Camino de Santiago päivästä päivään 7-13

Kävelimme touko-kesäkuussa kolme viikkoa Espanjassa Camino de Santiagon pyhiinvaellusreitillä, suomalaisittain Jaakon polulla. Lisäilin matkan aikana ihan joka päivä kuvia ja ajatuksia facebook-sivulleni ja nyt kokosin nuo kuvat teksteineen blogipostauksiksi. Tässä Caminomme toinen pätkä, eli 68km ylätasangon aavoissa maisemissa, Burgosista Frómistaan ja sieltä junalla Léoniin.

Ensimmäisen osion löydät täältä: Päivästä päivään 1-6

Päivä 7

20.5.2014 Burgos – Rabé

Aamu vähän venähti tänään, kun hotellihuoneessa oli niin mukavaa. Päästiin liikkeelle puol ysin aikaan, joloin Burgosin upea katedraali jo kylpi auringonpaisteessa. Auringosta huolimatta tämä oli kylmin päivä tähän mennessä, sillä jäätävä tuuli seurasi meitä koko matkan. Keksin samalla lisää muodikkaita kävelyasusteita: kun fleecetakin laittaa takaperin päälle ja jättää sen selästä auki, niin ei hikoa rinkan alta ja lämmittää muuten.

Sedällä on hieno perässä vedettävä kärry tavaroille. Pitäisiköhän hankkia tuollainen itse ensi kerralla? Ja sitten Antti voisi vetää sitä ja mä saisin kävellä vain pikkuinen päiväreppu selässä :)

Tänään oli matkan varrella turhan paljon isoja teitä, monitasoristeyksiä ja junaradan vartta. Onneksi matkan varrelle osui myös muutamia näin mukavia maisemia. Käveltiin vain 13km tänään, sillä seuraavaan paikkaan olisi ollut 8km lisää, ja oltaisiin oltu perillä turhan myöhään työnteon kannalta.

Tämän päivän päätepiste oli jälleen yksi ihana vanha pikkukylänen, Rabé. Paikallisessa baarissa on nopea wifi ja mukava myyjä, joka kai sääli meitä läppärin ääreen hautautuneita ja toi meille maistiaiset lihakeitosta.

Näkymä hostellin edestä, mukana koira-asukki. Vaikka hostelli on taas kerran kivitalossa, niin se tuntuu lämpimältä. Jee! Ja vilttejäkin on tarjolla yöksi. Kuuden hengen huone, kunnon pesutilat, yhteinen illallinen. Tämä hyvä.

Päivä 8

21.5.2014 Rabé – Hornillos

Aamu alkoi harmaana, tässä näkymä huoneemme ikkunasta kirkon aukiolle. Täällä kylässä alkaa elämä aikaisin, kirkonkello soi jo aamukuudelta. Silloin mekin herättiin, mutta oltiin taas viimeiset lähtijät puoli kasin aikaan.

Heti hostellista lähtiessä alkoi tihkusade. Vaihdoin ensimmäistä kertaa sandaalit vaelluskenkiin ja laitoin takin päälle.

Tässä tämän päivän viimeinen kuva. Sen jälkeen tihku muuttui kunnon sateeksi, eikä kameraa voinut enää kaivaa esiin. Me pysähdyttiin jo heti ekaan kylään 8km päähän. Läpimärkinä ja viluissamme näytettiin varmaankin niin säälittävältä, että alberquen pitäjä päästi meidät sisään kaksi tuntia ennen aukeamisaikaa.
Ei ollut ihan vedenpitävä tuo mun vedenpitävänä myyty Haltin takki. Antin samanlainen (miesten malli tosin) piti jonkin verran paremmin. Mä olin alusvaatteita myöten uitettu. Kengätkin täynnä vettä, loiskui mukavasti kävellessä. Vaikka kengät muuten olisivat vedenpitävät, niin jalkaa ja sukkia pitkin vesi valui kuitenkin sisälle. Ei siis ihan kunnossa tämä meidän varustelu.
Lämpimän suihkun jälkeen jo helpotti ja nyt iltapäivällä aurinkokin jo pilkistelee pilvien raoista. Jospa huomenna pääsisi jo hieman pidemmän matkan eteenpäin.

Päivä 9

22.5.2014 Hornillos – Hontanas

Tuota tietä pitkin me tänään kuljettiin. 11km saatiin mittariin. Vesisade jatkui tänäänkin ja lounaalle pysähdyttyämme ei enää saatu itseämme jatkamaan 8km seuraavaan kylään. Nyt oli sentään kengät kuivina muovipussiviritelmien ansiosta, mutta muuten oltiin kyllä taas ihan märkiä. Tiekin oli paikoittain sellaista mutavelliä, ettei meinannut pystyssä pysyä ja kengät keräsivät kilokaupalla (tai siltä se tuntui) lisäpainoa mudasta. Ja töitäkin piti tehdä. Onhan näitä selityksiä :P

Antti töiden parissa alberguen ravintolassa. Tilattiin pitsa puoliksi ja istutaan pöydässä tuntikaupalla. Netti toimii aika hyvin ja saatiin napattua ainoiden sähköpistokkeiden vieressä oleva pöytä.

Näkymä alberguen (majatalon) kulmalta. Sänky makuusalissa maksaa 5€ (sis. wifi, kuumat suihkut jne.). 3 ruokalajin “vaeltaja-menu” on täällä 9,5€, sisältäen myös punaviinin. Melkein joka majapaikassa on ruokaa tarjolla, hinnat vaihtelee oma valintaisesta lahjoituksesta noin 10 euroon. Kalliimmissa on yleensä useita vaihtoehtoja, halvemmissa syödään kaikki samaa ruokaa.

Päivä 10

23.5.2014 Hontanas – Itero de la Vega

Aamusta käveltiin San Antonin luostarin raunioiden ohi. Raunioihin on rakennettu tunnelmallisen oloinen hostelli, mutta koska siellä ei ole sähköä, lämmitystä eikä lämmintä vettä, niin jäi meiltä väliin… Mutta olisipa ollut autenttinen kokemus

Kukkaloistoa! Ja kuten huomaatte, tänään saatiin nauttia enimmäkseen sinisestä taivaasta. Eka puoltuntinen oli harmaata ja sateista ja fiilis oil “ei taas!”, mutta sitten selkeni ja loppupäivä menikin auringon seurassa. Jäätävä tuuli ei tosin jättänyt meitä rauhaan tänäänkään, mutta se oli ihan kestettävissä kuivalla kelillä.

Päivän eka etappi oli Castrojerizin kylä, joka oli aavemaisen hiljainen kymmenen maissa perjantai-aamuna. Kahvila löytyi kuitenkin, patonkia ja kahvia. Sekä levyllinen 70% suklaata matkaevääksi.

Tässä kuva mäen laelta. Noustessa oli vaan 12′ kulma, mutta matkaa 1050 metriä. Hitaasti mutta varmasti tallustellen huipulle kuitenkin noustiin. Olkoon tämä harjoitusta ensi viikolle, jolloin, jos suunnitelmat toteutuu, ollaan mäkisemmässä mastossa.

Aika hyvät näkymät tuolta mäen laelta oli. Ja pakkohan niitä oli pysähtyä hetkeksi ihailemaan (lue: kiipeämisen jälkeen oli pakko levätä).

Vaeltajien kokoamia kivikasoja.

Tällaisissä avoimissa maisemissa me tänään taivallettiin suurin osa päivästä. Jossain tuolla tien varrella oli vanhempi setä pistänyt kojun pystyyn, sieltä sai lahjoitusta vastaan kahvia. banaaneja tms. Ihana. Muuten olisikin ollut lähimain 12km ilman mitään.

Siinä se menee, päästä varpaisiin sadevarusteissa. Vaelluslenkkarit on jalassa kolmatta päivää, ja tänään sain ekan rakon. Tunnen itseni ihan oikeaksi caminon vaeltajaksi :)

Tie jatkuu, jatkuu vaan. Tänään käveltiin 22 kilsaa Itero de lla Vegaan asti. Tai tarkennetuna, lähteestä riippuen 20-23 kilsaa. Vaikuttaa sitä, että kaikissa paikoissa on aina hieman eri luvut välimatkoista…

Päivä 11

24.5.2014 Itero de la Vega – Frómista

Ruuhkaa tiellä. Välillä Camino kulkee omia polkujaan, mutta usein tallataan pienen tien laitaa

Ihania unikkoja joka puolella! En ole vieläkään kyllästynyt kuvaamaan niitä.

Aamupäivän taukopaikka, En El Camino albergue. Oli niin mukavan oloinen paikka, varsinkin tuo aurinkoinen terassi, että melkein jäätiin jo siihen. Ens kerralla(!?) pitää ajoittaa niin, että osutaan tähän yöksi.

On ihan uskomatonta, miten paljon historiaa pikkukylistäkin löytyy. Ollaan vähän eri aikajanalla kuin Suomessa matkustellessa. Tässä esimerkiksi 1400-luvulla pystytetty pylväs, taustalla 1500-luvulla rakennetun kirkon kulma. Ja haikara pesineen

Kanavan viertä kävellessäni mietin voisiko tuota pitkin meloa. Mustahan tulee ihan ulkoilmaihminen vanhetessani?

Tie vei tänään 14 kilometriä Frómistaan asti. Pikkuteitä, hiekkapolkuja ja viimeiset kilometrit kanavan vartta. Mukavan tasaista ja helppoa maastoa.

Kanavan sulku. Tästä siltaa pitkin yli ja oltiinkin jo päivän päätepisteessä. Alberque aukesi juuri sopivasti ovelle saapuessamme. Päästiin heti kuumaan suihkuun, saatiin kävelyvaatteet käsipyykättyä ja jalat hoidettua. Tänään testasin varpaseeni lukemaani hoito-ohjetta, eli langan vetämistä rakon läpi neulan avulla. Saa nähdä auttaako.

Tänään paistoi aurinko! Ja tuulikin oli tyyntynyt, joten vaikka aamu oli kylmin tähän mennessä niin jo hetken kävelyn jälkeen sai ottaa takin pois. Iltapäivällä alberguen suojaisalla sisäpihalla tuli ihan kuuma auringossa istuskellessa ja kirsikoita popsiessa.

Päivä 12

25.5.2014 Frómista – Léon

Tänään edettiin kymmeniä kilometrejä! Junalla tosin. Halutaan vielä kävellä joitakin päiviä Caminon länsiosissa vuoristoisemmissa maisemissa, joten tänään skipattiin junan kyydissä eteenpäin. Ei oltu ainoita, kuten kuvasta näkyy.

Väsynyt Leonissa. Vähän tolta meistäkin on tänään tuntunut. Sitä ei jotenkin siinä kävelyn päivärytmissä ees tajunnut, miten väsynyt sitä on. Vasta kun pääsi hengähtämään hetkeksi, niin olikin loppupäivän pois pelistä. Ihan tarpeen kyllä tämä lepotauko.

Meidän hotellihuone on kuudennessa kerroksessa ja ikkunasta on mukavat näkymät kaupungin katojen yli. Ihan hyvä, sillä aika kuluu enimmäkseen täällä. Huominen olisi tarkoitus pyhittää työnteolle ja tiistai-aamuna jatketaan sitten matkaa.

Kaupunkielämää Leonissa auringonlaskun väreissä. Täälläkin laskee aurinko tosi myöhään, tämä kuva on otettu joskus ysin jälkeen. Tosin johtuu kai enimmäkseen siitä, että Espanja on maantieteellisesti ajatellen “väärällä” aikavyöhykkeellä, eli keskisen Euroopan ajassa.

Oma huone, oma kylppäri! Elämä on :) Ja meidän kylppärissä on jopa hierova suihku, joka kyllä näyttää enemmänkin avaruusraketin osaselta. Ei vielä keksitty miten se toimii, vaikka kuinka insinöörejä ollaankin…

Päivä 13

26.5.2014 Léon

Tämä päivä kului kokonaan Leónissa, töitä tehden. Ensin aamulla kahvilassa, sitten päivä hotellin aulassa (kerroksissa netti pätkii) ja illalla vielä omassa huoneessa.

Leónin katedraali on massiivinen, mutta kaunis. Vaeltajapassini leimannut työntekijä tiputti leimasimensa vahingossa lattialle ja selitti sitten olevansa todella väsynyt, sillä tänään paikalla on käynyt hyvin, hyvin monta vaeltajaa.

Vanha kaupunki oli täälläkin upea, hienosti remontoituja pääkatuja kahviloineen ja viehättävän rähjäisiä sivukujia graffiteineen.

Katedraalin jälkeen suuntasimme etsimään iltapalaa. Ajatuksena oli läytää jotain muuta kuin perusespanjalaista safkaa, sillä vain sitä on tarjolla pienemmissä kylissä. Ei tosin löytynyt täältäkään muuta, vaikka kuinka kierrettiin katuja. Tai löydettiin me lopulta pitseria.

—
Viimeinen osio päiväkirjastani täällä: Camino de Santiago päivästä päivään 14-22