Tämä viikko 107: Coworking Camp Tunisia

Djerbahood, Djerba, Tunisia

Coworking Camp, Djerba, Tunisia 5.-11.11.2015

Coworkailua Djerban saarella Tunisiassa. Katutaidetta ja historiaa, tarinankerrontaa ja 3D-printtausta. Sadetta, ruokamyrkytys ja maailman huonoin opas, mutta myös auringonpaistetta ja täydellinen iltahetki rannalla.

Tämä viikko 107: Coworking Camp Tunisia

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Ensimmäiset päivät satoi. Välillä rennosti ripotellen, välillä taivaan täydeltä, muodostaen vesiputouksia katoilta ja jokia kävelypoluille. Torstaina onnistuin vielä istuskelemaan uima-altaan luona, katoksen alla, tekemässä visuaalisia muistiinpanoja. En ollut taas hetkeen tehnyt näitä ja vaikka se vähän haparointia alussa olikin, niin oli mukava palata puuhaan.

Perjantaina satoi jo enemmän ja päivä kului sisätiloissa töiden parissa. Itävallan vienninedistämisorganisaation edustaja Tunisiassa tuli viettämään päivän kanssamme ja kertoi meille Tunisian — ja Algerian — taloudellisesta tilanteesta. Algeriassa kaikki käytännössä keskittyy öljyn ympärille, kun taas Tunisian tilanne on monimuotoisempi. Tunisiassa on toimiva koulutusjärjestelmä ja korkeasti koulutettua työvoimaa, mutta korruptio ja inflaatio ovat ongelmana. Lähiaikojen levottomuudet, varsinkin niiden vaikutukset yhteen Tunisian talouden kulmakivistä eli matkailuun, ovat aiheuttaneet entistä korkeamman työttömyyden. ICT-ala on onneksi kasvussa, mutta se painii edelleen aivan eri sarjassa kuin matkailu ja pientuotanto.

Perjantai-illalla katsoimme Your own way out -dokumentin, jossa haastateltiin useita menestyneitä diginomadeja ja yrittäjiä. Ihan mielenkiintoista juttua aiheesta kiinnostuneelle!

Työntekoa Coworking Campilla

Lauantaiksi olimme varanneet pikkubussin, kuljettajan sekä oppaan kiertääksemme Djerban saaren nähtävyydet. Aloitimme Djerba Experience kompleksista, jossa ensin tutustuimme museossa entisajan esineistöön ja taiteeseen. Olin yllättynyt siitä kuinka hienoja ja mielenkiintoisia asioita museossa oli, olimmehan me melko pienellä — tosin historiallisesti merkittävällä — saarella. Museon jälkeen vuorossa oli perinnekylä, jossa pääsimme seuraamaan mm. savenvalajan työskentelyä. Näyttää helpolta ja kevyeltä, mutta ei todellakaan ole sitä!

Kompleksin viimeinen etappi oli krokotiilifarmi(??), vaikkei saarella asu luonnonvaraisesti krokotiilejä. Nämä yksilöt, tai ensimmäiset 400, oli tuotu Madagaskarilta noin viisitoista vuotta sitten. Tämä farmi — kuulemma Välimeren alueen suurin — oli onneksi enemmän turistinähtävyys ja tutkimuslaitos kuin tuotantotehdas, joten eläimillä näytti olevan suhteellisen hyvin elintilaa.

Coworking Camp on a road trip, Djerba Tunisia

Seuraavaksi ajelimme saaren keskustan suuntaan. Ensin yritimme pysähtyä maailman toiseksi vanhimmassa synagogassa, mutta se ei ollukaan lauantaisin — sapattina — yleisölle avoinna. Meidän oppaamme ei muutenkaan ollut ihan ajan tasalla tehtävissään. Ensimmäisellä pysähdyspaikalla hän hävisi koko visiitin ajaksi. Toisella pysähdyksellä eli Djerbahoodissa vaadimme häntä opastamaan meitä, opas kun oli. Hän sanoi, ettei kerro tarinoita, mutta voimme kyllä kysyä. No me kysyimme:
– Mitä nämä jutut ovat?
– Piirroksia seinillä.
– Niin ja …
– En minä tiedä, en minä ole taiteilija!

Djerbahood, Djerba, Tunisia

Siinä kohtaa oli pakko revetä nauruun. Onneksi Coworking Campin järjestäjä Matthias osasi kertoa meille hieman enemmän: Djerbahood on Erriadhin kylässä tehty katutaideprojekti, johon 150 taiteilijaa 30 maasta ovat antaneet panoksensa tekemällä oman teoksensa. Kylän talojen seinät ovatkin täyttyneet mitä erilaisemmista taideteoksista ja jokaisen kulman takaa löytyy jotain uutta. Suuria, koko seinän peittäviä kuvia, pieniä hahmoja ikkunan kulmalla. Modernia, perinteistä, kantaa ottavaa ja kaunista kaikkea sekaisin. Seikkailimme tunnin verran kylän kujilla, sillä taide yhdistettynä tietynlaiseen rappioromantiikkaan ja siniseen taivaaseen tekivät tästä oikean valokuvaajan unelmapaikan!

Street art at Djerbahood, Tunisia

Katutaiteen jälkeen pidimme lounastauon saaren isoimman kaupungin Houmt-Soukin kävelykadulla. Kebab juustonaan-leiväällä maistui hyvältä ja päivän hyväntekeväisyystyönä pelastin kissanpennun pulasta. Lounaan aikana Matthias sai hoidettua meille uuden oppaan, tällä kertaa sellaisen, joka itse asiassa tiesi jotain saaren nähtävyyksistä ja puhui melkein sujuvaa englantia. Koska englannin kieli tulee täällä vasta arabian ja ranskan — useimmiten saksankin — jälkeen, niin sen osaaminen edes turistien parissa työskentelevillä ei ole mikään oletusarvo.

Exploring Djerbahood Tunisia

Loppupäivän aikana opimmekin vähän enemmän Djerban saaresta ja Tunisiasta ylipäätään. Djerba on ollut tiiviisti asutettu jo Rooman ja Bysantin aikaan, mutta karuissa olosuhteissa ei paljoakaan ole säilynyt noilta ajoilta. 1400-luvulla (tai 1200-luvulla, lähteestä riippuen…) rakennettu Ghazi Mustapha linnoitus on sen sijaan yllättävän hyvässä kunnossa. 1500-luku oli levotonta aikaa saarella useiden tahojen kiistellessä saaren valtiudesta ja näissä yhteyksissä linnoitusta vahvistettiin ja laajennettiin useamman kerran. Vuosisadan loppupuolella Ottomaanit vakiinnuttivat asemansa ja pysyivätkin vallassa satojen vuosien ajan, aina 1800-luvun loppupuolelle asti.

Ajelimme päivän aikana lähes koko saaren ympäri. Maasto on koko saarella melkeinpä aavikkoista, villejä palmuja ja pieniä pensaita kasvaa siellä täällä. Rannikkoa reunustavat pienet kalastusveneet, jotka vielä tänäkin päivänä ovat monelle paikalliselle tärkeä ravinnonhankintakeino.

Päivän viimeinen kohde oli Guellala museo saaren eteläpuolella. Tämän museon suurin anti olivat melkein huvittavan todelliset vahahahmot erilaisista paikallisista perinteistä. Vai mitä sanotte alla olevasta säärikarvojen poistoa kuvaavasta asetelmasta, jossa hääseremoniaan valmistautuvan morsion tuska on todella luettavissa kasvoilta? Jos ikinä tänne saarelle päädytte, käykää tutustumassa!

Djerba, Tunisia

Sunnuntaina satoi taas, mutta sehän sopi oikein hyvin laiskaan päivään. Kuuntelin podcasteja sohvalla maaten, värittelin värityskirjaani, kirjoitin blogia (juttu talo-ja eläinvahtikeikoista). Illalla pelasimme koko porukalla erilaisia pelejä, vaikka minulla olikin jotenkin vetämätön olo ja lähdin ajoissa nukkumaan.

Vetämätön olo selittyi aamuyöstä, kun heräsin jonkinlaisen ruokamyrkytyksen(?) kourissa. Loppuyö kuluikin sitten kylppärin ja sängyn väliä rampaten, ja maanantaipäivä huoneesta poistumatta. Antti toi säännöllisin väliajoin luumuja, kokista ja kuplavettä (=ainoat asiat, joita sain alas), minä hytisin kuumehorteessa peiton alla. Onneksi televisiossa oli yksi englanninkielinen kanava (Euronews), Kindlessä lukemattomia kirjoja ja soittimessa podcasteja.

Tiistai-aamuna olo oli jo paljon parempi ja toimerruin takaisin toimistolle. Siellä selvisi, että kaksi muutakin meistä oli kipristellyt maanantain kipeänä. Eli ilmeisesti sairaus johtui jostain mitä me kaikki söimme, vaikkemme onnistuneetkaan päättelemään mistä. No, joskus näitäkin. Yllättävän vähän meillä on kuitenkaan ollut ruokaperäisiä ongelmia reissatessa.

Tiistain toipilaspäivän vietin viihtyisästi kirjanpidon ym. hallintotehtävien parissa. Onneksi aurinkoinen keli oli sentään palannut ja toi piristystä päivään. Ja opinhan minä myös 3D-printtauksesta! Vähän hankalalta tavalta se vielä vaikuttaa tehdä mitään — varsinkin edullisemmilla harrastelijavälineillä — mutta harrastus se kai siinä mittakaavassa onkin.

3D printtausta Coworking Campilla

Keskiviikkona olin jo täysin takaisin elävien kirjoissa ja hyvä niin, sillä vedimme Antin kanssa työpajan visuaalisesta tarinankerronnasta ja tavoitteiden asettamisesta. Hyvä työpaja, mielenkiintoisia keskusteluja, positiivista palautetta ja uusia ideoita itsellekin. Näitä lisää!

Auringonlaskun aikaan kävelin rannalle, jossa ei ollut lisäkseni muita kuin vartija hotellimme portilla. Olin jättänyt kuvausvälineetkin toimistolle. Seisoin vedenrajassa aaltojen huuhtoessa varpaitani ja katselin rantaviivaa pitkin miten aurinko laski, värjäten maiseman pastelliväreillä. Siinä hetkessä oli rauhaa ja muistin, miten mukavaa elämä onkaan.

Boat at sunset at Djerba, Tunisia

1 kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *