Jo työntekijänä ollessani etätyö oli minusta loistava keksintö. Miksi pitäisi joka päivä käyttää tuntikaupalla aikaa työpaikalle raahautumiseen, jos siitä ei seuraa lisäarvoa? Yleensä, jos minulla oli jokin isompi, keskittymistä vaativa tehtävä, jäin mieluummin kotiin hoitamaan sen rauhassa. Toimistolla työskentely taas sopi paremmin niihin päiviin, jolloin ohjelmassa oli paljon yhteistyötä ja tarvetta keskusteluille. Kokouksienkin takia piti usein olla paikalla. Nyt yrittäjänä olen saanut kokousten määrän minimiin ja päivääni paljon lisäaikaa välttämällä pitkät siirtymiset.

Toinen asia, jota joustavassa etätyössä arvostan, on mahdollisuus elää oman rytmini mukaan. Minä en yleensä ole parhaimmillani aamuisin ja silloin minun on parempi heräillä hiljalleen ja hoitaa yksinkertaisia asioita pois alta. Aivoni keskittyvät useimmiten parhaiten iltasella, ja jopa yöllä saan usein aikaan parempaa tulosta kuin vasta herättyäni.

Luovuutta ja tarkkuutta vaativan ajatustyön tekijänä en voi olla parhaimmillani tunti toisensa perään. Tarvitsen taukoja ja palautusmishetkiä, joita voin omaan tahtiin työskennellessäni ripotella tarpeen mukaan. Tehokkuus ei ole sitä, että istuu koneen vieressä tunnista toiseen, vaan sitä, että saa asioita aikaiseksi. Eiköhän sen loppujen lopuksi pitäisi olla työnantajallekin se oleellinen juttu.

Viimeiset 1000+ päivää olen kuljettanut työtäni ja yritystäni mukanani mihin tahansa menenkin. Elänyt diginomadina. Olen työskennellyt rantamökin terassilla Kambodžassa, loistoristeilijällä Atlantilla ja teltassa Ahvenanmaalla. Olen kaivanut läppärini esiin lentokenttien odotussaleissa, Kalifornian motelleissa ja Saigonin lukuisissa kahviloissa. Olen tehnyt töitä vuokra-asunnon sohvalla Pariisin kattohuoneistossa, Lissabonin pikkuyksiössä ja Belgradin värikkäässä kaksiossa. Olen näpytellut koodia Berliinissä, silittäen samalla hoitamaani kissaa ja kirjoittanut blogiani pikkuisella saarella Kolumbiassa, turkoosien aaltojen lyödessä rantaan edessäni. Kaikkialla olen pystynyt töitä tekemään.

Aina ei kuitenkaan tarvitse lähteä kauas. Juuri nyt olen mökillä Luumäellä. Ikkunan takana lainehtii sininen järvi ja puut hehkuvat ruskan väreissä. Itse istun läppäri sylissä mukavassa nojatuolissa, vieressä kupponen teetä ja jalassa villasukat. Täällä on hyvä keskittyä ja inspiroitua, eli työympäristö parhaimmillaan. Suosittelen kokeilemaan!

Diginomadius sopii minulle. Saan viettää aamuni hitaasti, blogeja lueskellen ja somea tutkiskellen. Voin tehdä aamupäivällä muutaman tunnin töitä, viettää iltapäivän nähtävyyksiä kierrellen ja tehdä lopputyöpäivän vasta illansuussa. Uudet paikat ja kokemukset pitävät mieleni vireänä, enkä ajaudu samoihin vanhoihin kaavoihin. Kun on tyytyväinen elämäänsä, niin työkin sujuu.

Koska nyt kulkurina teen lähinnä omia projekteja tai lyhytkestoisia toimeksiantoja asiakkaille, pyysin pidemmissä projekteissa mukana ollutta miestäni Anttia kirjoittamaan vielä muutaman sanan etätyöskentelystä osana tiimiä.

Antti: Lähes koko 1000 päivän ajan olen ollut, muiden projektien muassa, osa-aikaisesti mukana parissa suomalaisessa ohjelmistokehitystiimissä. Aluksi muu porukka oli perinteisessä toimistossa, mutta viimeisen vuoden ajan olen ollut mukana porukassa, jossa yhteistä toimistoa ei edes ole.

Toimiva virtuaalitiimi tarvitsee hyvät työkalut ja käytännöt. Ohjelmistokehittäjille tämä on helpoin osuus, sillä nämä täytyy yleensä olla paikallaan, tapahtui työ sitten samassa huoneessa tai toisella puolella maapalloa. Pelkät työkalut eivät kuitenkaan riitä, vaan niitä täytyy myös osata, ja haluta, käyttää. Ohjelmoijat eivät perinteisissä stereotypioissa ole niitä kaikkein parhaimpia viestijöitä, mutta etätyössä tähän on syytä opetella. Tekninen osaaminen on toissijaista, mikäli yhteistyö takkuaa väärinymmärrysten takia tai asiakas on tyytymätön väärien odotusten vuoksi.

Viime kädessä tärkeintä hommassa lienee kuitenkin luottamus. Luottamus siihen, että hommat tulee tehtyä ja varmuus siitä, että kaikilla osapuolilla on yhtälainen ymmärrys siitä mitä on sovittu. Se ei kuitenkaan synny itsestään. Etätyö antaa tekijöilleen vapauksia, mutta asettaa myös uusia vaatimuksia. Jos ensimmäinen etätyöpäivä ei suju täydellisesti, ei kannata lannistua. Kuten missä tahansa muussakin asiassa, tehokkaaksi etätyöntekijäksi tai etätyötiimiksi tulee vain harjoittelemalla.

Millaisia kokemuksia sinulla on etätöistä? Maailmalta tai vaikkapa sieltä mökkirannasta.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Päätyömme on nettikonsultointiyrityksemme Anywheris Oy:n pyörittäminen. Kohderyhmäämme ovat tällä hetkellä suomalaiset yritykset ja muut organisaatiot, pienistä keskisuuriin. Ulkomaille emme ole vielä töitä tehneet emmekä pyrkineet aktiivisesti saamaan ulkomailta asiakkailta, vaikka emme sitäkään mahdollisuutta ole pois sulkeneet. Kontaktit ovat tähän mennessä löytyneet tuttavien kautta, mutta nyt olemme aktivoituneet myös mainostamaan yritystämme ja olemaan aktiivisemmin netissä läsnä.

Tiivistetysti sanoen me autamme asiakkaitamme hyödyntämään nettiä paremmin. Eli autamme ymmärtämään tarjolla olevia mahdollisuuksia, päättämään omat tavoitteet ja suunnittelemaan miten niihin päästään netin avulla. Ja tietenkin tuemme myös suunnitelmien toteuttamisessa. Joskus käydään läpi koko toiminta, joskus taas keskitytään johonkin tiettyyn asiaan, esimerkiksi miten sivustolle saisi lisää kävijöitä tai miten sisäistä viestintää voisi tehostaa nettityökalujen avulla. (Jos kuulostaa ajankohtaiselta, niin otapa yhteytä, vinkvink!)

Kommunikoimme asiakkaidemme kanssa netin yli, välillä reaaliaikaisesti Skypen tai chatin kautta, välillä taas esimerkiksi sähköpostien, googledocsien tai keskusteluryhmien kautta. Uusia palveluja kehittäessä olemme tarjonneet niitä palautetta vastaan muutamille tärkeiksi kokemillemme tahoille, mikä on ollut hyvin toimiva ratkaisu.

Suoraan asiakkaille tehdyn työn ohella aikaa menee myös asiakashankintaan. Kontaktien etsimiseen, google-mainosten säätämiseen, nettipresenssin ylläpitoon (oma nettisivu, sosiaalinen media, blogit, keskustelut, ym.), kävijäanalyysiin, jne. Osa jokaisesta päivästä kuluu myös alan tapahtumien seuraamiseen. On tärkeää tietää mitä uutta on tulossa ja mitä maailmassa tapahtuu, jotta osaamme auttaa asiakkaitamme paremmin. Jatkuva kouluttautuminen ja uuden oppiminen on myös oleellista. Siksi käytämme paljon mm. Courseraa ja luemme kasoittain kirjoja (tietenkin tabletilta tai kindlestä).

Konsulttitoiminnan lisäksi tuo parempi puoliskoni on vielä jatkanut ohjelmistotöitä vanhalle asiakkaalleen, keskimäärin 15-20 tuntia viikossa. Tämä on varmistanut tasaisesti jatkuvan rahavirran, mikä on helpottanut kovasti uuden yrityksen käynnistämisvaiheessa, jolloin varsinaisen toiminnan tuotot ovat vaihtelevia. Lisäksi meillä on viime vuoden aikana kerättyjä säästöjä suojana niitä kuukausia vastaan, jolloin tuotot ovat menoja pienemmät.

Aamulehdessa ja muutamissa muissa Alma-Median aluelehdissä julkaistusta juttusarjastamme saimme tietenkin myös korvauksen. Itse olen lisäksi ollut kirjoittamassa tieteellistä konferenssipaperia ja journaaliartikkelia, perua tutkijan ajoiltani. Viikottain hoidan yrityksemme kirjanpidon ja muut hallinnolliset jutut. Ja paljon aikaa, tosin palkatonta, minulta on vaatinut yhdistystoiminta. Vaikka puheenjohtajuuteni global.me projektiyhdistyksessä päättyi vuodenvaihteeseen, tänä keväänä tilinpäätös, toimintakertomus ja rahoittajaraportit ovat vieneet muutaman viikon verran työtunteja.

Asiakkaamme ovat siis Suomessa, laskutamme Suomessa sijaitsevan osakeyhtiömme kautta ja maksamme verot Suomeen. Palkkaa olemme nostaneet sen verran kun kulujen kattamiseksi olemme tarvinneet, eli noin 1500e/kk käteen per pää. YEL-vakuutukset, sosiaaliturvamaksut yms. hoidamme kuten Suomessakin asuva yrittäjä. Virallinen osoitteemme on ystävämme luona Vantaalla, koska emme käytännössä ole muuttaneet mihinkään tiettyyn paikkaan vaan matkustamme ympäriinsä.

Diginomadina työskentely on vielä aika uutta ja viisumikäytännöt osin epäselviä. Ennen lähtöämme luimme paljon siitä miten muut olivat asian hoitaneet. Päädyimme selkeästi suosituimpaan linjaukseen, eli koska emme työskentele paikallisten toimijoiden kanssa vaan verkon yli kotimaahamme, niin olemme matkustaneet turistiviisumeilla.

Aina ei ole ollut helppoa, mutta ei kai sen yrittäjyyden kuulukaan olla, missäs se haaste muuten olisi. Maailman kiertely yrittämiseen yhdistettynä ei ole ollut niin vaikeaa kuin olisi voinut olettaa, sillä netti on toiminut joka paikassa vähintään kohtuullisesti ja kommunikointi nykyaikana tapahtuu joka tapauksessa paljolti netin kautta (vaikka olisi samassa kaupungissakin tai jopa samassa toimistossa). Yllättävän hyvin on siis päästy liikkeelle ja suunta on kai vain ylöspäin. Uusien asiakkaiden saaminen ja toiminnan kasvattaminen on nyt pääosassa, jotta päästäisiin keskittymään yhä enemmän konsultointitoimintaan.

Anywheris Oy:n nettisivuilla voit lukea lisää yrityksemme toiminnasta ja ottaa vaikka yhteyttä, jos tarvetta nettikonsultoinnille on. (Tai vinkkaa kaverille, jos tiedät hänen sellaista tarvitsevan!) Sivuille ilmestyy myös vielä tällä viikolla blogi, jossa kirjoittelemme ajankohtaisista netin hyödyntämiseen liittyvistä aiheista ja omista kokemuksistamme. Anywheriksen jokapäiväistä toimintaa voi seurata myös Twitterissä ja Facebookissa. Diginomadina elämiseen liittyviä asioita taas löytyy englanninkielisenä lisää Anywhereism blogista, Twitteristä ja Facebookista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Me tykästyimme heti Mushroom Pointia vastapäätä sijainneeseen Papa Pippoon. Kävelimme rantaa pitkin ja katselimme myös muita vaihtoehtoja, mutta Papa Pippossa houkutti sen rauhallinen sijainti rannan päässä ja tilava piha-alue oleskeluun. Monet muut mökkikylät oli rakennettu ahtaasti vieriviereen. Tosin sijainti ja tila näkyivät myös hinnassa, 30USD yö, tuuletimella ja kylmällä vedellä. Lämmintä vettä ei kyllä kaipaakaan, sen verran lämmintä on muutenkin. Merivesikin on n. 30C, joten viilentymiseen siitä ei ole apua. Ilman jo mainitsemaani tuulta olisi aika tukalat oltavat. Nyt kaikki on aika lailla täydellistä.

Olemme ottaneet tavaksi nousta ennen seitsemää ja suunnata pitkälle kävelylle rantaa pitkin. Siihen aikaan on vielä mukavan raikas ilma ja eikä muita ihmisiä juurikaan näy. Siinä saa samalla juteltua monesta jutusta, asia joka usein jää vähiin, kun molemmat vain kyyhöttää koneidensa takana. Kävelyn päätämme pulahduksella mereen. Se on aamuisin yleensä niin tyyni, että uimaan pystyy pidempiäkin matkoja rantaa seuraillen. Aamupala on vielä rentoilun aikaa, syömisen lomassa lueskelen yleensä blogeja ja uutisia tai katson mitä Facessa on tapahtunut.

Kymmenen aikaan aamulla ollaan aloitettu ”virallinen” työpäivä ja istuttu koneen ääressä auringonlaskuun asti. Kuten paikallinen rantakaupustelija yhtenä päivänä totesi ”you’re always working”, eli te teette aina töitä… Mutta kun täällä on niin rauhallista, että saa paljon tehtyä. Eikä tosissaan paljoa muutakaan tekemistä, ainakaan jos ei oikein ymmärrä auringonoton päälle. – Joka siis minun kokemuksestani on hikistä ja epämukavaa ja palkkana on palanut iho. Eli ei kiitos.

Kuuden maissa on yleensä aika keskeyttää työnteko ja ottaa ’auringonlaskuolut’. Täytyyhän sitä vähän tasapainottaa sitä terveellistä aamupuolta. Toisinaan on tosin ollut skype-chättejä Suomeen vielä illalla, joten auringonlaskuolut on saanut vaihtua aurinko-laski-jo-2-tuntia-sitten olueen. Ihan hyvää sekin. Illalla on myös hyvin aikaa lueskella ja opiskella, esim. Courseran koukuttavia kursseja.

Oluen lisäksi ollaan nautittu myös hyvästä (ja raskaasta) ruuasta. Vaa’alle en varmaan uskalla astua muutamaan viikkoon. Papa Pippo kun on samalla italialainen ravintola ja koska olemme tehneet päivät pitkät töitä, niin olemme syöneet lähes joka päivä siellä sekä lounasta (pastaa!) että illallista (pizzaa / salaattia). Välipalaksi olemme sentään syöneet hedelmiä, joita ostamme valmiiksi pilkottuina vakiomyyjältämme. Tuoreet hedelmät – yksi tämän maailmankulman ihanuuksista.

Nettiyhteyksien suhteen maailma on kyllä ihmeellinen. Tai ainakin Kaakkois-Aasia, jossa jokaisessa turistien löytämässä kolkassa on nettiyhteydet tarjolla. Tälläkin rannalla lähes kaikissa pikkupuljuissakin on kyltti ”free wifi”. Nettiyhteys tosin toimii hyvinkin vaihdellen. Välillä yhteys on tosi hyvä, videopuhelut Suomeen onnistuu vaivatta. Toisinaan taas käyttö tuntuu paluulta kymmenen vuoden taakse, kun yksittäisen sivunkin lataus kestää minuutteja. Onneksi meillä ei ollut tänne montaakaan palaveria sovittuna, joten vaihtelu ei tuonut suuria ongelmia. Lisäksi sähkökatkoja on useita kertoja päivässä, mutta kaikilla paikoilla on omat generaattorit. Pimeässä ei siis tarvitse olla pitkään. Ja nettipurkki toimii akulla, joten netti ei katkea hetkeksikään. Prioriteetit kunnossa…

Mukavaa ja rentoa, mutta alkaa jo kaipaamaan vauhdikkaampaa ympäristöä. Ylihuomenna suunnataankin ensin takaisin Phnom Pheniin ja sieltä Ho Chi Minhiin Vietnamiin.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Näiden päivien tuloksena firman nettisivujen www.anywheris.com eka versio on nyt verkossa kaiken kansan ihasteltavissa. Käypä katsomassa! Ja kerro mulle mikä toimii, mikä ihmetyttää ja mikä epäilyttää.

Lisäksi päiviteltiin meidän yhteistä englanninkielistä blogia, anywhereismiä. Sekin näyttää nyt visuaalisesti mukavammalta ja selkeämmältä. Ja twitter-feed tuo eloa sivulle, vai mitä?

Auringonlasku

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tänään olenkin käyttänyt aikaa sosiaalisen median ”seuraamisstrategiani” miettimiseen. Tärkeänä oivalluksena (tai muistutuksena) on se, että tietoa on tarjolla niin paljon, etten millään pysty seuraamaan sitä. Jos minulta siis jää jokin ystävän facebook-päivitys näkemättä tai seuraamani matkablogaajan juttu lukematta, niin sillä ei todellisuudessa ole minkäänlaista merkitystä. Toiseksi mietin sitä, miten saisin enemmän irti käyttämistäni palveluista. Esimerkiksi twitter –feedini täyttyy usein minulle ei-niin-oleellisista viesteistä ihmisiltä, joita seurailen huvin vuoksi. Tänään järjestelinkin kaikki seurattavat tilini erilaisiin listoihin niin, että näen helposti esimerkiksi vain ystävieni tai työlleni oleellisten tilien uusimmat päivitykset. Samanlaista järjestelyä tein myös syötteenlukijalleni. Ehkä nyt pysyn minulle tärkeistä asioista paremmin kärryillä, tuhlaamatta samalla kaikkea aikaani sometellen.

Kännykässä netti ja some kulkee aina mukana

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Varsinkin Brändötä suosittelen pyöräilijöille, sillä siellä on pääreitin varrella monia saarelta toiselle kiemurtelevia pengerteitä. Lappon saaren kylä vaikutti myös hyvin symppikseltä, vaikkei siellä paljon pyöräiltävää ollutkaan. Pyöräily sinänsä on sujunut yllättävän hyvin, joka päivä on päässyt liikkeelle ja selvinnyt aiottuun päätepisteeseen. Päivämatkat on ollut aika lyhyitä (30-45km), jolloin aikaa on jäänyt myös nautiskeluun ja työntekoon.

Kaikki on sujunut hyvin, mitä nyt kolmantena päivänä (keskiviikkona), myöhästyimme säännönmukaisesti muutaman minuutin kaikilta paitsi päivän ensimmäiseltä lautalta. Jos matkustaa tiukemmalla aikataululla, kannattaa siis tuplatarkistaa kaikki lauttojen lähtöajat ja seurata ajan kulkua pyöräillessä… Onneksi kunkin lauttasataman vieressä on ollut mukava kahvila tai ravintola, johon olemme voineet pysähtyä tankkaamaan ja työskentelemään. Kolme tuntia vierähti näin mukavasti sekä Iniön Kanvikissa että Vuosnaisissa.

Olemme saaneet melko hyvin töitä tehtyä ja opeteltua liikkuvaa työskentelyä. Kuten jo kerroin, niin lauttoja odotellessa löytyy hyvin aikaa ja yleensä sopiva paikka työntekoon. Isommilla lautoilla sai hyvin tehtyä töitä, kun löytyy sähköpistoke läppärin lataamiseksi. Ja useimmilta leirintäalueilta löytyy langaton netti (vapaan sähköpistokkeen löytäminen voi tosin olla hankalampaa). Oikeastaan melkein missä tahansa voi tehdä töitä. Nyt istun laiturin pätkällä meren ääressä tätä kirjoittelemassa. Ja jos läppärin käyttö ei sovellu tilanteeseen, niin aina löytyy keskusteltavaa tai mietittävää. Esimerkiksi aiemmin tänään makoilimme aurinkoisella kalliolla viltin päällä keskustelemassa ensi vuoden suunnitelmistamme.

Pyörät valmiina matkaan

Työskentelyä matkan varrella

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Mökkeilyn ajaksi minulla oli kaksi tavoitetta työn kannalta: saada e-kirjaversiot Virranpielen kylä –kirjastamme vimeisteltyä ja yrityksen kirjanpitoa alulle. Mökillä samaan aikaan olleet kaksi pikkupoikaa toivat omat haasteensa työntekoon, sillä vilinästä ja vilskeestä ei ollut puutetta. Päämökin lämmin tupa olisi ollut mukavin työskentelypaikka, mutta omaa rauhaa löytyi paremmin linnoittautumalla huoneeseemme. Meteli ei sinänsä minua häiritse ja teen mielelläni töitä avoimessa tilassa muiden ihmisten parissa (erittäin hyvä piirre suunnitelmiemme kannalta), mutta 5- ja 7-vuotiaiden poikien jatkuva kyselyinto oli minunkin keskittymiselleni liikaa. Lesson learnt: varmista, ettei työskentelypaikassasi ole puheliaita pikkulapsia…

E-kirjojen kanssa tuli itse asiassa hieman kiire, sillä saimme ensimmäisen tilauksen (yey!). Onneksi e-kirjojen teko oli yllättävän helppoa Calibre-ohjelman avulla (ladattavissa netistä ilmaiseksi). Suurin työ oli käydä html-koodiksi muutettua sisältöä läpi ja poistaa turhia sivunvaihtoja ja muuttaa asetteluja niin, että kirjan lukeminen e-kirjanlukijalla olisi sujuvaa. Vesisateisella mökillä ei paljon muutakaan tekemistä ollut, joten yksi iltapäivä meni mukavasti näitä pyöritellessä ja sain e-kirjat jakokuntoon. Kirjanpidon kannalta asiat etenivät hieman hitaammin, sillä en onnistunut yhdistämään läppäriäni nettiin puhelimeni kautta (=ratkaistava ennen ahvenanmaan reissua…). Onneksi olin ottanut mukaan kirjastosta lainaamani kirjanpito-oppaan, niin sain edes opeteltua kirjanpidon teoriaa.

Kaikki aika ei mennyt työntekoon, joten onneksi mökillä on myös ihana vanha puusauna. Lämmitysoperaatio toteutettiin muutamana iltana ja pojat olivat mukana ihmettelemässä ja kyselemässä (”miksi sä laitat sen puun sinne? miksei pelkkää paperia?” jne.). Lapsilla näyttää myös olevan suuri kiinnostus tulta kohti ja pojat jaksoivat viettää useita tunteja syöttämällä risuja (tai omia vesivärimaalauksiaan) pesään ja katsellen miten ne palavat. Mistäköhän itsellekin vielä löytyisi moista keskittymiskykyä? Hyvä, kun omani riitti edes e-kirjojen työstämiseen…

Saunassa testasin ensimmäisen kerran Lushista ostamaani kiinteää saippua&hoitoainepalaa Godivaa. Olin jo aikaisemmin kokeillut Lushin kiinteitä shampoita, mutten tätä yhdistelmäversiota. Muutaman käyttökerran jälkeen vaikutelma oli oikein hyvä, hiukset tuntuivat puhtailta ja hoidetuilta. Tuoksu oli melko vahva, mutta miellyttävä (tosin mummolamaiseen tapaan). Ja mieheni mukaan sopi miehillekin. Tästä saattaa siis löytyä hyvä ratkaisu matkalaukkua keventämään! Suosittelen ensikokemuksen perusteella.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä