietenkin taas ja tiedossa sekä Skotlannin viileän syksyisiä kelejä että Tunisian aurinkoa.

Maanantaipäivä taas pakkausviimeistelyjen lisäksi aika lailla säätäessä. Suurin pulma oli se, että huomasin viikonloppuna jonkun tehneen Visallani ostoksia netissä. Onneksi vain muutamalla satasella ja niitäkään en joudu itse maksamaan, koska kyseessä on luottokortti, mutta jouduin tietenkin sulkemaan kortin ja tekemään rikosilmoituksen. Ongelmaksi nousi se, miten saan uuden kortin itselleni, sillä olimme lähdössä muutaman kuukauden reissuun jo seuraavana päivänä. Osuuspankki ei toimita kortteja kotiin eikä niitä saa konttorista kuin henkilökohtaisesti, valtakirjat eivät käy. Kolmannella puhelulla onnistuin onneksi sopimaan niin, että kuriiri tuo kortin minulle Skotlantiin. Huh! Hieman jo jännitti.

Sain kaikki pikkuasiat hoidettua ja tavaratkin kasaan iltayhdentoista aikaan. Siihen jäikin sitten ruhtinaalliset viisi tuntia unta ennen aikaista aamuherätystä.

Tiistaina bussi Helsinki-Vantaalle ja SAS:in siivin Edinburghiin, eli vaihto Arlandassa — jossa dumpling-lounas aamuysiltä… Edinburghissa bussilla keskustaan ja siellä toinen lounastauko plus työhetki Starbucksissa. Paikallisjunalla Perthiin ja sieltä kaukojunaan Aviemorea kohti. Pysähdys keskelle ei-mitään ja 55 minuutin myöhästyminen, ei siis ole meidän VR ainoa myöhästelijä. Tunnista olisi kuulemma voinut jo anoa korvauksia, mutta vähän jäi vajaaksi. Onneksi koiravahtipaikkamme emäntä oli edelleen odottamassa meitä asemalle saavuttuamme.

Vaikka Skotlanti on suhteellisen lähellä, me saimme matkaan kulutettua yli 16 tuntia. Olimmekin aika väsynyttä kauraa perille päästyämme. Saatuamme vatsat täyteen hyvää ruokaa ja lasilliset olutta, kiitimme kauniisti ja poistuimme makuuhuoneen suuntaan.

Täällä Skotlannin ylämailla olemmekin sitten seuraavan reilun viikon, pitäen huolta ihastuttavasta Mr. Murphystä. Talomme sijaitsee Cairngormsin kansallispuistossa, joten lenkkimaisemat ovat melkoisen upeat! Vehreitä metsiä, kosken solinaa pienessä joessa, aukeita nummimaisemia. Olemme vasta testanneet muutaman reitin ja uusia polkuja tutkittavaksi riittää varmasti jokaiselle päivälle.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tällä viikolla ohjelmassa oli loppumattomia matkakeskusteluja bloggaajien kanssa, suihkuongelmia sekä ihanien ystävien hauskaa seuraa. Lisäksi mm. Hobitti-maratoni, aurinkoinen päivä Hämeenlinnassa ja hajoava auto. Lopuksi mökin rauhaa ja bonuksena taivaalla tanssivat revotulet.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Torstai-aamulla meillä oli herätys ennen aamukuutta, sillä matkasimme päivän ensimmäisellä Onnibussilla Kokemäeltä Helsinkiin. Siellä ehdin istahtaa hetkeksi Lasipalatsin kahvioon läppärin ääreen ennenkuin suuntasin Oma Sairaalaan. Lääkäri totesi polveni olevan selvästi parempi kuin elokuun tarkastuksessa, fyssarikin oli samoilla linjoilla. Sain lisäksi mukaani ohjeita reissaajalle sopiviin harjoitusliikkeisiin, mm. rinkan kanssa tehtäviin kyykkyihin.

Ennen illan rientoja ehdin käväisemään väliaikaiskodissamme Vantaalla. Rinkka pois selästä, lounas ja pikatorkut. Seuraavaksi yritin mennä suihkuun, mutta sieltä tulikin vain kylmää vettä. Enpä muista koska näin olisi käynyt viimeksi, edes paljon kehittymättömämmissä maissa matkatessamme. No, soitto huoltomiehelle ja siinä odotellessa kirjoitin blogiini mietelmiä 1000 takana olevasta päivästä läppärikulkurina. Olin jo luovuttamassa ja ottamassa kylmää pikasuihkua – likaiset hiuksethan voi aina piilottaa huivin alle… – lämpimän veden vihdoin palatessa.

Suihkuepisodin vuoksi en ehtinyt ParisRion Travel Caféen, mutta sentään illan päätapahtumaan, eli Travel Massive Helsinkiin. Luvassa oli vanhoja ja uusia bloggaajatuttuja sekä muitakin matkailualan toimijoita ja Radisson Blue Plaza hotellin hulppeat puitteet. Ilta kului mukavasti reissaamisesta ja bloggaamisesta jutellen, kerrankin seurassa joka jaksoi näitä aiheita tunnista toiseen.

Perjantaina pidimme työpäivän kämpillä emmekä tehneet mitään iltalenkkiä kummempaa. Lauantai puolestaan oli ystävien täyttämä päivä. Ensin kävimme kahvittelemassa Pasilassa asuvan tuttavaperheemme luona. He olivat juuri palanneet vuoden Philippiinien visiitiltä – ystäväni Erica kun on sieltä kotoisin. Parituntinen ei riittänyt kuulumistenvaihdossa kuin alkupaloiksi.

Pasilasta jatkoin Kallion Kulinaristiskerhon ihanien naisten kanssa vietnamilaiseen Lie Mi ravintolaan. Mukavat puitteet ja oikein maistuvaa ruokaa, voin suositella. Hinnat tosin tuntuivat hieman kalliilta, mutta toisaalta niin tällä hetkellä kaikki hinnat Suomessa tuntuvat. Vatsat täynnä ja chili suussa maistuen siirryimme Helsing-baariin olutuopposen ääreelle. Siellä seuraamme liittyi vielä monta muuta rakasta ystävää ja ilta kuluikin iloisessa puheensorinassa seuraavan vuorokauden puolelle.

Sunnuntaina pidimme täydellisen lepopäivän, katsoimme dvd:ltä kaikki kolme Hobitti-leffaa ja haimme lähikuppilasta pizzat. Maanantaina junailimme Hämeenlinnaan, jossa kävimme kävelylla raikkaassa syyssäässä ja vietimme aikaa perheen parissa. Tiistaina saimme auton lainaan ja suuntasimme sen nokan kohti Luumäen mökkiä. Melkein heti motarille päästyämme auto alkoi kuitenkin täristä ja pitää outoja ääniä, joten päätimme palata saman tien takaisin. Auto oli sama kuin kesällä käyttämämme, eli melkoisen vanha, mutta hyvin meillä toiminut tähän asti – toivottavasti ei mitään isompaa ole rikki. Saimme joka tapauksessa appivanhemmilta toisen auton lainaan ja pääsimme uudestaan tien päälle.

Matkan varrella pysähdyimme Kouvolan Veturi-kauppakeskuksessa, koska siellä on hyväksi todettu kiinalainen lounasbuffa. Samalla saimme hoidettua viikon ruokaostokset ja hankittua minulle lämpimät fleecepöksyt mökkeilyä varten. Vielä toinen pysähdys Satun Makiat leipomossa Luumäellä – herkkuleipiä! – ja olimme vihdoin mökillä.

Ensimmäinen ilta meni tupaa lämmittäessä ja vielä nukkumaanmenoaikaankin minulla oli sormikkaat kädessä ja pipo päässä. Onneksi oli kunnon varusteet mukana! Aamuyöstä makuupussissa oli jo turhankin lämmin ja sain luopua muutamasta vaatekerroksesta. Toinen hereillä pitänyt asia oli tuvassa rapistellut hiiri – vai hiiret? – joka onnistui löytämään ne kaikkein äänekkäimmät pussukat.

Keskiviikkoaamu valkeni raikkaan huurteisena. Järven aallot liplattivat tuulessa, puut hehkuivat keltaisina ja ilma tuoksui metsältä. Kyllä kannatti tulla! Sisällä on lämmin takkatulen roihutessa ja toimistoni – eli nojatuoli – on mukava. Villasukat jalassa ja teekupponen kädessä on hyvä tehdä töitä.

Illalla teimme laavulle nuotion ja grillasimme makkaraa. Olimme juuri siivoamassa jälkiämme ja suuntaamassa sisätiloihin sormiemme kohmettuessa, kun satuin vilkaisemaan tarkemmin taivaalle. Ihan kuin siellä näkyisi jotain vihreää? Ja kyllä, hetken kuluttua revontulet tanssivat taivaankannella! Eipä ollutkaan enää niin kiire sisään – muuta kuin Antilla kameraa hakemaan. Siinä taivasta ihaillessani mietin, miten mahtavaa tämä elämäni onkaan.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Viimeiset päivät Berliinissä, auringonlaskuja, katuruokaa ja hyvästit kissoille. Oslon lentokenttähotellissa vietetyn yön kautta Suomeen, ystävien seuraan. Huoneesta pakeneminen, Helsingin kiertelyä ja lopulta vanhempien luokse Kokemäelle syysilmoista nautiskelemaan. Joskus viikossa ei tapahdu mitään, joskus taas siihen mahtuu vaikka mitä. Nyt kyseessä oli mitä ilmeisemmin tuo jälkimmäinen tapaus.

Torstaina lähdimme töiden jälkeen Neuköllnin alueelle, jossa sijaitsevan Arcaden ostoskeskuksen katolta löytyy viihtyisä terassi Klunkerkranich. Olin tämän aiemminkin muutamasta jutusta bongannut, mutta kun sain vielä viimeviikkoisen postaukseni kommenteissa vinkin käydä täällä, niin pakkohan se oli lisätä kalenteriin. Ja kyllä kannatti, sillä sieltä oli aivan upea näkymä Berliinin kattojen ylle!

Olimme paikalla hieman ennen auringonlaskua ja saimme nauttia hienosta valoshowsta.

Auringonlaskun – ja parin oluen – jälkeen suuntasimme askeleemme Kreuzbergin kaupunginosaan. Mukava muutaman kilometrin iltakävely toi meidät Street Food Thursday katuruokatapahtumaan Markthalle Neun kauppahalliin. Emme olleet todellakaan ainoita paikalla, mutta yllättävän vähällä jonottamisella pääsimme maistelemaan herkkuja maailman eri kolkilta.

Aloitimme kojusta, jonka edessä oli pitkä jono. Pakkohan siellä on olla jotain hyvää tarjolla, kun niin moni sitä haluaa. Ja olihan se hyvää. Seuraavan päivän googlaus paljasti annoksen olleen käsespätzleä eli baijerilaistyyppistä juustopastaa. Testasimme myös korealaistyylisen kimchi tacon, ikisuosikkini vietnamilaiset kesärullat sekä jälkkäriksi espanjalaisen leikkele-juustolautasen. Kaikki oli todella hyvää ja rahaa meni alle 20€. Hallista sai ostaa myös juomia, joten kokeilimme omenasiideriä sekä erinomaisen hyvää valkkaria. Tämäkin tapahtuma pääse suositeltavien listalle!

Perjantaina kävimme aamulla salilla ja vietimme loppupäivän töiden ohessa kamoja kasaillen ja paikkoja siivoillen. Ennen nukkumaanmenoa täytin vielä kerran kylpyammeen, pitihän minun käyttää jäljellä olevat kylpyrakeeni ja hoitonaamioni.

Lauantaina kolmiviikkoinen kissavahtiurakkamme olikin jo ohi ja omistajat palasivat kotiinsa. Heillä oli ollut hyvä reissu Kanadassa ja me taas nautimme täysillä Berliinistä ja kissoista, eli molemmat olivat tyytyväisiä järjestelyyn. Olisin kyllä mielelläni jäänyt pidemmäksikin aikaa Berliiniä tutkailemaan ja kissoista huolehtimaan, olivat ne vaan sen verran lutuisia.

Lauantai oli pitkä matkapäivä, sillä pelkkä matka julkisilla lentokentälle kesti reilun tunnin. Perillä kentällä vietimme useamman tunnin kahvilassa töitä tehden, sillä lentomme lähti vasta illalla. Oslon lentokentälle saavuimme puoli kymmenen aikaan ja silloin olin aika iloinen, että olin varannut huoneen kävelyetäisyydellä terminaalista. Park Inn hotelli oli meille yleensä aika paljon pienemmällä budjetilla matkaaville varsinaista luksusta, pehmeine sänkyineen ja kattavine aamupaloineen. Tuorepuristettu mehua, vohvelirauta ja hyvää luonnonjogurttia, niillä sai kyllä voitettua meikäläisen puolelleen.

Sunnuntaina laskeuduimme Helsinki-Vantaalle hieman ennen puolta päivää ja suuntasimme suoraan Vantaan “kotiimme”. Siellä otimme kaivatut päivätorkut ja piristyimme riittävästi lähteäksemme Kallioon ystäviä tapaamaan. Tokoinrannassa aurinko vielä paistoi, mutta ilma oli jo aika syksyinen. Tai kuten eräs meistä asian ilmaisi: “samanlaistahan nyt on kuin tänä kesänä, mutta ei vaan sada vettä“. Aika nopeasti siirryimme siis sisätiloihin Majava-baarin tuttuun ja turvalliseen meininkiin. Ja reippaina viimeisellä metrolla kotiin.

Maanantaina kävimme pakenemassa huoneesta Kalliossa. Labyrinth Gamen Escape Room oli todella hyvä, juuri sopivan haastava ja mielenkiintoinen, ajatuksella rakennettu. Suosittelen! Kaverini Anna ehti jo kirjoittaa pelistämme enemmänkin: Room Escape eli kuinka paetaan mielisairaalasta. Uskokaa tai älkää, tuo jutussa mainittu erittäin fiksu työkaveri olen minä.

Koska ilma oli mukavan aurinkoinen, päätimme kävellä Kalliosta Kamppiin. Matkalla keräsimme kolikot taskunpohjalta ja ostimme jätskin. Jätskiauton myyjä kysyi mistä olemme kotoisin – englanniksi – ja hämmentyneenä vastasin “Finland”, sillä olinhan tehnyt tilauksen suomeksi. Myyjä totesi, että meillä Suomessa ei käytetä 1 ja 2 sentin kolikoita ja heitti ne roskiin. Vieläkin hämmentävämpää.

Kampista huruttelimme Onnibussin edullisella – mutta silti mukavalla – kyydillä Kokemäelle. Siellä saimme viettää muutaman rauhallisen päivän syystunnelmissa. Tosin sisko perheineen (ja koirineen) kävi kylässä tiistai-iltana, joten sitä aikaa en ehkä kuvailisi rauhalliseksi. Oikein mukavaksi kyllä.

Kävimme pitkällä kävelyllä metsäteillä ja peltojen poikki, lämmitimme saunan ja söimme hyvin. Puut olivat hiljalleen pukeutumassa syysväreihin, aamuisin metsän yllä leijaili usva ja ilma oli kirpeän raikas. Ihanaa käydä Suomessa syksyllä!

Keskiviikko oli muuten 1000. päivämme läppärikulkureina. Aika hurjaa. Päällimmäiset tunnelmani voit lukea täältä: 1000 päivää kulkurina. Antti taas kirjoitti virstanpylväästä jutun englanninkieliseen Anywhereism-blogiimme: 1000 digital nomad days. Käykääpä lukaisemassa, sieltä löytyy myös liuta upeita kuvia sekä allekirjoittaneen väsäämä infograafi.

Sellainen viikko tällä kertaa. Seuraava hieman rauhallisemmissa merkeissä, sillä suuntaamme kaveriviikonlopun jälkeen Luumäen mökille. Siellä on luvassa lisää syksyn lumoa <3
—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme sekä Snapchat-kuvillani (tunnukseni on kotonakaikkial). Seuraa vaikka molemmissa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tämän kesän viimeinen kaksiviikkoinen Suomessa takana. Ja nyt se vihdoin tuntui kesältä, auringon ehtiessä meidänkin leveysasteille. Ohjelmassa oli pääkaupunkiseudun hulinaa, hauska festarireissu kaverien kanssa ja valmistautumista seuraavaan Keski-Euroopan kierrokseen. Vaikka aikaa Suomessa oli monta kuukautta, niin jotenkin kaikkien asioiden hoitaminen, kaverien treffaaminen ja uusiin paikkoihin tutustuminen jäi (taas) näihin viimeisiin viikkoihin. Ei siis ollut tekemisestä puutetta, kun kiirehdin (auringonpaisteessa!) tukka putkella paikasta toiseen.

Viime viikot olen napsinut niin innoissani Snapchat-otoksia, että Instagram-tilimme on jäänyt vaille huomiota. Yksi kuva koko kahden viikon ajalta… Käytän siis tässä postauksessa kuvituksena kameran kuvia sekä muutamaa tallennusta jo mainitsemastani Snapchatista. (Minut löytää sieltä nimellä Kotonakaikkial, saa seurata!)

Elokuun ensimmäinen viikonloppu kului Helsingissä ystävien seurassa. Pakenimme menestyksekkäästi huoneesta – Escape Room tarjosi juuri sopivan haastavia tehtäviä näin ensikertalaisille, onnistumisen elämyksiä sai tarpeeksi usein ja hauskaa oli!

Lauantaina nyyttikestibrunsseilimme opiskelija-ajoilta peräisin olevalla kaveriporukalla, nyt jo tietenkin muutamilla lapsilla höystettynä. Siinä oli kolmio täynnä väkeä ja naurua, kun pitkästä aikaa nähtiin.

Brunssilta siirryimme Sibelius-puistoon 2-vuotiaan synttäripiknikille, jossa vuorossa oli vielä enemmän lasten hulinaa ja kuulumistenvaihtoa.

Illan päätteeksi meistä muutama jatkoi läheiselle mattolaiturille ihastelemaan auringonlaskua viinipullon kera. Tällaiset kesäpäivät laittaa kaatumaan sänkyyn väsyneenä, mutta samalla hymy korviin asti yltäen. Ystävät <3

Sunnuntaina korjasin ison vajeen sivistyksessäni ja suuntasin Seurasaareen. Aurinko helli edelleen ja päivä oli mitä sopivin piknikille kaverien kanssa. – Tässä kohtaa tuli napattua se mainitsemani ainoa Insta-kuva:

Aika kului niin vauhdilla, että ulkomuseon talotkin ehtivät mennä kiinni ennen kuin ehdimme niiden luokse. Hienoja ne olivat ulkoapäinkin ja onpahan syy mennä uudestaan. Ja ne lampaat! Miksi ihmeessä en ole Seurasaaressa ennen käynyt??

Viikolla tahti ei paljoa hiljentynyt. Maanantaina treffasimme Pakkasesta paratiisiin -blogin Satun ja Tomin terassilaivalla ja nomadijuttuja riitti useamman tunnin edestä. Keskiviikkona ystävät houkuttelivat meidät kokeilemaan paikallisostarimme Ison Omenan tarjontaa. Viinibaarin suositukset osuivat kohdilleen ja Chicosin bataattiranskikset savuisella aiolilla veivät kielen mennessään.

Torstaina kävin fysioterapeutin kanssa salilla polveani treenaamassa ja sen jälkeen vielä reippaana tyttönä vesijuoksemassa Tikkurilan uimahallissa. Vesijuoksu oli yksinään tylsää, mutta hallin isoista ikkunoista oli upeat näkymät.

Illan kruunasi jo pitkään suunnitelmissa ollut visiitti Friends & Brgrsiin. Oli se vaan hyvää ja hypen arvoista. Toisaalta saatoin päivän kaiken treenaamisen jälkeen olla niin nälkäinen, ettei arviooni kannata täysin luottaa…

Elokuun toisena viikonloppuna oli edessä kesän viimeiset festarit, eli Kotkan Dark River. Symppis pieni metallifestari, hyviä esiintyjia, mukavaa jengiä ja edulliset hinnat. Olimme vuokranneet porukalla mökin lähistöltä ja se oli kyllä aivan loistava ratkaisu. Varsinkin aurinkoinen lauantaipäivä kului iloisesti pihaterassilla. Omistajan kanat kuoputelivat maata vieressä ja ihmettelivät grillailevaa, juomia nautiskeleva ja maailman parhainta huonoa musiikkia jammailevaa (kajareista kaikuivat Mona Carita, Nisa Soraya, Matti Nykänen ja muut sankarit) ryhmäämme. [Edit: juhlatoimikunnan pyynnöstä pitää lisätä maininta viikonlopun ehdottomasta hitistä: Alpo Myllerin Enon disco] – Alla Snapchat-videosta muokkaamani gif:

Viikonlopun jälkeen olikin aika palata Hämeenlinnaan ja käydä tavarakasamme läpi. Mitä varastoon seuraavaa Suomen vierailua odottamaan, mitä mukaan käsimatkatavarakokoiseen rinkkaan? Aika tarkka 10 kiloa siitä lopulta tuli, vaikka eihän sitä taaskaan kukaan kentällä edes punninnut.

Keskiviikkona hyvästelimme (jälleen kerran) Suomen ja testattuamme lentokenttäjunan hyppäsimme Norwegianin siiville. Prahan kentällä noudimme allemme vuokra-auton ja pienen eksymisen jälkeen löysimme hotellillemme. Lähiravintola oli onneksi vielä auki ja täytimme vatsamme ihanan murealla gulassipadalla ja paikalliselle oluella. Kyllä ne tsekit vaan osaa!

Kippis!

Seuraavat kaksi viikkoa vietämmekin sitten tien päällä Tsekkejä, Saksaa ja Itävaltaa kierrellen.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Hei-hei-heinäkuu, mitä kaikkea toitkaan tullessasi.

Kävelyitä Selkämeren kansallispuistossa Porissa. Pitkospuita metsiköiden läpi, leveämpää laituria lietteiden poikki, välillä lintutorneille pysähtyen. Loppumatka Yyterin dyyneillä, merenrantaa seuraillen.

Yyterissä myös Dinosauruspelin koodaamista (Scratchillä) siskonpojan kanssa, koko perhe mukana ääniefekteissä. Kyllä on vakuuttavaa karjuntaa.

Helteinen ilta Halkeenkiven kesäteatterissa ja kesän ensimmäiset mansikat. Väliajalla kahvia ja pullaa.

Pikapysähdys Helsingissä juuri sopivasti aurinkoisella kelillä. Tokoinranta, piknik ja ihanat ystävät kutsuivat vastustamattomasti. Seuraavana päivänä näytimme australialaisille bloggaajakavereillemme (Jess ja Hai, Notes of Nomads) Helsingin parhaita paloja asukkaan näkökulmasta. Piknik merimaisemilla Kaivarissa, kävely Ullanlinnan ja Eiran tunnelmallisilla kaduilla Koffariin mölkkyä pelaamaan, Espa ja vielä toinen mölkkykierros Ruttopuistossa. Oli kuulemma hauska peli ja hyvin meidän ulkomaanvahvistuksemme pelin omaksuivat, sillä taisivat voittaa joka kerta.

Maailman parhaat auringonlaskut Luumäen sukumökillä. Joka ilta eturivin paikat ja uusi show. – Saatan olla hieman puolueellinen, mutta katsokaa nyt!

Ystävät kävivät kylässä ja toivat mustikkapiirakan. Lapset nauttivat vedestä, me muut saunan lämmöstä. Illalla korventuivat makkarat nuotion liekeissä.

Mökillä sadekaan ei haitannut, olihan sisällä lämmin. Ikkunasta pystyi seuraamaan kuinka järvi kietoutui usvaan ja koko maisema sai mystisen leiman.

Kaveri kutsui veneilemään Vanajavedelle. Juomatauolla Aulangolla edessä aukeni järvenselkä kukkien kehystämänä. Mietin jo, millaista olisi kulkurielämä veneestä käsin?

Lisää sateisia päiviä maaseudulla, pisaroiden ropistessa ikkunaruutuun Nojatuolin pohjalla oli mukavaa ja läppäri sylissä toimi vähän kuin lämmittimenä. Etupihan kukkameri oli hyvillään kastelusta.

Kaukaiset Australian vieraat (käly perheineen) toivat tullessaan myös auringon. Sekä lasten vilkkautta, kuulumisten vaihtoa, hyviä keskusteluita.

Ulvilan keskiaikapäivillä seurasin seppää työn touhussa ja koitin houkutella siskonpoikaa lasten ritariradalle siinä onnistumatta. Yksin en kehdannut mennä.

Ja takaisin Helsinkiin, tai oikeastaan Espooseen. Täällä on mukava asustella. Merenrantaan kävelee kymmenessä minuutissa. Rantapolku on tullut tutuksi ja mahtavilla näköaloilla varustettu kahvila Merenneito testattua. Helsinkikin on lähellä. Kallion kierroksella löytyi uusia baareja, vaikka vanha tuttu Majava taitaa edelleen pysyä kantapaikkanamme. Piknikillä viihdyimme monta tuntia, vesisateesta huolimatta. Ystävien häissä taas oli erinomaista ruokaa ja juomaa, monia mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia ja tanssilattialla menoa aamuun asti.

Firman perinteisillä kesäpäivillä brunsseilimme Töölönrannassa (hyvää, mutta hinta-laatu-suhteessa parantamisen varaa), kävelimme siellä täällä, tutustuimme Kaupunginmuseon Helsinki-näyttelyyn, joimme siiderit laivaterassilla ja kuuntelimme jazzia Lasipalatsinaukiolla.

Kallion kulinaristikerho lähti ulkomaanretkelle Hernesaarenrantaan. Meksikolainen ruoka oli kerrassaan hyvää, mutta juomat Kallioon tottuneelle kalliita. Ensi kerralla suuntaan paikalle päiväsaikaan, ennen kuin aurinko ehtii kadota rakennusten taakse.

Siinäpä se pähkinänkuoressa, helteetön heinäkuuni. Nyt elokuussa onkin sitten luvassa autoseikkailu Tsekki-Itävalta-Saksa-akselilla ja paluu viikottaisiin Tämä viikko -postauksiin. Mutta ensin vielä pari viikkoa lisää Suomen suvea!

—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä