Nyt oli taas sellainen viikko, että tuntui paljon pidemmältä ajalta. Hyvällä tavalla. Lähinnä sen takia, että oli niin montaa erilaista juttua. Torstaista sunnuntaihin oltiin vielä Benalmadenan all-inclusivessa, sieltä siirryttiin pariksi yöksi Malagaan, tiistaina matkattiin Espanjan läpi Logroñoon ja keskiviikkona aloitettiin kävely Caminoa pitkin.

Torstaiksi vuokrattiin auto (tai siis se oli kaupanpäällinen Suomesta matkansa ostaneille, eli ei maksanut mitään) ja suunnattiin koko seitsemän hengen poppoo lähitienoita kiertelemään. Ensin navigoitiin Mijaksen pieneen, valkoiseen rinnekaupunkiin. Upeat näkymät rannikolle ja paljon kauppoja turisteille. Jaksamattomille oli tarjolla apua jyrkkien katujen kipuamiseen, paikallisten aasitaksien muodossa.

Mijaksesta jatkettiin matkaa ensin pieniä vuoristoteitä ja sitten motaria pitkin Rondaan. Onneksi en ollut kuskina, siis ei vaan sen takia, että olisin varmaan kohlinut ison automme ahtaissa väleissä, mutta myös siksi, että maisemat oli aivan mahtavia. Rondan kaupunki itsessään sijaitsee kukkulan laella ja sen halkaisee 120m syvä rotko. Aika mieletön! Ja miten ihmeessä rotkon yli on saatu rakennettua silta 1700-luvulla? Tai kyllähän siihen kuluikin yli 40 vuotta. Aiemmin rotkoon heitettiin viholliset ja muuten vaan vaikeat ihmiset, mutta nykyään se houkuttelee massoittain turisteja, eikä ketään ole vuosikausiin (tiettävästi) heivattu reunan yli.

Rondasta avautui hienot näkymät ympäristöön.

Paluumatka Rondasta sisälsi lisää serpentiiniteitä mahtavilla vuoristonäkymillä, ajelua rannikon motareilla ja pikapysähdyksen rannalla. Kukaan ei uskaltautunut uimaan, mutta siskonpoika sai saalikseen pussillisen simpukankuoria kotiin viemisiksi. Perjantaina ja lauantaina ei sitten enää oikein mitään tehtykään. Antti oli vaihteeksi tosi kipeänä, itse jo paranemassa. Lähinnä syötiin, istuttiin koneen ääressä ja hengailtiin. Viimeisenä kokonaisena päivänä pääsin vihdoin vesipuistoon asti, ihan uimassa asti kävin jäätävän kylmässä vedessä ja laskinpa pari kertaa liukumäestäkin.

Sunnuntaina oltiin jälleen kaksin ja otettiin vielä kaikki irti täysihoidosta aamiaisen ja lounaan muodossa. Lähtiessä bussin tuloon olisi ollut reilu puoli tuntia, joten ajateltiin harjoituksen vuoksi kävellä juna-asemalle vajaan kilsan päähän. – Kyllä ne rinkat edelleen painaa, vaikka puolet kamoista lähtikin jo Suomeen vanhempien matkalaukuissa.

Malaga ja varsinkin sen vanha kaupunki, jossa yövyttiin, oli todella positiivinen yllätys. Kävelykatuja, vanhoja rakennuksia, elämää, tapasbaareja. Ja niin siistiä! Tosin se tarkoitti sitä, että molempina öinä herättiin kahden aikaan roska-auton jälkeen ja sitten seiskan maissa kadun pesuun.

Molempina iltoina syötiin pelkkiä tapaksia illalliseksi, testaten muutamia eri paikkoja. Niin hyviä! Ja edullisia, reilu 20€ meni kumpanakin iltana ja sillä kaksi ihmistä söi ja joi mahat täyteen.

Maanantaina Antti jäi parantelemaan flunssaansa ja mä suuntasin kaupoille etsimään vielä puuttuvia kävelytarpeita. Löysin kävelyhousut (miesten osastolta tosin), hienosti neonkeltaisella koristellut juoksulegginsit ja molemmille matkalakanat öitä varten. Matkalla ostoksille kävelin sillan yli ja yllätyin alas kurkatessani.

Tiistaina matkattiin bussilla 12h Espanjan halki etelästä pohjoiseen. Yllättävän nopeasti meni, ihailin maisemia ja torkuin mukavilla penkeillä. Perillä Logroñossa oltiin iltakympiltä, onneksi tiesivät majatalossa odottaa meitä ja pitivät ovia auki muutaman lisäminuutin. Illalla ei meinannut saada nukuttua, kun seuraavana päivänä alkanut kävely (= Camino de Santiago eli satojen kilsojen vaellus pohjois-Espanjan halki) vaan pyöri mielessä. Että onko sitä nyt yhtään järjissään lähtiessään kävelemään tällä (olemattomalla) kunnolla?

Lähdettiin silti, keskiviikko oli ensimmäinen päivä noin 21 kävelypäivästä. Kuvia ja ajatuksia päivästä löytyy ihan erillisestä postauksesta kävelylle Santiago de Compostelaan. Instagrammiinkiin päätyi muutama kuva:

Tiellä.

Hulppeita näkymiä, muttei malttanut istahtaa.

Ensimmäisen päivän päätepysäkki, Navarrete, häämöttää jo.

Tällainen viikko. Seuraavalla viikolla sitten lähinnä kävelyä :) Facesta voi seurata matkan etenemistä päivittäin.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Kolme viimeistä meripäivää, eli torstaista lauantaihin, menivät jo vanhalla rutiinilla ja aivan liian nopeastikin. Siellä viime kerralla mainitsemassani yökerhossa sentään käytiin, mutta kellon vasta lähennellessä puolta yötä oltiin siellä melkein kahdestaan. Saipa olla tanssilattialla katsojista murehtimatta. Päätettiin tuo ilta rentouttavasti poreammeeseen yläkannella. Tähtiä ei näkynyt katteen takaa, mutta muuten fiilis oli aikas mukava.

Kolmeen päivään mahtui myös tanssiharjoituksia ja niiden pohjalta flashmob jäähyväisshown yhteydessä. Aamupäivisin kävimme kuuntelemassa lisää viiniluentoja. Tiesitkö muuten, että se on usein juuri se listan toiseksi halvin viini, jossa on suurimmat voittomarginaalit, sillä niin monet valitsevat sen – minä mukaanlukien. Usein olisi parempi strategia valita vaikka sitten se halvin viini. Varsinainen viinien maistelu jäi vähiin, mutta ruuan suhteen tein useita kokeiluja. Yhdellä illallisella oli tarjolla hummeria, sillä jättikatkarapujen loputtua tarjosivat sitä tilalla. Olen opetellut syömään mereneläviä vasta viime vuosien aikana ja tämä oli ensimmäinen hummerin maisteluni. Ei jää viimeiseksi, sen verran hyvää oli.

Sunnuntaina saavuttiin Southamptonin satamaan jo aikaisin aamulla, puoli kasin aikaan piti lähteä huoneesta. Aamupala vielä ja maihin, etsimään reittiä juna-asemalle. Onneksi löydettiin taksitolpalta kyydinjakaja, sillä meillä oli vain 5 puntaa taskussa. Toisaalta matka olikin niin lyhyt, että hinnaksi tuli vain 5,05 puntaa. Eli oltaisiin melkeinpä perille päästy omillakin rahoilla.

Junilla (vaihto Brightonissa) suhaten meni muutama tunti Gatwickin (Lontoo) lentokentälle. Matkan varrella ohi soljui, ainakin mun silmissäni, hyvin perinteistä englantilaista maaseutua puroineen ja puineen. Penkereen päällä kulkevasta junasta näki myös kivasti rivitalojen takapihoille. Joillakin oli kapeilla pihoillaan vehreitä puutarhoja, toisilla taas lähinnä romuja. Lapsiperheet tunnisti trampoliineista ja leluvuorista.

Kentällä meillä oli aivan liikaa aikaa, varsinkaan kun ei löydetty kunnolla toimivaa ilmaista wifiä. Yhdellä sai tosin käytettyä appseja, vasta selaimen käyttö vaati maksun. En tiedä oliko tarkoituksella, vai vaan joku virhe. Samaan törmännyt aiemminkin. Muuten kulutettiin reilut neljä tuntia syöden, kauppoja kierrellen ja kahvilassa istuskellen. Löysin aurinkosuojakertoimellista kasvorasvaa ja shavereita, ja Antti varvastossut hajonneiden tilalle (vaikka hyvinhän ne vanhat vielä runsaalla jesseteipillä kasassa pysyi). Oli siis jotain hyötyäkin tästä luppoajasta.

Lento oli lomalento, polvet kiinni edessä olevassa penkissä ja ilmastointi jäätävän kylmällä. Nenä vuosi koko matkan ajan, muutkin niisti kuorossa ja kurkku kipeytyi. Ei kivaa. Toisaalta mulla nää oli ilmeisesti flunssan alkuoireita, eli lentokoneen lämpötilaa on ehkä turha syyttää kaikesta. Bussi hotellille oli turhan täynnä matkasta väsyneitä lapsia, takanani istuva ensin potki pitkään penkkiäni ja suuttui suuresti, kun kiellettiin. Opin ainakin tytön nimen, Olivia, sillä sen verran tiuhasti yllättävän rauhallinen isä sitä toisteli. Juuri ennen perille saapumista syntyi uusi riita siitä, pitääkö turvavyön olla kiinni. Tämä siis samaan aikaan, kun opas kertoili jotain käytännön juttuja. Eipä sillä kai, toivottavasti, mitään kovin tärkeää ollut. Perille päästiin lopulta joskus iltakympin aikaan, ja tavattiinkin mun perheeni (vanhemmat, sisko + mies + 8v. siskonpoika) vasta seuraavana aamuna. Olivat lähteneet matkalle jo hieman lauantain puolella ja yöunet jääneet melkeinpä kokonaan väliin, joten ei pysyneet silmät auki noin myöhään asti.

Aamu alkoi aamiastreffeillä, niin mukava nähdä perhettä pitkästä aikaa! Kuulumistenvaihtoa ja halauksia :) Aamiainen tai muutkaan ruokailut itsessään ei juuri nyt enää niin säväytä. Kun ilmaisia, tai siis oikeastaan etukäteen maksettuja, ruokailuja on menossa kolmas viikko, niin enää ei kerry buffet-pöydästäkään kovin kukkurallisia lautasia.

Tiistaina tehtiin retki naapurikylään Fuengirolaan, jossa joka kolmannen kaupan nimi oli suomeksi. Kylässä on tiistaisin isot markkinat, joissa samat kymmenen kojua toistuvat varmaankin satoja kertoja. Hyödyllinen reissu oli kuitenkin, löysin tabletilleni kotelon hajonneen tilalle ja kynsisakset lentokentällä takavarikoituja korvaamaan. – Tunnustus: vaikka reissataan pelkillä käsimatkatavaroilla, pakkaan yleensä kynsisakset mukaan. Läheskään aina niitä ei takavarikoida, ja jos ne huomataan, niin sitten vaan yritän näyttää siltä, kuin olisin unohtanut koko asian.

Markkinoiden jälkeen muut pysähtyi kahvilaan ja me etsittiin prepaid-dataa puhelimeen. Löytyi, nyt on alkuun 5GB (44€, kallista!) niille päiville, jolloin wifi on heikko tai sitä ei ole saatavilla. Kuten täällä meidän hotellilla, missä verkko ei oikein yllä meidän huoneeseen asti. Meillä on kuitenkin niin mukava kulmahuoneisto neljännessä kerroksessa, näkymät merelle ja kukkuloille, ettei olla vaihtamassa. Parvekkeelle saa aamupäivällä, auringon paahtaessa vielä toisella puolella, oikein mukavan toimiston. Nyt kun on siis se nettikin.

Fuengirolassa käytiin myös pienessä, mutta hyvin modernissa eläintarhassa. Suosittelen! Eläimillä näytti olevan ihan mukavat olot ja tilaa. Eikä kunto/innostus lopu kesken, niin kuin jossain suuremmissa eläintarhoissa. Madagaskar-animaatioista tutut makit elelivät omalla saarellaan, jonne niiden sekaan pääsi oppaan kanssa kävelemään. Aikas söpöjä ja pelottoman oloisia otuksia olivat. Jänniä olivat myös kääpiökauriit, jättikilpikonnat ja orangit. Harmaaselkäinen gorillasetä istuskeli aivan ikkunalasin vieressä, siinä sitten tuijoteltiin suuntaan ja toiseen toisiamme. Komodonvaraani oli harmittavan pieni, pitää kai vielä joskus matkustaa ihan Komodon saarelle asti isompia nähdäkseni.

Loppuiltapäivästä rupesi flunssa iskemään päälle oikein kunnolla ja virta loppumaan. Kotiin asti selvisin, mutta sitten piti ottaa muutaman tunnin torkut. Keskiviikko sujuikin sitten hyvin rauhallisissa merkeissä. Syömistä, lepoa, hieman koneen naputtelua.

Tällainen viikko. Nyt vaan toivotaan flunssan väistyvän mahdollisimman pian, jotta päästään aloittamaan kävely.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä