Tämä viikko 77: Coworkation Kolumbia

Beach Hostel, Tierra Bomba, Cartagena, Kolumbia
Upeaa taidetta aidoissa

Coworkation Tierra Bomba -saarella, Cartagena, Kolumbia 9.-15.4.2015

Meillä on ollut tapana sanoa, että on se ihmeellistä miten meillä on niin hyvä tuuri reissussa, ettei koskaan tapahdu mitään oikeasti ikävää. No tällä viikolla saatiinkin sitten pieniä lovia tuohon tuuriin…

Koko viikko kului Coworkation tapaamisessa Tierra Bomban saarella, aivan Cartagenan edustalla. Heräsimme aikaisin ja aloitimme päivän joogalla (johon tosin en loppupäivinä osallistunut, syy selviää tuolla alempana). Sitten oli vuorossa aamu-uinti, suihku ja aamiainen terassilla ”päivän kysymyksen” parissa. Loppuosat päivistä täyttyivätkin sitten työnteosta, työpajoista ja opiskelusta. Työpäivä päättyi auringonlaskujoogaan ja sen jälkeen vuorossa olikin enää illallinen ja keskustelut. Useimmiten päädyimme nukkumaan jo hyvin aikaisin, koska aamulla uni loppui jo kuuden aikaan.

Meitä oli koolla aika pieni porukka, mutta varmaankin myös tästä johtuen ilmapiiri oli ihanan turvallinen, avoin ja kannustava. Mukavia ihmisiä ja niin mielenkiintoisia keskusteluita. Kirjoittelen varmaankin tästä Coworkation kokemuksesta vielä enemmän ihan erillisessä jutussa.

Mutta nyt niihin hieman ikävimpiin juttuihin tällä viikolla.

Perjantaina vietimme mukavaa iltaa pelaten mm. pullonpyöritystä ja itse muokkaamaamme pantomiimi-alias-peliä. Vatsa ihan kipeytyi hihityksestä ja muutama olutpullokin tyhjeni. Yhden aikaan yöllä kömmimme nukkumaan, tai se oli ainakin aikomuksemme, kunnes avasimme huoneemme oven ja vastassa olikin uima-allas.

Kylppärin hana oli aiemmin päivällä korjattu ja kaikki ei ilmeisesti ollutkaan mennyt ihan putkeen, sillä putken liitos oli nyt ratkennut ja vettä suihkusi huoneeseen. Onneksi meillä ei ollut mitään hajoavaa lattialla. Ja onneksi meillä oli apua, sillä yhteistuumin saimme vuodon tukittua ja huoneen kuivattua alta aikayksikön. Osa kyykki lattialla syvien lautasten kanssa kauhomassa vettä saaveihin, joku kiipesi katolle sulkemaan veden koko talosta ja yksi istui peukalo vesiputkessa vuotoa tukkimassa. Tilanne lähinnä huvitti kaikkia siinä vaiheessa, olihan alla jo valmiiksi naurunäytteinen ilta.

Seuraavana päivänä saapui korjaaja ja saimme samalla vedenkin takaisin taloon. Ei siis lopulta sen isompi kommellus, oikeastaan vaan hauska tarina kerrottavaksi.

Beach Hostel, Tierra Bomba, Cartagena, Kolumbia

Maanantaina kävi sitten se isompi epäonni. Aamu oli kuuma ja rannalla joogatessa hiki virtasi jo seitsemän aikaan. Keho väsyneenä en kiinnittänyt tarpeeksi huomiota liikkeisiini ja yhtäkkiä istuinkin maassa ja huusin kovaa kivusta. Polvilumpioni oli plumsahtanut pois kuopastaan ja oli nyt polven ulkopuolella. Sattui muuten aika kovaa. Onneksi sain itseni pidettyä jossain määrin rauhallisena ja Antti samoin ja saimme ojennettua jalkani suoraksi näin pakottaen lumpion takaisin paikoilleen.

Minulle on käynyt näin muutaman kerran aiemminkin, mutta lapsuudessa ja silloin lumpio on vain käväissyt paikoiltaan. Näillä kerroilla olen parantunut muutamassa päivässä. Tässä iässä keho ei ilmeisesti ihan niin nopeasti toivu ja olihan se lumpio pois paikoiltaan jonkin aikaa venyttäen kiinnikkeitä. Summasummarum, seuraavina päivinä en paljoakaan kävellyt vaan jouduin turvautumaan muiden apuun hyppiessäni yhdellä jalalla eteenpäin. Keskiviikkona pystyin jo hieman nilkuttamaan, mutta tarvitsin edelleen tukea, varsinkin pienenkin rappusen edessä. Maailmani siis pienentyi kattamaan lähinnä ulkotoimistomme ja oman huoneeni. Olo oli varmaan aika sama kuin tuon ylemmän kuvan merenneidolla olisi kuivalla maalla.

Sairaalaan en mennyt, sillä ajatus rannalle raahautumisesta ja pikkuveneeseen kipuamisesta ei oikein innostanut, kun pienikin jalan liike sattui. Ja koska polvi on aiemmin parantunut itsestään nopeasti, niin ajattelin, että katson hetken miten käy. Googletinkin asiaa ja yleinen ohje näyttää olevan tukea polvi (ei kipsillä vaan esim. joustositeellä) ja välttää laittamasta painoa sille muutaman viikon ajan. Antin lääkäriäitikin oli samaa mieltä.

Kyynärsauvat olisi kyllä ollut hyvä käydä hakemassa, sillä nyt jalalle tulee väkisinkin laitettua painoa. Perjantaina on edessä lento Floridaan ja kävelymatkat lentokentillä voi olla aika pitkiä. Loputon jonotus yhdellä jalalla seisten ahdistaa jo valmiiksi. Toivottavasti saan jonkinlaista apua kentällä ja pääsen ehkä jopa pidempien jonojen ohi. Kerron ensi viikolla miten kävi…

Kolmas epäonni viikolla oli keskiviikkoinen sadekuuro, joka katkaisi sähköt saarelta. Meille asti korjaustyöt eivät ainakaan seuraavaan päivään mennessä ehtineet eikä majapaikalla ollut kuin minigeneraattori aivan välttämättömien asioiden hoitoon. Työnteko loppui siis läppärin ja wifi-lähettimen virran tyhjentyessä ja yö oli aika kuuman kostea ilman tuuletinta. Toisaalta illanvietto terassilla lyhtyjen valossa oli oikein tunnelmallinen :)

Seuraavaksi edessä pikapysähdys Floridassa ja sen jälkeen maailman suurimmalla risteilyaluksella Atlantin yli!

—–
Viikkoyhteenvetoni on kuvitettu Instagram-otoksillamme. Käy kurkkaamassa, seuraa jopa!