Aika lailla vuosi nomadielämää takana. Wau! Niin monta asiaa koettu ja eletty, että tuntui melko mahdottomalta koota koko vuotta yhteen postaukseen helposti sulatettavaan muotoon. Yritin silti.
Tosin sen verran piti joustaa, että yhden postauksen sijasta tulikin kaksi. Lähinnä säästääkseni teitä turruttavalta kuvavyöryltä ja hitailta latausajoilta jaoin alkuperäisen mammuttipostauksen kahtia. Tässä osa 1, eli aika tammikuusta kesäkuun alkupuolelle (Rooma, Kuala Lumpur, Thaimaa, Singapore, Kambodza, Vietnam, Indonesia, Turkki, Berliini, Suomi). Osa 2 kattaa loppuvuoden.(Suomi, Viro, Pariisi, Dublin, Portugali, Barcelona, Atlantin ylitys, Louisiana).
Jos luet tätä muualta kuin suoraan blogista ja kuvat eivät näy, suosittelen klikkaamaan blogiin. Ilman kuvia tämä postaus on aika lailla ajanhukkaa.
—-
Vuosi 2013 alkoi hektisellä kämpän siivoamisella ja luovutuksella. Nähtiin kavereita vielä kerran ja pakattiin laukut. Tammikuun 4. päivä uusi elämämme käynnistyi lennolla Roomaan.
Aurinko paistoi kattojen yllä ja lämmitti Suomen paukkupakkasten jälkeen.
Syötiin paljon pizzaa, imeydyttiin historiaan ja meinattiin myöhästyä ensimmäiseltä pidemmältä lennolta.
Selvittiin kuitenkin Kuala Lumpuriin, jossa lämpö ja kaakkois-Aasian kaaos iski päälle. Enimmäkseen kyllä mukavasti, ja tarpeen vaatiessa pääsi ostoskeskusten ilmastoituun rauhaan.
Tavattiin ystäviä, kokeiltiin uusia ruokaelämyksiä, oltiin hieman pihalla kaikesta.
Kierrettiin nähtävyyksiä. Toisinaan poseeraus otti voimille. – Jatkossa kuvattiinkin lähinnä maisemia.
Nähtiin söpöjä apinoita…
…ja lapsia.
Päästiin kunnolla töiden pariin,vaikka tämä majapaikkan pikku neiti välillä vaatikin huomiota.
Koh Samuilla Thaimaassa odotti uima-allas.
Ja meri. Huomatkaa bloggaajan vainoharhainen suhtautuminen polttavaan aurinkoon…
Täydenkuun bileissä piti käydä, melkein vieressä kun olivat. Tanssia lähes aamuun asti :) Ja koko vuoden edestä, sillä muuten on jäänyt bilettäminen hyvin vähiin.
Chiang Maissa viihdyttiin kuukausi. Vanhan kaupungin kadut oli täydellisiä löytöretkiin.
Ihania valmiiksi pilkottuja tuoreita hedelmiä tuli syötyä useita kertoja päivässä.
Ajeltiin skootterilla vuoristoteillä.
Matkan varrella vastaan tuli norsuja.
Ja vesiputousten vesi oli kylmää.
Monena iltana tuli ihailtua miten aurinko laski temppeleiden taakse.
Chiang Raihin matkattiin viisuminhakureissulle. Ekassa hotellissa oli mukava sänky ja kivoja tauluja.
Ja tokassa hotellissa kivat työskentelynäkymät.
Markkinoilta sai hyvää ruokaa ja näki paikallista elämää.
Niin ja sitä viisumia varten käväistiin Myanmarin puolella. Siltaa pitkin käveltiin uuteen maahan.
Passi piti jättää rajalle ja mukaan sai tällaisen “väliaikaisen passin”.
Myanmarista palattiin vielä hetkeksi Chiang Maihin. Sieltä matka jatkui jälleen Kuala Lumpuriin, kaikki halvat lennot kun tuntuivat menevän sitä kautta. Tällä kertaa asuimme paikallisten joukossa lähiössä.
Yhtenä iltana nähtiin hieno ukkosmyrsky keskustan kattobaarissa hengaillessa.
Singaporessa oli siistiä ja kallista.
Eläintarha oli upea, samoin sen yhteydessä ollut yösafari.
Singaporesta palattiin jälleen Kuala Lumpuriin, jossa treffattiin rakas ystävämme M. Ja nähtiin kuninkaan (entinen) palatsi.
Jalan Alorin ruokakojuissa oli tunnelmaa. Ja niin hyvää ruokaa, että palattiin aina uudelleen paikalle.
Angkorista Kambodzasta löytyi irvistäviä patsaita.
Ja upeita raunioita. Ja muutama kymmenentuhatta muuta turistia.
Kiivettiin temppelin katolle auringonlaskua seuraamaan.
Kelluva kylä oli surullinen turistirysä. Mutta vaikuttava.
Siem Reapista (Angkor) hurautettiin bussilla Phnom Penhiin. Hotelli oli aika hulppea. Vielä kun olisi ollut generaattoori joka päiväisten sähkökatkosten varalle.
Tuktukilla pääsi liikkumaan kätevästi, vaikkei ilma ollutkaan kovin puhdasta. Jälleen yksi syy kantaa huivia mukana.
Kuoleman kenttien joukkohautoja. Itkin.
Joka puolelle aluetta olivat kävijät jättäneet omia huomionosoituksiaan.
Tässä vaiheessa oli jo ikävä meren ääreen. Hello Otres Beach!
Aamuisin käytiin pitkillä kävelyillä rantaa pitkin.
Meidän mökin terassilta näkyi tällaista. Ei valittamista. Ja nettikin toimi!
Ho Chi Minh City aka. Saigon oli ilotulitusta kaikilla aisteille.
Katuravintola paikalliseen tyyliin.
Vietnamilainen kahvi oli vahvaa ja kahvilat viihtyisiä.
Liikenne oli aika villiä. Skootterit voittivat autot 10-1.
Indonesian Bogorissa ystävämme M johdatti meidät paikalliseen elämään.
Tulipa sitä vierailtua tulivuorellakin. Siinä niitä siintää horisontissa.
Sinne vaan leiri pystyyn yöksi…
Ja kiipeämään rinnettä ylös. Matkan varrella näkyneet isot kivenlohkareet ja kraaterit toi jännitystä.
Snorklausranta <3
Gili Trawanganilla lomailtiin. Ja kokeiltiin sukeltamista.
Pääkatu näytti tältä. Kaikki moottoriajoneuvot oli saarella kielletty.
Vesi oli ihanan lämmintä, siellä jaksoi leikkiä tuntikausia sekä minä että muutama muukin kaveri.
Suoraan rannalta pääsi snorklaamaan lähiriutalle, ja jos halusi vaihtelua niin sukeltajia kuljettaneen veneen kyydissä muualle.
Neljän kaakkois-Aasian kuukauden jälkeen oli aika palata Euroopaan päin, sillä viini, juustot ja hiostamaton keli kutsuivat. Ensimmäisenä pysäkkinä historian täyteinen Istanbul.
Vaikka aurinko paistoi, jouduin hankkimaan toisen pitkähihaisen lämmittämään viileydessä. Paikalliset kutsuivat takatalveksi.
Kusadasissa hemmoteltiin itseämme muutama päivä all inclusive hotellissa vanhempieni ja siskonpoikani hyvässä seurassa.
Efesoksen rauniokaupunki oli massiivinen, taianomainen, yllätyksellinen. Harmi, että valittiin just se päivä jolloin paikalla oli myös iso risteilyaluksellinen turisteja. Silti, wau.
Berliinistä tuli uusi ihastukseni, vaikka värisinkin kylmästä vesisateessa ja koleudessa. Suomi oli tässä vaiheessa Euroopan lämpimin paikka.
Upeasti toteutettuja museoita, kulttuuria, Elämää.
Takaisin Suomessa. Kesä <3
Teillä on kyllä aivan MIELETÖN reissu takana… Ja edessä! :) Onko mitään suunnitelmaa siitä koska palailette Suomeen, vai palaatteko lainkaan?
No kesäksi ainakin taas Suomeen päin :) Asunnon hankkimiseen ja paikoilleen asettumiseen ei olla vielä ajateltu ryhtyä, katsotaan nyt kuinka kauan tämä nykyinen elämämme on kivaa.