Tässä ensimmäisen nomadivuoteni läpikäynnin toinen osa, eli aika kesäkuusta vuoden loppuun. Ensimmäisessä osassa kävin läpi alkuvuoden eli Rooman, Kuala Lumpurin, Thaimaan, Singaporen, Kambodzan, Vietnamin, Indonesian, Turkin ja Berliinin. Nyt vuorossa ovat Suomi, Viro, Pariisi, Dublin, Portugali, Barcelona, Atlantin ylitys ja Louisiana.
Jos luet tätä muualta kuin suoraan blogista ja kuvat eivät näy, suosittelen klikkaamaan blogiin. Ilman kuvia tämä postaus on aika lailla ajanhukkaa.
—
Viime postauksessa jäätiin Suomeen paluuseen viiden ulkomaan kuukauden jälkeen.
Ensimmäisenä moikattiin vanhemmat.
Uskomattoman kirkkaita kesäpäiviä riitti pitkään.
Ja upeita auringonlaskuja. Mökkiranta <3
Helsingissä käytiin ihmettelemässä Tall Ship Racen suuria aluksia huimapäisine miehistöineen. Uskaltaisitko itse kivuta mastoon?
Tallinnassa vietettiin kokonainen kuukausi. Ehtipä vihdoinkin tutustumaan tähän hurmaavaan etelänaapuriimme paremmin.
Meidän vuokra-asunto oli aivan ihana. Ja tuo nojatuoli oli ehkä maailman paras. Just sellaisen hankin, kun mulla joskus taas on pysyvä koti.
Tallinnasta tehtiin kesäretki takaisin Suomen puolelle kaverien häihin. Illan päätti savusauna ja sumuinen järvi. Mä kelluin siellä melko pitkään vaan fiilistelemässä.
Tallinnassa ruokittiin kulttuurinnälkäämme muutamassa museossa. Ihastuin Kondrad Mäen maalauksiin. Mahtavat värit ja tunnelma.
Kadriorgin puisto tuli hyvin tutuksi, sillä kävelimme sinne lähes päivittäin.
Tallinnasta busseilimme Tarttoon, ja mä olin ihan myyty. Mukavan pieni ja sympaattinen kaupunki.
Tartosta jatkoimme viideksi päiväksi etelä-Viron maaseudulle Art of Hosting tapaamiseen, tähän tunnelmalliseen maalaistaloon.
Noihin päiviin mahtui iso tukko ideoita, oivalluksia, keskusteluja, mukavuusalueelta pois astumista ja ylipäätänsä hyvää fiilistä.
Vielä pari päivää Tallinnassa, tällä kertaa vanhan kaupungin tunnelmassa.
Kun käy kävelyllä tarpeeksi aikaisin, vanha kaupunkikin on hiljainen ja autio.
Suomeen palattiin kesän viime metreillä. Eläimiä ja taloa vahtiessa vierähti oikein viihtyisä viikko.
Ennen Euroopan turneen aloittamista ehdittiin myös muutamaksi päiväksi mökille alkavaa ruskaa ja hiljaisuutta ihailemaan.
Pariisin Montmartren kansoittivat turistien lisäksi taiteilijat.
Pitihän se pakollinen Eiffel-tornikin nähdä. Voiton veivät kyllä kävelyt Seinen varrella, varsinkin illan valojen loisteessa.
Notre Damin edessä törmättiin tanssiesitykseen. Tuolla valkoisen pömpelin takana siis, jos ihmettelit.
Dublinin vierailun kohokohtia oli ratsastusretki Wicklowin vuorilla.
Dublinissa itsessään parasta oli värikkäät rakennukset, katutaide ja lukemattomat pubit. Ja ne ylettömän ystävälliset paikalliset, vau.
Osana TBEX matkabloggaajakonferenssia pääsin osallistumaan useille retkille. Tässä tunnelmia kelttikierrokselta.
Viikon lopuksi teimme vielä autoretken Wicklowin vuorille. Aika monta vau-huudahdusta kuului suustani tämän ajomatkan aikana.
Glendaloughin luostarinrauniot ja vuoristojärvet kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa. Itse kävin paikalla kahdesti, joista jälkimmäisellä ehdittiin hieman kävelläkin. Polkuja olisi löytynyt kilometrikaupalla upeissa maisemissa.
Lissabonin illat oli pastellinsävyisiä.
Ja meidän asuinalue mäkinen.
Aivan ihana kaupunki. Historiaa, hyvää ruokaa, mukavia ihmisiä ja halpaa viiniä. Kuukausikin oli lyhyt aika.
Lissabonin lähellä sijaitsevassa Sintrassa kiivettiin vuoren huipulle linnoitusta ihmettelemään.
Ja seikkailemaan satumaailmassa. Eikös olekin tämä linna kuin suoraan sadusta?
Portoon matkattiin lähinnä portviinin takia.
Ja olihan siellä mukavaa muutenkin, tunnelmallisia vanhoja kortteleita ja kapeita katuja.
Tuolla ne joen toisella puolella siintää, ne portviinikellarit.
Pikavisiitillä Suomeen moikattiin rakkaat ja päivitettiin laukkujen sisältö. Syksy oli marraskuussa jo pitkällä.
Palju lämpiämässä. Päästiin nauttimaan lopputuloksesta kirpeässä syysillassa tähtien alla <3
Barcelonassa kämppä löytyi Ravalin kapeilta kaduilta.
Oi Gaudi.
Hei hei Barcelona, nyt mennään!
15 päivää kimallusta, hemmottelua, hyvää ruokaa ja rauhaa.
Ennen varsinaista valtameren ylitystä pysähdyttiin Caditziin kävelemään rantabulevardilla ja eksymään sokkeloisille pikkukujille.
Ja Santa Cruziin Teneriffalle ihmettelemään harmaata päivää. Paljon muuta tekemistä meillä ei siellä ollutkaan.
Auringonlasku Atlantilla
New Orleansiin saavuttua saatiin maailman pienin vuokra-auto alle ja vaaraa (=kaikkien muiden jättiautoja) uhmaten suunnattiin Louisianan moottoriteille.
Useissa luonnonpuistoissa pääsi soille kävelemään puupolkuja pitkin.
Löydettiin me muutama alligaattorikin lopulta, tosin vasta autolla ajettavan lenkin varrelta.
Upean vuoden päätti parin viikon kodinomistajasimulaatio New Orleansissa, täydellisenä lemmikkeineen kaikkineen.
Puisto talon takana loi hyvät puitteet päivittäisille lenkeille.
Joulu oli hieman erilainen, mutta oli meillä ainakin perunalaatikkoa ja rosollia. Ihan omin käsin tehtynä.
Ja tähän loppuun vielä todiste meidän villistä uuden vuoden vastaanotosta New Orleansin tunnetussa bilekaupungissa.
—
Tässä vielä linkki 2013 yhteenvetoni ensimmäiseen osaan, jos et vielä siihen tutustunut.
Lisää reissukuvia löytyy myös tästä Youtube-videostamme
Lisää 2013 kokoomajuttuja (ja kuvia) löytyy englanninkielisestä Anywhereism-blogistamme:
-> Our 2013 in Instagram
-> Our 2013 in Travel
-> Our 2013 as Digital Nomads
Upea vuosi teillä takana! Hienoissa paikoissa kävite ja upeita kuviakin otitte.
Kaikkea hyvää tälle vuodelle!
Kiitos Teea!
Oliko missään päin maailmaa ongelmia saada kohtuullisen hyvää nettiyhteyttä (yli 1 Mbit)?
Olen ollut ihmeissäni siitä, miten hyvin kohtuullisia nettiyhteyksiä on kaikkialta löytynyt. Yleensä sähköpostit ja skypepuhelut onnistuu, mutta videoiden katselu tai videopuhelut voi toisinaan tuottaa harmaita hiuksia. Gili Trawangan ja Atlantin ylitysristeily oli ainoita, missä netti oli superhidas, jos toimi ollenkaan.
Ongelmana on tosin enemmänkin ollut se, että nettiyhteys pätkii. Esimerkiksi täällä nykyisessä Meridan kämpässä meillä on mukavan nopea 5Mbit netti, mutta se on alhaalla muutamia minuutteja useamman kerran tunnissa.