Reissun kohokohdista jo kirjoittelinkin, joten nyt ajattelin tarttua aiheeseen, joka varmasti myös kiinnostaa monia: mitä kuukauden roadtrip Kalifornian suunnalla oikein kustantaa? Lyhyesti sanottuna $171/152€ päivässä, sillä juuri sen verran meidän molempien kaikki kulut mukaan laskettuna käytimme. Tässä postauksessa kerron hieman tarkemmin mihin rahamme hupenivat ja annanpa vielä muutaman vinkinkin kaupan päälle.

Kaikki summat ovat kahdelle hengelle, ellei toisin mainita. Vaihtokurssina käytin reissumme aikaista kurssia eli $1 = 0,89€. Kurssihan on viime vuosina vaihdellut aika huomastikin ja tällä hetkellä ollaan meille aika epäedullisessa tilanteessa. 

Autonvuokra

Valitsimme standardiluokan auton eli sellaisen riittävän suuren ettei jää jalkoihin, mutta riittävän pienen, jotta sillä osaa vielä ajaa. Rentalcars.com:in (affiliate-linkki) kautta Alamolta varattu auto maksoi 617€ 26 vuorokaudelta eli noin 24€/pv. Palautuksesta toiseen paikkaan ei tullut lisämaksua vaikka noudimme auton San Franciscosta ja palautimme sen Las Vegasiin. Hintaan kuului perusvakuutukset ym. tarvittava. Koska tiesimme viettävämme aikaa kansallispuistoissa ym. syrjäisissä paikoissa, niin otimme vielä varmuuden vuoksi tienvarsipalvelun (n. $5/4€/pv) joka sitten pelastaisi meidät jos vaikka unohtaisimme avaimet autoon…

Bensa on Jenkeissä halpaa kuin saippua edelleen, vaikka paikalliset hinnannoususta valittavatkin. Meillä meni bensaan $158/143€ koko matkalla ja ajoimme kuitenkin lähemmäs 2000 mailia (~3200km). Arizonassa ja Nevadassa tankkaaminen oli Kaliforniaa edullisempaa.

Majoittuminen

Yleensä käytämme majoittumiseen Airbnb:tä. Tällä roadtripillä Airbnb-yöt jäivät kuitenkin vähiin, sillä siirryime paikasta toiseen päivän, parin välein ja silloin motellit tuntuivat paremmalta vaihtoehdolta. Yleensä varasin majoitukset etukäteen kohde kerrallaan, eli yhteen paikkaan asetuttuamme etsin seuraavasta kohteesta Trip Advisorin ja Booking.com:in avulla halvimman “tarpeeksi hyvän” paikan (eli sellaisen jolla oli vähintään 7/10 pistettä tai TA:ssa 3+). Motelleista ei USA:ssa ole puutetta, joten olisi myös ollut mahdollista vain pysähtyä johonkin matkan varrella vastaan tulevaan. Halusin kuitenkin jonkinlaista varmuutta paikan mukavuudesta, enkä halunnut kiertää motellista toiseen sopivaa etsimässä.

Keskimäärin maksoimme huoneesta $58/52€ yöltä veroineen. Jos katsoo vain motelliöitä, niin keskiarvo oli $54/48€. Halvin majoituksemme oli $37/33€ Airbnb-huone La Quintassa ja kallein Hamlet Inn Solvangissa ($106/94€, tähän hintaan sai tosin polkupyörän lainaan ja mukaan 2-for-1 alennusvihkosen viinitiloille, joten paikka oli yksi suosikeistamme, (katso Booking.com:issa). Isot kaupungit olivat kalliimpia kuin pikkukylät.

San Franciscossa meillä ei ollut vielä autoa ja mielestäni hotellimme San Remo oli todellinen löytö ja varasinkin sen jo muutamaa kuukautta etukäteen. Se sijaitsi North Beachin mukavalla alueella kävelyetäisyyden päässä suurimmasta osasta nähtävyyksiä ja me maksoimme siististä huoneesta (jaetulla kylppärillä) $80/71€/yö (Booking.com). Las Vegasissa on arkipäivinä ihan huippuhyviä tarjouksia varsinkin viime hetkellä, mutta me osuimme sinne meille ennalta tuntemattomana vapaapäivänä ja maksoimme siksi $79/70€/yö, tämä tosin ihan viihtyisästä 4 tähden kasinohotellista Downtown Grand Fremont Streetin lähistöllä.

Motelleista suosikkini oli Sea Breeze Inn ($55/45€, Booking.com) San Simeonissa. Majapaikassa sinänsä ei ollut mitään ihmeellistä (eikä mitään vikaakaan heikkoa wifiä lukuunottamatta), mutta ne takapihalta meren yli aukeavat näkymät… Vau!

Olen Booking.comin kanta-asiakas, joten saan suurimmista osasta varauksia 10% alennusta normihinnasta. Näissä hinnoissa tuo alennus on siis huomioitu. Joskus käytän myös Hotels.com:ia, joilta saa aina yhden ilmaisen yön 10 maksetun jälkeen, mutta pidän enemmän Booking.com:in tavasta antaa alennus heti. – Nuo Booking.com-linkit parhaisiin majapaikkoihin ovat affiliate-linkkejä, joten jos varaat niiden kautta saan minäkin muutaman pennosen, vaikuttamatta sinun maksamaasi hintaan.

Näiden löytöjen ohella kaikki majapaikkamme olivat ihan hyviä: Islander Inn Santa Cruz, Sand Castle Inn Seaside (Monterey), Sandpiper Inn Morro Bay,  Lynwood Century Freeway Travelodge  Lynwood (Los Angeles, hieman rauhaton alue), Highlander Motel Williams ja Quality Inn Kingman.

Airbnb-paikoista aivan uskomaton San Diegon huoneemme ei ole enää palvelussa, sillä se oli vain väliaikaisesti tarjolla (kannatti tarttua tilaisuuteen, vaikka oltiinkin ekoja vieraita!). La Quintan paikkamme oli muuten tosi mukava, mutta isäntäpari riiteli viimeisenä yönä, joten en suosittele sitäkään tässä. San Clementen huoneemme sen sijaan oli tosi kiva, kävelymatkan päässä rannalta ja omistajat oikein avuliaita.

Ruokailut

Keskimäärin käytimme kahden hengen ruokailuihin päivässä $45/40€. Söimme melkein kaikki ateriamme ulkona ja joissakin majapaikoissa aamiainen kuului hintaan. Tosin kun kyse on motelliaamiaisesta eli tarjolla on sokerimuroja, pullapaahtoleipää ja muffinsseja, niin en ole varma kutsuisinko sitä aamiaiseksi…

Suosikkipaikkamme In-n-Out Burger on pikaruokamesta, josta saa maailman ehkä parhaat burgerit muutamalla dollarilla. Five Guys ja Shake Shack ovat myös loistavia burgeripaikkoja, vaikkakin jonkin verran kalliimpia kuin In-n-out. Pikaruokapaikat eivät Yhdysvalloista lopu ja valikoimaa riittää. Moottoriteiden varsilla on usein kyltit ennen liittymiä, joista voi tarkistaa mitä ruokapaikkoja (ja hotelleja & bensa-asemia) sieltä löytyy. Vinkkinä autoilijalle: kanastripsejä on helppo syödä ajellessa, siitä vain autokaistan kautta bucket matkustajan syliin ja eikun herkuttelemaan.

Kiinalaiset ravintolat ovat usein myös edullisia ja annokset niin isoja, että meille kahdelle riitti hyvin yksi $10/9€ take-away annos jaettavaksi. Perusdinerissa saa kaksi henkeä vatsan täyteen $25/23€. Kaliforniassa ei myöskään ole pulaa meksikolaisista ravintoloista. Ne saattavat usein näyttää hieman nukkavieruilta, mutta kaikki kokeilemamme tarjoilivat todella hyvää ruokaa edulliseen hintaan, parhaimmillaan söimme molemmat $10/9€.

Ruuan lisäksi käytimme alkoholiin noin $3/2,5€ päivässä, eli tästä voi päätellä, että meillä oli aika kuiva kuukausi. Viininmaistelu viinitilalla oli noin $10/9€ ja pienpanimo-olut baarissa $7/6€.

Muut kulut

Joku saattoi tästä jo kärppänä laskea, että muut kulumme olivat noin $25/22€ päivässä. Tähän sisältyi hieman shoppailua (REI-retkeily/urheilukauppa, pakollinen pysäkki joka reissulla!) sekä erilaisia aktiviteetteja. San Franciscossa osallistuimme kahdelle tippipohjaiselle kävelykierrokselle (SF Guides), Montereyssä tutustuimme akvaarioon ($40/37€ per hlö), kansallispuistoissa maksoimme automaksun (Joshua Tree $15/13€ ja Grand Canyon $25/23€, molemmat voimassa 7pv). Joissain paikoissa maksoimme parkkimaksuja, Las Vegasissa piti tietenkin pelailla jonkin verran ja Hooverin padolla osallistua kierrokselle ($15/13€ per hlö). Ja niin edelleen, joten kyllähän niistä kertyy kuluja, varsinkin kun ei Vegasistakaan tullut sitä jättipottia.

Roadtripillä kului rahaa paljon yli normaalin budjetimme (152€/pv vs. 80€/pv yhteensä kahdelle hengelle). Ja tämä yöpymällä motelleissa ja syömällä lähinnä pikaruokaa. Ei ole ihan halvin paikka matkustella tuo USA:n länsirannikko, mutta onneksi me olimme tähän varautuneet. Oli se kuitenkin sen verran eeppinen kokemus, että kannatti!

Mites sinun reissusi? Oletko käynyt Kaliforniassa ja miltä budjettisi näytti meihin verrattuna? Ja mitä hyviä vinkkejä sinä antaisit tällaiselle reissulle lähtijöille?

Haluatko lukea lisää? Täällä muita juttuja USA:sta.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstai oli meidän roadtripin pisin ajopäivä, kuutisen tuntia Kalifornian La Quintasta Arizonan Williamsiin. Maisemat matkan varrella muuttuivat pikkuhiljaa aavikosta mäkiseksi, sitten metsän kautta preeriaksi ja jälleen metsäksi. Useamman kerran piti pysäyttää auto tien varteen kuvien ottamiseksi, vaikka se säätämistä vaatikin muun liikenteen seassa. Lounas nautittiin dinerissa pikkukylässä aavikon keskellä. Odotin melkein kulman takaa löytyvän leffakulissien tukipuut normaalin talon sijasta. Tarjoilijalla oli pitkä parta, burgerit olivat rasvaisia ja pihassa oli muutama iso lava-auto.

Williamsiin päädyimme, koska se tarjosi lähimpiä edullisia majapaikkoja Grand Canyonin vierailua silmällä pitäen. Matkaa puistoon oli tunnin verran ja päätimme reippaina herätä niin ajoissa, että ehdimme perille seuraamaan auringonnousua. Vasta aamulla autossa istuessamme tajusimme, että olimme edellisenä päivänä ajaneet aikavyöhykerajan yli ja kelloja olisi pitänyt siirtää tunti eteenpäin. Ei siis toivoakaan ehtiä perille ennen auringonnousua, joten teimme uukkarin ja palasimme hetkeksi Highlander motellille töiden pariin.

Grand Canyonille pääsimme lopulta puolen päivän aikaan. Heti puiston porttien jälkeen juutuimme ruuhkaan ja ajattelimme, että onko tämä paikka tosiaan näin täynnä. Ei onneksi ollut, vaan tien vieressä laiduntava peuralauma oli pysäyttänyt liikenteen, kaikkien jäädessä kuvaamaan.

Vierailijakeskuksessa katsoimme lyhyen infofilmin kanjonista ja kyselimme vinkkejä parhaista kohteista puistossa. Kysymykseemme siitä, missä on paras paikka auringonlaskun seuraamiseen saimme vastaukseksi “kesällä”. Ja luennon siitä, miten talvella maapallo on kallellaan väärään suuntaan niin, että aurinko ei laske kanjoniin. Vierailijakeskukselta kävelimme hetken polkua pitkin ja siinä se avautui silmiemme edessä, Grand Canyon. Avaruudestakin näkyvä mahtava arpi maapallon pinnassa.

Kanjoni on niin valtava, että sitä on hankala käsittää edes siinä reunalla seisoessaan. Saati sitten vangita kameralla. Yritimme kyllä, ja eiköhän siellä muutama hyvä otoskin ole joukossa. Kanjonin reunaa kiemurteli kävelypolku, joka vei upean maiseman luota toiselle. Kanjoniin sisään kiemurteli myös pari polkua, mutta ne jäivät meiltä tällä kertaa testaamatta.

Ja olihan se auringonlaskukin ihan vaikuttava, vaikka “väärä” vuodenaika olikin.

Williamsista ajelimme kuulua Route 66 tietä Kingmanin kaupunkiin, jossa vierailimme myös tietä ja sen historiaa esittelevässä museossa. Nykyisellään tie ei enää ole aktiivisessa käytössä, vaan ennemminkin turistinähtävyys, samalla kun monet osat on integroitu osaksi nykyisiä valtateitä. Tien varrelta löytyy paljon pieniä erikoisuuksia ja nähtävyyksiä, nostalgisia kahviloita ja valokylttejä.

Insinööritaidon mestarinäyte Hooverin pato oli pakollisten kohteidemme listalla. Vaikka se ei enää ole lähellekään maailman suurin pato, niin vaikuttava se oli silti. Vielä kiinnostavammaksi paikan teki sen historia, on ollut ihan mieletön operaatio sen rakentaminen 1930-luvulla. Tuhannet työpaikat houkuttelivat paikalle työttömiksi jääneitä ympäri maata ja työtä tehtiin ympäri vuorokauden. Olot eivät olleet kummoiset ja hengenvaara oli aina läsnä, mutta palkkaus lama-aikana hyvä. – Vinkki: padon toiselta puolelta löytyy ilmaisia parkkipaikkoja, eli ellei ole liikuntarajoittunut ei kannata pysähtyä parkkitaloon.

Hooverin padolta oli enää lyhyt ajomatka roadtripimme päätekohteeseen Las Vegasiin. Aikaa siihen kyllä kului, sillä halusimme heti ajaa kaupungin tunnetuimman kadun eli Stripin läpi. Kasinoiden reunustama katu on ruuhkainen ja liikennevaloja on vähän väliä, mutta tämä tuntui ainoalta oikealta tavalta saapua Vegasiin. Hotellimme Downtown Grand sijaitsi vanhassa keskustassa, korttelin päässä Fremont Street Experiencen villistä meiningistä.

Maanantaina kävelimme Stripiä ylös alas. Kävimme sanomassa Flamingon flamingoille hei, söimme burgerit Shake Shackissa New Yorkissa, katsoimme kolme suihkulähdeshowta Bellagion edustalla, kiirehdittiin sieltä näkemään Miragen tulivuoren purkaus (10 minuutissa ehti juuri ja juuri) ja päätettiin ilta Venetianin sisältä(!) löytyvän Venetsian Grand Canalin äärellä. Suurellista, kimaltelevaa, tuhlailevaa, silti samalla hieman nuhjuista. Parhaiten mieleen jäi Bellagion suihkulähdeshown vangitseva tunnelma, varsinkin oopperaversion aikana nousi ihokarvat pystyyn ja nauliuduin paikalleni.

Vegasin suhteen mulla meni hieman suunnitelmat pieleen, sillä en ollut tajunnut maanantain olevan kansallinen vapaapäivä (Presidents’ Day). Vegasin hotellien arkihinnat ovat yleensä hyvin edullisia, samoin mm. maailmankuulut buffetit. Mutta nytpä maanantai ei ollutkaan arkipäivä. Emme saaneet niin luksusta majoitusta kuin olin ajatellut ja silti maksoimme ekasta yöstä noin 100e, kun toisen yön (arkiyö) sai alle neljälläkympillä. Samoin jäi kokematta suunnittelemamme gourmetbuffat, sillä niissä oli arkihintojen (aamiainen n. $20) sijasta erikoishinnat, eli ainakin tuplasti kalliimmat. Päädyimme ihan perusaamiaisbuffaan hotellimme lähelle, joka sekin oli ihan hyvä ja maksoi alle $8.

Vegas päätti neljän viikon jenkkiosiomme. Kaupunki oli kiva nähdä, muttei sinne enää ehkä tarvitse palata. Ellei mukana ole isoa kaverijengia ja tarkoituksena juhlia kunnolla. Moni muu paikka houkuttaa kyllä vielä takaisin, päällimmäisinä San Francisco, San Diego, Santa Ynezin viinilaakso ja pienet rantakaupungit. Ja niihin uskomattomiin kansallispuistoihin pitää päästä, samoihin uudestaan ja kaikkiin vielä kokematta jääneisiin. Seuravaan jenkkiroadtripin voisikin suunnitella niiden ympärille.

Las Vegasista lensimme Phoenixin kautta Meksikon Puerto Vallartaan. Molemmat lennot kulkivat kirkkaalla taivaalla ja alla levisi uskomattomat maisemat. Tässä kaksi esimerkkiä Arizonan yltä. Aika huikeata eikö? Grand Canyon helikopterilennolla jäi kokematta, mutta tässä saatiin hieman esimakua.

Puerto Vallartasta tulimme paikallisbussilla Sayulitan rantakylään. Ensivaikutelma on rento ja värikäs, aika täynnä turisteja mutta silti mukava. Meillä ei ollut majoitusta varattuna kuin kolme yötä hostellissa, sillä vuokrakämppien löytäminen netin kautta oli aika mahdoton tehtävä. Kaikki netistä löytyvä on superkallista ja nekin melkein varattuja tähän aikaan vuodesta. Blogeissa ohjeistettiin vaan tulemaan paikan päälle ja kyselemään kaikilta vastaantulijoilta, saman vinkin sain tutulta kysyessäni. Tätä me siis teimme keskiviikkopäivän (ehdimme me toki myös syömään meksikolaista herkkuruokaa kolme kertaa) ja nyt näyttää siltä, että meillä on asunto kuukaudeksi! Ja samalla hinnalla kuin turisteille kaupatun loma-asunnon olisi saanut vain muutamaksi päiväksi.

Asuntojutuista ja elämästä Meksikossa lisää ensi viikolla.

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä