Torstaina otin kaiken irti upeasta Airbnb-majapaikastamme ja istuin koko päivän läppärini takana, enimmäkseen ulkona terassilla vehreän maiseman helmassa. Siinä strategisessa rajakohdassa, jossa jalat on auringossa mutta läppäri vielä varjossa. Siirsin siis tuoliani vartin välein hieman taaemmas. Joskus iltapäivällä tuli seinä vastaan ja aurinko valtasi koko terassin. Siinä kohtaa oli pakko mennä hetkeksi sisätiloihin.

Iltasella kävelimme asuinalueellamme Hillcrestissä. Paljon liikkeitä (joka kolmas tuntui olevan kauneushoitola??) ja kutsuvan oloisia ravintoloita, pikku kerrostaloja ja hienompia omakotitaloja. Jalkakäytävätkin löytyy, eli täällä voisi oikeasti asustella ilman autoa. Illallisella kokeilime hostiemme suosittelemaa Tap and press -kuppilaa, jossa oli tarjolla aivan mahtavia täytettyjä vohveleita (vähän kuin voileipiä) ja pitkä lista pienpanimoiden oluita, asiantuntevan baarimikon ohella.

Perjantai-aamuna käytin vielä viimeisen mahdollisuuden fiilistellä terassilla aamuista sumua kanjonin yllä. Niin rauhallinen fiilis ja raikas ilma. Aamupalan jälkeen kävelin Balboa-puiston läpi muutaman kilometrin matkan eläintarhaan, jossa ihmeteltävää riitti sekä eläimissä (isoja virtahepoja, ei mitään kääpiöversioita!) että lapsilaumoissa. Kolme tuntia hurahti kuin siivillä, ja vielä jäi iso osa puistoa näkemättä Antin tullessa noutamaan.

San Diegosta palasimme tunnin verran rannikkoa ylös, San Clementen rantakaupunkiin. Paikasta ei etukäteen tiedetty juuri mitään, olin valinnut sen koska sieltä löytyi kohtuuhintainen majoitus kävelymatkan päässä biitsiltä. Mukava pikkukaupunkihan se oli! Kävelimme heti aluksi rantaan, jossa biitsi jatkui pitkälle keskuslaiturilta. Istahdimme laiturin terassille odottamaan auringonlaskua ja nauttimaan happy hour -drinkeistä ja wingseistä.

Lauantaina pidimme (lähes) vapaapäivän, enkä tehnyt koneella muuta kuin käsittelin hieman valokuvia. Niitä kertyy hirveällä vauhdilla näin koko ajan liikkuessa… Söimme lounaaksi ihan törkeen hyvää (ja halpaa) meksikolaista jossain pikkupaikassa, kävelimme keskuskadun kaupparivistön ohi rannalle ja siellä vesirajaa seuraillen eteenpäin. Surffarit temppuili aalloissa vierellä ja me jaoimme polun koiranulkoiluttajien, lenkkeilijöiden ja perheiden kanssa.

Pienen lepotauon jälkeen kävimme herkuttelemassa juustoilla, humuksella ja laatuviineillä Cellarissa. Normihintaisena paikka olisi ollut aika lailla meidän hintatason ulkopuolella (15 dollarin viinilasillisia…), mutta sielläkin oli onneksi päivittäin happy hour. Viineilyn jälkeen siirryimme omalle budjetillemme paremmin sopivaan paikkaan, eli paikalliseen pubiin juomaan pari perusjenkkiläistä Bud Lightia.

Sunnuntaina oli taas aika liikkua, eli ajella aavikolle Palm Springsin suuntaan. Heti aluksi pysähdyimme kuitenkin San Juan Capistranon lähetysasemalle. Yli kaksisataa vuotta vanha paikka oli juuri sopiva sekoitus historiaa, tietoa, fiilistä ja rauhallisuutta. Sisäpihan puutarha oli kuin keidas kalalampineen.

Vanha kirkkorakennus hurmasi vaatimattomalla juhlallisuudella ja ulkona taas lentelivät perhosten parvet.

Suurimman osa matkasta ajelimme hieman pienempiä teitä, ensin ruskeiden, kumpuilevien vuorten yli ja sitten yhä enemmän autiomaaksi muuttuvassa lakeudessa. Määränpäässämme La Quintassa olimme juuri ajoissa istahtaaksemme parvekkeelle katsomaan, kun taivas värjäytyi auringonlaskunpunaiseksi vuorten takana.

Maanantai oli taas työpäivä, valtasimme olohuoneen ruokapöydän toimistoksemme ja näpyttelimme menemään tuntikausia. Joskus iltapäivällä siirsimme koneet sivuun ja lähdimme tutkimaan ympäristöä. Lyhyen ajomatkan päästä löysimme Coachella Valley Reserven, jossa saimme ensikosketuksemme aavikkoon. Mukava puolentoista kilometrin polku vei korkeiden palmujen muodostaman, kostean keitaan kautta autiomaan karuun ympäristöön, jossa piikkipensaat ja kaktukset sinnittelivät siellä täällä.

Tiistaina lähdimme liikkeelle jo aamuvarhaisella, tavoitteenamme olla Joshua Treen kansallispuistossa hyvissä ajoin ennen päivän kuumenemista. Haimme kartan Visitor Centeristä, saimme neuvoja mukavista, lyhyistä kävelyistä ja maksoimme samalla automaksun ($15). Kävelimme kaksi muutaman kilometrin mittaista lenkkiä puistossa, ihaillen aavikon kasvillisuutta ja huikean näköisiä isoja kiviä. Maasto oli mukavan tasaista, polut hyvin hoidettuja, eikä se aurinkokaan niin kovasti paahtanut, sillä koko aamupäivän kävi vilpoinen tuuli.

Aavikolla olikin paljon värikkäämpää kuin olin osannut odottaa. Kiviä löytyi koko skaala punaisesta harmaaseen, ruskeasta mustaan ja kasvit toivat oman osuutensa. Täällä on varmasti tosi upeaa keväällä pensaiden kukkiessa!

Illalla rentouduttiin majapaikkamme porealtaassa, ulkoilmassa. Aika mukava päivä. Keskiviikkona ei sitten paljoa tapahtunutkaan, hyödynnettiin taas hyvät työskentelyolosuhteet ja linnouttauduttiin läppärien taakse. Tai käytiinhän me kaupoilla, metsästämässä matkakokoista wifi-vahvistinta, joka lopulta löydettiinkin. Nyt saadaan siis heikot wifi-yhteydet toimimaan paremmin ja vähän lisäsuojaa laitteillemma. Samalla reissulla kävimme myös Five Guysin burgereilla herkuttelemassa, ja olihan ne hyviä. In-n-out on silti mun suosikki.

Illalla oli ensimmäinen outo tilanne meidän Airbnb-kokemuksissa, kun omistajapariskunta riiteli hyvinkin äänekkästi olohuoneessa. Me olimme jo sängyssä omassa huoneessamme, eikä oikein tiedetty miten siihen olisi pitänyt suhtautua. Tässä mielessä koko asunnon vuokraaminen on helpompaa, koska silloin ei tarvitse miettiä isäntien kanssa elämistä. Toisaalta nämäkin ihmiset olivat muuten mukavia. Ja meidän kaksi muuta Kalifornian Airbnb-kokemusta tältä reissulta on ollut aivan superhyviä, meillä on ollut oikein mukavat, avuliaat, rennot ja ylipäätänsä ihanat hostit. Omassa asunnossa (tai hotellissa) oltaisiin jääty ilman monia hyviä vinkkejä ja keskusteluita. (Lisää Airbnb-juttuja)

Tällainen viikko tällä kertaa. Vielä hetki Yhdysvaltoja, eli Arizona ja Nevada, sitten Meksikon puolelle!

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstaipäivä Morro Bayssa kului lähinnä läppärin takana. Lounastauolla käveltiin rantalaiturilla, yritettiin saada hyvää kuvaa Morron kivestä (paikan nähtävyys, iso kivi meressä…) ja testattiin joka puolella myytävää clam chowderia eli simpukkamuhennosta. Olihan se ihan hyvää, mutta kyllä ne saman rantakuppilan burgerit maistui paremmin.

Perjantaina ajeltiin Santa Ynezin laakson viinialueelle, eli sinne Sideways-leffasta tuttuihin maisemiin. Olin varannut huoneen Hamlet Inn nimisestä motellista, sillä siellä huoneen hintaan kuului polkupyörät. Olin sopinut, että saamme pyörät käyttööme jo puolenpäivän aikaan, vaikkei huoneeseen vielä silloin päässytkään. Pyörillä ajelimme kumpuilevissa maisemissa muutamalle viinitilalle.

Tiloilla oli tarjolla maistelusettejä, eli useita viinejä, jokaista muutama senttilitra lasin pohjalle. Buttonwoodin tilalla saimme kaksi settiä yhden hinnalla ($10/5 viiniä) Hamlet Innin “maistelupassilla”. Nämä kaikki olivat hyviä, mutta eivät niin hyviä, että olisi houkuttanut ostamaan. Tila toimii myös maatilana ja puodista olisi voinut ostaa mukaan myös kotitekoisia hilloja ym. satoa.

Rideaun viinitila oli astetta hienompi. Siellä maksoimme normihinnan ($12/6 viiniä + extrat) mutta otimme vain yhden setin puoliksi. Tosin saimme kaupanpäälle maistella myös tuoretta viiniä, sekä punaisena että valkoisena, ja makeaa jälkkäriviiniä. Ja lopuksi sai vielä lisäkaadon suosikkiaan. Täällä oli muutama aika helmi viini, mutta emme piheyksissämme raaskineet ostaa pulloa mukaan.

Pyöräretken päätteksi pysähdyimme vielä kylän keskustan viininmaisteluhuone Lucas & Lewellenillä testaamassa jälkkäriviinejä (2-1 hinnalla, eli $10/5+6 viiniä). Sieltä tarttui pullollinen Moscatia mukaan. Kaikkialla oli mukava palvelu ja kaatajat kertoivat mielellään lisää viineistä ja tiloista. Eikä tullut (ainakaan näkyviä) hymähdyksiä meidän olemattomalle viinitietoudelle.

Solvang kylänä tuntui epätodelliselta, vähän kuin teemapuistolta. Kyllä ne paikalliset silti vakuutti siellä asuvan ihan oikeita ihmisiä arkeä elämässä. Kunnostetut vanhat (tai vanhan näköiset) talot reunustivat katuja, jossain näkyi tuulimylly ja kylän tanskalaisuus oli korostetusti esillä. Suosittelen kyllä pistäytymistä.

Solvangista ajeltiin viinialueiden läpi ja rantaa pitkin Los Angelesiin. Highway 1 oli jostain kohtaa poikki maanvyörymän vuoksi ja jouduimme “hieman” kiertämään. Siitä huolimatta saavuttiin Santa Monican rannalle ennen auringonlaskua. Auto parkkiin ja kävelytielle muiden sekaan. Ihmisiä viiletti ohi pyörillä ja skeittilaudoilla, tien reunalla toiset temppuilivat telineissä.

Santa Monican laiturilla oli ihanan värikästä, auringon luodessa juuri sopivan valon ennen laskemistaan.

Vuoristoradan kohdalla piti pysähtyä pitemmäksi aikaa, että sai vangittua ohikiitävän vaunun kuvaan juuri oikeaan kohtaan.

Rappuset alas ja jalat rannan yllättävän viileään hiekkaan. Katse kohti merta ja auringonlaskua. Hämärän laskiessa hypättiin takaisin autoon ja ajeltiin kaikenlaisten pikkuteiden läpi (Google Mapsin mielestä nopein reitti, en ole ihan vakuuttunut). Sitten automeressä motarilta toiselle ja vihdoin Lynwood Century Highway Travelodge -motellilla. Parkkiksen ja rakennuksen ympärillä oli aita ja respan täti lasin takana. Kartalla seuraavana on Compton, josta Antti ensimmäisenä huomautti, että sehän on se Jackie Brown paikka… Ensi kerralla voisi siis hieman enemmän perehtyä siihen, miltä alueelta majoituksen varaa. Toisaalta hotelli itsessään tuntui ihan turvalliselta ja autollahan Losissa muutenkin liikutaan paikasta toiseen.

Sunnuntaina tehtiin ennen turisteiksi muuttumista taas kokonainen työpäivä (aamuviidestä yhteen, eli aikaiset aamuherätykset senkun jatkuvat). Ajeltiin ensin Downtownin pilvenpiirtäjien, kodittomien ja upeiden uusien rakennusten seassa. Sitten syötiin ei-kovin-ihmeelliset burgerit ystävän suosittelemassa 50-luvun dinerissa. Pirtelöt oli kyllä hyviä ja sisustus kohdallaan. Ajoreitti jatkui Beverly Hillsin hienostoalueille ja Mulholland Driven mutkiin. Turistibussin kanssa ohiteltiin vuoroin toisiamme.

Auringonlaskuksi suunnattiin Griffithin observatoriolle, jonne oli muutama muukin päätynyt. Auto saatiin noin kilometrin päähän observatoriolta, eli tuli pikku ylämäkitreeni siihen kohtaan. Periltä aukesi upeat maisemat kaupungin yli ja seistiin siinä reunalla pitkään, katsellen värien muuttumista keltaisesta punaiseen ja siitä tuikkivien valojen mereksi. Ihan ehdoton paikka kyllä Losin vierailijoille! Observatorion sisällä oli mielenkiintoisia näyttelyitä ja olisi ollut planetaarioesityksiäkin, mutta me aamuvirkut oltiin jo liian väsyneitä odottamaan.

Maanantaina taas töitä ennen huoneen luovutusta. Motarit leveni levenemistään ja palmut huojuivat lähtiessämme San Diegon suuntaan. Matkalla pysähdyimme In-n-Out burgereille (niin hyviä) ja toisessa kohtaa shoppaamaan REI-urheilukauppaan.

Perillä San Diegossa emme olleet uskoa todeksi tuuriamme Airbnb-huoneen kanssa. Iso makkari, jossa töypöytä ja paljon kaappitilaa, oma kylppäri ja oma olkkari. Yhteisissä tiloissa kunnon keittiö, olkkari ja pari isoa terassia. Ylemmällä uima-allas, poreallas, tulipaikka ja grilli. Alemmalla, eli “meidän” terassilla pari tuolia ja riippumatto. Ulkoilmatoimisto hyvillä näkymillä:) Kämpässä asuu 3 muuta, kaikki noin kolmikymppisiä mukavia miehiä, kaksi IT-alalla. Aika tyytyväisiä siis ollaan! Oltaisiin itse asiassa jääty vielä viikonlopuksi, mutta joku oli jo ehtinyt varaamaan.

Tässä on mennytkin pari viime päivää lähinnä asunnolla. Aamupäivän auringossa on ollut hyvä tehdä töitä ulkona ja illalla ollaan viritetty tuli ulos ja maisteltu pienpanimo-oluita. Tiistaina käytiin iltapäivällä Balboan puistossa, jossa suuri osa museoista oli kiinni sähköongelmien takia. Onneksi siellä oli muutenkin katseltavaa.

Keskiviikkona taas käytiin kävelyllä Gaslight Quarterissa eli keskustan kulmilla, jossa ei kyllä näin päiväsaikaan ollut mitenkään erikoista. Ilmeisesti illalla valot ja ihmismassat saa aikaan ihan erilaisen tunnelman. Kotiin ajeltiin kiertoteitä, erilaisia asuinalueita rennoista rantakylistä rikkaiden lukaaleihin ihmetellen.

Sellainen Kalifornia-viikko tällä kertaa. Täällä on aikas mukavaa, onneksi vielä viikko edessä.

—
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä