Indonesian ihmeitä

Terveisiä Indonesiasta!

(Viime päivityksen, eli Otresin jälkeen vietimme muutaman päivän Phnom Penhissä ja pari viikkoa Ho Chi Minh Cityssä Vietnamissa, mutta niistä joskus myöhemmin. 103 päivää reissussakin tuli jo täyteen!)

Noin viikko sitten tultiin tänne Bogoriin kyläilemään ihanan ystävämme Marian luokse. Bogor sijaitsee Jaavan saarella n.60 kilsaa pääkaupunki Jakartasta. Matkaan näiden kahden kaupungin välillä saattaa tosin kulua tunteja, sillä liikenneruuhkat ovat uskomattomia. Bogor sijaitsee vähän korkeammalla, vuorten ympäröimänä, joten ilmasto ei ole niin tukahduttavan kuuma. Toisaalta täällä myös sataa, ja usein myös ukkostaa, lähes joka päivä.

Arkipäivät ovat hurahtaneet (yllätys, yllätys) töiden parissa, mutta viikonloppuna teimme retken Krakataun tulivuorelle. Siis juuri sille, joka vuonna 1883 purkautuessaan pimensi lähes koko maailman ja aiheutti pienen jääkauden. Purkauksen ääni kuului kuulemma Japanissa ja Australiassa asti. Purkautuessaan Krakatau hajosi osiin ja vuoren keskiosan kohdan täytti meri. Tähän kohtaan on pikku hiljaa syntymässä Anak Krakatau eli ”Krakataun lapsi”. Juuri tämä tulivuorisaari oli meidän kohteemme. Meillä kävi tuuri, sillä tulivuori ei juuri nyt ollut kovin aktiivinen ja saimme kävellä puoliväliin ylös rinnettä ja jopa leiriytyä yöksi saarelle.

Leirielämässä oli omat jännityksensä, sillä fasiliteetit olivat hyvin alkeelliset. Kun kysyimme onko paikassa vessaa, saimme vastaukseksi ”free toilet” eli vapaa vessa, tarkoittaen siis, että mene pusikkoon. Eihän siinä mitään, mutta hetken päästä meidät huudettiin katsomaan ruohikossa kiemurtelevaa käärmettä. Ja vähän myöhemmin puoltoistametristä varaania. Varaaneja näkyi useampiakin oleilumme aikana, eivätkä ne tuntuneet liikoja pelkäävän, uskaltautuivat ihan muutaman metrin päähän. Varsinkin illan pimennyttyä pusikossa käyminen oli siis aika jännittävää.

Telttamme olivat muutaman metrin päässä mustahiekkaisesta rannasta ja vietimmekin vedessä hyvin paljon aikaa. Juuri sopivaa vettä, virkistävää mutta lämmintä. Ja niin suolaista, että kelluminen sujui luonnostaan. Kävimme myös snorklaamassa muutamassa paikassa. Ilmeisesti tuliperäinen alue ja korallien nuoruus johtivat siihen, että korallit olivat hyvin värikkäitä ja hyväkuntoisen näköisiä. Ja houkuttivat paikalle lukemattomia kaloja, aivan kuin olisi akvaariossa uiskennellut. Muistui taas mieleen, muutaman ei niin ihmeellisen kerran jälkeen, miten ihanaa snorklaaminen voi olla.

Meitä retkeilijöitä oli 6 aikuista ja 2 lasta, eli juuri yhden veneen verran. Meistä huolehti neljän henkeä, mm. oma kokki ja opas. Maria oli järjestänyt meille tämän retken, mutta ilmeisesti vastaavia retkiä saa helposti järjestettyä paikallisten matkatoimistojen kautta. Lysti maksoi 1,1M rupiaa eli noin 90e per pää

Nyt ollaan taas takaisin Bogorissa, mutta parin päivän päästä pitäisi alkaa loma. Olimme pyöritelleet monia eri vaihtoehtoja, mm. neljän yön risteilyä Komodon saarille, mutta viikonlopun snorkkailusta innostuneena päätimme vihdoinkin mennä sukelluskurssille. Kohteeksi valitsimme Gili Trawangin Lombokin edustalla. Siellä on kymmeniä sukelluskouluja, suhteellisen edulliset hinnat ja ainakin näin nettitutkimuksen pohjalta hyvä turvallisuus ja opetuksen taso. Lisäksi saari itsessään on rento sekoitus rantaelämää ja mukavuuksia. Sinne siis. Saa tosin nähdä kestääkö mun yliherkät korvat sukeltamista. Mutta jos ei, niin saaren ympärillä pitäisi olla myös hienoja snorkkailuriuttoja, eli enköhän mä viihdy. Myös muutaman päivän viidakkoveneretki Kalimantanilla (Indonesian Borneo) olisi kiinnostanut, mutta se näytti lopulta tulevan liian kalliiksi ja vaativan turhaa säätämistä. Jätettiin se ensi kertaan.