Tämä viikko 117: Chiang Mai

Tämä viikko 117: Chiang Mai

Chiang Mai, Thaimaa 14.-20.1.2016

Pohjois-Thaimaan Chiang Maista löysimme — näin viikon kokemuksen perusteella — diginomadin taivaan, ainakin jos toisinaan hidastelevaa nettiä ei lasketa. Mukavia työskentelykahviloita, nomadiystäviä, herkullista ruokaa ja todella edullista elämistä.

Tämä viikko 117: Chiang Mai

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Chiang Mai on kivempi kuin muistinkaan. Tai paljonhan se on muuttunut ja kehittynyt kolmen vuoden takaisesta, monilta osin hyvään suuntaan näin nomadin kannalta. Nimmanin alue, jolla mekin nyt asumme, on täynnä toinen toistaan mukavampia kahviloita, houkuttelevia ravintoloita ja viihtyisiä kuppiloita. Hintataso on murto-osa Suomen hinnoista ja mekin voimme istua vaikka koko päivän hipsterikahvilassa espressoja lipittämässä. Kaikki tuntuu helpolta ja mukavalta.

Herkkuruokia Thaimaassa

Iso rooli on varmasti myös ystäväverkostollamme paikanpäällä, heistä osan tunsimme ennestään ja osaan tutustuimme vasta täällä. Seuraa siis löytyy varmasti sekä työntekoon että illanviettoihin. SariKoo ja Tom olivat olleet täällä jo useamman kuukauden ja saimme heiltä paljon hyviä vinkkejä. He harmi kyllä lähtivät Suomen suuntaan jo muutama päivä meidän saapumisemme jälkeen, mutta bonuksena saimme heiltä kaikenlaista tarpeellista kuten blenderin ja kahvinkeittimen. Ja onneksi meille jäi tänne vielä muitakin kavereita! Eiköhän tässä myös pian tutustu vielä moniin muihinkin nomadeihin, sen verran paljon meitä täällä Nimmanin alueen katukuvassa näkyy. Tuntuu siltä, että joka kahvilassa on ainakin yksi länsimaalaisen näköinen heppu läppärin taakse hautautuneena.

Työjuttuja Chiang Maissa
Tuo vasemmanpuoleinen kuva on Outsite.co:n artikkelista (Remote work gurus share their secrets of success for 2016, jossa etätyön ekspertit (joihin meidät laskettiin mukaan!) jakavat elämänohjeitaan. Käykääpä lukaisemassa! Voin kertoa, että meidän hyvinkin suomalaisen vaatimaton ohjeemme erottuu joukosta…

Vaikka olemme olleet täällä vasta viikon, olemme jo monella tapaa asettuneet aloillemme. Meillä on mukava parvekkeellinen asunto, jonka jääkaappi ei ole enää ihan tyhjä ja kylppärinhyllyllekin on ilmestynyt monenlaisia purnukoita. Avainnipussani roikkuu salikortti ja kännyköissä on paikalliset liittymät. Meillä on jo vakkarikahvila, vakkarilounaskulma ja vakkariviinibaari. Täytyy osata asettua nopeasti, jos aikaa on vain kuukausi. Olemme myös ehtineet testaamaan monta mukavaa ravintolaa, törmäilemään iltamarkkinoiden tungoksessa, jännäämään tuk-tukin kyydissä ja tekemään töitä viidestä eri kahvilasta käsin.

Home sweet home

Kaikista näistä mukavista hetkistä huolimatta tämän viikon kohokohta oli silti keskiviikko, sillä se oli meidän 5-vuotishääpäivämme. Ja tällä kertaa me jopa muistimme asian, viimeiset kolme vuotta olemme — molemmat — unohtaneet koko päivän. Tälläkään kertaa meillä ei ollut mitään suuria suunnitelmia, ajattelimme ottaa rennosti ja tehdä jotain kivaa. Aloitimme aamun rauhallisella herkkuaamiaisella ja päädyimme sen jälkeen hetkeksi töiden pariin kahvilaan. Seuraavaksi hassuttelimme pelihallissa, jossa minä hävisin 100-0 kaikki pelit rummunlyönnistä sissihyökkäykseen. Paikalliset näyttävät olevan aika hakoja näissä jutuissa ja tanssipeliä emme edes kehdanneet kokeilla seurattuamme muiden suorituksia. Ehkä ensi kerralla, jos olisi vähemmän porukkaa ympärillä? Pelituokio toi nälän esiin ja haimme salaatit ostarin ruokatorilta sekä jälkkäriksi jäätelöpalloja ja kuplateetä. Jalkahieronta oli päivän hemmotteluhetki ja sen jälkeen olikin hyvä siirtyä tapasten ja viinin pariin. Mukava päivä kaikenkaikkiaan, ilman sen suurempia suorituspaineita. Ja oikein mukava tuo mieskin!

Hääpäivän viettoa

Hääpäivän viettoa

Vielä — ainakin — kolme viikko täällä Chiang Maissa. Jippii!

9 kommenttia

  • säppä sanoo:

    Kivalta näyttää ja kuulostaa! Meilläkin on viime päivät menny samoissa merkeissä tänne Valenciaan asettuessa ja on niin kivaa löytää juurikin noita uusia omia vakkaripaikkoja ja käydä esim. ruokakaupassa, aloittaa sitä arkea :)

    • mirje sanoo:

      Juurikin tuo arjen löytäminen on tärkeää! Muuten käy liian raskaaksi reissaaminen ja uudet paikat. Mukavaa Valenciaa :)

  • Chiang Mai kuulostaa tosi kivalta. Me melkein sinne jo lähdettiin marraskuussa, mutta vaihdettiin viime hetkellä Havaijiin. Voi hemmetti, kateeksi käy teidän elämää! :)

  • Kuulostaa todella mukavalta! Aika vauhdilla olette asettuneet – ja hyvä tietysti niin. Tämä teidän elämäntyyli on kyllä mielenkiintoista seurattavaa!

  • Mä en tajunnutkaan, että te olette siellä vain kuukauden. Jotenkin ajattelin että olisitte pidempään, ”kun Sarikin oli”, mistä lie saanut tuon päähäni. :D

    Heitin sulle haasteen: http://globecalledhome.fi/2016/01/tarinani-matkailijana/

    • mirje sanoo:

      Haaste vastaanotettu :)
      Me ollaan niin huonoja pysymään paikallamme, kuukausikin tuntuu jo pitkältä ajalta. Tosin täällä Chiang Maissa on pitkästä aikaa sellainen tunne, että toinenkin kuukausi vierähtäisi helposti. Mutta kun on vielä niin monta muuta paikkaa kokematta…

  • Nämä viikkopostaukset on todella kiva idea!
    Olisi hauskaa kuulla myös siitä miten päätätte minne lähdette seuraavaksi ja paljonko suunnittelette eteenpäin? Kuinka paljon aiemmin ostatte esimerkiksi lentoliput?

    • mirje sanoo:

      Tästähän voisi kirjoittaa vaikka oman postauksensa :) Mutta tiivistettynä voisi sanoa, että meillä ei ole mitään tarkkaa kaavaa. Toisinaan meillä on jokin kiinnekohta mielessä jo monta kuukautta etukäteen, esimerkiksi jokin tapahtuma tai ystävät, joiden ympärille mietimme muut suunnitelmat. Pysymme yleensä samalla suunnalla pidempään, eli emme lentele mantereiden välejä muutaman viikon välein. Mitä tulee lentolippuihin, niin pidemmät matkat tulee yleensä ostettua usempaa kuukautta etukäteen, kun taas lyhyemmät muutaman viikon varoitusajalla, toisinaan jopa muutaman päivän. Yleensä nuo viime hetken lennot ovat kuitenkin kalliimpia kuin ajoissa ostetut, joten pyrimme välttämään niitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *