Koh Lantalla rennon saarielämän molempia puolia, coworkingia ja pitkähäntäveneellä paratiisiin. Kostean hikisessä Bangkokissa taas keskityimme shoppailuun ja sairasteluun. Ja lopulta päädyimme ystävien huomaan Indonesian vehreään ja sateiseen Bogoriin.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Yhtenä päivänä koko Koh Lantan saarelta oli sähköt pois. Tästä onneksi tiedotettiin etukäteen, joten osasimme siihen varautua. Tosin en tajunnut, ettei vesipumppukaan ja olin juuri laittanut muutaman vaatteen saippuaveteen likoamaan sähkön katketessa. Pesin siis kaiken uudelleen illalla juoksevan veden palatessa.

Työskentelypaikallamme KoHubilla oli onneksi käytössä generaattori ja aamupäivän ajan meillä oli sekä nettiä että sähköä. Jossain vaiheessa iltapäivää generaattori kuitenkin hajosi ja vaikka läppärissä riitti virtaa ja kännykästä sai netin, oli ilman tuulettimia tukalan kuuma työskennellä. Sellaista se on se saarielämää toisinaan.

Viikon huippusaavutus oli ehkä se, että ajelin useampana päivänä ihan itse töihin skootterilla, sillä Antti oli vapaasukelluskurssilla. Olen kuullut niin paljon juttuja onnettomuuksista, että hieman jännitti lähteä liikkeelle. Melko holtiton ajokulttuuri yhdistettynä suureen määrään epävarmoja turisteja skootterien ohjaimissa vaatii veronsa. Kaveri antoi neuvoksi: “muista, että kaikki liikenteessä yrittää tappaa sut“.

Hieman liioiteltua ehkä, mutta hyvin varman päälle minä ainakin otin ajaessani, varsinkin koska olin yksi noista mainitsemistani epävarmoista kuskeista. Ja hyvinhän se lopulta meni! Thaimaassa ajaessa kannattaa muuten muistaa myös se, että käännyttäessä ei ryhmittäydytä tien keskelle vaan odotellaan tien vieressä sopivaa ylityshetkeä.

Vapaasukelluksesta puheenollen, Antti tykästyi lajiin niin, että hankki jo vapaasukellusmaskinkin. – Lisää on siis varmasti luvassa ja voin pyytää kirjoittelemaan jotain tänne blogin puolellekin, jos kiinnostaa? – Minäkin päädyin hankkimaan ihan perussetin snorklailua varten, niin en ole vuokrakamojen armoilla. Pelkillä käsimatkatavaroilla matkaamme edelleen, mutta kyllä mukaan aina maski ja snorkkeli mahtuu. Painorajat taitavat tosin jo ylittyä, onneksi pikkulaukkuja harvoin punnitaan.

Snorkkelia pääsin kokeilemaan heti seuraavana päivänä, kun osallistuimme KoHubin järjestämälle kolmen saaren veneretkelle. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli valkoinen paratiisiranta, kuin suoraan postikorteista. Itse palan niin helposti auringossa, että varsinaisen biitsillä loikoilun jätän väliin ja hakeudun varjoon, mutta onneksi täältä löytyi myös snorklausalue.

Toisellä pysähdyksellä, Emerald Cavessa, uimme oppaan johdolla pimeän tunnelin läpi saaren sisältä löytyvälle “salaiselle rannalle”, jonka kyllä olivat löytäneet kymmenet muutkin turistit. Mielenkiintoinen ja kaunis kohde silti.

Päivän kolmas pysähdys oli oma suosikkini, eli snorklaushetki asumattoman saaren ympärillä. Täällä näkyi jo paljon kaloja! Yksi niistä maistoikin minua hieman varpaasta, muttei ilmeisesti tykännyt ja jätti rauhaan.

Matkaa teimme perinteisillä pitkähäntäveneillä – olet varmasti nähnyt näitä värikkäitä puuveneitä Thaimaasta otetuissa valokuvissa, sillä niiltä ei voi välttyä. Kyyti oli yllättävän mukavaa, vaikka takaisin palatessa aallokko oli korkeampi ja muutamat meistä – minä mukaan lukien – kastuivat tyrskyissä oikein kunnolla.

Kolmen rennon saariviikon jälkeen olikin taas hyvästien aika. Onneksi näyttää siltä, että monet KoHubilta tutuksi tulleet nomadit ovat meidän tapaamme Balilla huhtikuussa, joten jälleennäkemisiä on luvassa.

Matka Bangkokiin kesti lähes koko päivän, perillä hotellillamme olimme vasta illansuussa. Vaikka Bangkokin syke houkutteli, olimme sen verran väsyneitä, että etsimme vain illallispaikan ennen peiton alle kääriytymistä. Aika samalla kaavalla jatkuikin sitten koko Bangkokin vierailumme, sillä ensin minulla oli vatsa sekaisin – ensimmäistä kertaa kahden Thaimaan kuukauden aikana, luulin jo selvinneeni ilman. Päädyimme kiertelemään lähistön ostarilla, sillä olo oli hieman heikko ja saniteettitilojen läheisyys tuntui tärkeältä.

Seuraavana päivänä Antti taas tunsi olonsa melko flunssaiseksi, eivätkä pitemmät kävelyt kuuman kosteassa ilmassa houkutelleet. Kävimme siis toisella ostarilla. Onneksi niitä riittää Bangkokissa! Ja olihan pieni shoppailutuokio myös ihan ajankohtainen, sillä useammat vaatteemme olivat reissussa rähjäntyneet käyttökelvottoman rajalle.

Paljon aikaa vietimme myös hotellillamme. Suosittelujen perusteella valitsemani Tints of Blue olikin oikein viihtyisä pikku boutique-hotelli (affiliate-linkki hotelliin Booking.comissa). Bangkokin mittakaavassa varsin vaatimattomasta korkeudesta eli 7. kerroksesta oli kivat näkymät, huone oli iso ja viihtyisä ja katolta löytyi uima-allas.

Nyt on monta syytä palata Bangkokiin, sillä kaikki turistinähtävyydet jäivät näkemättä!

Bangkokista jatkoimme matkaa Indonesian Bogoriin, jossa ystävämme asuvat. Kävimme täällä jo viime Aasian reissullamme, mutta tällä kertaa vastassa oli entisen sinkkuystävän lisäksi myös aviomies ja vuoden ikäinen pikkutyttö. Niin se elämä muuttuu!

Meillä on ollut oikein leppoisaa aikaa täällä. Antti on edelleen flunssassa, joten mitään ihmeellisempää emme ole tehneet, kunhan nauttineet rauhallisesta kotielämästä. Takapihan mangopuun alla on grilli kuumentunut parina iltana ja kahvi maistuu hyvältä muumimukista, omenapiirakan kera. Jokapäiväinen ukkossade alkaa melkein kellontarkasti kolmen kieppeillä ja silloin on paras olla sisätiloissa.

Emme me kuitenkaan ihan pelkästään kotona ole hengailleet. Sunnuntaina vietimme aamupäivän urheiluklubin ihanan isolla uima-altaalla ja kotimatkalla kävimme ruokaostoksilla paikallisessa supermarketissa – yllättävän viihdyttävää uudessa maassa.

Ja olemme me useamman kerran käyneet ulkona syömässä, viimeksi aivan upealla näköalapaikalla. Saavuimme sinne juuri ajoissa nähdäksemme miten auringonlasku värjäsi punaiseksi Bogorin vilinän, samalla kun taustalle piirtyi mahtava tulivuori.

Puolitoista viikkoa aikaa jäljellä Bogorissa ja sitten matka jatkuu Gili Airin saarelle, lomailemaan!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Upeita auringonlaskuja, snorklailua luonnon akvaariossa, perinteisen lomailijan punahehkuista palanutta ihoa sekä mahtava työyhteisö KoHubilla. Kyllä saarielämää on mukavaa!

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Jos Chiang Maista tuli snäppäiltyä ruokakuvia, niin Koh Lantalta somekanavani täyttyvät upeista auringonlaskuista. Työskentelytilamme KoHub on parin minuutin kävelymatkan päässä rannalta ja melkein jokainen ilta olemme sulkeneet läppärit hieman ennen auringonlaskua, napanneet jääkaapista kylmät oluet ja suunnanneet päivän valonäytöstä ihailemaan.

Parina iltana olemme yhdistäneet tähän iltauinnin lämpöisissä aalloissa. Se on tosin vähän arpapeliä, sillä toisinaan vedessä on niin paljon pieniä polttiaisia, ettei uiskentelu ole enää kivaa. Eivät ne varsinaisesti satu, mutta tuntuvat ikäviltä. Vähän kuin hyttyset maalla, joita niitäkin on täällä ihan riittämiin iltaisin. Pitää muistaa suojautua hyvin, sillä dengue-kuume on pelottavan yleistä. Täältä KoHubiltakin useampi ihminen on sairastunut.

Viime viikonloppuna teimme retken Ko Haa:lle, eli “viidelle saarelle”. Kuulemani mukaan kyse on tosin kuudesta saaresta, mutta koska pääsaarelta näkyy viisi saarta, niin nimi on viisi saarta. Vähän niinkuin laskisi minä – yksi – kaksi…

Pysähdyimme kolmessa eri pisteessä ja Antti sukelsi, minä snorklasin. Korallit olivat ihan ok, mutta ne kalat! Niitä oli niin paljon kaikkialla, kaikissa sateenkaaren väreissä. Varsinkin viimeinen pysähdys, matalampi laguuni saarien keskellä oli aivan uskomaton.

Olimme varanneet tämän retken yhdeltä saaren isommista sukellusfirmoista (Lanta Diver), sillä parin tunnin merimatka on mukavampi isommalla veneellä ja sukellukseen erikoistuneissa paikoissa on yleensä paremmat varusteet kuin pelkkiä snorklauksia tekevillä. Oikein tyytyväisiä olimme ja lisäpisteitä annan – ruotsalaisomisteisen – firman toimistolla myynnissä olleista salmiakki-irttareista!

Minulla oli aina meressä ollessani t-paita päällä sekä reilusti 50-kertoimen aurinkovoidetta, sillä tiedän auringon olevan täällä petollinen varsinkin siinä ihan veden pinnalla. Tästä huolimatta onnistuin polttamaan takareiteni (ja päänahkani) oikein huolella, unohdin ilmeisesti lisätä niihin aurinkorasvaa jonkin snorklauskerran jälkeen. Hoitotoimissa kului aloe-geeliä kaksi purkillista ja nyt useamman päivän jälkeen istuminen ei ole enää kivuliasta. Seuraavalle snorklausretkelle mietin legginseihin ja pipoon pukeutumista.

Viikonloppuja lukuunottamatta aikamme on kulunut KoHubilla, jossa meillä on mukavat työskentelyolot ja mielenkiintoista seuraa. Valitsen aamulla sopivan pöydän ulkokatoksesta, tuulettimen vierestä ja näpyttelen menemään musiikkia kuunnellen. Tarjolla olisi myös muutama ilmastoitu huone, mutta minä mieluummin totuttelen lämpöön, nautin tuulenvireestä ja vehreästä näkymästä. – Lämpöön sopeutuminen tosin vaatii aikansa ja olen usein illalla aivan nääntynyt ja väsynyt kuumuudesta. Muistan saman tunteen Puerto Ricon vuodeltani, mutta muistan myös sen, että pikkuhiljaa lämpöön tottuu ja jossain vaiheessa farkut tuntuvat ihan sopivalta vaatteelta 35 asteen helteessä. Sitä odotellessa.

Työpäivinä yritän ajoittaa lounaani kello yhteen, jolloin tarjolla on myös yhteinen curry-lounas. Curry on jo alkanut hieman tökkimään, joten yleensä tilaan jotain muuta – kesäkääryleitä, nam! – mutta liityn kuitenkin muiden seuraan sosialisoitumaan. Mielenkiintoista seuraa löytyy myös iltaisin, eikä viikonlopun retkiäkään tarvitse kahdestaan tehdä. Tämä muiden nomadien määrän lisääntyminen ja kokoontumispaikkojen ilmestyminen ympäri maailmaa on tapahtunut viimeisen yhden, kahden vuoden aikana ja tekee tästä elämäntavastamme vielä astetta mukavampaa!

Näinä viikkoina tein myös matkasuunnitelmia alkukesälle. Toukokuun lopussa aiomme osallistua Learning Villageen Suomenlinnassa ja varasin sitten samalla meille Airbnb-kämpän saarelta koko viikoksi! Olen usein miettinyt, millaista olisi asua Suomenlinnassa ja enkä voinut olla tarttumatta tilaisuuteen.

Ostin lisäksi lennot Madridiin itselleni – ja äidilleni. Lähdemme kesäkuun alussa kahdeksi viikoksi kävelemään Pohjois-Espanjan Camino de Santiago -reitille ja olen nyt jo ihan täpinöissäni asiasta. Ajattelin jopa jättää läppärini kotiin ja olla ihan vaan lomalla nuo päivät! Se olisikin ensimmäinen viikkoa pidempi loma koko läppärikulkurielämäni aikana, viimeksi Caminoa kävellessämmekin teimme töitä iltapäivät.

Sellaiset viikot tällä kertaa. Nyt vielä muutama päivä Koh Lantan lämpöä ja meren aaltoja, sitten Bangkokin kautta ystävien huomaan Indonesian Bogoriin.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Viimeiset Chiang Main viikot: kokkikoulu, kukkaparaati, nomadiseminaari, ystäviä, herkuttelua ja hemmottelua. Sekä siirtyminen Koh Lantan saaren trooppiseen lämpöön, meren äärelle coworkailemaan.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Viime kertainen Tämä viikko -postaus keskittyi lähinnä ruokaan, mutta näillä viikoilla Snäpchattiin on kertynyt kuvia monista muistakin jutuista. Aloitan kuitenkin taas sillä tärkeimmällä, eli ruualla. Herkuteltua on tullut edelleen.

Ravintoloiden kiertämisen lisäksi osallistuin yhden päivän kokkauskurssille Mama Noi:n kokkikoulussa. Opin miten moni suosikkiruokani (Khao Soi curry, papaijasalaatti, cashew-kana, mango tahmealla riisillä jne.) valmistetaan. Koulun yhteydessä oli orgaaninen farmi ja saimme maistella ja haistella thai-ruuista tuttuja yrttejä. Tutuksi tulivat myös erilaiset chilit ja se että mitä pienempi chili, sitä tulisempi se yleensä on. Eikä kannata uskoa thaimaalaista, joka sanoo “this no spicy”.

Kurssipäivä oli tosi mukavasti järjestetty ja opettajamme puhui sujuvaa englantia. Päivän aluksi saimme jokainen valita mitä haluamme oppia, yhden ruokalajin jokaisesta viidestä kategoriasta. Itse kokkaus oli helppoa ja mukavaa, sillä osa aineksista oli annostelu valmiiksi pieniin kippoihin ja muutama jopa etukäteen paloiteltu meitä odottamaan. Teimme siis itse ne ruuan kannalta tärkeimmät vaiheet, eikä jokaisen annoksen kohdalla tarvinnut erikseen paloitella sipuleita ja muita kasviksia. Jokaisella kurssilaisella oli oma liesipaikka ja wokkipannu, joten kaikki pääsivät omin käsin tekemään eivätkä vaan seuraamaan vierestä.

Teimme pari ruokalajia ja söimme, pari lisää ja söimme taas sekä lopuksi pakkasimme viimeisenä tehdyn keiton mukaan kotiin. Raskain osuus oli currytahnan sekoittaminen, sillä siinä meni varmasti reilu vartti aineksia morttelissa murskatessa. Onneksi tämä työvaihe tehtiin ryhmittäin. Ymmärrän nyt, miksi currytahnaa usein tehdään isompi satsi kerralla pakastimeen käyttöä odottamaan.

Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettiin Chiang Maissa vuosittaiset kukkafestarit. Festareiden päätapahtuma oli keskustan läpi vaeltava kukkakulkue, johon osallistuivat kaikki koulun marssibändistä kauneuskuningattariin ja Hare Khrisna munkkeihin. Kävelijöiden seassa kulki kokonaan kukilla koristeltuja ajoneuvojen päälle rakennettuja lavoja, sähkögeneraattoria perässään vetäen.

Festareiden aikaan vanhan kaupungin lounaiskulma oli suljettu autoilta ja täyttyy kaikenlaisilla kojuilla: ruokapisteitä, turistikrääsää, kotittekoista jäätelöä ja kukkamyyjiä. Puistossa taas oli esillä bonsai-kilpailussa menestyneitä pienoispuita ja nurmikon reunalta sai vuokrata istuinalustan piknikille.

Kävimme myös vihdoin kävelemässä pitkin ja poikin vanhankaupungin katuja. Isoimmat poikkitiet olivat kiireisiä ja tomuisia, mutta pienimmät kiemurtelevat kujat kerrassaan hurmaavia: värikkäitä omakotitaloja, temppeleitä ja jossain aidan takana kirkuva kukko. Wat Chedi Luang aivan vanhankaupungin keskiössä on yksi kaupungin tunnetuimmista temppeleistä ja vierailemisen arvoinen, toisellakin kerralla.

Kahteen viimeiseen viikkoon Chiang Maissa mahtui kaikenlaista muutakin. Aamiaishetkiä parvekkeella, omatekoisia jalkakylpyjä muovipussissa sekä valokuvauskävelyjä katuja pitkin. Enimmäkseen kuitenkin työntekoa CAMP coworking-kahvilassa, ruokailuja ystävien kanssa, salilla käyntiä – ensimmäistä kertaa joogassa polven hajoamisen jälkeen! – sekä iltoja viinibaarin terassilla turisten.

Viime lauantaina osallistuimme Nomad Summitiin eli diginomadien diginomadeille järkkäämään seminaariin. Paikalle mahtui 200 ihmistä ja vain pari viikkoa ennen tapahtumaa myyntiin tulleet liput loppuivat hetkessä. Siitä voi hieman päätellä nomadien määrää Chiang Maissa… Ihan mielenkiintoinen tapahtuma, vaikka 10 puhujaa yhdessä päivässä oli hieman liikaa. Pääsinpä ainakin taas harjoittelemaan graafisten muistiinpanojen tekoa ja tarttui sieltä muutama uusi ajatuskin mukaan. Paras osa oli kuitenkin – kuten perinteisissä tapahtumissa yleensäkin – kahvitauot, joilla pääsi tapaamaan muita nomadeja. Vielä kun olisivat tehneet näistä tauoista huomattavasti 10 minuuttia pidempiä.

Sunnuntai oli viimeinen päivämme Chiang Maissa ja olimme suunnitelleet kattavan ohjelman asioista, jotka halusimme vielä tehdä (uudelleen). Aloitimme suosikkiaamiaisella Larder kahvilassa: tuorepuristettua mehua ja aamiashotdog eli paahdettu leipä päällystettynä chorizolla, kananmunalla, avocadolla, tomaattilohkoilla ja oliivisalsalla. Niin hyvää!

Siitä jatkoimme kotiin pakkaamaan, pesemään pyykkiä ja antamaan pois kerääntyneitä ylimääräisiä tavaroita. Jossain välissä ehdin myös käydä kampaajalla, hankkimassa ihan oikean leikkauksen jo useamman vuoden käyttämäni “tasaa vaan latvat” mallin sijaan. Saa tosin nähdä, miten tämän uuden kerrostetun mallin selitän seuraavalla kampaamokerralla jossain maailman laidalla – ilman yhteistä kieltä. Tosin ei tämäkään kerta ihan putkeen mennyt – vaikka leikkaus on siis tosi hyvä – sillä maksun koittaessa huomasin jättäneeni rahapussin kotiin. Hieman nolostutti. Onneksi Antti vastasi puhelimeensa ja saapui paikalle maksamaan puolestani.

Iltaohjelman aloitimme jalkahieronnalla ennen auringonlaskudrinkkejä kattobaarissa. Vasta tuonne baariin saapuessamme tajusimme, että on ystävänpäivä. Jokaisella pöydällä oli “varattu” lappu ruusuineen ja muutamat paikallaolevat – pariskunnat – olivat oikein laittautuneet. Tulipa kiire tehdä pöytävaraus haluamaamme ravintolaan! Onneksi tarvitsimme ison pöydän ja niitä ystävänpäivänäkin vielä löytyi.

Asian hoiduttua saimme rauhassa keskittyä auringonlaskun ihailuun ja olihan tuolta aika mukavat maisemat. Hämärän tullessa siirryimme – varaamaani – italialaiseen ravintolaan ja seuraamme kiviuunipizzoilla herkuttelemaan liittyi lisää Chiang Maissa tapaamiamme ystäviä. Illan päätteeksi jatkoimme vielä – minnepä muualle kuin – viinibaariin.

Maanantai oli matkapäivä. Vaikka siirryimmekin vain maan sisällä, niin saimme reissuun kulumaan melkein koko päivän. Aamuysiltä nappasimme punaisen lavataksin talomme edestä ja perillä Koh Lantalla olimme juuri auringonlaskun aikaan.

Matka meni yllättävän leppoisasti, kun oli riittävästi lukemista mukana. Krabin lentokentältä olimme jo etukäteen varaneet yksityiskuljetuksen mökkikyläämme. Reilun kahden tunnin ajomatka sujui oikein mukavasti uudehkossa tilataksissa ilmastoinnin viileydessä. Jonkin verran kalliimpaahan (2500 thb/auto) tämä oli kuin jaettu julkinen kyyti (450 thb/hlö), mutta koska meitä oli kolme niin ei tämä budjettia kaatanut ja eipähän tarvinnut odotella.

Periltä olimme varanneet edullisen kolmen hengen bungalowin muutamaksi ensimmäiseksi yöksi. Ei mitään luksusta – peltikatto, kylmä suihku ja rakoja seinissä – mutta ranta oli aivan vieressä ja sijainti muutenkin keskeinen.

Ensimmäisenä iltana kävimme vain kävelemässä rantaa pitkin, merta ihailemassa ja illallisella rantaravintolassa. Yöllä meitä piti hereillä äänekäs eläin jossain lähistöllä. Meillä oli epäselvyyttä siitä, oliko kyseessä lisko vai lintu, mutta youtuben avulla voitin väittelyn ja totesimme eläimen gekoksi. Aika uskomatonta ääntä se kyllä piti!

Tiistaina astelimme ensi töiksemme paikalliseen coworking-tilaan KoHubiin, jonne ostimme viikon jäsenyyden ja laskeuduimme töiden pariin. Vaikuttaa tosi hyvältä paikalta, täällä on useita erilaisia työpisteitä, yhteinen lounasmahdollisuus ja paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Kuulemani mukaan noin 80 ihmisellä on tällä hetkellä voimassaoleva jäsenyys ja tarjolla on myös kaikenlaista oheistoimintaa. Merenrantaankin on vain parin minuutin kävely, joten tauolla voisi käydä vaikkapa uimassa. Suihku ja pukeutumistilakin löytyy!

Toinen tiistain päätehtävistä oli asunnon metsästys seuraavaksi kolmeksi viikoksi. Pari ensimmäistä paikkaa olivat joko täynnä tai aivan liian kalliita meille, mutta sitten löysimme juuri sopivan asunnon pikkutalosta hieman sivussa päätieltä. Meillä on ilmastoitu makkari, keittiö, kylppäri, iso eteishuone – jonka ainoa kaluste on kova puusohva – sekä ulko-oven edustalla pöytä tuoleineen. Nettiä meillä ei ole, mutta liittymissämme on riittävästi dataa käytettävänä ja teemme kuitenkin työmme enimmäkseen KoHubilta käsin. Vielä kun vuokrasimme skootterin, niin hieman syrjäinen sijaintikaan ei haittaa. Tai ei meiltä päätielle pitkä matka ole, mutta varsinkin keskipäivän paahteessa lyhytkin kävely voi olla yllättävän raskas.

Koh Lantalle asettuminen tapahtui siis nopeasti ja nyt elellään leppoisaa saarielämää seuraavat viikot. Kelpaa.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä