Viimeiset Chiang Main viikot: kokkikoulu, kukkaparaati, nomadiseminaari, ystäviä, herkuttelua ja hemmottelua. Sekä siirtyminen Koh Lantan saaren trooppiseen lämpöön, meren äärelle coworkailemaan.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Viime kertainen Tämä viikko -postaus keskittyi lähinnä ruokaan, mutta näillä viikoilla Snäpchattiin on kertynyt kuvia monista muistakin jutuista. Aloitan kuitenkin taas sillä tärkeimmällä, eli ruualla. Herkuteltua on tullut edelleen.

Ravintoloiden kiertämisen lisäksi osallistuin yhden päivän kokkauskurssille Mama Noi:n kokkikoulussa. Opin miten moni suosikkiruokani (Khao Soi curry, papaijasalaatti, cashew-kana, mango tahmealla riisillä jne.) valmistetaan. Koulun yhteydessä oli orgaaninen farmi ja saimme maistella ja haistella thai-ruuista tuttuja yrttejä. Tutuksi tulivat myös erilaiset chilit ja se että mitä pienempi chili, sitä tulisempi se yleensä on. Eikä kannata uskoa thaimaalaista, joka sanoo “this no spicy”.

Kurssipäivä oli tosi mukavasti järjestetty ja opettajamme puhui sujuvaa englantia. Päivän aluksi saimme jokainen valita mitä haluamme oppia, yhden ruokalajin jokaisesta viidestä kategoriasta. Itse kokkaus oli helppoa ja mukavaa, sillä osa aineksista oli annostelu valmiiksi pieniin kippoihin ja muutama jopa etukäteen paloiteltu meitä odottamaan. Teimme siis itse ne ruuan kannalta tärkeimmät vaiheet, eikä jokaisen annoksen kohdalla tarvinnut erikseen paloitella sipuleita ja muita kasviksia. Jokaisella kurssilaisella oli oma liesipaikka ja wokkipannu, joten kaikki pääsivät omin käsin tekemään eivätkä vaan seuraamaan vierestä.

Teimme pari ruokalajia ja söimme, pari lisää ja söimme taas sekä lopuksi pakkasimme viimeisenä tehdyn keiton mukaan kotiin. Raskain osuus oli currytahnan sekoittaminen, sillä siinä meni varmasti reilu vartti aineksia morttelissa murskatessa. Onneksi tämä työvaihe tehtiin ryhmittäin. Ymmärrän nyt, miksi currytahnaa usein tehdään isompi satsi kerralla pakastimeen käyttöä odottamaan.

Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettiin Chiang Maissa vuosittaiset kukkafestarit. Festareiden päätapahtuma oli keskustan läpi vaeltava kukkakulkue, johon osallistuivat kaikki koulun marssibändistä kauneuskuningattariin ja Hare Khrisna munkkeihin. Kävelijöiden seassa kulki kokonaan kukilla koristeltuja ajoneuvojen päälle rakennettuja lavoja, sähkögeneraattoria perässään vetäen.

Festareiden aikaan vanhan kaupungin lounaiskulma oli suljettu autoilta ja täyttyy kaikenlaisilla kojuilla: ruokapisteitä, turistikrääsää, kotittekoista jäätelöä ja kukkamyyjiä. Puistossa taas oli esillä bonsai-kilpailussa menestyneitä pienoispuita ja nurmikon reunalta sai vuokrata istuinalustan piknikille.

Kävimme myös vihdoin kävelemässä pitkin ja poikin vanhankaupungin katuja. Isoimmat poikkitiet olivat kiireisiä ja tomuisia, mutta pienimmät kiemurtelevat kujat kerrassaan hurmaavia: värikkäitä omakotitaloja, temppeleitä ja jossain aidan takana kirkuva kukko. Wat Chedi Luang aivan vanhankaupungin keskiössä on yksi kaupungin tunnetuimmista temppeleistä ja vierailemisen arvoinen, toisellakin kerralla.

Kahteen viimeiseen viikkoon Chiang Maissa mahtui kaikenlaista muutakin. Aamiaishetkiä parvekkeella, omatekoisia jalkakylpyjä muovipussissa sekä valokuvauskävelyjä katuja pitkin. Enimmäkseen kuitenkin työntekoa CAMP coworking-kahvilassa, ruokailuja ystävien kanssa, salilla käyntiä – ensimmäistä kertaa joogassa polven hajoamisen jälkeen! – sekä iltoja viinibaarin terassilla turisten.

Viime lauantaina osallistuimme Nomad Summitiin eli diginomadien diginomadeille järkkäämään seminaariin. Paikalle mahtui 200 ihmistä ja vain pari viikkoa ennen tapahtumaa myyntiin tulleet liput loppuivat hetkessä. Siitä voi hieman päätellä nomadien määrää Chiang Maissa… Ihan mielenkiintoinen tapahtuma, vaikka 10 puhujaa yhdessä päivässä oli hieman liikaa. Pääsinpä ainakin taas harjoittelemaan graafisten muistiinpanojen tekoa ja tarttui sieltä muutama uusi ajatuskin mukaan. Paras osa oli kuitenkin – kuten perinteisissä tapahtumissa yleensäkin – kahvitauot, joilla pääsi tapaamaan muita nomadeja. Vielä kun olisivat tehneet näistä tauoista huomattavasti 10 minuuttia pidempiä.

Sunnuntai oli viimeinen päivämme Chiang Maissa ja olimme suunnitelleet kattavan ohjelman asioista, jotka halusimme vielä tehdä (uudelleen). Aloitimme suosikkiaamiaisella Larder kahvilassa: tuorepuristettua mehua ja aamiashotdog eli paahdettu leipä päällystettynä chorizolla, kananmunalla, avocadolla, tomaattilohkoilla ja oliivisalsalla. Niin hyvää!

Siitä jatkoimme kotiin pakkaamaan, pesemään pyykkiä ja antamaan pois kerääntyneitä ylimääräisiä tavaroita. Jossain välissä ehdin myös käydä kampaajalla, hankkimassa ihan oikean leikkauksen jo useamman vuoden käyttämäni “tasaa vaan latvat” mallin sijaan. Saa tosin nähdä, miten tämän uuden kerrostetun mallin selitän seuraavalla kampaamokerralla jossain maailman laidalla – ilman yhteistä kieltä. Tosin ei tämäkään kerta ihan putkeen mennyt – vaikka leikkaus on siis tosi hyvä – sillä maksun koittaessa huomasin jättäneeni rahapussin kotiin. Hieman nolostutti. Onneksi Antti vastasi puhelimeensa ja saapui paikalle maksamaan puolestani.

Iltaohjelman aloitimme jalkahieronnalla ennen auringonlaskudrinkkejä kattobaarissa. Vasta tuonne baariin saapuessamme tajusimme, että on ystävänpäivä. Jokaisella pöydällä oli “varattu” lappu ruusuineen ja muutamat paikallaolevat – pariskunnat – olivat oikein laittautuneet. Tulipa kiire tehdä pöytävaraus haluamaamme ravintolaan! Onneksi tarvitsimme ison pöydän ja niitä ystävänpäivänäkin vielä löytyi.

Asian hoiduttua saimme rauhassa keskittyä auringonlaskun ihailuun ja olihan tuolta aika mukavat maisemat. Hämärän tullessa siirryimme – varaamaani – italialaiseen ravintolaan ja seuraamme kiviuunipizzoilla herkuttelemaan liittyi lisää Chiang Maissa tapaamiamme ystäviä. Illan päätteeksi jatkoimme vielä – minnepä muualle kuin – viinibaariin.

Maanantai oli matkapäivä. Vaikka siirryimmekin vain maan sisällä, niin saimme reissuun kulumaan melkein koko päivän. Aamuysiltä nappasimme punaisen lavataksin talomme edestä ja perillä Koh Lantalla olimme juuri auringonlaskun aikaan.

Matka meni yllättävän leppoisasti, kun oli riittävästi lukemista mukana. Krabin lentokentältä olimme jo etukäteen varaneet yksityiskuljetuksen mökkikyläämme. Reilun kahden tunnin ajomatka sujui oikein mukavasti uudehkossa tilataksissa ilmastoinnin viileydessä. Jonkin verran kalliimpaahan (2500 thb/auto) tämä oli kuin jaettu julkinen kyyti (450 thb/hlö), mutta koska meitä oli kolme niin ei tämä budjettia kaatanut ja eipähän tarvinnut odotella.

Periltä olimme varanneet edullisen kolmen hengen bungalowin muutamaksi ensimmäiseksi yöksi. Ei mitään luksusta – peltikatto, kylmä suihku ja rakoja seinissä – mutta ranta oli aivan vieressä ja sijainti muutenkin keskeinen.

Ensimmäisenä iltana kävimme vain kävelemässä rantaa pitkin, merta ihailemassa ja illallisella rantaravintolassa. Yöllä meitä piti hereillä äänekäs eläin jossain lähistöllä. Meillä oli epäselvyyttä siitä, oliko kyseessä lisko vai lintu, mutta youtuben avulla voitin väittelyn ja totesimme eläimen gekoksi. Aika uskomatonta ääntä se kyllä piti!

Tiistaina astelimme ensi töiksemme paikalliseen coworking-tilaan KoHubiin, jonne ostimme viikon jäsenyyden ja laskeuduimme töiden pariin. Vaikuttaa tosi hyvältä paikalta, täällä on useita erilaisia työpisteitä, yhteinen lounasmahdollisuus ja paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Kuulemani mukaan noin 80 ihmisellä on tällä hetkellä voimassaoleva jäsenyys ja tarjolla on myös kaikenlaista oheistoimintaa. Merenrantaankin on vain parin minuutin kävely, joten tauolla voisi käydä vaikkapa uimassa. Suihku ja pukeutumistilakin löytyy!

Toinen tiistain päätehtävistä oli asunnon metsästys seuraavaksi kolmeksi viikoksi. Pari ensimmäistä paikkaa olivat joko täynnä tai aivan liian kalliita meille, mutta sitten löysimme juuri sopivan asunnon pikkutalosta hieman sivussa päätieltä. Meillä on ilmastoitu makkari, keittiö, kylppäri, iso eteishuone – jonka ainoa kaluste on kova puusohva – sekä ulko-oven edustalla pöytä tuoleineen. Nettiä meillä ei ole, mutta liittymissämme on riittävästi dataa käytettävänä ja teemme kuitenkin työmme enimmäkseen KoHubilta käsin. Vielä kun vuokrasimme skootterin, niin hieman syrjäinen sijaintikaan ei haittaa. Tai ei meiltä päätielle pitkä matka ole, mutta varsinkin keskipäivän paahteessa lyhytkin kävely voi olla yllättävän raskas.

Koh Lantalle asettuminen tapahtui siis nopeasti ja nyt elellään leppoisaa saarielämää seuraavat viikot. Kelpaa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Ensimmäisellä Chiang Main viikolla sulahdimme helposti arkeen ja sama meno on jatkunut viime viikot. Elämä on leppoisaa, ruoka hyvää, seura mielenkiintoista ja keli — enimmäkseen — aurinkoinen.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Snapchattini pääosassa on näinä viikkoina ollut ruoka. Viikolla olemme lähinnä keskittyneet työntekoon, joten ainoa päivittäin vaihteleva asia on ollut se mitä ja missä olemme syöneet. Vielä kun kaikki on ollut oikein herkullista, niin pakkohan noita kokemuksia on ollut jakaa. Thaimaalaista, korealaista, meksikolaista, burgereita. Ihanan mausteisia curryjä, rapeaksi paistettua kanaa, liukuhihnalla ohi kiitäviä makupaloja. Oi.

Yhdessä vaiheessa koimme muutaman päivän kylmän jakson, elohopean heiluessa siinä kymmenen asteen tietämillä. Siinä kohtaa sain kaivaa kaikki mukana olevat lämpimät vaatteni esiin ja lisääkin olisin kaivannut. Sitkeinä suomalaisina kävimme kuitenkin illallisella ulkona, kun nyt kerran etelässä ollaan.

Onneksi tutut t-paitakelit palasivat nopeasti, juuri siinä vaiheessa kun paidat oli jo pakko heittää pesuun. Kulman hedelmämyyjäkin — hän, jolta haemme joka aamuiset valmiiksi paloitellut hedelmäsettimme — ilmestyi takaisin kojulleen. Kylminä päivinä häntä kun ei ollut näkynyt ja aamurutiinimme olivat hätää kärsimässä.

Viikonloppuisin olemme vuokranneet skootterin ja huristelleet kaverien kanssa lähiseuduilla. Liikenne on eurooppalaisesta näkökulmasta melko kaaottista eikä aina ihan turvallistakaan, mutta kyllä sinne sekaan mahtuu ja oma skootteri on kätevin tapa liikkua kävelymatkaa pidemmillä reissuilla. Ja ennen ohjaimiin hyppäämistä voi vaikka kuivaharjoitella pelihallissa.

Ensimmäisen viikonloppuretkemme kohde oli Huay Tung Taon tekojärvi puolisen tuntia kaupungin ulkopuolella. Järven ympärystön ravintolat ovat pystyttäneet bambukatoksia vedenrajaan, tarjoiten oikein leppoisan paikan viettää vapaapäivää. Ruoka on hyvää ja edullista, tosin tarjoilijoiden englanninkielentaito ei ollut ainakaan tällä otannalla kovin hyvä. Toisaalta, käsimerkeillä pärjää aika hyvin ja sehän vain lisää seikkailua, kun ei tiedä mitä ruokaa tilasikaan.

Toisena viikonloppuna suuntasimme Chiang Main Grand Canyonille, eli veden täyttämälle entiselle louhokselle. Auringon paahteessa, sopivan viileässä vedessä bambulautalla puoliksi kelluen olo oli aika täydellinen. Samalla pystyi seuraamaan hurjapäiden hyppyjä n. 15 metriä korkealta kallionkielekkeeltä veteen. Meidän porukastamme yksi uskalsi, muut tyydyimme rentoutumaan.

Muuten elämä on ollut — kuten jo taisin mainita — aika arkista. Mutta jotenkin niin mukavan arkista ja täynnä pieniä iloja.

Parasta täällä Chiang Maissa on kuitenkin ollut kaikki ihanat ihmiset ympärillä. On niin mukavaa, kun on pitkästä aikaa paljon sosiaalista elämää ja työskentelyseuraa. Nomadit elävät liikkuvaista elämää, joten joka viikko saamme hyvästellä jonkun, mutta toisaalta tapaamme myös uusia kavereita. Yksi näiden viikkojen huippuhetkistä oli illanvietto resortissa, jota kiinalaisystävämme on juuri alkamassa pyörittämään. Tämä riisipeltojen keskellä sijaitseva neljän bungalowin lomakylä ei vielä ollut virallisesti auki ja me pääsimme tutustumaan paikkaan sekä kokkailemaan yhdessä. Mahtavuutta.

Vielä viikko Chiang Maita, sen jälkeen meitä kutsuvat turkoosi meri ja valkeat hiekat, eli Thaimaan saaret!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Pohjois-Thaimaan Chiang Maista löysimme — näin viikon kokemuksen perusteella — diginomadin taivaan, ainakin jos toisinaan hidastelevaa nettiä ei lasketa. Mukavia työskentelykahviloita, nomadiystäviä, herkullista ruokaa ja todella edullista elämistä.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Chiang Mai on kivempi kuin muistinkaan. Tai paljonhan se on muuttunut ja kehittynyt kolmen vuoden takaisesta, monilta osin hyvään suuntaan näin nomadin kannalta. Nimmanin alue, jolla mekin nyt asumme, on täynnä toinen toistaan mukavampia kahviloita, houkuttelevia ravintoloita ja viihtyisiä kuppiloita. Hintataso on murto-osa Suomen hinnoista ja mekin voimme istua vaikka koko päivän hipsterikahvilassa espressoja lipittämässä. Kaikki tuntuu helpolta ja mukavalta.

Iso rooli on varmasti myös ystäväverkostollamme paikanpäällä, heistä osan tunsimme ennestään ja osaan tutustuimme vasta täällä. Seuraa siis löytyy varmasti sekä työntekoon että illanviettoihin. SariKoo ja Tom olivat olleet täällä jo useamman kuukauden ja saimme heiltä paljon hyviä vinkkejä. He harmi kyllä lähtivät Suomen suuntaan jo muutama päivä meidän saapumisemme jälkeen, mutta bonuksena saimme heiltä kaikenlaista tarpeellista kuten blenderin ja kahvinkeittimen. Ja onneksi meille jäi tänne vielä muitakin kavereita! Eiköhän tässä myös pian tutustu vielä moniin muihinkin nomadeihin, sen verran paljon meitä täällä Nimmanin alueen katukuvassa näkyy. Tuntuu siltä, että joka kahvilassa on ainakin yksi länsimaalaisen näköinen heppu läppärin taakse hautautuneena.

Tuo vasemmanpuoleinen kuva on Outsite.co:n artikkelista (Remote work gurus share their secrets of success for 2016, jossa etätyön ekspertit (joihin meidät laskettiin mukaan!) jakavat elämänohjeitaan. Käykääpä lukaisemassa! Voin kertoa, että meidän hyvinkin suomalaisen vaatimaton ohjeemme erottuu joukosta…

Vaikka olemme olleet täällä vasta viikon, olemme jo monella tapaa asettuneet aloillemme. Meillä on mukava parvekkeellinen asunto, jonka jääkaappi ei ole enää ihan tyhjä ja kylppärinhyllyllekin on ilmestynyt monenlaisia purnukoita. Avainnipussani roikkuu salikortti ja kännyköissä on paikalliset liittymät. Meillä on jo vakkarikahvila, vakkarilounaskulma ja vakkariviinibaari. Täytyy osata asettua nopeasti, jos aikaa on vain kuukausi. Olemme myös ehtineet testaamaan monta mukavaa ravintolaa, törmäilemään iltamarkkinoiden tungoksessa, jännäämään tuk-tukin kyydissä ja tekemään töitä viidestä eri kahvilasta käsin.

Kaikista näistä mukavista hetkistä huolimatta tämän viikon kohokohta oli silti keskiviikko, sillä se oli meidän 5-vuotishääpäivämme. Ja tällä kertaa me jopa muistimme asian, viimeiset kolme vuotta olemme — molemmat — unohtaneet koko päivän. Tälläkään kertaa meillä ei ollut mitään suuria suunnitelmia, ajattelimme ottaa rennosti ja tehdä jotain kivaa. Aloitimme aamun rauhallisella herkkuaamiaisella ja päädyimme sen jälkeen hetkeksi töiden pariin kahvilaan. Seuraavaksi hassuttelimme pelihallissa, jossa minä hävisin 100-0 kaikki pelit rummunlyönnistä sissihyökkäykseen. Paikalliset näyttävät olevan aika hakoja näissä jutuissa ja tanssipeliä emme edes kehdanneet kokeilla seurattuamme muiden suorituksia. Ehkä ensi kerralla, jos olisi vähemmän porukkaa ympärillä? Pelituokio toi nälän esiin ja haimme salaatit ostarin ruokatorilta sekä jälkkäriksi jäätelöpalloja ja kuplateetä. Jalkahieronta oli päivän hemmotteluhetki ja sen jälkeen olikin hyvä siirtyä tapasten ja viinin pariin. Mukava päivä kaikenkaikkiaan, ilman sen suurempia suorituspaineita. Ja oikein mukava tuo mieskin!

Vielä — ainakin — kolme viikko täällä Chiang Maissa. Jippii!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Ollaan täällä nyt kolmatta viikkoa ja vielä viikon verran olisi jäljellä. Välissä käytiin viiden yön reissulla pohjoisessa Chiang Raissa, josta tehtiin yhden päivän retki Burman puolelle viisumien uusimiseksi. (Näistä lisää myöhemmin).

Jälleen ollaan aika vähän turisteiltu ja keskitytty sen sijaan työntekoon. Keittiön puutteesta johtuen ollaan silti käyty vähintään kerran päivässä ulkona syömässä, joten on sitä tullut nähtyä muutakin kuin oman huoneen seinät. Viikon verran oltiin majatalossa vanhassa kaupungissa ja sieltä sai pyörät lainaan. Niillä oli helppo hurautella pitkin vanhan kaupungin kapeita katuja, sillä siellä liikenne on suhteellisen rauhallista. Toisin kuin muualla kaupungissa.

Vallihaudan ympäröivä mittava vanha kaupunki on, ainakin näin vierailijan näkökulmasta, kaupungin sydän. Sen kujilta löytyy monenlaisia majapaikkoja, pikku putiikkeja ja ravintoloita. Kauniita buddhalaisia temppeleitä, wateja, on joka puolella, yli 300 koko kaupungissa. Vanhasta kaupungista löytyy myös lauantai-illan markkinakatu, jolta voisi tehdä todellisia löytöjä, mm. paikallisia käsitöitä. Harmi vaan, että meidän pitää kantaa kaikki mukanamme, joten ostoksia ei oikein voi tehdä. Ja eihän meillä ole sitä pysyvää kotiakaan, mihin tavaroita kerätä.

Kodista puheen olleen, täällä meillä on ollut niitä jo monta. Ollaan vaihdettu majapaikkaa useasti, muutaman kerran koska ollaan liian hitaita varaamaan lisäaikaa ja kaikki on jo täyteen buukattua, mutta yleensä koska olemme halunneet tutustua hieman eri alueisiin . Eilisestä lähtien ollaan Nimmanhaemin alueella, joka on kaupungin trendikkäin alue (niin mulle on kerrottu). Ihania kahviloita joka puolella, hyviä ruokapaikkoja jne. Ehkä parasta tähän mennessä.

Muuta parasta täällä:

* Hyvä ja halpa ruoka. 1€ stir-fry kana-annokset, mausteiset hedelmäsalaatit, curryt. Ja monipuolinen tarjonta myös ulkomaisen ruoan suhteen.

* Mukavat illanviettopaikat. Heti alussa bongattiin North Gate Jazz Co-Op live jazz baari, jossa tuli istuttua useampana iltana viinilasillisen kanssa musiikista nauttimassa. Iltaisin lämpötila on juuri sopiva ulkona istuskeluun. Niin kuin Suomen kesän muutamat lämpimät illat, hyttysiäkin on samassa määrin…

* Tuoreita hedelmiä joka puolella, niitä saa aamiaispaikoista, kojuista kadun varrelta, kioskeista, ravintoloista. Ja melkein joka ruokapaikasta saa myös ihania tuoreista hedelmistä tehtyjä mehuja ja smoothieta.

* Rento elämä. Kenelläkään ei tunnu olevan liian kiire mihinkään ja ilmapiiri on leppoisa. Ei laiska, mutta leppoisa. Ja hymyjä näkee kaikkialla (tosin täällä ne voivat tarkoittaa melkein mitä tahansa tunnetilaa).

* Nettiyhteydet toimii (suhteellisen, välillä yllättävänkin) hyvin ja langaton netti löytyy lähes jokaisesta pikku kojustakin.

Ymmärrän kyllä, miksi niin moni diginomadi päätyy tänne pidemmäksikin aikaa. Ehkä mekin joskus, kun hieman rauhoittuu tuo reissujalan kutina.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä