Kemer Turkissa – – Joshua Treen kansallispuisto Kaliforniassa – – Point Lobos Kaliforniassa

Aluksi luontomatkailuni koostui lähinnä autolla liikkumisesta ja valokuvapysähdyksistä, lyhyistä sunnuntaikävelyistä merkityillä luontopoluilla. Nälkä kuitenkin kasvoi syödessä ja häämatkallamme 5 vuotta sitten tein ensimmäisen vaellukseni, kolme päivää Uuden-Seelannin vuorilla Routeburn-reitillä. Tuon kokemuksen jälkeen pidemmät luontokävelyt ovat ujuttautuneet reissusuunnitelmiimme. Koen kuitenkin edelleen olevani aika aloittelija näissä asioissa, sekä melko mukavuudenhaluinen. Viikon tarvikkeiden mukana kantaminen ja erämaahan suuntaaminen tuntuu vielä liian isolta haasteelta.

Kansallispuistossa Skotlannissa – – Matka-kanjonilla Makedoniassa – – Itävallan Alpeilla

Sen sijaan löysin täydellisen aloittelevan vaeltajan reitin Pohjois-Espanjan Camino de Santigosta – tarkemmin ottaen sen suosituimmasta eli Camino Francés versiosta (Camino Francés wikipediassa). Tuo suomalaisittain Jaakontienäkin tunnettu yli tuhat vuotta käytössä ollut pyhiinvaellusreitti tarjoaa nykyään helpon johdatuksen pitempiin vaelluksiin, sillä se on hyvin hoidettu ja oheispalvelut ovat kunnossa.

Majapaikkoja ja ravintoloita löytyy muutaman kilometrin välein, repunkin saisi maksusta kulkemaan seuraavaan majoitukseen. Toisaalta, koska mukana ei tarvitse kantaa telttaa, ruokaa yms. niin reppukaan ei paljoa paina. Päivittäiset kävelymatkat voi mitoittaa oman kunnon mukaan ja jos ei kävele koko – noin 770 km mittaista – reittiä, niin vuorten ylityksetkin voi halutessaan välttää.

Reitti itsessään on hyvin merkitty ja kulkee helppokulkuisilla poluilla ja teillä, umpimetsässä ei tarvitse rämpiä. Tämä tarkoittaa samalla myös sitä, että kovin kauas ihmisten ilmoilta ei pääse vaan reitti kulkee sympaattisten pikkukylien ja isojenkin kaupunkien läpi. Upea luonto on kuitenkin pääosassa, vaikkei erämaassa ollakaan.

Me vaelsimme reittiä kolmisen viikkoa keväällä 2014 (juttuja blogissa). Tässä ajassa me ehdimme – välillä julkisilla eteenpäin siirtyen – kävelemään sekä kumpuilevilla viinialueilla, taivaanrantaan asti levittäytyvällä tasangolla että kanervapeitteisillä vuoristopoluilla.

Tuolloin pari vuotta sitten mielen perukoille jäi kytemään ajatus reitille palaamisesta, sillä monta osiota jäi vielä kokematta. Nyt kaikki palaset loksahtelivat kohdalleen ja pääsen jatkamaan matkaa kesäkuussa – tosin vain kymmeneksi päiväksi, joten pitää suunnitella vielä kolmaskin reissu… Lentoliput odottavat jo sähköpostissa ja enää pitäisi päättää mitä osaa polusta tällä kertaa tarvotaan. Niin ja kävelyseuraksi ei lähdekään mieheni Antti, vaan saan mukaani vuorotteluvapaalla olevan äitini. Naisvaltaisia seikkailuja siis luvassa!

Oletko sinä kävellyt Caminolla? Mikä oli sinun suosikkiosiosi? Tai jos Camino on suunnitelmissasi, niin mitä tietoa siitä haluaisit?

Kaikki kuvat Instagram-tililtämme https://www.instagram.com/Anywhereism.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkailuun liittyviä postauksia. Nykyään tapahtuman taustalla ovat Murumou, Rimma + Laura ja Travelloverblogi. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Totutun kaavan mukaan auringonlaskut olivat tykkäysmagneetteja, mutta mielenkiintoista minusta oli se, että vaikka leijonanosa vuodesta ja kuvista on Suomen ulkopuolelta, niin top 26 kuvista 7 on otettu Suomessa.

Selkeäksi ykköskohteeksi nousi kuitenkin Tunisia, joka valtasi melkein puolet eli 11 kärkisijoista. Tämä selittyy osittain sillä, että alkuvuodesta seuraajamäärät ja näin ollen tykkäyksetkin olivat pienempiä, mutta eiköhän osa kunniasta kuulu myös Tunisian kuvauksellisuudelle! Tai ehkä allekirjoittaneen kuvaustaitojen kehittymiselle?

Pidemmittä puheitta, tässä vuoden 2015 26 tykätyintä kuvaa:

15.

Klunkerkranich kattobaari oli yksi parhaista Berliinin löydöistämme,
täydellisesti auringonlaskuun ajoitettuna.

Joskus kauneus löytyy läheltä ja yksityiskohdista, vaikka kotipihalta Kokemäeltä.

Upea auringonlasku Luumäen mökiltämme.
Näitä on tässä listassa useampiakin, mutta ihan syystä.

Tunisiassa suuntasimme usein rannalle auringonlaskun aikaan,
tällä kertaa filmille tallentui täydellinen sininen hetki.

14.

Sayulitan fiiliksen hyvin kiteyttävä kotipihamme on
ainoa top-listalle päätynyt lattarikuva.

13.

Vene valmiina lähtöön Tunisiassa Djerban saarella.

Tunisiassa hiekkalinnoja rakentelemassa.

12.

Koiravahtikeikka Skotlannissa oli yksi syksyn kohokohtia.

Historiallinen facepalm joulukuisessa Pariisissa.

Toinen auringonlaskuotos jo aiemmin mainitsemaltani Berliinin kattoterassilta.
Livenä ehkä vielä vaikuttavampi, joten käykääpä tsekkaamassa seuravalla Berliinin reissullanne!

11.

Skotlannin rannikolla riitti tuulta ja sadetta,
mutta myös vähintäänkin vaivan korvaavia maisemia.

Perinteinen suomalainen kesäidylli.
Ja vieläkö joku ihmettelee, miksi palaamme aina kesäksi Suomeen?

Helsingissä luonto on yllättävän lähellä, kuten tämä suo bussipysäkille oikaistaessa.

Auringonlasku Saharan dyyneillä pureutui muistiin loppuiäksi.

Skotlannin koiravahtipaikkamme sijaitsi Cairngormin kansallispuistossa,
joten lenkkimaisemat olivat uskomattoman upeita.

10.

Viivojen välissä eli auringonlasku Djerballa.

9.

Vielä viimeiset siimanheitot ennen päivän päättymistä Djerban rannoilla.

8.

Tällä rannalla olen viettänyt suurimman osan lapsuuttani.

7.

Loch Nessin rannalta löytyi syksyfiilistä.

6.

Djerbahoodissa (Tunisia) näkyi katutaidetta kaikkialla.

5.

Coworking Camp valmiina Djerban seikkailuun.

4.

Olikohan joku asettanut tämän pyörän tähän ihan vaan valokuvaajia varten?
Djerbahood, Tunisia.

Djerbahood oli kuvaajan aarreaitta ja päätellen siitä,
että kolme top 10 kuvaamme ovat sieltä, muutkin tykkäsivät.

3.

Lisää Luumäen auringonlaskuja.

2.

Ja sitten vielä se kaikkein suosituin auringonlaskukuva Luumäeltä.

1.

Vuoden suosituimmasta kuvasta ei ollut epäselvyyttä,
sillä tämä mies mietteissään rannalla vei voiton selvästi.
Parasta on, ettei kuvaa ole millään lailla lavastettu,
vaan näkymä sellaisenaan tuli vastaan iltakävelyllä Tunisiassa.

Koska tykätyimpien kuvien lista on — seuraajamäärän kasvaessa — selkeästi painottunut loppuvuoteen,
tässä vielä bonuksena muutama oma suosikkini alkuvuodelta.

Pakollinen Golden Gate kuva San Franciscosta. Siinä vaan on sitä kaupungin henkeä.

LA:n valomeri Griffithin observatoriolta ihailtuna.

Vähän isompia kaloja — tai sitten kuvakulmatrikkejä —
San Juan Capistranon lähetysasemalla Kaliforniassa.

Lensimme reittilennolla suhteellisen matalalla Arizonan yli.
Samalla tuli hoidettua maisemalento kanjonien yllä.

Musiikki on — vauvasta vaariin — oleellinen osa elämää Kuubassa.

Siluetteja Cartagenan edustalla Kolumbiassa.

Henkeäsalpaavia alppimaisemia Itävallassa.

Cesky Krumlovin satukylä Tsekeissä.

Mikä oli sinun suosikkikuvasi? Entä mihin näistä hetkistä haluaisit itse mieluiten matkustaa?

Kaikki kuvat Instagram-tililtämme https://www.instagram.com/Anywhereism.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkailuun liittyviä postauksia. Nykyään tapahtuman taustalla ovat Murumou, Rimma + Laura ja Travelloverblogi. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Itämeri Suomenlinnassa

Turkoosi Karibianmeri St. Maartenilla

Kalifornian rantaelämää Tyynenmeren aalloissa

Tyynenmeren rannoilla Meksikon Sayulitassa

Tyynenmeren surffiaallot Meksikossa

Laineiden liplatus rantakivikossa,
aaltojen pauhu ja vaahtopäiden kilpajuoksu hiekalla.

Myrskyn karjunta salamoiden räiskeessä,
koko meren muututtua taistelukentäksi.

Itämeri ja dyynit Porissa

Vaaleaa hiekkaa Välimerellä Tunisiassa

Tyynenmeren vaahtopäitä Kalifornian Point Lobosissa

Atlantin ulapalla

Talvimyrsky Välimerellä, Turkin Göynukissa

Laskevan auringon värien
leikki veden pinnalla.

Välimeren auringonlasku Ateenan edustalla

Auringonlaskun aikaan Karibianmerellä Meksikossa

Aurinko laskee Tyynenmeren yllä Santa Cruzissa

Kalastaja auringonlaskussa Välimerellä, Tunisiassa

Tyynenmeren auringonlasku Santa Monicassa

Meri on minun paikkani rauhoittua,
keskittyä hetkeen, ihailla maailman kauneutta.
Merellä on tilaa ajatella.

Itämeren rannoilla Helsingissä

Välimeren rantahietikko Turkissa

Tyynenmeren laineilla Sayulitassa

Atlantin rannoilla Skotlannissa

Karibianmeri ja taustalla siintävä Kolumbian Cartagena

Meri on kasvanut minuun,
enkä aio päästää irti.

Auringonlasku Atlantilla

Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Kuvista puuttuvat Aasian merelliset maisemat, sillä se oli minun kohdallani aikaa ennen Instagrammia. Taskussani — tai siis sähköpostissani — on nyt lentoliput Bangkokiin tammikuussa, joten eiköhän asia saada korjattua!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

1000 päivää mieleenpainuvia kokemuksia,
joista voin sitten keikkustuolissa nuorisolle tarinoida.
Tulivuoren valloitus Indonesiassa,
valaiden leikki Meksikossa
ja kadonneen kissan metsästys Berliinissä.

1000 päivää elämän ihmettelyä.
Uusia tuttavuuksia ja ulkopuolisuuden tunnettakin.
Iloa, naurua, hymyileviä hetkiä.
Apatiaa, epätoivoa ja kyllästymistä.
Oivalluksia ja ymmärryksiä.
Elämää.

1000 päivää yrittämistä.
Miten mikään ei ikinä onnistukaan.
Ja sitten taas kaikki luistaa.

1000 päivää pieniä onnen palasia.
Se täydellinen auringonlasku Otresilla.
Cevichen mausteisuus kielen päällä.
Kylmä mangodrinkki kuumassa paahteessa.
Tanssihetki ystävien kanssa.

4.1.2013 se alkoi, lennolla ikuiseen kaupunkiin.
Sopiva paikka aloittaa ikuinen matka.
50 päivän kohdalla tweettasin:

50 days on the road! Just repeat 19 times
and we’ll be here http://t.co/7Gi3ivrOy9 via @NevEndingVoyage

Vaikken tiedä uskoinko itsekään 1000 päätyväni.

Nyt tuntuu kuin kaikki olisi vasta alussa.
Kyllähän näin voi elää. Hyvinkin elää.

—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Keski-Euroopan roadtrip osa 2 vei meidät Itävallan Innsbruckista Salzburgin ja Linzin kautta Tsekin ihaniin pikkukaupunkeihin.

Torstaina teimme vielä aamun töitä viihtyisässä Airbnb-majapaikassamme keräten voimia vuoren valloitukselle. Olihan se rankkaa etsiä parkkipaikkaa Innsbruckin keskustasta ja jonotella Nordkettenin hissien kyytiin… Ensin kiipesimme ylöspäin funikulaarilla, eli sellaisella mäkijunalla ja sitten vielä kahdella gondolalla. Huipulta aukeni aika upeat maisemat!

Innsbruckista ajelimme takaisin Salzburgiin, jossa ystävämme kutsuivat meidät myöhäiselle lounaalle perinteiseen olutpuutarhaan (Biergarteniin). Siellä puut tarjosivat meille kaivatun varjon auringon paahteelta ja livebändi taustamusiikkia. Useimpiin olutpuutarhoihin voi tuoda omat ruuat mukanaan (juomat tulisi ostaa paikan päältä), mutta me emme olleet näin hyvin varustautuneita. Onneksi paikan päältä löytyi valikoima ruokakojuja, joista noukimme lautasillemme erinomaisia salaatteja ja makkaroita.

Yön vietimme jälleen ystäviemme ylimääräisessä asunnossa Saksan puolella. Illalla kävelimme vielä heidän luoksensa Itävaltaan viiniä maistelemaan ja juttelemaan. Suurimman osan puolen tunnin matkasta pääsi kulkemaan pitkin pientä peltoja halkovaa kävelytietä. Takaisin kävellessämme fiilis oli aika taianomainen, kun kuu valaisi seutua ja lähivuoren päällä kajasti linnanraunioiden siluetti.

Perjantaina jatkoimme matkaa Linziin toista ystävää moikkaamaan. Samalla saimme opastetun kierroksen Linzin vanhassakaupungissa, joka oli mielestäni yhtä hieno kuin monen muunkin näkemämme alueen kaupungin, mutta jostain syystä lähes turistiton. Kaupungin Uusi katedraali (Neuer Dom) oli yksi vaikuttavimmista ikinä näkemistäni katedraaleista. Sisältä muuten hyvin jämerä ja pelkistetty, mutta lukuisissa ikkunoissa jokaisessa värikkäät yksityiskohtaiset lasimaalaukset.

Linzistä köröttelimme illaksi Tsekin puolelle. Ihastuttava Airbnb-majapaikkamme sijaitsi Věžovatá Pláněn pikkukylässä Český Krumlovin lähistöllä. Ihanan iso ja valoisa huone maaseutunäkymillä ja omistaja, joka sai meidät tuntemaan itsemme heti tervetulleiksi, tekivät tästä yhden parhaista Airbnb-kokemuksistamme.

Launtaina teimme tällä roadtripillä tutuksi tulleeseen tapaan aamupäivän töitä ennen turisteiksi muuntumistamme. Ja sitten matkailijoiden (syystäkin) suosima Český Krumlov kutsui!

Kaupunki oli kyllä kuin suoraan satukirjasta. Vanhoja koristeellisia taloja, mutkittelevia kapeita katuja ja ympärillä kiemurteleva pikkujoki. Täällä olisi varmasti viihtynyt pidempäänkin!

Yksi suosituimmista aktiviteeteista näkyi olevan joella kelluminen erinäisillä välineillä. Harmi, etten rikkinäisellä polvellani uskaltautunut tähän mukaan, sillä olisi varmasti ollut juuri sopiva aktiviteetti helteiseen päivään. Uima-asutkin olivat jääneet majapaikkaan, kun emme tajunneet, että joessa on mahdollista (ja yleistä) käydä kastautumassa.

Český Krumlov oli hyvin huoliteltu ja pilkun päälle rempattu, sivukujilta sentään löytyi vielä rosoisuutta tasapainoa antamaan.

Illalla kävimme kotikylämme Věžovatá Pláněn vain viikonloppuisin auki olevassa kyläpubissa oluella. Viereisen pöydän paikallisista kukaan ei puhunut englantia (eikä saksaakaan) ja tarjoilijankin kanssa saimme kommunikoida ilman yhteistä kieltä eleitä lukuunottamatta – opin, että Tsekeissä numero yksi näytetään peukalolla.

Sunnuntaina ajelimme etelästä pohjoiseen Loketin kylään. Joenmutka eristi kylän keskustan lähes omaksi saarekseen ja kaiken keskellä kohosi keskiaikainen muhkea kivilinna. Jälleen yksi ihana esimerkki Keski-Euroopan vanhoista kaupungeista: mukulakivikatuja, kapeita sivukujia, värikkään koristeellisia taloja ja tunnelmallisia aukioita.

Loket oli suosikkimme Tsekissä. Kolme yötä oli meille juuri sopiva visiitti: syntyi se mukavan kotoisa fiilis paikkojen tuttuudesta, muttei vielä ehtinyt kyllästyä pienen kylän rajattuun tarjontaan.

Tiistai-iltana teimme retken Karlovy Varyn tunnettuun kylpyläkaupunkiin. Jälleen yksi upea vanhakaupunki, hieman koristeellisempi ja kuumien lähteiden ympärille rakennettu. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, että suuri osa kaupungissa vierailevista on ilmeisesti venäläisiä. Kieltä kuuli ympärillä paljon ja toisin kuin muualla Tsekissä, lähes kaikki kyltit olivat myös venäjäksi.

Turistiaktiviteetti numero 1 oli ostaa posliininen muki katukojusta ja nautiskella siitä kaupungin lähteiden lämmintä vettä, jonka terveysvaikutukset ovat houkutelleet vierailijoita jo satoja vuosia. Mekin seurasimme perässä ja kuljimme lähdehanalta toiselle maistelemassa. Täytyy kyllä myöntää, että minusta ne kaikki maistuivat suurin piirtein samalta: hyvin rautaiselta, väljähtäneeltä kivennäisvedeltä ilman kuplia.

Keskiviikkona ajoimme takaisin Prahaan ja palautimme uskollisesti palvelleen vuokra-automme. Hotellimme sijaitsi keskustan reunamilla, mutta koska keskityimme lähinnä töihin ja menimme ajoissa nukkumaan, sillä ei juuri ollut väliä. Hotelli (Adeba) oli saanut oiekin hyvät arvostelut netissä, mutta meidän ikkunamme alta muutaman minuutin välein kolisteleva juna hieman laski fiilistä. Jos olisimme yöpyneet useamman yön, olisin käynyt pyytämässä huoneenvaihtoa.

Siinäpä se taas oli, yksi viikko pyyhältänyt ohi. Toisaalta tähän viikkoon mahtui niin paljon, että se tuntui paljon pidemmältä ajalta. Seuraavaksi onkin sitten aika pysähtyä hetkeksi, sillä edessämme on kolme viikkoa Berliinissä kissoja ja kotia vahtimassa.

—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä!

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Hei-hei-heinäkuu, mitä kaikkea toitkaan tullessasi.

Kävelyitä Selkämeren kansallispuistossa Porissa. Pitkospuita metsiköiden läpi, leveämpää laituria lietteiden poikki, välillä lintutorneille pysähtyen. Loppumatka Yyterin dyyneillä, merenrantaa seuraillen.

Yyterissä myös Dinosauruspelin koodaamista (Scratchillä) siskonpojan kanssa, koko perhe mukana ääniefekteissä. Kyllä on vakuuttavaa karjuntaa.

Helteinen ilta Halkeenkiven kesäteatterissa ja kesän ensimmäiset mansikat. Väliajalla kahvia ja pullaa.

Pikapysähdys Helsingissä juuri sopivasti aurinkoisella kelillä. Tokoinranta, piknik ja ihanat ystävät kutsuivat vastustamattomasti. Seuraavana päivänä näytimme australialaisille bloggaajakavereillemme (Jess ja Hai, Notes of Nomads) Helsingin parhaita paloja asukkaan näkökulmasta. Piknik merimaisemilla Kaivarissa, kävely Ullanlinnan ja Eiran tunnelmallisilla kaduilla Koffariin mölkkyä pelaamaan, Espa ja vielä toinen mölkkykierros Ruttopuistossa. Oli kuulemma hauska peli ja hyvin meidän ulkomaanvahvistuksemme pelin omaksuivat, sillä taisivat voittaa joka kerta.

Maailman parhaat auringonlaskut Luumäen sukumökillä. Joka ilta eturivin paikat ja uusi show. – Saatan olla hieman puolueellinen, mutta katsokaa nyt!

Ystävät kävivät kylässä ja toivat mustikkapiirakan. Lapset nauttivat vedestä, me muut saunan lämmöstä. Illalla korventuivat makkarat nuotion liekeissä.

Mökillä sadekaan ei haitannut, olihan sisällä lämmin. Ikkunasta pystyi seuraamaan kuinka järvi kietoutui usvaan ja koko maisema sai mystisen leiman.

Kaveri kutsui veneilemään Vanajavedelle. Juomatauolla Aulangolla edessä aukeni järvenselkä kukkien kehystämänä. Mietin jo, millaista olisi kulkurielämä veneestä käsin?

Lisää sateisia päiviä maaseudulla, pisaroiden ropistessa ikkunaruutuun Nojatuolin pohjalla oli mukavaa ja läppäri sylissä toimi vähän kuin lämmittimenä. Etupihan kukkameri oli hyvillään kastelusta.

Kaukaiset Australian vieraat (käly perheineen) toivat tullessaan myös auringon. Sekä lasten vilkkautta, kuulumisten vaihtoa, hyviä keskusteluita.

Ulvilan keskiaikapäivillä seurasin seppää työn touhussa ja koitin houkutella siskonpoikaa lasten ritariradalle siinä onnistumatta. Yksin en kehdannut mennä.

Ja takaisin Helsinkiin, tai oikeastaan Espooseen. Täällä on mukava asustella. Merenrantaan kävelee kymmenessä minuutissa. Rantapolku on tullut tutuksi ja mahtavilla näköaloilla varustettu kahvila Merenneito testattua. Helsinkikin on lähellä. Kallion kierroksella löytyi uusia baareja, vaikka vanha tuttu Majava taitaa edelleen pysyä kantapaikkanamme. Piknikillä viihdyimme monta tuntia, vesisateesta huolimatta. Ystävien häissä taas oli erinomaista ruokaa ja juomaa, monia mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia ja tanssilattialla menoa aamuun asti.

Firman perinteisillä kesäpäivillä brunsseilimme Töölönrannassa (hyvää, mutta hinta-laatu-suhteessa parantamisen varaa), kävelimme siellä täällä, tutustuimme Kaupunginmuseon Helsinki-näyttelyyn, joimme siiderit laivaterassilla ja kuuntelimme jazzia Lasipalatsinaukiolla.

Kallion kulinaristikerho lähti ulkomaanretkelle Hernesaarenrantaan. Meksikolainen ruoka oli kerrassaan hyvää, mutta juomat Kallioon tottuneelle kalliita. Ensi kerralla suuntaan paikalle päiväsaikaan, ennen kuin aurinko ehtii kadota rakennusten taakse.

Siinäpä se pähkinänkuoressa, helteetön heinäkuuni. Nyt elokuussa onkin sitten luvassa autoseikkailu Tsekki-Itävalta-Saksa-akselilla ja paluu viikottaisiin Tämä viikko -postauksiin. Mutta ensin vielä pari viikkoa lisää Suomen suvea!

—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Koiravahteilua, pelien tekoa, sateisia päiviä, metallin ja ystävien täyttämä juhannus, rentoutumista maaseudulla ja perheaikaa Yyterin sannoilla. Niissäpä vierähti taas kuukausi. Ja tuli ihan suunnittelematon blogitaukokin, kun oli (olevinaan) niin paljon muuta tekemistä.

Kuukauden ensipäivät vietin ihan yksikseni koiravahtina Kokemäellä, mies kun lähti jo edeltä Helsinkiin. Viikonlopuksi sain sentään seuraa ystävästäni. Lojuimme ihan itse lämmitetyssä paljussa kolmeen otteeseen ja grillailimme katoksen alla sateelta suojassa. Kävimme myös lopetetun kyläkoulun huutokaupassa, josta olisi löytynyt vaikka mitä tavaraa. Ystävän matkaan päätyi lopulta vanha Singer-ompelukone pöytineen ja itse huusin sellaisen vanhanaikaisen ison pahvisen opetustaulun, aiheena Saksan ensimmäinen juna. Illalla jokirannassa järjestetyssä Vastavirtarockissa istuimme retkituoleilla jaetun sateenvarjon alla, viinimukit kädessä tuntien itsemme vanhoiksi. Joko se nuoruus muka loppui?

Muuten elo oli aika rauhallista. Leivoin omenapiirakkaa, kyläilin ystävillä ja kävelin koiran kanssa pitkin metsäteitä. Oli niin mukavia maisemia, että sain taas koiran hermostumaan loputtomiin kuvauspausseihin.

Helsingissä ehdimme viettämään viikon ennen juhannusta. 48 tunnin Neuro Game Jamissa pääsimme leikkimään kaikenlaisten neurolaitteiden kanssa ja rakentamaan niille pelejä. Oma tiimini teki katseenseurantalaitteen ja Unity-pelimoottorin avulla pelin, jossa etsittiin piilotettuja esineitä ihan vaan katseen avulla. Yksi ryhmä teki velhotaistelupelin, jossa tulipallojen ammunta ja torjunta tapahtui ajattelemalla erilaisia ajatuksia. Eli anturit vaan päähän ja aivosähkökäyrän muutoksia seuraamaan. Kaikkea sitä pystyy jo nykyään tekemään, vaikka laitteissa vielä parantamisen varaa onkin. Mikäköhän on mahdollista muutaman vuoden päästä?

Viikonlopun koodirupeaman jälkeen otimme pari päivää rennosti, töiden parissa puuhastellen (kyllä, juurikin puuhastellen, ei stressaten). Juuri juhannusta ennen tapasimme muita matkabloggaajia ravintola Loisteessa järjestetyssä bloggaajatapaamisessa. Upeat näkymät kaupungin yli, halpaa skumppaa sekä hyvää seuraa, joka ei kyllästy puhumaan reissuista. Elikäs oikein onnistunut ilta.

Juhannukseksi suuntasin ystävien kanssa Nummirockiin Kauhajoelle, minnekäs muualle. Täytyy sitä ihmisellä jotain perinteitä olla. Sateisesta kelistä huolimatta tämä vuosi oli huomattavasti miellyttävämpi kuin viime vuoden jäätymiskelit. Kunnon varusteilla ei pienet kuurot haittaa! Koska polvi ei taivu telttailuun, niin nukuin mukavasti (ja kuivasti) auton kallistetulla etupenkillä. Puiden väliin viritimme pressut ja alle retkituolit. Siinä sitten keittelimme aamuisin trangiassa kahvit ja päivällä grilliruuan oheen uudet perunat, istuimme juttelemassa tunnista toiseen ja missasimme taas muutaman tämän-aion-nähdä bändin.

Nummista matka jatkui Karkunkylän kesäasunnolle, jossa pitkän kuuman suihkun jälkeen olin taas valmis grillailemaan ja iltaa istumaan. Maanantaina jäimme talolle kahdestamme, täytimme jääkaapin grilliherkuilla ja asetuimme nojatuoleihin kuuntelemaan sateen ropinaa ikkunan takana. Sitä ropinaa kestikin sitten koko alkuviikon, mutta onneksi meillä oli tekemistä firman puolivuotissuunnittelujen merkeissä. Nyt on taas vino pino ideoita ja muutama tarkempi tavoite loppuvuodelle.

Perjantaina pyörähdimme Vammalan Vanhan Kirjallisuuden Päivillä. Siellä on tullut tällaisena kirjafanina käytyä jo moneen kertaan, viime aikoina lähinnä kirjoja hypistelemässä. Omaa kirjahyllyä ei tälläkään kertaa tullut kasvatettua kuin parilla opuksella, kun ei niitä kuitenkaan saa kannettua maailmalla mukana. Mutta ainahan voi ostella kirjatuliaisia muille. Eteen osuikin muutama niin osuva valinta, että pakkohan ne oli ostaa tuleville omistajilleen.

Vammalasta koukkasimme Kokemäen kautta Porin Yyteriin mökkeilemään vanhempieni kanssa. – Toiset lähtee mökille maaseudun rauhaan, mutta siellä rauhassa aina asuvat lähtevät mielellään lomalla ihmisten ilmoille. – Kaikki mukavuudet (3 telkkaria…), iso terassi grilleineen, hienot lenkkimaastot (ml. Selkämeren kansallispuisto) ja Yyterin sannat ihan vieressä. Vesi on kylläkin vielä niin kylmää, etten ole tohtinut edes varpaitani uittaa. Ei siellä ole muitakaan uimareita paljon näkynyt, leijalautailijoita sitäkin enemmän. Onneksi on myös tuo kylpylä tuossa vieressä, siellä on vesi lämmintä!

Syksyn suunnitelmat ovat tässä samalla hiukan selkiytyneet. Elokuun puolivälissä lennämme Berliinin, josta otamme auton alle ja suuntaamme ystävien häihin Itävaltaan. Muutaman Keski-Euroopan autoviikon jälkeen palaamme Berliiniin, josta saimme kissavahtipaikan kolmeksi viikoksi! Lokakuun osalta suunnitelmat ovat vielä auki, Suomessa käväisemme jossakin välissä ja toivottavasti ehdimme myös syysmökkeilemään.

Marraskuun alussa lennämme Tunisiaan Coworking Campille, jossa aioimme olla 6 viikkoa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että lähdemme 2.5 viikon jälkeen ylittämään Atlantia muiden nomadien kanssa. Yli 100 läppärikulkuria ja muuta hengenheimolaista on jo ostanut itselleen 9 päivän risteilyn Kanarialta Brasiliaan ja vaikuttaa siltä, että se on just se juttu missä pitää olla mukana. Sitten olisimmekin täysin aiemmista suunnitelmista poiketen Brasiliassa joulukuussa. Kyllä sekin kelpaa.

Mutta nyt siis vielä puolitoista kuukautta Suomen kesää (joka näyttää nyt saapuneen?). Yyteriä, Itä-Suomea, Helsingin ihanuutta.

—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Näihin Tämä viikko -postauksiin tulikin oikein kunnon tauko täällä Suomessa ollessa. Joka viikko istahdin kyllä näppäimistön taakse, mutta tuntui siltä, ettei mitään ole tapahtunut. Kirjoittelin siis Kuubasta, Meksikon Sayulitasta ja Kalifornian roadtripin kustannuksista viikon tapahtumien sijasta.

Vaikka onhan sitä tapahtunut kaikenlaista. Äitienpäiväviikonloppuna teimme perinteisen Hämeenlinna-Kokemäki-retken vanhempien luokse. Suomeen paluusta on tullut jo sen verran rutiinia, ettei tämä tunnu enää samalta kuin aluksi. Yhtä useinhan me nyt vanhempiamme näemme, kuin Suomessa asuessamme. Mukavaa oli joka tapauksessa, vaikka tuntuikin siltä, että just vastahan me täällä olimme.

Suurin osa kuukaudesta on kulunut Pohjois-Helsingissä. Opin, että Maununneva on oikeasti neva, jonka yli voi oikaista bussipysäkille pitkospuita pitkin. Kerran polulla vastaan tuli muutama sorsa ja hyvä etten myöhästynyt bussista, kun eivät yhtään väistäneet enkä meinannut uskaltaa ohittaa. Lapsena ruokin sorsaa ja se hyväkäs näykkäisi minua kädestä, vieläkin suhtaudun varauksella.

Sorsista huolimatta lenkkimaastot ovat alueella loistavat ja hyvä niin, tulee kuntoutettua tuota polvea. Kävin myös tutkimuksissa ja fysioterapeutilla, eiköhän se kuntoon tule. Ei se polvi vieläkään taivu ja ilmeisesti siellä on pieniä luunmurtumiakin, muttei mitään kovin vakavaa. Lenkeillä olen huomannut miten kesä on hiljaalleen hiipinyt Suomeen, toukokuun alun arka viherrys on puhjennut täyteen kukkaan ja kaikkialla on niin kaunista. Vielä kun lämpötila seuraisi perässä. Tänään luin lehdestä, miten tämä toukokuu oli ensimmäinen täysin hellepäivätön sitten vuoden 1998.

Hämeenlinnasta saimme taas auton kesäksi. Pianhan se on jo museoiässä, mutta edelleen se toimii. – No, kerran kauppareissulla siitä kyllä nousi savua konepellin alta . Mutta tätä ei ole tapahtunut toistamiseen, joten pidetään sormet ristissä. – Koska tilaa oli takaluukussa yllin kyllin, kasasin mukaan kaikenlaista pikkusälää ja vaatekappaleita, jotka ovat olleet muiden nurkissa säilössä. Ahdisti jo se tavaramäärä, joten seuraavalla Kokemäen visitiillä kävin kaiken läpi ja jätin taas puolet matkasta. Helpottaa. Miksiköhän sitä ei vaan pieni ihminen muista, että vähemmän on enemmän.

Mitäs muuta? Kävin poikien kanssa mökillä: perinteitä kunnioittaen söimme ja joimme hyvin, lojuimme paljussa ja kerroimme huonoja juttuja. Ystävän syntymäpäiviä juhlin Euroviisu-kisakatsomon merkeissä. Paikallisraatimme valinta osui yhteen voittajan kanssa. Kiersin liian monta kojua Ravintolapäivässä ja söin itseni ähkyyn, paransin maailmaa skumppapullon äärellä ja kävin alumni-tapaamisessa tajuamassa kuinka pitkä aika opiskeluelämästäni oikeasti jo on.

Olen myös istuskellut Kallion kuppilassa avaruusravintolan avaamista suunnittelemassa, pelannut mölkkyä juuri sopivasti paikalle osuneessa kuurosateessa ja löytänyt Kallion parhaan pizzapaikan Mäkikuplan. Miksei kukaan kertonut sen olemassa olosta silloin, kun asuin parin korttelin päässä? Ehkäpä hyvä näin.

Olen katsonut aivan liikaa telkkaria: realityä ja sisustushömppää sunnuntain iltapäivässä. Pelannut mobiilipelejä “tutkimusmielessä”. Täytyyhän meidän ymmärtää millaisia pelejä ihmiset pelaa, jos me aiotaan Android-pelejä enemmänkin tehdä. Ja valita kokeiluun ne kaikkein koukuttavimmat ja suosituimmat pelit, jotta voi analysoida niitä. Eli tervetuloa vaan elämääni Candy Crush Saga ja kumppanit. Plussapuolena on se, että kun kännykässä on monta peliä, niin ei haittaa vaikka yhdestä elämät loppuu. Nimimerkillä “miten niin koukussa”.

Viime päivät olen ollut Kokemäellä talo- ja koiravahtina. Melusta vastaa autojen ja naapurien sijaan lintukuoro, elämä on leppoisaa. Koira määrää elämän tahdin ja aamuisin olen onnekas, jos saan nukkua seiskaan asti ennen kuin märkä kieli lipoo kasvojani. Aina alas istuessani saan syliini karvakasan rapsuteltavaksi ja näitä mainittuja karvoja ovat jo kaikki vaatteenikin täynnä.

Seikkailua elämään ovat tuoneet pakolliset autoretket keskustaan. Jaa että miksikö seikkailua? No siksi, etten ole taas vuosikausiin ollut ratissa. Tänään jo ihmettelin, miksei mitään tapahdu, vaikka kytkin on pohjassa, vaihde päällä ja painan kaasua. No varmaan siksi, etten ollut vielä laittanut avainta virtalukkoon… Eli Kokemäellä päin liikkuvat, jos vastaan tulee pieni punainen auto nainen ratissa, kannattaa varmuuden vuoksi väistää reilumman kautta.

Sellainen kuukausi. Vielä pari lisää Suomessa ennen kuin taas maailma kutsuu. Helsingin tapahtumia, mökkeilyä, juhannusfestarit. Ja toivottavasti myös sitä aurinkoa!

—–
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Valokuvaaja Espanjan Camino de Santiagoa kävelemässä.

Valokuvaajan varjo Hämeen linnassa.

Skopjen vanhassa basaarissa.

Myrskyn kourissa Turkissa.

San Franciscon sumussa.

Santa Cruzin rannoilla Kaliforniassa.

Santa Monican värikkäällä laiturilla.

Grand Canyonin reunalla. Kirjaimellisesti.

Värien täyttämässä Trinidadissa Kuubassa.

Cartagenan auringonlaskua ikuistamassa.

Valtameriristeilijän takakannella.

Malagan katedraalin lumoissa.

Mites teillä, oletko sinä yleensä se kuvaaja vai sivustaseuraaja?

—
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Tällä kertaa poikkeuksellisesti kaksi viikkoa yhden hinnalla, sillä viime viikon vietimme Kuubassa netittömällä lomalla. Tai vilkaisin minä kerran mailiboksiani. Ihan vaan nopeasti tarkistaakseni, ettei maailma ollut kaatunut. Ei ollut. Ja olipa kyllä virkistävää viettää viikko ilman sosiaalista mediaa ja sähköposteja. Siinä vasta tajusin kuinka paljon ne aikaani normaalisti vievätkään.

Mutta palataanpa ensin torstaihin kahden viikon taakse ja viimeiseen päiväämme Sayulitassa. Vielä kerran katkarapucevicheä kulman kojusta, oluelle naapurin kanssa, rannalle katsomaan auringonlaskua vesisateesta huolimatta. Kotiin palatessa makkarin seinältä löytyi iso karvainen hämähäkki ja me kutsuimme naapurin tytön apuun. Ei se ole myrkyllinen, kertoi tyttö ajaessaan hämähäkin karkuun harjanvarrella. Ne syövät hyttysiä ja muita hyönteisiä, joten on oikeastaan ihan hyvä, että niitä löytyy ympäriltä. Olin silti aika onnellinen siitä, että tämä tapahtui vasta viimeisenä iltana.

Perjantaina lensimme México Cityyn. Laskeuduimme ilmeisesti juuri maanjäristyksen aikaan, mutten tuntenut mitään. Saattoi tosin olla, että olimme h-hetkellä vielä ilmassa. Tämä oli toinen pikavisiittimme Méxicoon: viime vuonna teimme vastaavan parin yön pysähdyksen. Tällä kertaa yövyimme meksikolais-saksalaisen ystäväpariskuntamme luona Condesan trendikkäässä kaupunginosassa. Työsuhdeasunnossa oli paljon tilaa ja kattoterassilta avautui näkymä kahteen suuntaan kaupungin yli.

Siellä asunnossa me sitten vietimmekin suurin osa ajasta rentoutuen, joko leffascreenin edessä tai olohuoneen sohvilla jutellen. Muutaman kerran päivässä kävimme puistossa kävelyttämässä pariskunnan uutta koiraa. Se oli löytökoira ja vielä “koeajalla” mutta en yhtään epäile ettei se jäisi heille pysyvästi. Lisäksi kävimme syömässä perulaisessa ravintolassa (jatkan kalansyöntiharjoituksiani!), runsaalla aamiaisella hyvin hitaan palvelun leipomossa, sekä katutacoilla herkuttelemassa.

Sunnuntaina etsiydyimme taksitolpalle aikaan, jolloin muut kadullaliikkujat olivat lähinnä baarista kotiin palaajia. Kentällä kaikki meni helposti ja oli kiva huomata, miten kommunikointi espanjaksi sujuu jo hieman paremmin. Tosin meidän edellämme Kuuban turistikortteja jonottamassa oli kiinalaispariskunta, joka ei puhunut englantia eikä espanjaa, mutta ilmeisen menestyneesti hekin reissun päällä olivat.

Kuubassa meitä oli vastassa trooppisen kuuma ja kostea keli sekä pienen haahuilun jälkeen löytynyt kuskimme. – Kuubassa matkustaessa on hyvä sopia joku hakemaan sinut kentältä/bussiasemalta ja viemään varaamaasi majapaikkaan, silloin ei tarvitse taistella kaikenlaisten sählärien kanssa.

Olimme varanneet etukäteen ensimmäisen kolmen yön majoituksen Havannassa Casa Particularissa, eli paikallisten vuokraamassa huoneessa. Varauksen voi tehdä netissä (ks. Cuba Junky. Myös Airbnb aloitti juuri Kuubassa ja välittää juurikin näitä Casa Particulareja.) Jatkovaraukset hoituvat näiden Casa Particularsien kautta, meidänkin Havannan isäntä neuvoi meitä suunnitelmissamme, soitti tutuilleen ja hoiti meille majoituksen ja vastaanottajan bussiasemalle.

Ensivaikutelma Havannasta oli likainen ja kulunut, vanhan keskustan kaduista suuri osa oli revitty auki putkitöitä varten. Pari päivää kaupungin kaduilla, värikkäiden siirtomaa-aikaisten talojen ja kunnostettujen vuosikymmeniä vanhojen autojen parissa, lattarimusiikin soidessa sai ajatukset kuitenkin muuttumaan. Havanna sai valtaansa hitaasti mutta vahvasti ja lopulta olin ihan myyty eläväiselle kaupungille. “Hola Amigos” -huudot ja lukemattomat myyntipuheet menivät jo toisesta korvasta ulos eikä niihin kiinnittänyt enää huomiota.

Me söimme paljon, hieman vaihtelevalla menestyksellä ja joimme jonkin verran, paremmalla menestyksellä. Hemingwaysin suosikkijuoma Daiquiri oli yleensä varma valinta, samoin kuin Mojito. Antin yrittäessä kerran tilata Cuba Libren tarjoilija totesi, että “olet nyt Kuubassa, ota jotain paikallista”.

Kuuntelimme bändien soitantaa kaduilla ja baareissa, uskaltauduimme tanssimaan hieman salsaa muiden turistien joukossa. Kävimme parissa historian museossa ja yritimme päästä Kuubalaisen taiteen museoon, joka olikin suljettu tuntemattomaksi ajaksi “vedenpuutteen vuoksi”. Kävelimme Maleconin rantakatua auringonpaisteessa aaltojen pärskeissä ja vuokrasimme päivän päätteeksi avoauton kuskeineen tunniksi. – Alla olevan kuvan auto ei liity tapaukseen, vaikka omalla tavallaan hieno onkin.

Havannasta matka jatkui Trinidadiin. Bussiasemalla selvisi, että aikataulut olivat muuttuneet ja seuraava bussi lähtisi reilun kolmen tunnin päästä. Onneksi paikalta löytyi pari kohtalontoveria ja saimme jaettua taksin (“publico”) suurinpiirtein bussilipun hinnalla. Kuskillamme oli raskas kaasujalka ja reilun viiden tunnin matka taittui kolmessa tunnissa. Välillä vähän jännitti maaseudun pikkuteillä viilettäessämme.

Trinidad oli varsinainen postikorttikaupunki. Kunnostetut, värikkäät siirtomaa-ajan talot, kaduilla kulkevat hevoskärryt ja vanhan keskustan autoilta suljetut mukulakivikadut kuljettivat sata vuotta taaksepäin.

Emme tehneet kaupungissa mitään sen ihmeempää, kävelimme vain ympäriinsä. Antin kamera oli ahkerassa käytössä. Välillä pysähdyimme syömään, kahvittelemaan, oluelle tai ihan vaan puistoon istuskelemaan.

Vanhassa kaupungissa joka toinen liike tuntui olevan taidegalleria ja niissä saimmekin kulumaan monta tuntia. Muutama taulu päätyi rinkkaan mukaan, vaikka kovin isoja emme saakaan mukana kuljetettua. Yksi uniikkiteos (suurin osa myynnistä olevista on kopioita tunnetuista kuubalaisista maalauksista) jäi kaihertelemaan mieltä, mutta sitä olisi pitänyt kantaa koko loppureissu erillisenä pakettina. Ensi kerralla sitten.

Päivät olivat tuskaisen kuumia ja me yleensä palasimmekin huoneemme viileyteen lueskelemaan niiksi tunneiksi jolloin varjot puuttuivat kaduilta. Iltaisin oli mukavasti hieman viileämpää ja juuri sopiva hetki ostaa muovimukillinen mojitoa katukojusta ja istahtaa pääaukion rappusille muiden matkaajien seuraan. Lähikuppilasta kantautui musiikki ja ohikulkijoita sekä leikkisiä katukoiria oli mukava tarkailla.

Majapaikkamme emäntä oli töissä kaupunginmuseossa ja kävimme siellä hänen suosituksestaan. Museon kokoelmissa ei ollut mitään kovin ihmeellistä, mutta itse rakennus ja varsinkin sen tornista aukeavat näkymät olivat ehdottomasti parin euron arvoisia!

Trinidadista jatkoimme Playa Gironin pikkukylään, jonne meidät houkutteli lupaus hyvistä sukellus- ja snorklausvesistä. Ja niitähän löytyi! Täällä koralliriutta on vain muutaman kymmenen metrin päässä rannalta ja sukeltamaan pääsee ilman venekyytiä. Upeat oli näkymät, kertoi Antti veden alta palatessaan ja maksoi samantien toisen sukelluksen siihen perään. Minä puolestani vuokrasin snorklauskamat ja uiskentelin omassa rauhassani värikkäiden kalojen ja korallien seassa. Oli se vaan kivaa ja harmittaakin, että meille jäi lopulta bussiaikataulujen vuoksi vain tämä yksi kokonainen päivä aikaa täällä.

Majapaikkamme Playa Gironilla oli mukavin Kuuban kodeistamme ja emäntä ihanan kärsivällinen meille espanjaksi jutellessaan. Kylässä on pari ruokapaikkaa, mutta me söimme kaikki ateriamme majapaikassamme. Oikein hyvää ruokaa, eikä hinnalla pilattua. Vai mitä sanotte kokonaisesta hummerista kymmenellä eurolla?

Paluumatkaan Havannaan meiltä meni melkein kokonainen päivä, sillä bussi kiersi Varaderon kautta. Ollaan siis nähty vilaukselta myös Varaderon kuuluisat turistirannat ja täytyy myöntää, että aika upealta valkoinen hiekka ja turkoosi meri siellä näytti. Havannaan saavuimme alkuillasta ja kävimme illallisella 5Esquinas-italialaisravintolassa, joka oli jäänyt mieleen aiemmasta käynnistä. Sen jälkeen vielä vähän vaeltelua vanhan kaupungin kaduilla ja terassipysähdys.

Maanantaina soi kello aamulla varttia yli viisi ja kahden taksimatkan, kolmen lennon ja 14 tunnin jälkeen saavuimme Kolumbiaan Cartagenaan. Matkasta väsyneinä päädyimme epävirallisen taksin kyytiin ennen kuin hälytyskellot soivat, että Kolumbiassa se ei ehkä ole paras idea. Selvisimme kuitenkin ongelmitta perille, mitä nyt kuski pyysi enemmän rahaa kuin oli sovittu. Airbnb-huoneemmekin löytyi helposti ja mukava omistaja antoi meille vinon pinon vinkkejä kaupunkiin.

Arvata varmaan saattaa, että viikon nettipimennon jälkeen muutama päivä meni aika tiukasti koneen ääressä. Kämpästä olemme poistuneet lähinnä ruokailemaan. Iltaisin olemme kierrelleet hieman enemmän vanhan kaupungin tunnelmallisilla kaduilla.

Cartagena on aika samanlainen kuin Trinidad Kuubassa, tosin paremmassa kunnossa, trendikkäämpi ja mainoksilla höystetty. Värikästä, kaunista ja eläväistä. Keskiviikkona löysimme Getsemanin alueelta aukion, jonka reunoilla turistit ja paikalliset istuvat vierivieressä ja keskellä lapset potkivat jalkapalloa. Elämä on mukavaa.

Vielä muutama päivä täällä Cartagenan kaupungissa ja sitten siirrymmekin läheiselle saarelle muiden diginomadien kanssa Coworkation-tapaamiseen.

—
Postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä