Kesäkuun alussa oli vihdoin vuorossa jo kuukausia fiilistelemäni paluu Camino de Santiagon poluille Espanjaan. 11 päivässä ehdimme matkakumppanini eli äitini kanssa kävellä reilut 150 kilometriä, kärsiä kipeistä lihaksista ja nauttia upeista maisemista. Matkan varrella kiertelimme sympaattisia pikkukyliä ja vaikuttavia kaupunkeja, söimme lukemattomia pintxoksia sekä istuskelimme monella terassilla kylmä olut kädessä.

Tämä on viikottainen päiväkirjani, jossa kerron elämästäni läppärikulkurina. Näiden postausten kannalta viikko on torstaista keskiviikkoon ja numerointi juoksee eteenpäin ensimmäisestä postauksesta 31.10.2013 alkaen. Kuvituksena käytän lähinnä viikon varrella kertyneitä Instagram-otoksiamme sekä Snapchat-kuviani (tunnukseni on kotonakaikkial).

Kävelin osia Camino de Santiagon, tai tarkemmin Camino Francesin, vaellusreitistä jo pari vuotta sitten mieheni kanssa. Siitä lähtien olen miettinyt sopivaa paluuhetkeä ja viime vuoden loppupuolella keksin kysyä juuri vuorotteluvapaalle jäänyttä äitiäni matkaseuraksi. Hän ei paljoa suostuttelua vaatinut, ja heti kun Norwegian kauppasi halpoja Madridin lentoja, niin nappasin sellaiset meille kesäkuulle.

Tarkempia suunnitelmia teimme vasta muutamaa viikkoa ennen lähtöä. Aiemmalla reissulla mieheni kanssa meillä oli aikaa kolme viikkoa ja päädyimmekin kävelemään kolmella erilaisella osuudella, hypäten välillä bussikyydillä eteenpäin. Tällä kertaa meillä oli vain 11 varsinaista kävelypäivää, joten päätimme keskittyä yhteen osioon. Mutta mihin? Itse halusin nähdä uusia kulmia ja toisaalta viimeksi kävelemättä jäänyt Caminon loppupää hirvitti ruuhkaisuutensa takia.

Päädyimme lopulta aivan Caminon alkuvaiheille ja valitsimme lähtöpisteekseemme Roncesvallesin aivan Ranskan rajalla. Sinne pääsee helposti julkisilla Pamplonan kautta ja reitille mahtuisi sekä vuoristoa että viinialueita. Monet aloittavat kävelyn yhtä päivämatkaa aiempaa Ranskan puolelta, mutta silloin ensimmäisenä on vastassa tuntien mittainen ylämäki. Me halusimme välttää tämän ja aloittaa vasta vuoren päältä. Perillä selvisi, ettemme olleet ainoita tämän päätöksemme kanssa.

Ennen lähtöä fiksu ihminen olisi varmaan treenannut kävelyä, mutta me keskityimme varusteiden miettimiseen. Viime kerralla rinkkani painoi kymmenisen kiloa, koska kannoin mukanani läppäriä ja muita työtarpeita. Tällä kertaa tähtäsin huomattavasti kevyempään rinkkaan välttääkseni niska- ja hartiakivut. Nyt rinkka painoi seitsemän kiloa, ja sekin oli melkein liikaa. Onneksi äitini lähetti oman, epäergonomisen rinkkansa joka päivä kuljetuspalvelulla (5-7€ per etappi) seuraavaan majapaikkaan ja minä sain hivutettua osan omista kantamuksistani sinne. 

Viisikiloista rinkkaa ei enää melkein huomannutkaan, eivätkä paikat kipeytyneet kantamisesta. En tosin tiedä mitä olisin vielä voinut jättää rinkastani tehdäkseni sen alunperinkin kevyemmäksi. Nyt oikeastaan ainoat käyttämättä jääneet kamat olivat sadevarusteita, eikä niitä oikein olisi voinut jättää pois. Harvemmin Caminolla on niin hyvä tuuri kuin meillä, että selviää kastumatta 11 päivää putkeen.

Meillä oli mennen tullen yksi yö Madridissa. Mennessä olimme perillä alkuillasta, jolloin meille jäi majapaikkaan asettumisen jälkeen hyvin aikaa vielä kierrellä keskustassa ja nauttia tapaksista. Ja espanjankieltäkin pääsin treenaamaan heti, sillä paikan herttainen omistajamummo ei puhunut sanaakaan englantia. 

Espanjan perussanaston hallitseminen helpotti matkaa huomattavasti, sillä monessa paikassa henkilökunta ei puhunut kuin aivan muutaman sanan englantia, jos sitäkään. Suurin saavutukseni oli eräänä päivänä soittaa edelliseen majapaikkaan ja espanjaksi selittää, että olin unohtanut e-kirjanlukijani sinne ja selvittää miten saisin sen takaisin. Aika jankkaamistahan se oli, pienellä sanavarastolla, mutta kylläpä vain laitteeni seuraavaan majapaikkaan saapui.

Ensimmäinen Caminon majapaikkamme oli Roncesvallesin vanha albergue. Sen uudessa majoitusrakennuksessa pääsimme heti Caminon tunnelmaan jakaessamme väliseinin erotellun ison salin kymmenien muiden kerrossängyissä tuhisevien kanssa. Nämä alberguet ovat vaeltajille tarkoitettuja majataloja, joita löytyy reitin varrelta ikivanhoja ja upouusia, satoja henkilöitä majoittavista pieniin muutaman sängyn paikkoihin. Majoitus tapahtuu jaetuissa huoneissa, yleensä kerrossängyissä. Jossain albergueissa on tarjolla myös yksityisiä huoneita lisämaksusta. Me maksoimme parina yönä tuon lisämaksun, muutamana yönä panostimme hotellihuoneeseen ja muina nukuimme noissa jaetuissa huoneissa.

Kävelimme kahtena ensimmäisenä päivänä molempina yli 20 kilometriä, ylös alas vuoristossa. Melkoista shokkihoitoa keholle, enkä vieläkään tiedä, miten onnistuin raahautumaan perille toisen päivän majapaikkaan Pamplonaan. Joka paikkaa särki, toinen jalka oli rakoilla ja hetkenkin istumisen jälkeen ylösnousu tuntui lähes mahdottomalta tehtävältä. Emme kyllä olleet ainoita, kanssavaeltajat kahvilassa tunnisti viimeistään heidän lähtiessään. Hiljainen voihke ja hyvin hidas liikehdintä olivat selkeitä merkkejä.

Me jäimme Pamplonaan yhdeksi ylimääräiseksi yöksi. Varasimme hotellihuoneen ja lepäsimme, tutkiskelimme kaupunkia ja söimme lukemattomia pintxoksia (pieniä leivän päälle rakennettuja makupaloja). Levon jälkeen matka sujui jo paljon paremmin ja muutaman päivän kuluttua yli 20 kilometrin matka kului ihan huomaamatta. Eli ehkä se shokkihoito oli kuitenkin ihan hyvä aloitus vaellukselle!

Kävelimme lopulta 10-24 kilometrin matkoja, enimmäkseen varmaan 15 kilometriä päivässä. Päivämatkojamme ohjaili se, että meidän piti tietää kohteemme etukäteen, koska lähetimme rinkan sinne autokyydillä. Mietimme siis aina pari päivää eteenpäin, miten saisimme järkeviä päivämatkoja. Pisimmät välit majoituskylien välillä olivat reilusti yli kymmenen kilometriä, joten näissä kohdissa sai laskeskella hieman tarkemmin sopivia etappeja. Väleiltäkin saattoi usein löytyä majoitusta, mutta ne olivat hinnakkaampia kuin alberguet,  eivätkä ne usein olleet kuljetusfirmojen listoilla.

Päiviin muodostui rutiini hyvin nopeasti. Aamulla heräsimme kuuden aikoihin ja silti olimme yleensä viimeisten joukossa lähtiessämme tien päälle seitsemän jälkeen. Jos majapaikasta ei saanut aamupalaa, etsimme lähistöltä kahvilan. Aamupala oli melkein joka paikassa sama: paahtoleipää ja marmeladia, appelsiinimehu ja kahvi. Ei kovin ravitsevaa kävelyevästä, mutta sillä pärjättiin. Muutaman tunnin kävelyn jälkeen pysähdyimme yleensä kahville ja toisinaan myös syömää pientä välipalaa. Pidempinä kävelypäivinä söimme kevyttä lounasta matkan varrella, lyhyempinä vasta perille päästyämme. 

Perillä majapaikassa vuorossa oli ensimmäisenä suihku ja kävelyvaatteiden pesu, jotta ne ehtivät kuivua seuraavaan aamuun mennessä. Toisinaan saatoimme kyllä ottaa ihan ensimmäisenä pienen kylmän oluen. Suihkun jälkeen olo oli mukavan rento ja pienet torkutkin tulivat toisinaan tarpeeseen. Tai sitten me vain istahdimme kahvilan pöytään viinilasin ääreen lueskelemaan ja juttelemaan, ja jos ei paikkoja aivan liikaa kolottanut, niin kävelimme hieman kylän kaduilla. Illalliseksi söimme yleensä vaeltaja-menun, jota oli tarjolla melkein kaikissa majapaikoissa ja lähistön kuppiloissa. 8-11 eurolla sai kolme ruokalajia, leipää, viiniä ja vettä, eikä varmasti jäänyt enää nälkä.

Ensimmäiset päivät kävelimme vuoristossa, upeiden näköalojen avautuessa ympärillämme. Toisinaan reitti vei metsän siimekseen, toisinaan historia huokuvien pikkukylien läpi. Muutaman päivän jälkeen ympärillä näkyi yhä enemmän peltoja, alavia maita ja myöhemmin viinitarhoja ja oliivipuita silmän kantamattomiin. Joka päivä vastassa oli jotain uutta ja uskomattoman kaunista. Luulen, että “vau” oli näiden päivien aikana eniten käyttämäni sana.

Olin myös etukäteen ajatellut ehtiväni miettimään vaikka mitä asioita kävellessäni, mutta tämä 11 päivää oli liian lyhyt aika siihen. Vasta viimeisinä päivinä kehoni alkoi olemaan siinä kunnossa, että ehdin keskittymään johonkin muuhunkin kuin maisemiin tai omaan kivualiaaseen olotilaani. 

Joku kokenut Caminon kävelijä totesikin, että Caminolla on kolme vaihetta. Ensimmäinen on fyysinen vaihe, jossa kiivetään mäkiä ylös alas ja keho vasta totuttelee kävelyyn. Toisessa vaiheessa, mesetan loppumattomilla tasangoilla on aikaa ajatella. Keho ei enää vaivaa ja tasainen maisema antaa tilaa ajatuksille. Ja viimeisessä vaiheessa tasanko muuttuu vehreydeksi ja kumpoilevaksi maastoksi, johdattaen ajatukset hengellisiin asioihin, maailman ja elämän arvostamiseen ja joillakin jonkinlaiseen henkilökohtaiseen valaistumiseen. Itse olen siis päässyt vasta tuohon ensimmäiseen vaiheeseen, joten vielä pitää palata polulle ;) 

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Kemer Turkissa – – Joshua Treen kansallispuisto Kaliforniassa – – Point Lobos Kaliforniassa

Aluksi luontomatkailuni koostui lähinnä autolla liikkumisesta ja valokuvapysähdyksistä, lyhyistä sunnuntaikävelyistä merkityillä luontopoluilla. Nälkä kuitenkin kasvoi syödessä ja häämatkallamme 5 vuotta sitten tein ensimmäisen vaellukseni, kolme päivää Uuden-Seelannin vuorilla Routeburn-reitillä. Tuon kokemuksen jälkeen pidemmät luontokävelyt ovat ujuttautuneet reissusuunnitelmiimme. Koen kuitenkin edelleen olevani aika aloittelija näissä asioissa, sekä melko mukavuudenhaluinen. Viikon tarvikkeiden mukana kantaminen ja erämaahan suuntaaminen tuntuu vielä liian isolta haasteelta.

Kansallispuistossa Skotlannissa – – Matka-kanjonilla Makedoniassa – – Itävallan Alpeilla

Sen sijaan löysin täydellisen aloittelevan vaeltajan reitin Pohjois-Espanjan Camino de Santigosta – tarkemmin ottaen sen suosituimmasta eli Camino Francés versiosta (Camino Francés wikipediassa). Tuo suomalaisittain Jaakontienäkin tunnettu yli tuhat vuotta käytössä ollut pyhiinvaellusreitti tarjoaa nykyään helpon johdatuksen pitempiin vaelluksiin, sillä se on hyvin hoidettu ja oheispalvelut ovat kunnossa.

Majapaikkoja ja ravintoloita löytyy muutaman kilometrin välein, repunkin saisi maksusta kulkemaan seuraavaan majoitukseen. Toisaalta, koska mukana ei tarvitse kantaa telttaa, ruokaa yms. niin reppukaan ei paljoa paina. Päivittäiset kävelymatkat voi mitoittaa oman kunnon mukaan ja jos ei kävele koko – noin 770 km mittaista – reittiä, niin vuorten ylityksetkin voi halutessaan välttää.

Reitti itsessään on hyvin merkitty ja kulkee helppokulkuisilla poluilla ja teillä, umpimetsässä ei tarvitse rämpiä. Tämä tarkoittaa samalla myös sitä, että kovin kauas ihmisten ilmoilta ei pääse vaan reitti kulkee sympaattisten pikkukylien ja isojenkin kaupunkien läpi. Upea luonto on kuitenkin pääosassa, vaikkei erämaassa ollakaan.

Me vaelsimme reittiä kolmisen viikkoa keväällä 2014 (juttuja blogissa). Tässä ajassa me ehdimme – välillä julkisilla eteenpäin siirtyen – kävelemään sekä kumpuilevilla viinialueilla, taivaanrantaan asti levittäytyvällä tasangolla että kanervapeitteisillä vuoristopoluilla.

Tuolloin pari vuotta sitten mielen perukoille jäi kytemään ajatus reitille palaamisesta, sillä monta osiota jäi vielä kokematta. Nyt kaikki palaset loksahtelivat kohdalleen ja pääsen jatkamaan matkaa kesäkuussa – tosin vain kymmeneksi päiväksi, joten pitää suunnitella vielä kolmaskin reissu… Lentoliput odottavat jo sähköpostissa ja enää pitäisi päättää mitä osaa polusta tällä kertaa tarvotaan. Niin ja kävelyseuraksi ei lähdekään mieheni Antti, vaan saan mukaani vuorotteluvapaalla olevan äitini. Naisvaltaisia seikkailuja siis luvassa!

Oletko sinä kävellyt Caminolla? Mikä oli sinun suosikkiosiosi? Tai jos Camino on suunnitelmissasi, niin mitä tietoa siitä haluaisit?

Kaikki kuvat Instagram-tililtämme https://www.instagram.com/Anywhereism.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on kuukausittainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkailuun liittyviä postauksia. Nykyään tapahtuman taustalla ovat Murumou, Rimma + Laura ja Travelloverblogi. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kussakin kuussa kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Torstai oli viimeinen risteilypäivämme ja keskityimme työnteon ohella lähinnä herkutteluun. Vielä viimeinen salaattibuffa, viimeiset donitsipyörykät ja viimeinen pitkän kaavan illallinen mielenkiintoisessa seurassa. Täytyihän sitä ottaa kaikki irti ilmaisista (=jo aiemmin maksetuista) tarjoilusta. Illan lopuksi pakkasimme rinkkamme, asetimme ne oven taakse kuljetusta odottamaan ja hipsimme vielä yläkannen poreammeeseen tähtien alle, miettimään mihin sitä seuraavaksi risteilisi.

Barcelonaan saavuimme aikaisin perjantai-aamuna. Olin varannut meille Airbnb-huoneen ensimmäiseksi yöksi, jonka jälkeen pääsimme pariksi yöksi ystävältäni vapautuneeseen kämppään. Olin sopinut Airbnb-emäntämme kanssa, että soitan puolta tuntia ennen kuin olemme oven takana. No niinhän minä sitten yritin, mutta en saanut vastausta. Löysimme perille ja soitin ovikelloa: ei vastausta. Soitin puhelimeen: ei vastausta. Tätä jatkui tunnin verran ja olin juuri aikeissa olla yhteydessä Airbnb:hen uuden majapaikan löytämiseksi, kun puhelimeen vihdoinkin vastattiin. Oli kuulemma eiliset synttärijuhlat venyneet pitkäksi eikä emäntä ollut herännyt soittoihin. Just. Että ei se Airbnb:kään aina ole ongelmaton. Huone oli kuitenkin mukava, kivalla paikalla Poble Secin alueella ja hinta puolet vastaavasta hotellihuoneesta. Käytämme siis jatkossakin Airbnb:tä.

Illalla tapasimme ystävämme Corinnen ja saimme samalla avaimet hänen asuntoonsa. Mukava kämppä, jonka aurinkoiselta parvekkeelta oli kivat mäkymät naapuruston yli. Siellä parvekkeella tuli vietettyä aikaa kylmän valkkarin seurassa. Asunnon ainoa haittapuoli oli sen sijainti viidennessä kerroksessa. Vaikka polveni kanssa jo kävelee, on rappusten kulkeminen edelleen hidasta.

Vietimme mukavan illan Corinnen kanssa ja saimme niin paljon vinkkejä kaupunkiin, ettemme ehtineet kokeilemaan kuin pienen osan niistä. Ohjelmaamme mahtui lähinnä ruokapaikkoja sekä Plaza d’Espanyan entiseen härkätaisteluareenaan rakennetun ostoskeskuksen kattoterassi. Tuolle terassille pääsee maksullisella (turisti)hissillä ostarin ulkopuolelta tai sitten ihan ilmaiseksi käyttäen sisäpuolen liukuportaita.

Aivan Poble Secin metroaseman kulmalta lähtevää Blai-katua (Carrer de Blai) reunustavat pintxos-paikat vierivieressä. Pintxot ovat pieniä annoksia leivänpalan päällä tarjoiltuina: vuohenjuustoa, chorizoa ja chilipippuria, perunamunakasta tai vaikka savustettua kalaa. Voit noukkia annokset itse tiskiltä ja maksaa lopuksi kertyneiden puutikkujen perusteella, sillä joka annoksessa on yksi. Ystäväni Corinne suhtautuu intohimoisesti ruokaan ja olikin jo löytänyt kadun parhaat paikat: La Tasqueta de Blai ja Blai Tonight. Molemmissa paikoissa koko kadulle tuttuun tapaan pintxot euron kappale, samoin pieni olutlasillinen. Suosittelen!

Viikonloppu Barcelonan sykkeessä meni liiankin nopeasti ja taas jäi kaipuu takaisin. Maanantaina heräsimme jo aamuvarhaisella ja etsiydyimme lentokentälle menevään bussiin. – Tiesitkö muuten, että varsinaisen lentokenttäbussin (A1 ja A2) lisäksi kentälle pääsee paljon halvemmalla paikallisbussilla numero 46? – Kentällä oli vastassa pienimuotoinen kaaos, kun lähtöselvitysautomaatit toimivat vain kun halusivat ja lähtoselvitystä tekevä lasten jalkapallojoukkue(?) oli tukkinut laukkujen drop off -jonon. Aika kärsivällisesti suomalaiset kuitenkin jonottivat, mitä nyt vähän jupisevat itsekseen.

Suomessa oli vastassa meille lämpöön tottuneille turhankin raikas ilma, mutta onneksi aurinko sentään vilkahteli pilvien välistä. Kentältä pääsimme autokyydillä suoraan kaverin luokse ja matkalla tietysti pysähdyimme supermarkettiin ostamaan ne oleellisimmat eli ruisleipää ja salmiakkia. “Kotimme” on tällä hetkellä Pohjois-Helsingissä, jossa olemme viettäneet hyvin työntäytteisiä päiviä. Antti on jo jonkin aikaa tehnyt tuntitöitä kaveriensa start-up yritykselle, jossa on nyt menossa loppurutistus ennen kuin ensimmäiset asiakkaat pääsevät käyttämään palvelua. Asustelemme seuraavat viikot yrityksen toisen perustajan luona ja pojat istuvat sohvalla vierekkäin koneet sauhuten. Minä yritän huolehtia, että muistavat välillä syödä ja nukkua.

Eli seuraavat viikot Suomessa. Kesää odotellessa :)

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Jälleen tuplaviikkopostaus, tällä kertaa (teko)syynä Atlantinristeily ja hitaahko netti, joka ei pitänyt kuvatiedostojen siirtelystä.

Kaksi viikkoa sitten torstaina sanoimme hyvästit uusille Coworkation-ystävillemme ja jätimme taaksemme Tierra Bomban saaren. Saari olisi mielellään pitänyt meitä siellä vielä hetken, sillä venematkalla mantereelle moottori pysähtyi tämän tästä. Olimme alun perin ajatelleet viettää saarella vielä viimeisenkin Cartagenan yömme, mutta kun keskiviikkoisen sateen katkaisemaa sähköä ei kuulunut takaisin, päätimme varmuuden vuoksi suunnata takaisin mantereelle.

Onneksi läppärissä oli vielä sen verran virtaa, että ehdin löytämään meille majapaikan yöksi. Muutenhan sitä olisi voinut kulkea ovelta ovelle kyselemässä, mutta yhdellä jalalla hyppien se ei houkuttanut. – Ai miksikö yhdellä jalalla? Lue edellisestä Tämä viikko 77: Coworkation Kolumbia –postauksesta. – Oli muutenkin yllättävän hankalaa löytää tietoa siitä montako kerrosta kussakin hotellissa on ja onko niissä hissiä. Lopulta varasin hotellin, joka näytti kuvassa ainakin 10-kerroksiselta, ajatellen, että siellä on pakko olla hissi. Ja olihan siellä! Kaupan päälle tuli kiva näkymä huoneesta.

Lentoretki Cartagenasta Floridan Fort Lauderdaleen oli ehkä elämäni helpoin. Heti kentällä minulta kysyttiin haluanko pyörätuolin ja siinä minua sitten kuskattiin jonojen ohi. Enpä ole USA:n rajatarkistuksestakaan ennen selvinnyt vartissa. Viime vuonna samaisella Fort Lauderdalen kentällä jonotettiin melkein kaksi tuntia. En olisi ilman tuota pyörätuolia kyllä selvinnytkään, sen verran kävelyä ja jonossa seisoskelua olisi ollut tiedossa. Silti, jos olisin saanut valita, mieluummin ehjä polvi kuin nopeat rajamuodollisuudet.

Fort Lauderdalessa haettiin alle vuokra-auto ja hurautettiin saman tien muutama tunti etelään päin. Meidän alkuperäinen suunnitelma oli kävellä monta reittiä Evergladesin kansallispuistossa ja nukkua siellä yö autossa. Jalkavammaisena ei pitkistä kävelyistä tullut mitään, eikä autossa nukkuminenkaan tuntunut hyvältä idealta. Majapaikka vaihtui hotelliksi ja muuten mietin, että onko meidän edes järkeä mennä kansallispuistoon vai olisiko parempi keksiä jotain muuta. Vierailijakeskuksessa meidät onneksi vinkattiin veneretkelle sekä muutamalle lyhyelle kävelyreitille, niin pääsimme kuin pääsimmekin puistoon tutustumaan. Vielä kun ostin aamulla kaupasta sekä polvituen että kävelykepin, niin liikkuminenkin onnistui paremmin.

Mainittu veneretki kulki suola- ja murtovedessä rannikolta sisämaan järville päin. Heti alussa bongasimme harvinaisen krokotiilin, mutta paljon muita eläimiä emme sitten nähneetkään. Manaatitkaan eivät halunneet näyttäytyä meille. Alueen kasveista ja puista opimme paljon, samoin alueen vallanneesta vieraslajista: burman pythonista. Aiemmin oli mahdollista pitää näitä isoja käärmeitä lemmikkeinä ja monet niistä päätyivät Evergladesin soille. Pääsivät karkuun joko vahingossa tai sitten tarkoituksella, kun omistajat kokivat liian isoksi kasvaneen käärmeen hankalaksi. Karkulaiset viihtyivät ilmeisen hyvin Evergladesissä ja nyt niitä on alueella arvioiden mukaan yli satatuhatta sotkemassa paikallista ekosysteemiä. Yhtäkään emme tosin nähneet.

Enemmän eläimiä näkyi Anhinga-polulla aivan puiston porttien lähistöllä. Alligaattoreita, pelottomia lintuja, isoja heinäsirkkoja sekä monenvärisiä liskoja. Ja mukavan monta penkkiä ripoteltuna polun varteen, jotta pääsin levähtämään vähän väliä. Tämä on ehkä yksi Evergladesin suosituimmista poluista, eikä suotta!

Paluumatka Fort Lauderdaleen sunnuntai-aamuna sujui liikenneruuhkaa laskematta sujuvasti. Satamassa sain taas pyörätuolikyydin, vaikka tällä kertaa ei jonoja ollutkaan. En vieläkään ymmärrä miten Royal Caribbean sen tekee, mutta jotenkin he chekkaavat sisään yli 5000 matkustajaa parissa tunnissa ilman jonoja.

Ja kyllä, luit oikein, yli 5000 matkustajaa, sillä olimme astuneet sisään maailman suurimmalle risteilyalukselle Allurelle! Sillä kuluisikin sitten seuraavat 9 päivää Atlantia ylittäessä ennen pysähdystä Malagassa.

9 päivää laivalla yhteenmenoon voi kuulostaa paljolta, mutta Allurella on paljon tekemistä. Itse en tosin voinut tuon polven kanssa kokeilla esimerksiksi ziplinea tai surffisimulaattoria. Lukemattomat tanssitunnitkin jäi välistä ja katselin vaan kateellisena vierestä muiden menoa. Karuselliin onneksi pääsivät tällaiset liikuntarajoitteisetkin.

Vaikka laiva on suuri, tai ehkä juuri siksi, sieltä löytyy monta erilaista pikkupaikkaa. Esimerkiksi lounaalle voi mennä valkoisten pöytäliinojen a la carteen, monipuoliseen buffetiin, puiston kahvilaan salaatille, tai sitten voi vaan napata hodarin boardwalkilta.

Illallisseura oli jälleen hyvin mielenkiintoista. Useimpina iltoina menimme a la carte -ravintolaan ja valitsimme jaetun pöydän. Näin saimme aina uutta juttuseuraa. Paljon reissaavia eläkeläisiä, monen monta teksasilaista kehumassa osavaltionsa villejä kevätkukkasia sekä yksi hyvinkin humalainen täti, joka ei muistanut mitään keskusteluista. Saimme tämän viimeksi mainitun tädin kanssa vietetyn illallisen aikana vastata varmasti lähelle kymmenen kertaa kysymykseen mistä olemme kotoisin ja kuulla aina saman ihmettelyn siitä, miten pitkä matka Suomesta on…

Töitä teimme vuorotellen shamppanjabaarin pehmeillä nojatuoleilla, yökerhon aamupäiväisessä hiljaisuudessa, kahvilan pöydässä, ulkona aurinkokannen lepotuoleissa ja pianobaarin sohvilla. Iltaisin oli viihdettä Broadway-show Chicagosta jäätanssiin ja jazz-kapakan livebändistä vesishown akrobaatteihin. Aika huiseja kaikki!

Tällä kertaa meillä oli käytössä rajaton nettikin. Nopea se ei ollut missään vaiheessa ja hirmukalliskin se oli ($240 2 laitetta 12 päivää), mutta toimi oikeastaan koko ajan! Pysyimme siis yhteydessä ulkomaailmaan koko ajan ja saimme ihan ”normaalejakin” töitä tehtyä. Aiemmilla ylityksillähän me olemme keränneet ylitysajaksi töitä joita olemme voineet tehdä ilman nettiä.

Töiden parissa kuluikin paljon aikaa tällä risteilyllä, kun ei vienyt tanssitunnit ym. aktiviteetit aikaa… Muun ohessa saimme ensimmäisen Android-appsimme julkaisukuntoon (siitä lisää ensi viikolla!) ja pari muuta melko pitkälle.

Toisen viikon keskiviikkona oli vihdoin ensimmäinen satamapäivä laivan pysähtyessä Malagaan. Mekin kävimme kaupungilla kävelemässä ja juomassa kahvit, tuliaisostoksilla turistirysissä ja etsimässä Lushin liikettä (shampoo-pala loppui, tarvitsemme pikaisesti uuden!). Malagassa oli mukavasti istuinpaikkoja siellä täällä, niin sain aina välillä lepuutettua jalkaani ja selvisin näin useamman kilometrin kävelystä.

Sellainen kaksiviikkoinen takana. Seuraavaksi pari päivää Barcelonassa ennen Suomeen lentämistä. – Jos muuten kaipaat talo/eläinvahtia kesällä, niin ota yhteyttä!

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Kun kävelee päivittäin kilometritolkulla, niin rinkan painolla rupeaa olemaan merkitystä. Yritin siis karsia mahdollisimman minimiin mukaan tulevat tavarat. Koska mukana oli pakko kantaa myös työskentelyvälineitä (=läppäri latureineen), niin lopputulema oli siinä kymmenen kilon hujakoilla. Jaksoihan sen kantaa, mutta pari kiloa vähemmän olisi varmasti vaikuttanut kävelymukavuuteen…

Alla listattuna rinkkani koko sisältö, sekä muutamia ajatuksia tavaroiden tarpeellisuudesta. Muutama asia kun jäi näinkin pienellä tavaramäärällä reissatessa käyttämättä.

Oleelliset

Luottokortit ja käteistä käteisellä lähinnä mentiin, monessa paikassa ei kortti käynyt. Automaatteja ei pienissä kylissä ole, joten kannattaa kantaa tarpeeksi käteistä mukana.
Matkavakuutuskortti + kopio
Passi ja kopio
Tärkeitä puhelinnumeoita tallessa myös mailissa, samoin kuin passin ja vakuutuksen kopiot

Elektroniikka

Kännykkä Samsung Trend, edullinen malli, jossa kaikki oleellinen
13-tuumainen läppäri Samsung, painoa hieman alle 1,5kg
Kindle lukulaite ystävällinen silmille, akku kestää tosi pitkään, kevyt, ehdoton lukemiseen iltaisin
Laturit ja latausjohdot kaikille yllä oleville, samoin kuin suojat/pussukat
Muistitikku

Miehellä lisäksi matkassa kunnon kamera, itse näpsin kuvat kännyllä

Vaatteet

Retkeilyhousut kävelyyn, miesten malli Columbialta, sillä jostain syystä sopivat parhaiten.
Mustat urheiluhousut kävelyn jälkeen käytettäväksi
Juoksulegginsit käytin vain pari kertaa, koska kelit aika viileät
Mustat legginsit käytin lähes joka yö lämmikkeenä, juoksulegginsit ois kyllä ajanut saman asian
Sarongi huivi, hame (narun avulla viritettynä), pyyhe
Urheilushortsit aika turhat, käytin yhtenä päivänä juoksulegginsien päällä lisälämpönä
Urheilu t-paita kävelyyn, pesin joka päivä perille päästyä
Pitkähihainen paksumpi urheilupaita käytössä aika monena päivänä kävellessä, sillä ilmat viileitä
Merinovillainen toppi käytin kävelyn jälkeen, mukava eikä tarvitse pestä usein, kunhan tuulettaa välillä
T-paita käytin lähinnä niinä parina päivänä kun merinotoppi oli pesussa, ois voinut selvitä ilmankin

3 alushousut kahdet nopeastikuivuvaa matkailijamallia, joita käytin ja pesin päivittäin, perusalkkarit mukana lähinnä kaiken varalta
Rintaliivit ja urheilurintaliivit urheiluliivit pesin päivittäin kävelyn jälkeen
Bikinit ei tarvittu, mutta eihän sitä koskaan tiedä
2 ohutta urheilusukkaa ja yhdet päällyssukat käytin kaksia sukkia myös sandaaleissa, mukavampi niin
Lämpimät vaellussukat ei mahtunut kenkiin, tuli vahingossa mukaan, mutta olikin kylminä öinä ihan ehdottomat
Hanskat ja pipo todella tarpeen varsinkin aamutuimaan kävellessä
Fleecetakki ilman tätä en olisi selvinnyt kylmistä illoista, ja monena yönäkin tämä oli päällä
Ohut “sateen”- ja tuulenkestävä takki ei muuten ollut tuo Haltin Drymax ihan vedenkestävä sitten kuitenkaan
Ohut kaulahuivi kurkkuni kipeytyy tosi helposti viimasta, joten käytin aina kävellessäni kaulahuivia
Leveä hiuspanta suojasi otsaa auringolta, koska hattua ei tullut mukaan
Korvaläpät pannaton malli eli napsautetaan korvalehden ympärille, ihan huippukeksintö!

Vaellussandaalit Tevan, tosi mukavat ja käytinkin aina kun vain sää salli
Vaelluslenkkarit Colombian, ihan mukavat eikä liian massiiviset, sillä reitti kulkee kuitenkin teillä ja selkeillä poluilla
Varvassandaalit kätevät suihkussa ja kävelyn jälkeen lämpiminä päivinä

Kauneus ja terveys

Shampoo kiinteä, Lush
Hoitoaine nestemäinen, sillä tarpeeksi hoitavaa kiinteää en ole vielä löytänyt
Aloe-geeliä auringonpolttamiin, tuli tarpeeseen muutamana päivänä, kun en tajunnut auringon olevan niin vahva viileinäkin päivinä
Kasvovoide aurinkosuojalla käy myös vartalolle, ehdottomasti tarpeellinen, kun viettää suuren osan päivästä ulkona
Vartalosaippua kiinteä, myös kasvojen pesuun
Hammasharja ja -tahna

Jalkarasva käytössä joka ilta ja aamu. Uskon, että auttoi pitämään jalat kunnossa.
Jalkaviila ei ehkä niin pakollinen, mutta käytin pari kertaa
Hiertymäpuikko käytössä ihan joka päivä, auttoi!
Ihoteippi estää rakkojen syntymistä, teippasin aamuisin edellisenä päivänä kipeytyneet kohdat
Rakkolaastareita käytin muutaman kerran, kun oli isompia rakkoja, enimmäkseen vaan teippasin
Lääkepussukka laastareita, särkylääkettä, yskänlääkettä, Imodiumia, jne. Särkylääkettä kului, muuta ei. Mobilat tms. ois ollut hieno lisä.
Magnesium-tabletteja pitäisi vähentää lihasten kipeytymistä ja kramppeja, en osaa sanoa toimiko
Tiikerisalva auttaa hyttystenpistoihin ja kipeisiin lihaksiin

Shaveri
Hiusharja ja hiuslenkkejä
2 silmälasit + kotelo tällainen puolisokea (-6) ei uskalla lähteä mihinkään ilman varalaseja
Deodorantti
Pikkuhousunsuojia
Pinsetit
Kynsileikkurit ja kynsiviila
Peili
Huulirasva aurinkosuojalla

Spork haarukka-lusikka-veitsi-yhdistelmä kätevä lounastauoilla luonnonhelmassa
Korvatulpat en käyttänyt kertaakaan, vaikka kuorsaajia öisin olikin

Muuta

Pieniä minigrip-pusseja pysyy tavarat järjestyksessä ja kuivina, esim. kännykän sai suojattua
Muutama vedenkestävä pakkauspussi/kuutio tavaroille
Pienehkö matkapyyhe ois voinut olla vähän isompikin, mutta onneksi mukana oli myös sarongi
Teetä
Otsalamppu lähinnä sängyssä lukemiseen illalla ja tavaroiden etsimiseen aamulla
Pieni käsilaukku sisälsi kynän, vihon, päänsärkylääkettä, laastareita, viuhkan, huulirasvan, nenäliinoja, minihuulipunan, kynsiviilan
Nenäliinoja
Kasaan menevä vesipullo
Rinkka Osprey Farpoint 40 + sadesuoja yllättävästi mukava pitkäänkin kävelyyn
Rahavyö ei ollut käytössä kävellessä, mutta ennen ja jälkeen isommissa kaupungeissa kaikkien kamojen kanssa liikkuessani
Lukko rinkkaan vanhasta tottumuksesta lukitsen rinkkani, Caminolla ilmeisesti hyvin vähän varkauksia, vaikkei lukittavia säilytystiloja yleensä olekaan
Kangaskassi eli köyhän miehen läppärilaukku :) käytössä iltapäivisin työskentelyaikaan
Imukupilla kiinnitettävä koukku ei ollut käyttöä, vaikka useammassa pakkauspostauksessa suositeltiin
Makuupussilakana oli liian viileä valinta, onneksi yleensä oli vilttejä tarjolla

—
Jos kiinnostaa tietää mitä normaalisti kannan mukanani (siis silloin kun rinkkaa ei tarvitse raahata kilometrikaupalla päivittäin), kurkistapa Rinkan sisältö -sivulle.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Aiemmat osiot:
Camino de Santiago päivästä päivään 1-6
Camino de Santiago päivästä päivään 7-13

Päivä 14

27.5.2014 (León) – Astorga – El Ganso

Aamulla napatiin juna Astorgaan, josta jatkettiin kävelyä. Astorgassa oli jälleen upea katedraali, vähän pienempi mutta samantapainen kuin Leónissa. Siellä oli myös tällainen vähän uudempi kirkko, mukavaa vaihtelua.

Tänään otettiin aika rennosti, pysähdyttiin joka kylään kahvittelemaan tai lounaalle. Ja kuviakin tuli napsittu lähes sata.

Tänään 14 km näissä maisemissa. Keltaisten kukkien rinnalle on tullut tuollaisia upean violetteja.

Tuoreita tapauksia tiellä. Moni tuntuu aloittaneen Leónista tai Astorgasta. Majapaikka löytyi silti hyvin, tosin jäätiin taas “välikaupunkiin”, El Gansoon.

Vuoret lähestyy jo, huomenna päästään kiipeämään. Huh. Kaikkeen sitä ihminen lähtee :S

Päivä 15

28.5.2014 El Ganso – Foncebadón

Tänään tihutti vettä ja aurinko paistoi, enimmäkseen molempia samaan aikaan. Jotenkin onnistuttiin kuitenkin kävelemään sadealueiden välissä eikä kastuttu kunnolla. Aika lähellä tuli ihan kunnolla vettä, horisontti oli harmaana ja polulla usein lätäköitä.

Upea sateenkaari tuli vastaan aamupäivällä. Kaaren pää näytti olevan ihan muutaman sadan metrin päässä, melkein teki mieli lähteä etsimään aarretta.

Tämä kaveri odotteli talon edessä ja asteli eteen, ilmeinen “rapsuta mua” silmissä. Pitihän sitä totella :) Meinattiin saada seuraa pidemmäksikin aikaa, mutta palasi kuitenkin kotiin.

Matalaa kanervamaista kasvustoa, paljon värejä, lumihuippuiset vuoret horisontissa. Tällaisia näkymiä tänään. Jos olis enemmän puita, niin tuulis varmaan vähemmän ;)

Tänään käveltiin 12 kilsaa, koko ajan enemmän tai vähemmän ylämäkeä. Huomenna vielä vähän lisää, ja sitten alkaakin pitkä alamäki. Yöksi jäätiin Foncebadónin vuoristokylään, hienot on maisemat!

Päivä 16

29.5.2014 Foncebadón – Riego de Ambrós

Sumua, sadetta, harmauden keskeltä pilkistäviä väriläiskiä. Tänään käveltiin siis pilvissä. Yllättävän hyvin sujui, vasta vähän ennen päätepistettä kastui alusvaatteisiin asti… Kengänsuiden päälle viritetyt muovipussit on sentään pitänyt jalat kuivina joka päivä. Ostettiin Leónista koko pakkaus pakastepusseja, niin ei tartte enää ruinata majapaikoista.

Tänään käveltiin sumussa ja sateessa 15km, vuoren päälle ja sieltä välillä jyrkkääkin rinnettä alas. Hienoja maisemia, vaikkei kovin pitkälle nähnytkään! – Majatalossa ei ole wifiä ja oma nettimme on täällä niin hidas, että laitan lisää kuvia ja ajatuksia huomenna. Tämän kanssa menee hermot.

— (Seuraavana päivänä postatut) —

Cruz de Ferro ristin juurelle jätetään kivi (=synnit), joka on kannettu kotoa asti. Tai noukittu matkan varrelta, jos huijaa kuten me. Tästä pitäisi seurata hyvää onnea loppucaminolle. – Odotin muuten jotain näyttävämpää, kuin tämä yksinkertainen risti metsikössä tien varrella. Jostain syystä ajattelin, että tuolta olisi hienot näkymät, kun se on vuoren huipulla.

Albergueja, majataloja, on tullut vastaan monenlaisia. Tämä ehkä erikoisin tähän mennessä. Pysähdyttiin teelle ja kävin samalla vessassa, joka olikin reikä majan lattiassa tien toisella puolella. Kätevää vesisateessa… Onneksi ei oltu täällä yötä, taidan olla liian prinsessa tällaiseen. Vaikka ei kai se kovin paljon eroa mökillä olosta syksyllä. Kylmää ja sateista sielläkin on, ja huussi ulkopuolella.

Kiemurteleva polku kanervien(?) joukossa, värit sykähdytti sateessakin.

Päivä 17

30.5.2014 Riego de Ambrós – Ponferrada

Aamumaisema :) Ihana ystävämme aurinko palasi seuraamme, eikä sadepilviä näkynyt.

Alhaalla laaksossa näkyy päivän ekan etapin päätepiste ja aamiaspaikkamme Molinaseca. Aivan ihanan oloinen kylä, sinne voisi joskus palata vaikka ihan muutamaksi päiväksi lomailemaan.

Tämän päivän matka oli 12 kilometriä, ensin vuoren rinnettä alas pieniä polkuja ja sen jälkeen asutuksen läpi Ponferradan kaupunkiin.

Tänään yövytään Ponferradassa, isomman puoleisessa kaupungissa. Aivan keskustassa on temppeliherrain 1100-luvulla rakennuttama jyhkeä linna.

Kaksi päivää alamäkiä ja mun jalat on niin kipeinä, etten tiedä miten selviydyin viimeisistä kilometreistä. Muutama rakko, kipeät lihakset, kramppaava pohje, mitä näitä nyt on. Taitaa jäädä Ponferradan linna tutkimatta, pakko vaan lepuuttaa jalkoja, jotta huomenna pääsee taas liikkeelle.

Päivä 18

31.5.2014 Ponferrada – Cacabelos

Ihanan aurinkoinen päivä tänään! Ensin kuljettiin kylästä kylään ja sitten viinipeltojen halki. Yhteensä 17 kilometriä!

Usemman pysähdyksen taktiikalla jalatkin on vielä kunnossa. Ensin kahvitauko, sitten marketista evästä ja niiden syöminen puistonpenkillä, ja lopulta vielä pysähdys viinikellarilla.

Matkan varrelle osui tänään myös tämä kylä, joka näytti erilaiselta kuin muut. Tuli ihan mieleen Guatemala… Se on varmaan tuo tulivuoren näköinen huippu tuolla takana ja nuo lukemattomat sähköjohdot tien yllä?

Tämän kertainen albergue on aika jännä. Vanhaa kirkonpihaa kiertää parakki, jossa on kahden hengen koppeja. 5€ pää saatiin siis kunnon sängyt ja oma huone! Kylppärit on tosin pihan perällä ja seinät ei ylety ihan ylos asti, mutta silti. Vielä kun aurinko paistelee mukavasti ja meidän nettikortilla saa 3G nopeuden, niin mukavahan tässä on töitä tehdä.

Päivä 19

1.6.2014 Cacabelos – Villafranca del Bierzo

Aamun sumuiset vuoret. Ihan alkumatkasta seurattiin tien vartta, mutta onneksi jo muutaman kilsan jälkeen siirryttiin viinitarhoja halkovalle pikkutielle. Sitä jatkuikin perille asti, ylös alas mutkitellen.

Tänään taas viinipeltoja. Ja miten noita voimalinjoja onkin joka paikassa?? Hankala ottaa kuvia, kun aina tunkevat mukaan.

Kaikki kylät ei ole ihan niin hyvässä kunnossa. Suurin osa on kyllä sen näköisiä, että ne on juuri remontoitu. Mietin, että miltä ne kylät näyttää, jotka ei ole caminon varrella. Niihin kun ei tulvi turistien rahaa…

Tänään käveltiin olemattoman lyhyt 8km ihanassa auringonpaisteessa. Pidemmällekin olisi voinut jaksaa, mutta meillä oli jo majoitus varattuna, kun ihmisiä tuntuu olevan päivä päivältä enemmän. Ja hyvä, että oli varaus, sillä majapaikka täyttyi heti avaamisen jälkeen. Isossa kunnallisessa alberguessa on kyllä vielä ilmeisesti tilaa.

Tämä yö ollaan Villafrancassa. Ja näillä näkymin vielä seuraavakin, sillä meillä on alkuviikosta työpalavereja joita varten tarvitaan kunnon netti. Vuorilta sitä on ilmeisesti vaikea löytää, joten otetaankin Madridin bussi keskiviikkona jo Ambasmestasista. Sinne on 15 km, eli ei oo kiire

Päivä 20

2.6.2014 Villafranca del Bierzo

Täksi päiväksi jäätiin paikallemme Villafrancaan. Aamulla siirryttiin alberguesta hostelliin. Vaikka alberguen nuori omistajapariskunta oli kyllä aivan ihana. Nainen juoksi aamulla meidän perään, että me ollaan menossa väärään suuntaan, polku menee tuolla… Alberguet vaan sulkee aamupäiväksi ja monilla on sääntö, ettei saa olla kuin yhden yön. Hostellissa meillä on oma pikku huone omalla vessalla, ikkunasta näin mukavat näkymät. 25e! Tähänkin olisi voinut jäädä pidemmäksi aikaa…

Alkuillasta käveltiin tuonne kirkon kulmille illallistamaan. Mitenköhän me selvitään ilman päivän menun yhteyteen kuuluvaa jokailtaista viinipulloa, kun palataan Suomeen parin päivän päästä? :)

Päivä 21

3.6.2014 Villafranca del Bierzo – Trabadelo

Villafrancasta Trabadeloon. 10km tien vartta… Onneksi liikennettä oli vähän ja välissä oli suurimman osan ajasta tuollainen betoniaita. Vasemmalla oli hienoja maisemia, vuoristojoki virtasi välillä koskena kuohuten. Ja ympärillä kohosi vihreitä huippuja, eli oikeastaan ihan mukavat maisemat.

Väki vaan lisääntyy. Tänään marssittiin välillä hienosti jonossa.

Puita! Aika avarissa maisemissa ollaan enimmäkseen tallusteltu, joten mukava päästä edes muutamaksi sadaksi metriksi metsän siimekseen.

Tien päässä häämöttää päivän albergue. Oikein mukavan oloinen, paljon tilaa ulkona nauttia auringonpaisteesta :) Toisaalta taas netin kanssa on ongelmia, paksujen kiviseinien läpi ei meinaa signaalit kuulua. Pihalla kuuluu hyvin :) Ulos mekin siis suunnattiin skype-palaveria varten, mutta juuri oikeaan aikaan naapuri päätti ruveta leikkaamaan ruohikkoa laitteella, joka melkein voisi kilpailla suihkukoneen kanssa äänenvoimakkuudessa. Diginomadiongelmia ;)

Päivä 22

4.6.2014 Trabadelo – Ambasmestas (- Madrid)

Kaveri sanoo heihei, viimeistä päivää kävelyllä viedään. Matkaa oli vain 5km, tosin lopulta reilu kilsa lisää. Ambasmestasin bussipysäkki ei näköjään olekaan Ambasmestasissa, vaan sitä edellisessä kylässä. Aika vauhdilla tultiin takaisinpäin ja just ehdittiin bussiin. Onneksi, sillä busseja Madridiin menee vain yksi päivässä ja meillä oli jo liputkin ostettuna. Ei sinänsä ihme, että missattiin tuo paikka ohi kävellessä, sillä siinä ei ole varsinaista pysäkkiä, pitää vaan tietää, että bussin voi pysäyttää siinä kohdassa…

Polku kulki tänäänkin tien laitaa ja asfaltilla. Ympärillä näkyi kuitenkin upean vihreitä rinteitä. Ja puolimatkasta löytyi mies ja koira pakusta, tarjoamassa tuoretta kahvia lahjoitusta vastaan. Ihan hyvä päivä, vaikka vettä vähän tihuuttikin.

Ohi on! 240km takana, edessä Madridin hostellin pehmeä sänky ja hierova suihku. Edes kadulta kuuluvan juhlinnan ääret ei haittaa, kun uni kutsuu. Onhan sitä jo tottunut kaikenlaisiin kuorsaajiinkiin. Täällä huominen ja perjantaina Suomessa!

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Ensimmäisen osion löydät täältä: Päivästä päivään 1-6

Päivä 7

20.5.2014 Burgos – Rabé

Aamu vähän venähti tänään, kun hotellihuoneessa oli niin mukavaa. Päästiin liikkeelle puol ysin aikaan, joloin Burgosin upea katedraali jo kylpi auringonpaisteessa. Auringosta huolimatta tämä oli kylmin päivä tähän mennessä, sillä jäätävä tuuli seurasi meitä koko matkan. Keksin samalla lisää muodikkaita kävelyasusteita: kun fleecetakin laittaa takaperin päälle ja jättää sen selästä auki, niin ei hikoa rinkan alta ja lämmittää muuten.

Sedällä on hieno perässä vedettävä kärry tavaroille. Pitäisiköhän hankkia tuollainen itse ensi kerralla? Ja sitten Antti voisi vetää sitä ja mä saisin kävellä vain pikkuinen päiväreppu selässä :)

Tänään oli matkan varrella turhan paljon isoja teitä, monitasoristeyksiä ja junaradan vartta. Onneksi matkan varrelle osui myös muutamia näin mukavia maisemia. Käveltiin vain 13km tänään, sillä seuraavaan paikkaan olisi ollut 8km lisää, ja oltaisiin oltu perillä turhan myöhään työnteon kannalta.

Tämän päivän päätepiste oli jälleen yksi ihana vanha pikkukylänen, Rabé. Paikallisessa baarissa on nopea wifi ja mukava myyjä, joka kai sääli meitä läppärin ääreen hautautuneita ja toi meille maistiaiset lihakeitosta.

Näkymä hostellin edestä, mukana koira-asukki. Vaikka hostelli on taas kerran kivitalossa, niin se tuntuu lämpimältä. Jee! Ja vilttejäkin on tarjolla yöksi. Kuuden hengen huone, kunnon pesutilat, yhteinen illallinen. Tämä hyvä.

Päivä 8

21.5.2014 Rabé – Hornillos

Aamu alkoi harmaana, tässä näkymä huoneemme ikkunasta kirkon aukiolle. Täällä kylässä alkaa elämä aikaisin, kirkonkello soi jo aamukuudelta. Silloin mekin herättiin, mutta oltiin taas viimeiset lähtijät puoli kasin aikaan.

Heti hostellista lähtiessä alkoi tihkusade. Vaihdoin ensimmäistä kertaa sandaalit vaelluskenkiin ja laitoin takin päälle.

Tässä tämän päivän viimeinen kuva. Sen jälkeen tihku muuttui kunnon sateeksi, eikä kameraa voinut enää kaivaa esiin. Me pysähdyttiin jo heti ekaan kylään 8km päähän. Läpimärkinä ja viluissamme näytettiin varmaankin niin säälittävältä, että alberquen pitäjä päästi meidät sisään kaksi tuntia ennen aukeamisaikaa.
Ei ollut ihan vedenpitävä tuo mun vedenpitävänä myyty Haltin takki. Antin samanlainen (miesten malli tosin) piti jonkin verran paremmin. Mä olin alusvaatteita myöten uitettu. Kengätkin täynnä vettä, loiskui mukavasti kävellessä. Vaikka kengät muuten olisivat vedenpitävät, niin jalkaa ja sukkia pitkin vesi valui kuitenkin sisälle. Ei siis ihan kunnossa tämä meidän varustelu.
Lämpimän suihkun jälkeen jo helpotti ja nyt iltapäivällä aurinkokin jo pilkistelee pilvien raoista. Jospa huomenna pääsisi jo hieman pidemmän matkan eteenpäin.

Päivä 9

22.5.2014 Hornillos – Hontanas

Tuota tietä pitkin me tänään kuljettiin. 11km saatiin mittariin. Vesisade jatkui tänäänkin ja lounaalle pysähdyttyämme ei enää saatu itseämme jatkamaan 8km seuraavaan kylään. Nyt oli sentään kengät kuivina muovipussiviritelmien ansiosta, mutta muuten oltiin kyllä taas ihan märkiä. Tiekin oli paikoittain sellaista mutavelliä, ettei meinannut pystyssä pysyä ja kengät keräsivät kilokaupalla (tai siltä se tuntui) lisäpainoa mudasta. Ja töitäkin piti tehdä. Onhan näitä selityksiä :P

Antti töiden parissa alberguen ravintolassa. Tilattiin pitsa puoliksi ja istutaan pöydässä tuntikaupalla. Netti toimii aika hyvin ja saatiin napattua ainoiden sähköpistokkeiden vieressä oleva pöytä.

Näkymä alberguen (majatalon) kulmalta. Sänky makuusalissa maksaa 5€ (sis. wifi, kuumat suihkut jne.). 3 ruokalajin “vaeltaja-menu” on täällä 9,5€, sisältäen myös punaviinin. Melkein joka majapaikassa on ruokaa tarjolla, hinnat vaihtelee oma valintaisesta lahjoituksesta noin 10 euroon. Kalliimmissa on yleensä useita vaihtoehtoja, halvemmissa syödään kaikki samaa ruokaa.

Päivä 10

23.5.2014 Hontanas – Itero de la Vega

Aamusta käveltiin San Antonin luostarin raunioiden ohi. Raunioihin on rakennettu tunnelmallisen oloinen hostelli, mutta koska siellä ei ole sähköä, lämmitystä eikä lämmintä vettä, niin jäi meiltä väliin… Mutta olisipa ollut autenttinen kokemus

Kukkaloistoa! Ja kuten huomaatte, tänään saatiin nauttia enimmäkseen sinisestä taivaasta. Eka puoltuntinen oli harmaata ja sateista ja fiilis oil “ei taas!”, mutta sitten selkeni ja loppupäivä menikin auringon seurassa. Jäätävä tuuli ei tosin jättänyt meitä rauhaan tänäänkään, mutta se oli ihan kestettävissä kuivalla kelillä.

Päivän eka etappi oli Castrojerizin kylä, joka oli aavemaisen hiljainen kymmenen maissa perjantai-aamuna. Kahvila löytyi kuitenkin, patonkia ja kahvia. Sekä levyllinen 70% suklaata matkaevääksi.

Tässä kuva mäen laelta. Noustessa oli vaan 12′ kulma, mutta matkaa 1050 metriä. Hitaasti mutta varmasti tallustellen huipulle kuitenkin noustiin. Olkoon tämä harjoitusta ensi viikolle, jolloin, jos suunnitelmat toteutuu, ollaan mäkisemmässä mastossa.

Aika hyvät näkymät tuolta mäen laelta oli. Ja pakkohan niitä oli pysähtyä hetkeksi ihailemaan (lue: kiipeämisen jälkeen oli pakko levätä).

Vaeltajien kokoamia kivikasoja.

Tällaisissä avoimissa maisemissa me tänään taivallettiin suurin osa päivästä. Jossain tuolla tien varrella oli vanhempi setä pistänyt kojun pystyyn, sieltä sai lahjoitusta vastaan kahvia. banaaneja tms. Ihana. Muuten olisikin ollut lähimain 12km ilman mitään.

Siinä se menee, päästä varpaisiin sadevarusteissa. Vaelluslenkkarit on jalassa kolmatta päivää, ja tänään sain ekan rakon. Tunnen itseni ihan oikeaksi caminon vaeltajaksi :)

Tie jatkuu, jatkuu vaan. Tänään käveltiin 22 kilsaa Itero de lla Vegaan asti. Tai tarkennetuna, lähteestä riippuen 20-23 kilsaa. Vaikuttaa sitä, että kaikissa paikoissa on aina hieman eri luvut välimatkoista…

Päivä 11

24.5.2014 Itero de la Vega – Frómista

Ruuhkaa tiellä. Välillä Camino kulkee omia polkujaan, mutta usein tallataan pienen tien laitaa

Ihania unikkoja joka puolella! En ole vieläkään kyllästynyt kuvaamaan niitä.

Aamupäivän taukopaikka, En El Camino albergue. Oli niin mukavan oloinen paikka, varsinkin tuo aurinkoinen terassi, että melkein jäätiin jo siihen. Ens kerralla(!?) pitää ajoittaa niin, että osutaan tähän yöksi.

On ihan uskomatonta, miten paljon historiaa pikkukylistäkin löytyy. Ollaan vähän eri aikajanalla kuin Suomessa matkustellessa. Tässä esimerkiksi 1400-luvulla pystytetty pylväs, taustalla 1500-luvulla rakennetun kirkon kulma. Ja haikara pesineen

Kanavan viertä kävellessäni mietin voisiko tuota pitkin meloa. Mustahan tulee ihan ulkoilmaihminen vanhetessani?

Tie vei tänään 14 kilometriä Frómistaan asti. Pikkuteitä, hiekkapolkuja ja viimeiset kilometrit kanavan vartta. Mukavan tasaista ja helppoa maastoa.

Kanavan sulku. Tästä siltaa pitkin yli ja oltiinkin jo päivän päätepisteessä. Alberque aukesi juuri sopivasti ovelle saapuessamme. Päästiin heti kuumaan suihkuun, saatiin kävelyvaatteet käsipyykättyä ja jalat hoidettua. Tänään testasin varpaseeni lukemaani hoito-ohjetta, eli langan vetämistä rakon läpi neulan avulla. Saa nähdä auttaako.

Tänään paistoi aurinko! Ja tuulikin oli tyyntynyt, joten vaikka aamu oli kylmin tähän mennessä niin jo hetken kävelyn jälkeen sai ottaa takin pois. Iltapäivällä alberguen suojaisalla sisäpihalla tuli ihan kuuma auringossa istuskellessa ja kirsikoita popsiessa.

Päivä 12

25.5.2014 Frómista – Léon

Tänään edettiin kymmeniä kilometrejä! Junalla tosin. Halutaan vielä kävellä joitakin päiviä Caminon länsiosissa vuoristoisemmissa maisemissa, joten tänään skipattiin junan kyydissä eteenpäin. Ei oltu ainoita, kuten kuvasta näkyy.

Väsynyt Leonissa. Vähän tolta meistäkin on tänään tuntunut. Sitä ei jotenkin siinä kävelyn päivärytmissä ees tajunnut, miten väsynyt sitä on. Vasta kun pääsi hengähtämään hetkeksi, niin olikin loppupäivän pois pelistä. Ihan tarpeen kyllä tämä lepotauko.

Meidän hotellihuone on kuudennessa kerroksessa ja ikkunasta on mukavat näkymät kaupungin katojen yli. Ihan hyvä, sillä aika kuluu enimmäkseen täällä. Huominen olisi tarkoitus pyhittää työnteolle ja tiistai-aamuna jatketaan sitten matkaa.

Kaupunkielämää Leonissa auringonlaskun väreissä. Täälläkin laskee aurinko tosi myöhään, tämä kuva on otettu joskus ysin jälkeen. Tosin johtuu kai enimmäkseen siitä, että Espanja on maantieteellisesti ajatellen “väärällä” aikavyöhykkeellä, eli keskisen Euroopan ajassa.

Oma huone, oma kylppäri! Elämä on :) Ja meidän kylppärissä on jopa hierova suihku, joka kyllä näyttää enemmänkin avaruusraketin osaselta. Ei vielä keksitty miten se toimii, vaikka kuinka insinöörejä ollaankin…

Päivä 13

26.5.2014 Léon

Tämä päivä kului kokonaan Leónissa, töitä tehden. Ensin aamulla kahvilassa, sitten päivä hotellin aulassa (kerroksissa netti pätkii) ja illalla vielä omassa huoneessa.

Leónin katedraali on massiivinen, mutta kaunis. Vaeltajapassini leimannut työntekijä tiputti leimasimensa vahingossa lattialle ja selitti sitten olevansa todella väsynyt, sillä tänään paikalla on käynyt hyvin, hyvin monta vaeltajaa.

Vanha kaupunki oli täälläkin upea, hienosti remontoituja pääkatuja kahviloineen ja viehättävän rähjäisiä sivukujia graffiteineen.

Katedraalin jälkeen suuntasimme etsimään iltapalaa. Ajatuksena oli läytää jotain muuta kuin perusespanjalaista safkaa, sillä vain sitä on tarjolla pienemmissä kylissä. Ei tosin löytynyt täältäkään muuta, vaikka kuinka kierrettiin katuja. Tai löydettiin me lopulta pitseria.

—
Viimeinen osio päiväkirjastani täällä: Camino de Santiago päivästä päivään 14-22

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Lisäilin matkan aikana ihan joka päivä kuvia ja ajatuksia facebook-sivulleni, vaikka nettiyhteyden kanssa välillä olikin vähän niin ja näin. Kokosin nuo kuvat teksteineen blogipostauksiksi, joista tässä nyt ensimmäiset kuusi päivää eli osio Logroñosta Tosantosiin ja sieltä bussilla Burgosiin. Yhteensä 79 kilsaa kävelyä plus reilun tunnin pyrähdys bussilla.

Päivä 1

14.5.2014 Logroño – Navarrete

Ekan päivän fiilistelyt ja kuvat ihan omassa postauksessaan Kävelylle Santiago de Compostelaan.

Päivä 2

15.5.2014 Navarrete – Nájera

Aamunsarastus espanjalaisittain. Täytyy kyllä myöntää, että aamulla klo 7:20 majapaikasta lähtiessämme olimme viimeiset.

Mökki matkan varrelta. Kelpaisi mullekin. Voisin sitten sieltä vilkutella vaeltajille ja tarjota kylmää mehua.

Viinitarhoja riitti tänäänkin. Aivan mahtavia maisemia, kymmeniä vihreän sävyjä ja kirkkaan sininen taivas päällä.

Lisää muodikkaita asusteita (valkoiset urheilusukat käytössä edelleen, eivät vaan näy kuvassa). Tällä kertaa kankaankappale pään päällä suojaamassa. Ekana päivänä paloi otsa ja yritin sitä suojella. Huomiseksi voisi vaikka ostaa hatun.

Vaeltajien jättämiä kivikasoja. Ja keltaisia nuolia, joita bongaamalla pysyy reitillä. Aika vaikea täällä olisi eksyä, sen verran paljon noita nuolia on tänne viljelty.

Vanhoja kirkkoja on joka puolella ja ollaan käyty muutamaa matkan varrella olevaa ihailemassa. Tämä kuvassa oleva oli sen verran syrjässä, että jäi väliin. Viime yön kylässä Navarretessa oli aivan mahtava barokkikirkko. Kolkko ja massiivisen iso rakennus, jonka kullalla koristeltu yltäkylläinen alttari tarjosi melkoisen vastakohdan.

Maisemien ihailu toimii hyvänä tekosyynä, kun haluaa levätä ja hidastella.

Päivä 3

16.5.2014 Nájera- Cirueña

Aamu alkoi Nájeran kirkon kulmilta. Aamupalaksi kahvi, croissant ja tuorepuristettu appelsiinimehu. Sama tarjolla lähes joka paikassa, croissantin voi korvata paahtoleivällä, munakkaalla tai toisinaan pienellä täytetyllä sämpylällä. Hinta 2,5-4€, paikasta riippuen.

Vähän isompi heinäpaalikasa :) Tämän varjossa pidettiin pieni evästauko ja syötiin eiliseltä illallispiknikin jämät: chorizoa, paikallista juustoa ja pikkupersikoita.

Kukkasia täällä on joka puolella, varsinkin noita keltaisia (joita en tunnista) isoina puskina. Ja jostain kasvista lähtee kasoittain valkoisia haituvia. Niitä on välillä niin paljon ilmassa, että näyttää kuin lunta sataisi.

Taas jättää sanattomaksi nämä maisemat. Reilu 15 kilsaa käveltiin tänään ja näkymät oli tällaisia. Perillä Cirueñassa oltiin vähän ennen yhtä, eikä tänne meidän pikkuhostelliin ole vielä nyt kolmen aikaan muita ilmestynyt. Tää on vähän välikylä, joten suurin osa saattaa jatkaa vielä seuraavaan paikkaan. Mikäs siinä. Ainakin on huoneessa tilaa, eikä tarvitse jonottaa kylppäriin.

Päivä 4

17.5.2014 Cirueña – Grañon

Aivan mahtava auringonnousunäkymä partsilta tänä aamuna! Yleensähän multa jää auringonousut näkemättä. Täällä ollaan seiskan jälkeen lähtiessämme yleensä viimeisiä. Tänä aamuna meillä oli aamupala ihan vaan meille kahdelle seiskalta, huomenna on yhteisaamupala puol seiskalta. Ja vielä kun aurinko nousee täällä suht myöhään, niin tulee nousujakin nähtyä :)

Viime yönä hostellissa oli meidän lisäksi vain yksi asukas. Meillä oli siis ihan oma huone. Parvekkeella, kylppärillä ja 8 sängyllä. Välillä paikat täyttyy jo alkuiltapäivästä, toisinaan taas näin.

Siinä joku reippailee jo heti aamutuimaan. Tänään käveltiin lopulta vain 13 kilsaa, sillä seuraavaan kylään olisi ollut vielä noin 5km ja töitäkin pitää saada jossain välissä tehtyä.

Tällaisiä vanhoja kujia kuljettiin yhden kaupungin läpi tänään. Pysähdyttiin kahville ja (ylihintaiselle) cokikselle, sekä ostettiin supermarketista pikniktarpeita. Kirsikoita, juustoja ja chorizoa. Nam!

Sininen taivas ja auringonpaiste hemmotteli meitä vielä tänäänkin. Ja nuo mukavasti kukkivat puut tien varrellla <3

Maisemia. Mitä näistä nyt enää sanoisi. Ei valittamista.

Unikkoja viljapellossa. Me pysähdytään kuvaamaan niin usein, että kaikki ohittaa meidät. Tai sitten me vaan ollaan niin hitaita?

Siellä häämöttää tämän päivän päätepiste. Vielä viimeinen pikku mäki ylös ja perillä ollaan. Voi istahtaa kahvilan pöytään ja ottaa oluen.

Tämä yö ollaan aika pienessä kylässä,Grañónissa. Kylänraitilla on pari kahvilaa/pubia, kaksi pientä hostellia ja vanha kirkko. Riittää meille.

Päivä 5

18.5.2014 Grañon – Belorado

Aamulla näytti tältä. Tänään oltiin liikkeellä jo hieman seiskan jälkeen, aikaisin aamu tähän mennessä. Hostellin aamupala oli vähän niin ja näin, joten pysähdyttiin myöhemmin toiselle aamupalalle. Vähän kuin hobitit.

Jokaisessa pienenpienessä kylässäkin tuntuu olevan näyttävän iso kirkko. Niin Castildegadossakin, vaikka muuten kylä mahtuikin yhden tien varteen.

Varoitus, radioaktiivisia hiiriä? Ei näkynyt, pieniä mustia lentäviä ötököitä ja suuren suuri kotka kylläkin.

Villamayor del Rio oli hyvä esimerkki paikallisista pikkukylistä. Vanhoja rakennuksia, paljon kasveja ja kukkasia, ja mukavasti vähän rapistunutta. Tässä kylässä pidettiin hieman pidempi lepuuttelutauko suihkulähteen reunalla. Mun vasen jalka on alkanut vihoittelemaan ja oli pakko antaa sen levätä hetki.

Jänniä kalliomuodostelmia tänään matkan loppupäässä. Onneksi ei ole tarvinnut noin jyrkkiä mäkiä kiivetä.

Beloradon kylä on ihanan värikäs ja sympaattisen vanha. Nyt on sunnuntai ja kylän aukio oli täynnä paikallisia kahviloissa istuskelemassa ja auringosta nauttimassa.

Kirkontorniin on pesiytynyt kokonainen haikarasuku. Tällaisia mahtavia pesiä, haikaroineen kaikkineen, on näkynyt melkein jokaisen hieman korkeamman tornin päällä. Yleensä tosin vain yksittäisiä.

Perillä! Oikealla hostellin sisäänkäynti. Meidän huoneessa on parikymmentä sänkyä, joten varmaankin joukossa myös kuorsaajia. Siihenkin kai tottuu, pitää olla vaan tarpeeksi väsynyt. Onneksi meillä on sentään kaksi vessaa ja kaksi suihkua, toisin kuin eilen, jolloin sama määrä ihmisiä jakoi yhden wc/kylppärin.

Päivä 6

19.5.2014 Belorado – Tosantos – Burgos

Ihan kuin ei muuten saisi tarpeeksi harjoitusta, niin piti testata vastaan tulleita kuntoilulaitteita. Aamulla oli aikaa kulutettavaksi.

Villieläimiä matkan varrella :)

Bussia odotellessa. Pidettiin tänään lepo/työpäivä, tosin päädyttiin aamulla kävelemään 5km. Toinen vaihtoehto olisi ollut vaan odotella bussia reilun tunnin verran. Nyt kulutettiin aika kävellen ja hypättiin bussiin vasta seuraavasta kylästä. Aika moni muukin viime yön hostellista tuttu naama löytyi bussista, joten ilmeisen suosittua skipata tämä ennen Burgosia oleva pätkä.

Tässä kohtaa odoteltiin bussia. Ajakuluksi kuvailin vastapäisiä taloja. Oltaisiin voitu kävellä vielä seuraavaankin kylään, mutta mun vasen jalkapohja on sen verran kipeä, että päätettiin sen sijaan levätä.

Tänään sää oli enimmäkseen harmaa ja pilvinen. Senkin vuoksi kuvia päivältä on aika vähän. Burgosissa ei huomattu ottaa kameraa mukaan iltapäiväkävelylle. Mukavan oloinen kaupunki tämäkin, laitan huomenna sitten jonkun kuvan.

—
Seuraavat osat:
Camino de Santiago päivästä päivään 7-13

Camino de Santiago päivästä päivään 14-22

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

240 kilometriä. Siinä kolmen viikon kävelyn saldo. Tällä viikolla näistä meni 67. Pidettiin yksi väli(työ)päivä Villafrancassa ja keskiviikkona käveltiin vain 5km bussipysäkille. Alkuviikon pitkä alamäki oli koko reissun rankin osuus. Seuraavana päivänä oli kaikki lihakset kipeinä, rakkoja jalassa ja varpaat muusina. Hyvä kun selvisin edes suunnitellut 12 kilsaa seuraavaan majapaikkaan. Nopeasti olo kuitenkin parani ja aika haikein mielin jäi kävely taakse. Ois sitä vielä voinu viikon pari jatkaa, niin olisi päässyt Santiagoon asti. Onpahan syy tulla takaisin!

Viikko loppui puolentoista kilsan spurtilla takaisinpäin bussipysäkkiä metsästäessä ja pitkällä ajelulla Madridiin. Kännykän kamera päätti kaupunkiin saavuttaessa lakata toimimasta, eli ei instakuvia. Nyt seuraavana aamuna kamera taas ihmeellisesti toimii, joten Madridia tiedossa ensi viikon postauksessa. Ja Suomea myös, sillä perjantaina laskeudutaan Helsinki-Vantaan tutulle kiitoradalle 6,5 kuukauden maailmankiertämisen jälkeen.

Lisää Camino-kuvia ja ajatuksia jokaiselta päivältä matkan varrelta blogini Facebook-sivulla.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä

Kävelyä tuli tällä viikolla “vain” 73km, eli yhteensä takana on nyt 173km. Kahtena päivänä ei juuri kävelty, sillä sunnuntaina otettiin juna Frómistasta Leóniin lepäämään ja jäätiin kaupunkiin vielä toiseksi päiväksi töiden pariin.

Matkan varrelle on osunut aivan ihania pikkukyliä (miten niitä riittääkin??) ja mahtavia maisemia, avoimista peltolakeuksista vuoristoon. Tallustamisesta on tullut jo jollain lailla rutiinia ja päivämatkojen pituutta säätelee ennemminkin sää ja työnteko. Alkuviikon rankat sateet jäi onneksi taakse ja loppupäivät saatiin kävellä jos nyt ei ainaisessa auringonpaisteessa niin ainakin pahemmin kastumatta.

Instagrammiin kertyi viikolta vino pino kuvia, niitä alla. Muutama päivä puuttuu välistä, sillä sateessa ei kännyä viitsinyt kaivaa esiin.

Caminoamme voi seurata Instagramin lisäksi blogini Facebook-sivulla, jota päivitän kävelyn ajan ihan joka ikinen päivä.

—
Kaikki postauksessa käyttämäni kuvat löytyvät Instagram tililtämme Anywhereism. Käy katsomassa, tai jopa seuraa meitä! Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Se on viikottainen kokoelma Instagram-kuvia hyödyntäviä matkustukseen liittyviä postauksia. Suomessa tapahtuman taustalla ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses. Järjestäjien blogeista löydät kokooman kullakin viikolla kirjoitetuista postauksista. Jos haluat osallistua omalla blogillasi, tutustu tarkempiin ohjeisiin. Myös Instagramin kautta voit olla mukana tägäämällä kuvasi #igtravelthursday. Samaisella tägillä löydät paljon hienoja reissukuvia Instagrammista.

Kotona kaikkialla - Kotina koko maailma ja käynnissä seikkailu paikkariippumattomana yrittäjnä