Näillä heinä-elokuun viikoilla vuorossa oli lähinnä mökkeilyä ja sukulaisia, yhdet kirjanjulkaisujuhlat sekä suuren suuria uutisia.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Ruotsista palattuani suuntasin Karkunkylään Virranpielen kylä 2 -kirjan julkaisutilaisuuteen. Neljä vuotta sitten autoimme julkaisemaan kirjan ensimmäisen osan ja hyvän vastaanoton jälkeen alkoi toisen kirjan kokoaminen. Tarinaa kun vielä riitti. Minä hoidin tällä kertaa kuvankäsittelijän, nettisivujen tekijän sekä oikolukijan rooleja. Mielenkiintoista vaihtelua, samalla tutustuen mieheni suvun historiaan!

Kirjahulinoilta suuntasimme Luumäen mökille, jossa sielläkin kyllä hulinaa riitti, sillä samaan mökkiviikkoon olivat päätyneet monet muutkin tämän sukumökin käyttäjät. Onneksi siellä on reilusti tilaa ja yhteiselo oli sopuisaa kesäisessä kelissä.

Vesi oli sen verran lämmintä, että minäkin uiskentelin – tai ainakin kastauduin – useita kertoja, jopa aamuisin ilman saunaa. Antilla oli toisenlainen strategia pitempiin uimaretkiin: märkäpuku huppuineen.

Mökillä tajusin myös, että kuukautiseni olivat reilusti myöhässä, joten tein raskaustestin. Hämärässä huussissa tikkua tutkiessani en huomannut mitään, mutta jostain syystä nappasin sen vielä mukaani. Hetken päästä vilkaisin tikkua sisätiloissa – ja hetkinen – onko tuo viiva? Yritimme molemmat tulkita näkemäämme ja googlettelun jälkeen päädyin siihen, että eihän tästä ota selvää, vaan parin päivän päästä on tehtävä uusi testi.

Suunnatessani ystävien luokse Harjavaltaan, laukussa oli sekä Karmarockin lippu että uusi raskaustesti. Rokkiaamuna tein tämän toisen testin ja kyllä, nyt saivat piknikviinit jäädä Alkoon. Edessä olisi uusi seikkailu! Olihan tämä ollut toiveissa jo hetken, joten en ihan puulla päähän löyty uutisista ollut. Mutta kyllä se silti hämmentävältä – ja iloiselta ja pelottavalta – tuntui, että nyt se ihan oikeasti tapahtuu.

Vuorossa oli siis hieman erilainen rokkikokemus, mutta Karmarockissa on kyllä aina kivaa olosuhteista huolimatta. Mahtavia keikkoja ja ystäviä, hengailua auringonpaisteessa ja tanssia kaatosateessa aina niin loistavan Maj Karman keikalla.

Karmarockista jatkoin siskoni kyydillä Kihniöön mökkeilemään perheeni parissa. Hetken pohdin, kertoako vauvauutisia heti, kun ei vielä tiennyt onko kaikki edes kunnossa. Hankalaa se kuitenkin olisi ollut vaivihkaa vahtia syömisiä ja kieltäytyä alkoholista koko viikon ajan, epäilyksiä herättämättä. Enkä ehkä olisi muutenkaan hiljaa pystynyt olemaan, sen verran jännästä asiasta oli kuitenkin kyse. Anttikin käväisi matkallaan mökille vanhempiensa luona kahvittelemassa ja kertomassa uutiset.

Mökkiviikko oli itsessään oikein rentouttava, edessä avautuvat järvimaisemat aivan uskomattomat eikä päivien sateisuuskaan pahasti haitannut.

Mökkeilyn jälkeen oli aika palauttaa auto ja pakata rinkat Romanian reissua varten. Auton kanssa liikkuessa on aina niin paljon enemmän tilaa, että ylimääräistä tavaraa rupeaa kertymään takakonttiin. Onhan se toisaalta mukavaa, kun mukana on kaikenlaista satunnaisen tarpeen varalta, mutta toisaalta se on aina yhtä vapauttavaa pakata tavarakasa varastoon ja tiivistää elämä rinkan sisältöön.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

1. Mihin maahan matkustaisit, jos valinta pitäisi tehdä ruuan perusteella?

Aiemmin olin sitä mieltä, että vaikka ruoka olisi kuinka hyvää, siihen kyllästyy parissa viikossa. Näin siis ennen kuin matkustin Meksikoon ja totesin herkuttelevani paikallisella ruualla viikko toisensa perään kaipaamatta muuta. Tuoreista ja yksinkertaisista raaka-aineista tehtyä, juuri sopivan mausteista ruokaa, johon saa erilaisilla kastikkeilla ja lisukkeilla uusia vivahteita ja tarvittaessa tulisuuttakin. Riittää jo yksinäänkin syyksi lähteä Meksikoon!

2. Mikä on Suomen paras kesäkaupunki?

Tähän on vain yksi vastaus: Helsinki. Onhan Helsinki muulloinkin kiva, mutta kesäisin se herää eloon. Lukemattomia tapahtumia katukirppiksistä puistojameihin, mattolaitureita, kesäkahviloita, saaristoveneitä. Valoisia kesäöitä ja luonto lähellä. Eihän sitä voi muuta kuin rakastaa.

3. Pisin reissusi ja minne suuntautui?

Olen pariin otteeseen asunut ulkomailla vuoden, ensin lukioaikana vaihto-oppilaana Minnesotassa (USA) ja myöhemmin töissä Puerto Ricossa, Karibian lämmössä. Näitä ei ehkä kuitenkaan voi laskea varsinaisiksi reissuiksi? Toisaalta nyt olemme eläneet läppärikulkureina jo yli 1000 päivää, mutta olemme käyneet aina välillä Suomessa. Pisin ulkomaan pätkä on ollut vajaa puoli vuotta, marraskuusta 2013 kesäkuun 2014 alkuun. Aloitimme reissun Barcelonasta, risteilimme Atlantin yli Louisianaan, viihdyimme Meksikossa lähes kolme kuukautta, käväisimme Guatemalassa ja piipahdimme Floridassa ennen toista Atlantin ylitystä ja lopuksi kävelimme muutaman sata kilometriä Camino de Santiagoa Espanjassa (kuva sieltä).

4. Mikä on seuraava matkailukohteesi ja miksi?

Juuri nyt olen Skotlannissa, ensin koiravahtina pikkukylässä ylängöllä ja sitten pienellä roadtripillä. Täältä matka jatkuu päiväksi Lontooseen. Eli vastaisinko sitten, että Lontoo? Lontoo valikoitui kohteeksi, koska sitä kautta pääsee järkevästi Pariisiin — jossa meidän taas pitää olla marraskuun alussa lentääksemme Tunisiaan. Ja koska Lontoon kautta kuitenkin kieppaamme, niin pitihän sille edes se yksi kokonainen päivä varata, sillä se on yksi suosikkikaupungeistani. Miksikö? Ehkä siksi, että Lontoossa ei ainakaan ikinä käy aika tylsäksi.

5. Paras ranta missä olet ollut?

Puerto Ricon Playa Flamenco vie kyllä ykkössijan. Sen turkoosia laguunia kiertää vitivalkoinen hiekkaranta. Palmut huojuvat, eksoottiset kalat uiskentelevat vedessä ja hotellit puuttuvat näkymää haittaamasta, sillä rannalla on vain leirintäalue.

Toinen suosikkini on Fidzin Yasawa-saaret, joilla hyppelimme rannalta toiselle häämatkallamme. Palmujen välissä heiluva riippumatto, hiljalleen rantaan lyövät aallot ja uskomattoman kirkas vesi jäivät unohtumattomana muistona mieleen. Tosin mieleen jäi myös lähes päivittäinen sade — kuka käski vierailla sadekaudella? — jonka ansiosta nautimme rannasta lähinnä katoksen alta käsin.

Eikä pidä unohtaa Luumäen mökkirantaa, joka on ihan omassa luokassaan! Lämpöä ja eksoottisia kaloja on ehkä muita mainitsemiani rantoja vähemmän, mutta tunnelmaa sitäkin enemmän. Ja ne auringonlaskut, jotka värittävät joka ilta taivaalle uuden uniikin taideteoksen.

6. Lomakohde, minne et varmasti matkusta toista kertaa?

Yritin miettiä kohdetta, joka olisi ollut niin vastenmielinen, etten haluaisi sinne uudestaan. En keksinyt yhtäkään, joten vaihdoin taktiikkaa ja mietin, minne todennäköisesti en ikinä enää päädy. Tällainen kohde on varmasti Anak Krakataun tulivuorisaari Indonesiassa. Ei siksi, etteikö saari olisi ollut aivan uskomattoman upea ja mieleenpainuva kokemus, vaan siksi, että sinne on hankala päästä. Muutaman tunnin venematka Jaavan saarelta — eikä reittiliikennettä vaan pitää itse vuokrata vene ja kuski — eikä myöskään mitään fasiliteetteja eli kaikki majoitusvälineistä juomaveteen pitää kuljettaa mukana.

7. Suosittele minulle kolme kaupunkikohdetta Euroopassa, minne sinun mielestäsi kannattaa mennä?

Berliini nyt vaan on Berliini ja juuri siksi suositeltavien joukossa. Se on kuin lukemattomia pikkukaupunkeja toinen toisensa vieressä. Uutta tekemistä vaikka vuoden jokaiselle päivälle, ruokaherkkuja ympäri maailmaa, lukemattomia puistoja, viihtyisiä kuppiloita. Kaikki toteutettuna niin berliiniläisesti: tuttavallisesti, omalaatuisesti ja sydämellä. Älä suunnittele liikaa, vaan hyppää kaupungin menoon ja katso minne se sinut vie.

Lissabon hurmasi minut salakavalasti kaakelikoristeisilla taloillaan, jyrkillä kaduillaan ja omaperäisillä ihmisillään. Kävele rantaan katsomaan meren liikettä ja kalastajien rivistöjä, ajele vanhalla keltaisella ratikalla kaupungin halki ja pidä kahvitauko herkullisen pasteis de Belem leivoksen kera. Eksy kapeille kujille, syö itsesi ähkyyn paikallisessa tavernassa ja istahda sen jälkeen muiden joukkoon puiston pikkuterassille nautiskelemaan valkoviiniä illan hämärtyessä.

Belgrad on suosikkikaupunkini ja joudun yhä syvemmin sen pauloihin jokaisella vierailulla. Belgrad on monipuolinen, ihmisen kokoinen, tuttu ja eksoottinen yhtä aikaa. Älä jää pyörimään pelkästään keskustan kävelykaduille — vaikka sielläkin kannattaa pyörähtää, istahtaa hetkeksi terassille ja ostaa poppareita katukojusta. Ihastele linnoitusta auringonlaskussa ja vietä muiden turistien kanssa iloinen ilta Skadarlijan boheemikadulla. Mutta kävele myös hieman syrjemmälle, eksy korttelimarkkinoiden vihanneskojujen väliin, keskustele elekielellä piirakkamyyjän kanssa ja istahda hetkeksi puistonpenkille paikallisten tavoin elämää seurailemaan.

8. Baari jota et unohda?

Café No Sé Guatemalan Antiguassa on jäänyt mieleen. Asuimme sen lähistöllä, joten päädyimme sinne ihan sattumalta yhtenä iltana. Ja sen jälkeen muutamana muunakin iltana. Sokkeloinen ja hämärä baari, jossa kuitenkin oli viihtyisä tunnelma. Muiden kanssa tuli jutusteltua, toisinaan oli hyvää live-musaa ja joskus ilmestyi ilmainen shottikin pöytään. Ei siihen sen kummempia vaadita.

9. Jälkeenpäin hauskin kömmähdys reissulla mikä kohdalle on osunut?

Aina kun kuulen Ultra Bran kappaleen Minä suojelen sinua kaikelta, minua hymyilyttää kohdassa “olen eksynyt Latviassa”. Sillä minä todellakin olen eksynyt Latviassa, ihan kunnolla. Olimme jossain Riikasta pohjoiseen, siinä kohdilla missä tien varressa näkyy hiekkarantaa kilometri toisensa perään. Illan suussa katsoimme karttataulusta, että muutama kilometri rantaa eteenpäin löytyy leirintäalue ja päätimme kävellä sinne yöksi. Muutama kilometri upottavalla hiekkarannalla ei ollutkaan ihan niin helppoa ja siitä tuli kunnon iltatreeni. Vihdoin, kun luulimme olevamme jo melkein perillä, huomasimme, että aidattu tehdasalue tukki reitin rannan ja leirintäalueen välissä. Tähän aikaan ei vielä ollut karttoja kännyköissä, emmekä olleet edes tajunneet ottaa valokuvaa näkemästämme kartasta, joten seuraavat pari tuntia harhailimmekin sitten pitkin Latvian maaseutua yrittäen löytää tuon kartassa näkemämme leirintäalueen. Kellon jo lähestyessä puolta yötä löysimme lopulta perille, vain saadaksemme tietää, että leirintäalueella oli jonkin uskonnollisen ryhmän kokoontuminen eikä siis tilaa meille. Hetken pohdittuamme marssimme metsän läpi merenrantaan ja pystytimme telttamme dyynin taakse. Siinä vaiheessa ei enää paljoa naurattanut, mutta seuraavana aamuna jo hymyilytti teltan oven auetessa merinäkymään.

10. Mistä löytyy ärsyttävimmät katukaupustelijat?

En muista, että missään olisi ollut todella ärsyttäviä katukaupustelijoita. Hankalimpia ovat lapset kaupustelijoina. Heille tuntuu aina pahalta sanoa ei, vaikka tietääkin, että ostamalla heiltä usein vain tukisi heidän “myyjänuraansa” koulunkäynnin sijasta. Angkorin temppelialueella Kambodzassa oli hyvin sinnikkäitä lapsia postikortteja kaupustelemassa. Yksien kanssa jutellessamme he kertoivat olevansa päivät koulussa ja vasta iltaisin myymässä, mutta hankalahan se on tietää totuutta. Jos jotain positiivista tästä kuviosta pitäisi löytää, niin ainakin lapset puhuivat ihan keskustelukelpoista englantia.

11. Missä maassa on kauneimmat maisemat?

Uudessa-Seelannissa! Pohjoissaaren hobittikukkuloista ja tuliperäisten alueiden värikkäistä avaruusmaisemista eteläsaaren jylhiin vuoriin ja vehreisiin metsiin, Uusi-Seelanti on maisemienjahtaajan unelmien täyttymys. Meillä oli maassa aikaa vajaat kaksi viikkoa, eikä se riittänyt mihinkään. Ensi kerralla ainakin kuukausi! Mukaan säänkestäviä vaatteita ja kamera, paljon muuta ei tarvitakaan.

Liebster Awardin käytäntöön kuuluu keksiä itse uudet 11 kysymystä ja esittää ne 11 muulle pienelle blogille, jotka samalla nimeää palkinnon saajiksi. Minä en onnistunut löytämään seuraamistani blogeista — melko nopeasti vilkaistuna kylläkin — yhtäkään, joka ei Liebsteria ole vielä saanut ainakin kertaalleen. Kaikki sen kyllä ansaitsisivat vaikka toistamiseen! Veikkaan silti, ettei monikaan jaksa useampaan vastailla, joten jätän tällä kertaa uudet kysymykset jakamatta. — Jos joku palkinnon ja kysymykset haluaa, niin huikkaa tuolla kommenteissa ;)

Edit 20.10. Nimeän Stacyn Reissublogin Liebster Awardin saajaksi!

Liebster Award säännöt:

• Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
• Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
• Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
• Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Ja ne 11 kysymystä:

1. Missä olisit mieluiten juuri nyt?
2. Jos suosittelisit “kaiken nähneelle” matkaajalle kohdetta, mikä se olisi ja miksi?
3. Missä ja miten sinä olet ollut eksyksissä?
4. Milloin ennakkoluulosi ovat osoittautuneet vääriksi?
5. Minkä stereotypian olet todennut paikkansapitäväksi?
6. Millainen olisi täydellinen päiväsi, ellei rahalla ja fysiikan laeilla olisi merkitystä?
7. Onko jotain mitä olet nähnyt/tehnyt kohteessa tv-sarjan tai elokuvan inspiroimana?
8. Paras pakkausvinkkisi?
9. Meri vai vuoret?
10. Mikä on erikoisin eläin, johon olet matkoillasi törmännyt?
11. Jos sinun pitäisi antaa yksi ohje ensimmäistä kertaa ulkomaille lähtevälle, mikä se olisi?

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Syksyinen ihmemaa ja mökin rauhaa Luumäellä. Saunottelua, rentoutumista, luonnon kauneutta parhaimmillaan. Sitten isompaa ja pienempää säätöä matkavalmisteluissa ja lopulta 16 tunnin matkaurakka Skotlantiin. Perillä odotti ihana talo pikkukylässä, suloinen koira sekä mahtavat lenkkipolut kansallispuistossa.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Sunnuntaihin asti viihdyimme Luumäen mökillä. Anoppi epäili sinne lähtiessämme, että kylmähän siellä tulee ja kehotti palaamaan takaisin Hämeenlinnaan heti, kun siltä tuntuu. Mutta oikein mukavasti meillä meni koko viisi yötä mökkielämää. Olihan siellä ulkona enimmäkseen kylmä eikä varsinkaan ulkohuussin käyttö ollut enää kovin miellyttävää, silti olisin viihtynyt vaikka pitempäänkin. Syksyisessä luonnossa on vaan jotain niin rauhoittavaa ja rentouttavaa.

Join kuppikaupalla lämmintä teetä, villasukat jalassa tuvan nojatuolissa. Maiskuttelin glögin jouluista makua ja lämmittelin sisäisesti täyteläisellä punaviinillä. Haudutin omenoista, possupaloista ja siideristä niin maistuvan padan, että siitä tuli kertaheitolla uusi suosikkini — laittaisin teille reseptinkin, mutten enää muista mitä kaikkea sinne meni.

Saunan lämmitimme kahteen otteeseen ja nautimme puukiukaan pehmoisista löylyistä. Saunaterassilla kelpasi jäähdytellä auringonlaskun aikaan, oli maisemat kohdillaan — tästä tosin seurasi se, että pukeutuessa vaatekappaleita sai jo etsiskellä kynttilän valossa.

Kännykkäni täyttyi hienoilla kuvilla ja Instagrammissa tykkäyksiä kertyi. On se ihmeellistä, että vaikka kuvaan ympäri maailmaa, niin silti suurin osa tykätyimmistä otoksistani ovat Suomen luonnosta. Anttikin innostui kuvailemaan kamerallaan ja virittipä yhtenä iltana jalustankin pihamaalle, onnistuen tallentamaan linnunradan mökin yllä. — Näitäkin kuvia on tulossa blogiin, kunhan ehdin ne käsittelemään kuntoon.

Sunnuntaina ajelimme takaisin Hämeenlinnaan auringon paistaessa niin kirkkaasti, että näkeminen oli välillä hankalaa. Perillä tankkasimme kebabit ja aloimme läpikäydä tavaroitamme. Mitä mukaan seuraavalle reissulle, mikä jää kotiin? Käsimatkatavaroilla tietenkin taas ja tiedossa sekä Skotlannin viileän syksyisiä kelejä että Tunisian aurinkoa.

Maanantaipäivä taas pakkausviimeistelyjen lisäksi aika lailla säätäessä. Suurin pulma oli se, että huomasin viikonloppuna jonkun tehneen Visallani ostoksia netissä. Onneksi vain muutamalla satasella ja niitäkään en joudu itse maksamaan, koska kyseessä on luottokortti, mutta jouduin tietenkin sulkemaan kortin ja tekemään rikosilmoituksen. Ongelmaksi nousi se, miten saan uuden kortin itselleni, sillä olimme lähdössä muutaman kuukauden reissuun jo seuraavana päivänä. Osuuspankki ei toimita kortteja kotiin eikä niitä saa konttorista kuin henkilökohtaisesti, valtakirjat eivät käy. Kolmannella puhelulla onnistuin onneksi sopimaan niin, että kuriiri tuo kortin minulle Skotlantiin. Huh! Hieman jo jännitti.

Sain kaikki pikkuasiat hoidettua ja tavaratkin kasaan iltayhdentoista aikaan. Siihen jäikin sitten ruhtinaalliset viisi tuntia unta ennen aikaista aamuherätystä.

Tiistaina bussi Helsinki-Vantaalle ja SAS:in siivin Edinburghiin, eli vaihto Arlandassa — jossa dumpling-lounas aamuysiltä… Edinburghissa bussilla keskustaan ja siellä toinen lounastauko plus työhetki Starbucksissa. Paikallisjunalla Perthiin ja sieltä kaukojunaan Aviemorea kohti. Pysähdys keskelle ei-mitään ja 55 minuutin myöhästyminen, ei siis ole meidän VR ainoa myöhästelijä. Tunnista olisi kuulemma voinut jo anoa korvauksia, mutta vähän jäi vajaaksi. Onneksi koiravahtipaikkamme emäntä oli edelleen odottamassa meitä asemalle saavuttuamme.

Vaikka Skotlanti on suhteellisen lähellä, me saimme matkaan kulutettua yli 16 tuntia. Olimmekin aika väsynyttä kauraa perille päästyämme. Saatuamme vatsat täyteen hyvää ruokaa ja lasilliset olutta, kiitimme kauniisti ja poistuimme makuuhuoneen suuntaan.

Täällä Skotlannin ylämailla olemmekin sitten seuraavan reilun viikon, pitäen huolta ihastuttavasta Mr. Murphystä. Talomme sijaitsee Cairngormsin kansallispuistossa, joten lenkkimaisemat ovat melkoisen upeat! Vehreitä metsiä, kosken solinaa pienessä joessa, aukeita nummimaisemia. Olemme vasta testanneet muutaman reitin ja uusia polkuja tutkittavaksi riittää varmasti jokaiselle päivälle.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tällä viikolla ohjelmassa oli loppumattomia matkakeskusteluja bloggaajien kanssa, suihkuongelmia sekä ihanien ystävien hauskaa seuraa. Lisäksi mm. Hobitti-maratoni, aurinkoinen päivä Hämeenlinnassa ja hajoava auto. Lopuksi mökin rauhaa ja bonuksena taivaalla tanssivat revotulet.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Torstai-aamulla meillä oli herätys ennen aamukuutta, sillä matkasimme päivän ensimmäisellä Onnibussilla Kokemäeltä Helsinkiin. Siellä ehdin istahtaa hetkeksi Lasipalatsin kahvioon läppärin ääreen ennenkuin suuntasin Oma Sairaalaan. Lääkäri totesi polveni olevan selvästi parempi kuin elokuun tarkastuksessa, fyssarikin oli samoilla linjoilla. Sain lisäksi mukaani ohjeita reissaajalle sopiviin harjoitusliikkeisiin, mm. rinkan kanssa tehtäviin kyykkyihin.

Ennen illan rientoja ehdin käväisemään väliaikaiskodissamme Vantaalla. Rinkka pois selästä, lounas ja pikatorkut. Seuraavaksi yritin mennä suihkuun, mutta sieltä tulikin vain kylmää vettä. Enpä muista koska näin olisi käynyt viimeksi, edes paljon kehittymättömämmissä maissa matkatessamme. No, soitto huoltomiehelle ja siinä odotellessa kirjoitin blogiini mietelmiä 1000 takana olevasta päivästä läppärikulkurina. Olin jo luovuttamassa ja ottamassa kylmää pikasuihkua – likaiset hiuksethan voi aina piilottaa huivin alle… – lämpimän veden vihdoin palatessa.

Suihkuepisodin vuoksi en ehtinyt ParisRion Travel Caféen, mutta sentään illan päätapahtumaan, eli Travel Massive Helsinkiin. Luvassa oli vanhoja ja uusia bloggaajatuttuja sekä muitakin matkailualan toimijoita ja Radisson Blue Plaza hotellin hulppeat puitteet. Ilta kului mukavasti reissaamisesta ja bloggaamisesta jutellen, kerrankin seurassa joka jaksoi näitä aiheita tunnista toiseen.

Perjantaina pidimme työpäivän kämpillä emmekä tehneet mitään iltalenkkiä kummempaa. Lauantai puolestaan oli ystävien täyttämä päivä. Ensin kävimme kahvittelemassa Pasilassa asuvan tuttavaperheemme luona. He olivat juuri palanneet vuoden Philippiinien visiitiltä – ystäväni Erica kun on sieltä kotoisin. Parituntinen ei riittänyt kuulumistenvaihdossa kuin alkupaloiksi.

Pasilasta jatkoin Kallion Kulinaristiskerhon ihanien naisten kanssa vietnamilaiseen Lie Mi ravintolaan. Mukavat puitteet ja oikein maistuvaa ruokaa, voin suositella. Hinnat tosin tuntuivat hieman kalliilta, mutta toisaalta niin tällä hetkellä kaikki hinnat Suomessa tuntuvat. Vatsat täynnä ja chili suussa maistuen siirryimme Helsing-baariin olutuopposen ääreelle. Siellä seuraamme liittyi vielä monta muuta rakasta ystävää ja ilta kuluikin iloisessa puheensorinassa seuraavan vuorokauden puolelle.

Sunnuntaina pidimme täydellisen lepopäivän, katsoimme dvd:ltä kaikki kolme Hobitti-leffaa ja haimme lähikuppilasta pizzat. Maanantaina junailimme Hämeenlinnaan, jossa kävimme kävelylla raikkaassa syyssäässä ja vietimme aikaa perheen parissa. Tiistaina saimme auton lainaan ja suuntasimme sen nokan kohti Luumäen mökkiä. Melkein heti motarille päästyämme auto alkoi kuitenkin täristä ja pitää outoja ääniä, joten päätimme palata saman tien takaisin. Auto oli sama kuin kesällä käyttämämme, eli melkoisen vanha, mutta hyvin meillä toiminut tähän asti – toivottavasti ei mitään isompaa ole rikki. Saimme joka tapauksessa appivanhemmilta toisen auton lainaan ja pääsimme uudestaan tien päälle.

Matkan varrella pysähdyimme Kouvolan Veturi-kauppakeskuksessa, koska siellä on hyväksi todettu kiinalainen lounasbuffa. Samalla saimme hoidettua viikon ruokaostokset ja hankittua minulle lämpimät fleecepöksyt mökkeilyä varten. Vielä toinen pysähdys Satun Makiat leipomossa Luumäellä – herkkuleipiä! – ja olimme vihdoin mökillä.

Ensimmäinen ilta meni tupaa lämmittäessä ja vielä nukkumaanmenoaikaankin minulla oli sormikkaat kädessä ja pipo päässä. Onneksi oli kunnon varusteet mukana! Aamuyöstä makuupussissa oli jo turhankin lämmin ja sain luopua muutamasta vaatekerroksesta. Toinen hereillä pitänyt asia oli tuvassa rapistellut hiiri – vai hiiret? – joka onnistui löytämään ne kaikkein äänekkäimmät pussukat.

Keskiviikkoaamu valkeni raikkaan huurteisena. Järven aallot liplattivat tuulessa, puut hehkuivat keltaisina ja ilma tuoksui metsältä. Kyllä kannatti tulla! Sisällä on lämmin takkatulen roihutessa ja toimistoni – eli nojatuoli – on mukava. Villasukat jalassa ja teekupponen kädessä on hyvä tehdä töitä.

Illalla teimme laavulle nuotion ja grillasimme makkaraa. Olimme juuri siivoamassa jälkiämme ja suuntaamassa sisätiloihin sormiemme kohmettuessa, kun satuin vilkaisemaan tarkemmin taivaalle. Ihan kuin siellä näkyisi jotain vihreää? Ja kyllä, hetken kuluttua revontulet tanssivat taivaankannella! Eipä ollutkaan enää niin kiire sisään – muuta kuin Antilla kameraa hakemaan. Siinä taivasta ihaillessani mietin, miten mahtavaa tämä elämäni onkaan.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Hei-hei-heinäkuu, mitä kaikkea toitkaan tullessasi.

Kävelyitä Selkämeren kansallispuistossa Porissa. Pitkospuita metsiköiden läpi, leveämpää laituria lietteiden poikki, välillä lintutorneille pysähtyen. Loppumatka Yyterin dyyneillä, merenrantaa seuraillen.

Yyterissä myös Dinosauruspelin koodaamista (Scratchillä) siskonpojan kanssa, koko perhe mukana ääniefekteissä. Kyllä on vakuuttavaa karjuntaa.

Helteinen ilta Halkeenkiven kesäteatterissa ja kesän ensimmäiset mansikat. Väliajalla kahvia ja pullaa.

Pikapysähdys Helsingissä juuri sopivasti aurinkoisella kelillä. Tokoinranta, piknik ja ihanat ystävät kutsuivat vastustamattomasti. Seuraavana päivänä näytimme australialaisille bloggaajakavereillemme (Jess ja Hai, Notes of Nomads) Helsingin parhaita paloja asukkaan näkökulmasta. Piknik merimaisemilla Kaivarissa, kävely Ullanlinnan ja Eiran tunnelmallisilla kaduilla Koffariin mölkkyä pelaamaan, Espa ja vielä toinen mölkkykierros Ruttopuistossa. Oli kuulemma hauska peli ja hyvin meidän ulkomaanvahvistuksemme pelin omaksuivat, sillä taisivat voittaa joka kerta.

Maailman parhaat auringonlaskut Luumäen sukumökillä. Joka ilta eturivin paikat ja uusi show. – Saatan olla hieman puolueellinen, mutta katsokaa nyt!

Ystävät kävivät kylässä ja toivat mustikkapiirakan. Lapset nauttivat vedestä, me muut saunan lämmöstä. Illalla korventuivat makkarat nuotion liekeissä.

Mökillä sadekaan ei haitannut, olihan sisällä lämmin. Ikkunasta pystyi seuraamaan kuinka järvi kietoutui usvaan ja koko maisema sai mystisen leiman.

Kaveri kutsui veneilemään Vanajavedelle. Juomatauolla Aulangolla edessä aukeni järvenselkä kukkien kehystämänä. Mietin jo, millaista olisi kulkurielämä veneestä käsin?

Lisää sateisia päiviä maaseudulla, pisaroiden ropistessa ikkunaruutuun Nojatuolin pohjalla oli mukavaa ja läppäri sylissä toimi vähän kuin lämmittimenä. Etupihan kukkameri oli hyvillään kastelusta.

Kaukaiset Australian vieraat (käly perheineen) toivat tullessaan myös auringon. Sekä lasten vilkkautta, kuulumisten vaihtoa, hyviä keskusteluita.

Ulvilan keskiaikapäivillä seurasin seppää työn touhussa ja koitin houkutella siskonpoikaa lasten ritariradalle siinä onnistumatta. Yksin en kehdannut mennä.

Ja takaisin Helsinkiin, tai oikeastaan Espooseen. Täällä on mukava asustella. Merenrantaan kävelee kymmenessä minuutissa. Rantapolku on tullut tutuksi ja mahtavilla näköaloilla varustettu kahvila Merenneito testattua. Helsinkikin on lähellä. Kallion kierroksella löytyi uusia baareja, vaikka vanha tuttu Majava taitaa edelleen pysyä kantapaikkanamme. Piknikillä viihdyimme monta tuntia, vesisateesta huolimatta. Ystävien häissä taas oli erinomaista ruokaa ja juomaa, monia mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia ja tanssilattialla menoa aamuun asti.

Firman perinteisillä kesäpäivillä brunsseilimme Töölönrannassa (hyvää, mutta hinta-laatu-suhteessa parantamisen varaa), kävelimme siellä täällä, tutustuimme Kaupunginmuseon Helsinki-näyttelyyn, joimme siiderit laivaterassilla ja kuuntelimme jazzia Lasipalatsinaukiolla.

Kallion kulinaristikerho lähti ulkomaanretkelle Hernesaarenrantaan. Meksikolainen ruoka oli kerrassaan hyvää, mutta juomat Kallioon tottuneelle kalliita. Ensi kerralla suuntaan paikalle päiväsaikaan, ennen kuin aurinko ehtii kadota rakennusten taakse.

Siinäpä se pähkinänkuoressa, helteetön heinäkuuni. Nyt elokuussa onkin sitten luvassa autoseikkailu Tsekki-Itävalta-Saksa-akselilla ja paluu viikottaisiin Tämä viikko -postauksiin. Mutta ensin vielä pari viikkoa lisää Suomen suvea!

—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Hämeenlinnassa

Kokemäellä

Pääkaupunkiseudulla

Sastamalassa

Porissa

ja Luumäellä

Eihän tätä voi muuta kuin rakastaa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstaina vielä viimeinen mökkipäivä. Töitä terassilla istuskellen, pehmeät löylyt puusaunassa, makkaraa notskilla ja jälleen uskomaton auringonlasku.

Perjantaina sitten pakkailua, siivoilua ja haikeat hyvästit mökki-idyllillemme. Toisaalta suuntana oli Joensuu ja Ilosaarirock, vieläpä ihanien naisten seurassa, eli ei voinut harmittaakaan. Antti jatkoi viikonlopuksi Hämeenlinnaan ja minä hyppäsin leipomon pihalta ystävien kyytiin, tuliaisena mukillinen vastapoimittuja mustikoita ja pussillinen kyseisen leipomon (Satun Makiat) ah-niin-hyviä lepuska-leipäsiä.

Ilosaari oli jälleen kerran ihan parasta kesässä. Aurinko helli meitä koko viikonlopun (välillä vähän turhankin innokkaasti), ympärillä oli hymyileviä ihmisiä, keikat oli hyviä ja olut kylmää. Ah.

Oma jännityksensä toi emäntämme meille Joensuun kansalaistalolta hommaamat vuokrapyörät, joilla sotkotimme muutaman kilometrin matkan majoituksesta festarialueelle. Muutamaan otteeseen saimme kyllä menopelejämme fiksata, sillä esimerkiksi mun pyörässäni satula keikkui miten sattuu. Lauantai-aamun eka pysäkki olikin cittarin työkaluosasto ja johan alkoi sujumaan. – Mietittiin saisko pyöristä alennusta, kun palautettiin paremmassa kunnossa kuin saatiin.

  
Fresita- ja pyöräilykuvat lainattu kaverilta

Maanantain automatka oli pitkä ja hikinen, mutta loppui kuitenkin lopulta auton kaartaessa Vantaan “kotimme” pihaan. Sinä iltana ei sitten muuta jaksanutkaan kuin röhnätä sohvalla tv:n ääressä pizzalaatikko seurana. Ihan hyvä, sillä seuraavat päivät olikin täynnä ohjelmaa. Neljän päivän minilomani jälkeen töitä riitti päiväsaikaan ja illat täyttyivät ihanilla ihmisillä. Ensin tiistaina tavattiin muita matkabloggaajia Koffin puistossa. Oli kyllä mukava vihdoinkin nähdä ihan livenä ihmisiä, joiden kanssa on netissä keskustellut jo pitkään. Ja blogeja lukeneena tuntui kuin tuntisi jo etukäteen :) Keskiviikkona kävin Kallion Kulinaristikerhon, eli opiskeluajoilta juontuvan ystäväporukan, kanssa testaamassa Krog Madamen terassin ja tapakset. Ihan älyttömän hyviä, voin suositella!

Siinäpä se viikko. Seuraavakin kuluu Helsingin kesästä nauttien.
—
Kaikki postauksessa käyttämäni omat kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstaina heräsin viimeisen kerran (tällä erää) siihen, että koira makaa vatsan päällä ja nuolee naamaa. Vanhempani siis saapuivat lomareissultaan ja meistä tuli vahtien sijasta vieraita. Perjantaina oli vihdoin kiva ja aurinkoinen päivä ja saatiin tehtyä Antin haikailema kuvausretki riippusillalle. Olen vasta lähiaikoina itse tajunnut, kuinka upea näky tuo kävelysilta on. Lapsena se oli vain osa koulumatkaa, eikä sitä osannut oikein arvostaa (kirota vaan toisinaan, kun ei sadesäälläkään päässyt auton kyydissä kouluun).

Illalla käytiin vielä Korkeaojan kylässä Halkeenkiven kesäteatterissa. Eipä ole tullut vuosiin käytyä, vaikka kesäteatteri niin Suomen suveen kuuluukin. Oikein viihdyttävä esitys oli saatu kasaan, muutaman kerran nauratti ihan ääneen. Ja väliajalla sai kahvia ja pullaa, joten oikein mukava ilta. Niin ja nähtiin siinä ohiajaessa myös samaisen kylän pellolle koottu poikkitaiteellinen kesänäyttely Käsitekesä, joka on saanut mediahuomiota varsinkin yhdestä teoksestaan, suuresta lehmänlannasta muokatusta tissistä. – Ihan jännältä tuo näyttely kyllä vaikutti, pitääpä käydä se vielä kunnolla katsomassa, kun seuraavan kerran Kokemäellä ollaan.

Lauantaina lähdettiin ajelemaan Luumäen mökille päin, mutta hieman pidemmän kaavan kautta. Olin bongannut matkan varrelta muutaman mielenkiintoisen paikan, joista Forssan lähellä sijaitseva Torronsuon kansallispuisto oli ensimmäinen. Useamman kilometrin edestä avosuota halkovia pitkospuita, kyllä oli upeat maisemat. Aurinko tosin leikki kuurupiiloa ja me säntäiltiin säteiden perässä etsien valokuvauksen kannalta tarpeeksi valoisaa kohtaa.

Yöksi pysähdyttiin Hämeenlinnaan ja istuskeltiin ilta pihakeinussa lueskelemassa. Sunnuntaina jatkettiin matkaa toisen luontoelämyksen, eli Evon retkeilyalueen, kautta. Sieltä löytyi noin kolmen kilsan luontopolku, joka kulki mm. aarniometsän ja suoalueen halki. Upeata seutua, mutta siinä vaiheessa, kun muurahaisia oli kiivennyt jo alushousuihin asti, niin mulle riitti ihailu ja kävelin loppureitin aikamoista haipakkaa. Onneksi ei ollut kukaan näkemässä, kun melkoisen nykytanssiesityksen vedin siinä purevia muurahaisia pöksyistä metsästäessäni… Ens kerralla ei sandaaleilla luontopolulle.

Ennen Luumäkeä pysähdyttiin vielä jostain lehdestä bongaamaani Bus Burger -ravintolaan Lahden laitamille. Vanhaan keltaiseen koulubussiin rakennetussa ruokalassa maistuvat tuhdit hampurilaiset coleslaw-salaatteineen oikein hyviltä! Sitten vielä pysähdys kauppakeskus Veturissa Kouvolassa. Ei tosin lopulta ostettu muuta kuin safkat Cittarista, vaikka muissakin liikkeissä hieman kierreltiin.

Ja sitten mökille. Hello Kivijärvi!

Paikka on sukumökki, mutta ollaan oltu ihan kahdestamme täällä koko viikko. Tai kaverit kävi meitä viihdyttämässä tiistaina, lämmitettiin ihan saunakin. Vaikka lapset kyllä näytti viihtyvän tuossa (mielestäni) hyisen kylmässä vedessä ihan muutenkin. Illan makkaranpaisto-operaatio ei mennyt ihan putkeen, kun muurahaiset (taas muurahaiset!) oli vallanneet grillin ympäristön. “Istuskellaan yhdessä notskin ympärillä” vaihtuikin siihen, että yksi hoitaa grillauksen lenkkarit jalassa ja muut odottelee terassilla.

Ihanan rauhaisaa täällä on ollut, työnteko sujuu näissä maisemissa rattoisasti. Ja jos ajatus tökkii, niin lyhyt kahlaus rantavedessä tai hetken rauhoittuminen laiturinnokassa auttaa kummasti. Iltapäivisin ollaan mietitty firman puolivuotissuunnitelmaa. Laiturilla, varpaita järvessä lillutellessa, tulee oikein hyviä ideoita.

Iltaisin ollaan istuttu terassilla ihailemassa auringonlaskuja. On ollut niin kirkkaita päiviä, että illat on ollut ihan uskomattoman upeita, monta tuntia värien ilotulitusta! Samalla voi seurailla paikallisen lintuperheen elämää.

Näin mukava viikko meillä. Kyllä on ihanaa, kun on vihdoin kunnon kesä!

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Kohokohta oli opiskeluaikaisen kaveriporukan kanssa vuorokaudeksi varattu tuttu vuokramökki Espoosta. Osaa porukasta en ollut pitkään aikaan  nähnyt ja oli tosi kiva, että saatiin tämä järjestettyä. Tässä ryhmässä on useita viinifanaatikkoja ja hyvän ruuan ystäviä, joten kulinaariset nautinnot olivat taattuja. Avotulella paistettu possun kylki, grillattuja valkosipulikatkarapuja, portugalillaista risottoa, mustikkakukkoa jne. Ja hyvät viinit siihen oheen. Mökille oli myös ilmestynyt palju, joka laitettiinkin lämpenemään jo alkuillasta. Siinä kesti tosin niin pitkään, että puolet porukasta jo nukkui, kun vesi oli sopivan lämmintä. Onneksi vesi oli pienellä lisälämmityksellä sopivaa aamullakin. Synkkä syysaamu, hieman heikko olo ja lämmin palju rantakalliolla järvinäkymillä. Pari tuntia kului hujauksessa. Ensi mökkikeikallakin tähdätään siis aamupaljuiluun.

Kulosaaren satamaa

Helsingistä matka jatkui Hämeenlinnan kautta eläinvahdeiksi vanhempieni luokse. Koiranomistajasimulaatio toi elämään vielä normaalia enemmän rutiineja. Herätyskelloa ei tarvinnut, kun karvakasa hyppäsi päälle ja painoi kuononsa naamaan viimeistään seiskalta joka aamu. Ylös, ulos ja koiran kanssa lenkille. Onneksi aamut olivat koko viikon hyvin sumuisia, mikä teki aamukävelyistä epätodellisen kauniita. Parina päivänä piti ottaa ihan kamera mukaan, että sai edes jotain tästä tallennettua. Koira ei kyllä pitänyt kuvaamiseen keskittymisestä, koska häntähän varten nämä kävelyt ovat.

Suunnitelmissa oli myös paljuilta ystävien kanssa, mutta se jouduttiin perumaan universumin liittoutuessa meitä vastaan (mahatauti, siskon synnytys, kipeä lapsi, mitä näitä nyt on). Mekin molemmat onnistuttiin saamaan kunnon flunssa. Onneksi oli tiedossa hiljainen viikko, maaseudun rauhassa oli hyvä sairastaa. Ja loppuviikosta ehti vielä nähdä mummon ja muutamia ystäviä, joten hyvinhän se meni. Siskoa ja sen perhettäkin tuli tavattua muutamaan kertaan. Siskonpojan kanssa juostiin ympäri pihaa ja heiteltiin (puisia) pommeja (jotka koira kävi nappaamassa suuhunsa, ymmärtämättä ollenkaan olevansa vaarassa). GTA villitys päällä tällä seitsemänvuotiaalla.

Tämä tie vie kotiin

Sumuinen aamu

Belmakin viihtyy

Keinu koivujen katveessa

Tontun koti ja kulkuneuvo?

Eikun se olikin kota

Mitä ne oikeen tekee? Ihmettelee Belma

Kissa ja koira kerrankin samassa kuvassa

Aina ne vaan kuvaa

Kokemäeltä palattiin Hämeenlinnaan hakemaan auto lainaan ja suunnattiin sen nokka kohti Luumäkeä ja mökin rauhaa. Jotta päästiin vielä enemmän keskelle ei mitään kuin kotikotona. Viettiin jo viime vuoden syyskuussa muutama päivä tällä mökillä ja silloin sanoin, että ollaan täällä ensi vuonna vaikka koko kuukausi. Ei ihan siihen päästy, mutta neljä yötä saatiin aikatauluihin sovitettua. Syksyisellä mökillä on jotenkin niin rauhaisaa ja kaunista. Ruska ja sade tuo metsästä esiin ihan uusia vivahteita, ja ilmakin tuoksuu ihan erilaiselta. Istuskelin useaan otteeseen laiturin päässä vain imemässä maisemaa itseeni. Ja ne auringonlaskut, niin upeita. Tässä vaiheessa oli vielä niitä tämän syksyn tavallista lämpimämpiä ilmoja, joten teimme päivittäin useamman tunnin töitä ulkoterassilla istuen. Iso mukillinen kuumaa teetä, lämmin fleece ja järvi liplattamassa muutaman metrin päässä. Ehkä jo ensi vuonna saadaan aikatauluihin sopimaan useampi syksyinen mökkiviikko. Ihan parasta.

Mökin rauhassa vihdoin

Hiipivä ilta…

…syvenee yöksi

Sumussa on taikaa

Mökki puiden siimeksessä

Työpiste mökillä

Ja ulkoilmatoimisto. Kyllä näillä näkymillä kelpaa työtä tehdä.

Mökkeilyn jälkeen auton palautus Hämeenlinnaan ja siellä suuri pakkausoperaatio. Saatiin kuin saatiinkin pakattua mukaan vain käsimatkatavarat. Hyvä me!

Meidän kamat, käsimatkatavaroina!

Hämeenlinnasta junalla Helsinkiin ja pari päivää siellä. Ohjelmassa burgereita, ystäviä, majavabaari, intialaista ruokaa, rentoilua ja pakkailun viimeistelyä. Seuraavaksi vajaa pari kuukautta Euroopan turneella -joka siis on juuri nyt loppumassa.

Ja tämähän on #suomiretki.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Olipas mukava nähdä pitkästä aikaa kaikkia ihania ystäviä! Heti alkupäivinä meille oli järjestetty tervetulopiknik, joka kylläkin siirtyi sisätiloihin huonon kelin vuoksi. Tunnelma oli silti aurinkoinen ja maistui ne pikniksyötävät siinä olkkarin lattiallakin. Reiluun viikkoon Helsingissä mahtui myös työntekoa, työpajan vetämistä, terassilla istumista, lounastreffejä, seinänmaalausta, sohvalla löhöilyä ja käytännön asioiden järjestelyä. Kävin myös yllättävän viihdyttävässä Some Awards tapahtumassa, jossa tutustuin muutamaan mahtavaan uuteen ihmiseen.

Juhannus meni perinteisesti Nummirockissa, hyvästä musiikista ja seurasta nauttien. Oli hauska huomata, miten festarikäyttäytyminen on näin vanhetessa muuttunut. Aamu alkoi kahvinkeitolla ja pari kertaa päivässä viriteltiin grilliin kunnon herkut ja keiteltiin uusia perunoita. Lisäksi mukana oli kaikennäköistä lisämukavuutta telttailuun, kuten istuinmattoja, tuoleja ja paksuja nukkumapatjoja.

Juhannuksen jälkeen oli aika rauhoittua muutamaksi päiväksi maaseudun rauhaan Karkunkylään. Maalaistuvassa oli mukava näpytellä menemään läppärillä ja välillä nostaa katse ympäröivään vihreyteen. Paljoa ei tullut mihinkään liikuttua, hyvä kun kerran pari päivässä grillailtiin jotain hyvää ulkosalla. Yksi kyläläisista sanoikin, että luuli ettei kukaan ollut kotona, kun oli niin hiljaista.

Karkunkylästä mentiin taas muutamaksi päiväksi Kokemäelle, perhettä ja ystäviä tapaamaan. Hyvin rauhallisissa merkeissä tällä kertaa. Särkänniemen retken tein sentään äidin ja siskonpojan kanssa. Ihan itse ajoin Tampereelle ja takaisin. Aika hyvä saavutus ihmiseltä, joka on ollut auton ratissa korkeintaan kerran vuodessa viimeisen vuosikymmenen aikana. Enkä edes kolaroinut. Äiti peruutti kyllä oman autonsa meidän auton kylkeen. Kun ei siinä kohtaa pihaa ole kuulemma ennenkään autoa ollut.

Seuraaviksi päiviksi suunnattiin Turkuun miehen sukulaisille. Saatiin pyörät lainaan ja niillä hurauteltiin nähtävyyksiä katselemassa. Lähinnä Aurajoen ravintolalaivoja siis. Mutta käytiin myös Turun linnassa hienoja näyttelyjä ja entisajan tunnelmaa ihmettelemässä, Aboa Vetuksessa tutustumassa historiaan, Ars Novassa pyörittelemässä päätämme nykytaiteelle sekä kahvittelemassa ja juoruilemassa kaverin kanssa.

Turusta lähtiessä pidettiin oikein kunnon reissupäivä, tehtiin ja nähtiin enemmän kuin koko 1,5 kuukaudessa muuten. Ensin aamupalalle merenrantamökille Paraisilla, sieltä Espoon Nuuksioon tutustumaan uuteen Haltia-luontokeskukseen (hieno oli!) ja pienelle metsäkävelylle. Siitä matka jatkui vielä Porvooseen, jossa syötiin superhyvät burgerit Sinnessä ja kierreltiin vanhassa kaupungissa. Iltapuhteeksi ajettiin pikkuteitä kolmisen tuntia Puumalaan mökkeilemään. Se viikonloppu sujuikin sitten savusaunassa ja grillin ääressä.

Koska mökkeily on niin kivaa, niin Puumalasta mentiin vielä sukumökille Luumäelle. Viisi päivää meni aivan liian nopeasti järven liplatusta kuunnellessa ja auringonlaskuja ihastellessa. Saatiin samalla myös pidettyä firman puolivuotissuunnittelu. Inspiroivassa paikassa syntyi inspiroivia ajatuksia!

Jotta festarikesä ei jäisi ihan liian lyhyeen niin hyppäsin Luumäeltä vielä ystävien kyytiin ja kohti Joensuun Ilosaarirockia. Kaverin luona majaillessa oli tarjolla mukava sänky ja kylmää juotavaa, ja pyöräilymatka festaripaikalle toi oman jännityksensä elämään. Aurinko paistoi ja oikein mukavaa oli. Isovarpaasta tosin irtosi kynsi kun innostuin mosh pitiin Pää Kii keikalla. Mummojen ei pitäisi mennä pittiin, ainakaan ilman turvakenkiä, oli siis viikonlopun opetus.

Ilosaaresta palasin vielä hetkeksi maaseudun rauhaan, miehen veljen perheen kotia ja kissaa vahtimaan. Ihanan iso keittiö ja paljon keittokirjoja, joten innostuin useampaan otteeseen testailemaan reseptejä. Kyllä se Jamie Oliver vaan osaa. Varsinkin Guinness-possupata vei kielen mennessään. Keittokirjojen lisäksi myös kaikenlaisia muita mielenkiintoisia kirjoja löytyi hyllykaupalla, välillä olin ihan huolissaan siitä, saanko mitään töitä tehtyä kun on niin paljon luettavaa. Lukemisen, kokkailun ja työnteon lisäksi saimme itsemme yhtenä iltana jopa sen verran liikkeelle, että kävelimme rantasaunalle saunottelemaan ja iltaa ihmettelemään.

Sitten olikin jo aika palauttaa auto ja pakata kamat rinkkaan. Kuten viime postauksessa taisin mainita, niin tämä oli hyvin huojentava kokemus. Ja muutenkin oli jo sellainen olo, että maailmalle voisi lähteä. Vaikka sitten ihan vaan Tallinnaan asti. Ensin tosin viihdyttiin vielä pari päivää Helsingissä. Ehdittiin näkemään monia ystäviä, ihailemaan isoja purjelaivoja Tall Ship Racessa ja pikniköimään Alppipuiston konsertin tahdissa. Ja viettämään yksi päivän katsoen How I Met You Mother tv-sarjaa. Koko eka kausi siinä meni ja kokonainen sipsipussi myös.

23.7.2013 astuttiin Viikkarin paattiin. Tallinnaan!

Ja tämähän oli #suomiretki.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä