Chiang Mai, Thaimaa 21.1.-3.2.2016
Ensimmäisellä Chiang Main viikolla sulahdimme helposti arkeen ja sama meno on jatkunut viime viikot. Elämä on leppoisaa, ruoka hyvää, seura mielenkiintoista ja keli — enimmäkseen — aurinkoinen.
Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).
Snapchattini pääosassa on näinä viikkoina ollut ruoka. Viikolla olemme lähinnä keskittyneet työntekoon, joten ainoa päivittäin vaihteleva asia on ollut se mitä ja missä olemme syöneet. Vielä kun kaikki on ollut oikein herkullista, niin pakkohan noita kokemuksia on ollut jakaa. Thaimaalaista, korealaista, meksikolaista, burgereita. Ihanan mausteisia curryjä, rapeaksi paistettua kanaa, liukuhihnalla ohi kiitäviä makupaloja. Oi.
Yhdessä vaiheessa koimme muutaman päivän kylmän jakson, elohopean heiluessa siinä kymmenen asteen tietämillä. Siinä kohtaa sain kaivaa kaikki mukana olevat lämpimät vaatteni esiin ja lisääkin olisin kaivannut. Sitkeinä suomalaisina kävimme kuitenkin illallisella ulkona, kun nyt kerran etelässä ollaan.
Onneksi tutut t-paitakelit palasivat nopeasti, juuri siinä vaiheessa kun paidat oli jo pakko heittää pesuun. Kulman hedelmämyyjäkin — hän, jolta haemme joka aamuiset valmiiksi paloitellut hedelmäsettimme — ilmestyi takaisin kojulleen. Kylminä päivinä häntä kun ei ollut näkynyt ja aamurutiinimme olivat hätää kärsimässä.
Viikonloppuisin olemme vuokranneet skootterin ja huristelleet kaverien kanssa lähiseuduilla. Liikenne on eurooppalaisesta näkökulmasta melko kaaottista eikä aina ihan turvallistakaan, mutta kyllä sinne sekaan mahtuu ja oma skootteri on kätevin tapa liikkua kävelymatkaa pidemmillä reissuilla. Ja ennen ohjaimiin hyppäämistä voi vaikka kuivaharjoitella pelihallissa.
Ensimmäisen viikonloppuretkemme kohde oli Huay Tung Taon tekojärvi puolisen tuntia kaupungin ulkopuolella. Järven ympärystön ravintolat ovat pystyttäneet bambukatoksia vedenrajaan, tarjoiten oikein leppoisan paikan viettää vapaapäivää. Ruoka on hyvää ja edullista, tosin tarjoilijoiden englanninkielentaito ei ollut ainakaan tällä otannalla kovin hyvä. Toisaalta, käsimerkeillä pärjää aika hyvin ja sehän vain lisää seikkailua, kun ei tiedä mitä ruokaa tilasikaan.
Toisena viikonloppuna suuntasimme Chiang Main Grand Canyonille, eli veden täyttämälle entiselle louhokselle. Auringon paahteessa, sopivan viileässä vedessä bambulautalla puoliksi kelluen olo oli aika täydellinen. Samalla pystyi seuraamaan hurjapäiden hyppyjä n. 15 metriä korkealta kallionkielekkeeltä veteen. Meidän porukastamme yksi uskalsi, muut tyydyimme rentoutumaan.
Muuten elämä on ollut — kuten jo taisin mainita — aika arkista. Mutta jotenkin niin mukavan arkista ja täynnä pieniä iloja.
Parasta täällä Chiang Maissa on kuitenkin ollut kaikki ihanat ihmiset ympärillä. On niin mukavaa, kun on pitkästä aikaa paljon sosiaalista elämää ja työskentelyseuraa. Nomadit elävät liikkuvaista elämää, joten joka viikko saamme hyvästellä jonkun, mutta toisaalta tapaamme myös uusia kavereita. Yksi näiden viikkojen huippuhetkistä oli illanvietto resortissa, jota kiinalaisystävämme on juuri alkamassa pyörittämään. Tämä riisipeltojen keskellä sijaitseva neljän bungalowin lomakylä ei vielä ollut virallisesti auki ja me pääsimme tutustumaan paikkaan sekä kokkailemaan yhdessä. Mahtavuutta.
Vielä viikko Chiang Maita, sen jälkeen meitä kutsuvat turkoosi meri ja valkeat hiekat, eli Thaimaan saaret!
