Eilinen oli 1000. päiväni kulkurina.
Yrittäjänä, reissaajana ja elämään heittäytyjänä.
Vapaaehtoisesti kodittomana, kotona kaikkialla.
1000 päivää mieleenpainuvia kokemuksia,
joista voin sitten keikkustuolissa nuorisolle tarinoida.
Tulivuoren valloitus Indonesiassa,
valaiden leikki Meksikossa
ja kadonneen kissan metsästys Berliinissä.
1000 päivää elämän ihmettelyä.
Uusia tuttavuuksia ja ulkopuolisuuden tunnettakin.
Iloa, naurua, hymyileviä hetkiä.
Apatiaa, epätoivoa ja kyllästymistä.
Oivalluksia ja ymmärryksiä.
Elämää.
1000 päivää yrittämistä.
Miten mikään ei ikinä onnistukaan.
Ja sitten taas kaikki luistaa.
1000 päivää pieniä onnen palasia.
Se täydellinen auringonlasku Otresilla.
Cevichen mausteisuus kielen päällä.
Kylmä mangodrinkki kuumassa paahteessa.
Tanssihetki ystävien kanssa.
4.1.2013 se alkoi, lennolla ikuiseen kaupunkiin.
Sopiva paikka aloittaa ikuinen matka.
50 päivän kohdalla tweettasin:
50 days on the road! Just repeat 19 times
and we’ll be here http://t.co/7Gi3ivrOy9 via @NevEndingVoyage
Vaikken tiedä uskoinko itsekään 1000 päätyväni.
Nyt tuntuu kuin kaikki olisi vasta alussa.
Kyllähän näin voi elää. Hyvinkin elää.
—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä!
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.
Aikamoinen virstanpylväs. :) Tuolla kyllä todistaa jo monelle epäilijälle, että kyllä, noinkin todellakin voi elää!
Täytyy myöntää, että taisin itsekin joskus epäillä, mutta nyt jo uskon itsekin :D
Tällaiset postaukset ovat ihania! On monenlaisia tapoja elää, ja kaikissa on puolensa. Et yritäkään maalata täydellistä kuvaa kulkurin arjesta, mutta osoitat, että kun unelmia lähtee toteuttamaan, kaikki oikeasti voi olla mahdollista.
Kiitos Annika! Eipä varmaan mikään elämäntapa ole täydellinen, kaikissa on myös huonot puolensa. Mutta meille juuri tämä on juuri nyt paras :) Hurraa unelmien toteuttamiselle!
Tuhannesti onnea!! Ja ei muuta kuin kohti seuraavaa tuhatta… :)
Kiitos Satu!
Onnea valitsemallanne tiellä! Seuraan kiinnostuksella teitä (ja muutamaa muutakin nomadielämän valinnutta), vaikken itse siihen ihan kokonaan haluaisikaan oikeasti ryhtyä. Mutta vähän ehkä, kohta … :-)
Kiitos Pirkko! Ja olipa vihjaileva lopetus, jään kiinnostuksella odottamaan mitä on tulossa :)
Ihailtavaa! Haaveenani on, että sitten, kun lapset ovat omillaan (10 vuotta vielä, aamukampa on olemassa ;)) mekin voisimme myydä omaisuutemme ja lähteä. Tuskin niin kuitenkaan käy, mutta haaveilukin on mukavaa. Missä on muuten seuraava majapaikka? Ja kuinka paljon etukäteen elämää suunnittelette?
Haaveiluhan on jo ensimmäinen askel ja kivaa sekin :) Seuraava majapaikka meillä Skotlannin ylämailla koiravahtina. Välillä tiedetään suunnitelmat jo monta kuukautta eteenpäin, joskus ei ole tietoa edes seuraavasta viikosta. Esim. jotkut tapahtumat tai sitten nuo talovahtipaikat tietää joskus jo paljon etukäteen. Yleensä me päätetään mihin maapallon kolkkaan ollaan suuntaamassa seraavaksi jo useita kuukausia etukäteen, mutta ne tarkemmat suunnitelmat syntyvät sitten pikku hiljaa matkan varrella.
Oi vitsit, 1000 päivää. Nostan virtuaalihattuani. Mä en tiedä voiko meitä nyt täysin kulkureiksi laskea, kun se asunto Suomessa odottaa mutta päiviä tulee vain vaivaiset 225 eli vähän päälle 1/4 teidän ajasta :) Ootte te hurjia, Antille terkkuja!
Kiitos Sari! Ja on tuo 225 jo aika kunnioitettava luku sekin :) Välitän terkut!
Kuulostaa ja näyttää niin hyvältä! Onnea :-)
Mahtavaa! Ihana postaus ja aivan taatusti on muisteltavaa kiikkustuolissa. On kyllä rohkeita valintoja, mutta varmasti haasteineen palkitsevaa elämää. :)
Voi miten kauniita kuvia ja kirjoitus! Teidän elämäntyyliä on mielenkiintoista seurata ja elämä nomadina kiinnostaa itseänikin – onneksi nykyään elämä on sellaista puolinomadia edes haha, sekin toimii itselleni hyvin! :)
Vau, melkoista! :) Siispä tuhannesti onnea!