Suomeen paluu

Suomen kesä.
Suomen kesä.

Hyvinkin tarkkaan 5 kuukautta lähtömme jälkeen, eli 4.6. oltiin jälleen Helsinki-Vantaalla. Tuntui erikoiselta kuulla suomenkieltä joka puolella ympärillä. Vielä muutamien päivienkin päästä huomasi vaikka kaupassa ajattelevansa, että hei täällähän on jotain suomalaisia! Ja heti perään että just, aika jännä kun Suomessa ollaan…

Tämä oli mulle kolmas kerta, kun palaan pidemmän poissaolon jälkeen Suomeen. Olin vuoden lukiovaihtarina Jenkeissä ja opiskeluaikoina vuoden töissä Puerto Ricossa Karibialla. Jotenkin mua on aina ihmetyttänyt miten se on niin helppoa sujahtaa takaisin suomielämään. Vaikka vuosi voi itse poissa olleena tuntua pitkältä ajalta, niin aika vähän asiat on kuitenkin muuttunut sen aikana. Ystävien kanssa juttu luistaa kuten ennenkin, ihan kuin viime tapaamisesta olisi vain viikko. Outoja tilanteita syntyy vain silloin, kun jotain on oikeasti tapahtunut poissaollessa, eikä sitä tajua, koska kaikki tuntuu siltä kuin olisi tavattu ihan hetki sitten. Nykyaikana tosin Facebook huolehtii aika hyvin siitä, että tietää mitä kunkin elämässä on meneillään.

Vaikka nyt oltiin poissa ”vain” 5 kuukautta, niin huomaan ehkä itse muuttuneeni enemmän kuin aiempien poissaolojen aikana. Veikkaan sen johtuvan siitä, että nyt on kyseessä ennemminkin elämänmuutos kuin vuoden seikkailu vieraassa maassa. Nyt kun saan elää enemmän omilla ehdoillani, niin huomioni kiinnittyy helposti myös muiden onnellisuuteen ja siihen, miten pienillä asioilla voi olla merkitystä. Hymyllä, aamukävelyllä, hyvällä ruualla, ystävällisillä sanoilla. Ja miten tärkeää on se, että oma työ koetaan kiinnostavaksi ja motivoivaksi. Jokaviikkoinen maanantaiahdistus (joka joillakin alkaa jo lauantaina) näyttää olevan turhan yleistä. Puhumattakaan lomanloppumisahdistuksesta. Silmiin pistää myös joka puolella näkyvä tavaramäärä. Mietin miten ihmeessä sitä niin paljon kaikille kertyykin, kaikki kun ei millään tavalla ole lähelläkään tarpeellista. – Saarna ohi. Tältä kertaa.

Monet muuten ihmettelivät, että mitä me Suomessa tehdään, eikös meidän pitänyt olla maailmaa valloittamassa. Ja ollaanko me luovuttu koko diginomadi-ajatuksesta. Mutta alunperinkin suunnitelmana oli palata nauttimaan Suomen kesästä ja jatkaa sitten taas muualle. Suomessakin elämämme on kulkurielämää, sillä vakinaista asuntoa ei ole. 1,5 kuukauden aikana ehdittiin yöpymään 10 eri paikassa. Eli ei olla lopettamassa tätä elämäntyyliä vielä ihan heti. Mukavaa on. Tällä hetkellä Tallinnassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *